S.S:lle haettiin oikeusturvailmoituksella 18.3.2004 ja sitä täydentävällä S.S:n asiamies L.L:n kirjeellä oikeusturvaetua asianomistajana kolarioikeudenkäyntiin. L.L:n kirjeen mukaan S.S. vaati vastaajalle rangaistusta vamman tuottamuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Lisäksi hän vaati oikeudenkäyntikulujen korvausta.

 

S.S. ei esittänyt oikeudenkäynnissä korvausvaatimusta, koska hänellä ei ollut mitään aihetta epäillä, etteikö vakuutusyhtiö maksaisi korvauksia, mikäli vastaaja todetaan syylliseksi liikenneonnettomuuteen ja niihin rikoksiin, joista rangaistusta oli vaadittu. Tämän vuoksi kieltäytymistodistus ei ollut oikeudenkäynnissä tarpeen. Vastaaja ei ollut myöntänyt esitutkinnassa syyllisyyttään. S.S:n korvausten vuoksi oikeudenkäynti oli tarpeellinen edellä mainitusta syystä.

 

Päätöksessään 20.7.2004 vakuutusyhtiö toteaa S.S:n vaativan rangaistusta M.M:lle vamman tuottamuksesta sekä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. S.S:llä ei ole asiassa yksityisoikeudellisia vaatimuksia, koska hän hakee vahingosta korvauksia vakuutusyhtiöltä.

 

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan rikosasiassa asianomistajana olevalle vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä aiheutuneet kulut sekä välttämättömät todistelusta aiheutuneet kulut siltä osin kuin oikeudenkäynnissä on kysymys rikoksesta johtuvasta vakuutetun yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta.

 

S.S:llä ei ole asiassa yksityisoikeudellisia vaatimuksia, vaan hän vaatii vastapuolelle rangaistusta vamman tuottamuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Yleisen syyttäjän tehtävänä on rangaistusvaatimuksen esittäminen. S.S. vaatii vastapuolta korvaamaan myös oikeudenkäyntikulunsa asiassa. Koska oikeudenkäyntikuluvaatimus johtuu rangaistuksen vaatimisesta, eikä S.S:llä ole yksityisoikeudellisia vaatimuksia asiassa, ei vakuutusyhtiö voi myöntää oikeusturvaetuutta asiaan.

Lausuntopyynnössään 5.8.2004 S.S:n asiamies L.L. toteaa S.S:n hakevan muutosta vakuutusyhtiön antamaan oikeusturvaetua koskeneeseen päätökseen. S.S. vaatii, että hänelle myönnetään oikeusturvaetu K:n käräjäoikeudessa ja mahdollisissa ylemmissä tuomioistuimisissa käsiteltävässä liikenneturvallisuuden vaarantamista ja vamman tuottamusta koskevassa asiassa, jossa S.S. on asianomistajana. Vakuutusyhtiö on hylännyt oikeusturvaedun S.S:ltä virheellisin perustein.

 

Kysymyksessä on liikenneonnettomuudesta johtuva asia, jossa S.S. autoaan kuljettaessaan sai vammoja. Liikennevahinkoasioissa korvausvaatimukset osoitetaan vakuutusyhtiölle, joka maksaa korvauksen vastapuolen ajoneuvon liikennevakuutuksen perusteella, mikäli vastapuoli todetaan tuomioistui­messa syylliseksi. S.S:llä ei ole aihetta epäillä, etteikö vakuutusyhtiö maksaisi korvauksia vastapuolen ajoneuvon liikennevakuutuksen perusteella sen jälkeen, kun tuomioistuin on lainvoimaisesti todennut vastapuolen syylliseksi liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja vammantuottamukseen. Tämän vuoksi S.S:llä ei ole tarvetta monimutkaistaa oikeudenkäyntiä vaatimalla vakuutusyhtiöltä kieltäytymistodistusta ja haastamalla vakuutusyhtiö asianosaiseksi asiaan.

 

Liikenneonnettomuusasioissa on täysin normaali ja yleinen käytäntö, että oikeudenkäynnissä asianomistaja ei ryhdy vaatimaan kieltäytymistodistusta ja haastamaan vakuutusyhtiötä yksityisoikeudellisten vaatimusten esittämistä varten, koska pääsääntöisesti vakuutusyhtiöt maksavat liikennevakuutuksen perusteella korvaukset sen jälkeen, kun vastapuoli on todettu lainvoimaisella tuomiolla syylliseksi tekoon.

 

S.S:lle on välttämätöntä vaatia rangaistusta ja ajaa asiaansa kysymyksessä olevassa oikeudenkäynnissä, jotta vastapuoli todettaisiin syylliseksi, sillä vastapuolen syyllisyys on liikennevakuutuskorvausten edellytys, olipa kysymys osasta henkilövahinkoja (kuten kivun ja säryn korvaus) ja auton vahingoista. Kysymyksessä oleva oikeudenkäynti on täten tarpeen S.S:n yksityisoikeudellisten vaatimusten toteuttamiseksi ja tämän vuoksi hänelle olisi tullut myöntää oikeusturvaetu. Oikeusturvaedun kieltäminen on perusteetonta vain sen vuoksi, että S.S. ei ole ryhtynyt hankkimaan kieltäytymistodistusta ja haastamaan vakuutusyhtiötä voidakseen jo kyseisessä oikeudenkäynnissä esittää yksityisoikeudelliset vaatimuksensa. Viimeksi mainittu menettely ei vastaa yleistä käytäntöä, kun ei ole syytä epäillä vakuutusyhtiön kieltäytyvän korvausvelvollisuudestaan sen jälkeen, kun vastapuolen syyllisyys on todettu.

