Tapahtumatiedot

K Oy:n omistama pakettiauto varastettiin yhtiön toimitiloista 8.10.2008 vastaisena yönä. Varkaus huomattiin 8.10.2008 ja siitä ilmoitettiin välittömästi sekä poliisille että vakuutusyhtiölle. Poliisi löysi auton 25.9.2009.

Yhtiö korvasi autolle aiheutuneista vahingoista vahinkotarkastuksessa laaditussa korvauslaskelmassa arvioidun mukaisesti kertakorvauksen.

Asiassa on kysymys siitä, miten ja missä laajuudessa varkausvahingosta aiheutuneet kustannukset on korvattava yrityksen ajoneuvon kaskovakuutuksesta. Lisäksi kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiö antanut korvauspäätöksensä riittävän joutuisasti.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on, ilmoitettuaan kirjeellään 22.10.2009 tulevansa korvaamaan ajoneuvon vahingot varkausvakuutuksen ehtojen mukaisesti, 23.10.2009 antamassaan korvauspäätöksessä lausunut, että vakuutusehtojen kohdan 7.1.4 mukaan varkausvakuutuksesta korvataan ajoneuvon menettämisestä suoranaisesti aiheutunut vahinko, jollei vakuututettu tai poliisiviran­omainen ole saanut tietoa ajoneuvon löytymisestä 30 päivän kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiölle on toimitettu poliisiviranomaisen antama jäljennös ajoneuvon luvattomasta käytöstä tai käyttövarkaudesta tehdystä