 

Vastineessaan 2.9.2004 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot ja vakuutusehdot.

 

Tässä tapauksessa oikeudenkäynnissä on käsitelty vain vastapuolen syyllisyyskysymystä eikä S.S:llä ole ollut mitään yksityisoikeudellisia vaatimuksia, vaan hän on vaatinut vastapuolelle vain rangaistusta. Yksityisoikeudellisten vaatimusten esittäminen ei olisi ollut edes mahdollista ilman vastapuolen liikennevakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta. Pelkkä oikeudenkäyntikuluvaatimuksen esittäminen ei em. ehtokohdan mukaan ole sellainen yksityisoikeudellinen vaatimus, joka vakuutuksesta tulisi korvattavaksi.

 

Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan S.S:llä ei ole myöskään ollut mitään aihetta epäillä, etteikö vakuutusyhtiö maksaisi korvauksia. Vakuutusehdoissa on yksiselitteisesti todettu, että asianomistajana korvausta maksetaan vain siltä osin kuin kysymys on yksityisoikeudellisten vaatimusten esittämisestä.

 

Vakuutuslautakunnassa on aikaisemmin ollut vastaavanlaisia asioita esim. VKL 212/00, VKL 18/98, VKL 507/97 ja VKL 730/97. Näissä kaikissa on katsottu, että oikeusturvaetua ei tule myöntää, jos oikeudenkäynnissä ei käsitellä yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Lausunnossa VKL 730/97 todetaan lisäksi seuraavasti: Koska vakuutusehdoissa nimenomaan edellytetään, että vakuutettu käyttää oikeudenkäynnissä asianomistajan puhevaltaa vahingonkorvauksen vaatijana, ei oikeusturvaedun saamiseksi riitä se, että oikeudenkäynnin lopputulos vaikuttaa siihen, saako vakuutettu korvausta syytetyn liikennevakuutuksen perusteella. Vakuutusyhtiö pyytää, että lautakunta hylkää S.S:n valituksen aiheettomana.

 

Jos korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta muun kuin tämän lain nojalla, on korvaus kuitenkin tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti siitä riippumatta, onko hänellä vahingonkärsineeltä myös saaminen. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahingonkärsineelle. Vakuutuksesta on suoritettava myös korvaus vahingonkärsineelle maksettavaksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista sekä korvauksen korosta ja viivästyskorkoa siten kuin 12a §:ssä säädetään.

 

Tässä pykälässä mainittua korvausvaatimusta älköön otettako tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Kieltäytymisestään vakuutusyhtiön on annettava kirjallinen todistus.

 

Vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin oikeudenkäynnissä on kysymys rikoksesta johtuvasta muusta vakuutetun yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta kuin oikeudenkäyntikuluista.

 

 

Esillä olevassa asiassa on kyse oikeusturvaedun myöntämisestä vakuutetulle asianomistajana kolarioikeudenkäyntiin.

 

Vakuutettu S.S:n asiamies L.L. on ilmoittanut kolarioikeudenkäynnissä asianomistajaksi haastetun päämiehensä tulevan vaatimaan syytetylle rangaistusta ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. L.L:n mukaan S.S. ei esitä korvausvaatimuksia eikä tämän vuoksi pyydä vakuutusyhtiöltä kieltäytymistodistusta. Rangaistusvaatimuksella on tarkoitus osoittaa vastapuolen syyllisyys ja näin varmentaa liikennevakuutusyhtiön maksettavaksi tulevat korvaukset.

 

Liikennevahinkoasiassa kaikki korvaukset maksetaan lähtökohtaisesti liikenteeseen käytetyn ajoneuvon liikennevakuutuksen perusteella, eikä tuomioistuin voi tutkia ajoneuvon kuljettajalle liikennevahingon vuoksi esitettyjä yksityisoikeudellisia vaatimuksia ilman, että liikennevakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö on antanut kieltäytymistodistuksen tai muutoin oikeudenkäynnissä ilmoittanut kieltäytyvänsä korvauksen maksamisesta liikennevakuutuksen perusteella.

 

Yksityisoikeudellisten vaatimusten esittäminen rikosoikeudenkäynnissä on vakuutusehdoissa asetettu asianomistajalle myönnettävän oikeusturvaedun edellytykseksi.

 

Lautakunta toteaa, että syytettyyn kohdistettu rangaistusvaatimus, jonka tarkoituksena on syyllisyyden osoittaminen ja sen avulla liikennevakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden varmentaminen, ei ole ehtojen tarkoittama yksityisoikeudellinen vaatimus. Yksityisoikeudelliseen vaatimukseen liittymätön oikeudenkäyntikuluvaatimus on ehtojen mukaan rajattu vakuutuksen ulkopuolelle.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo vakuutusyhtiön epäävän päätöksen ehtojen mukaiseksi.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA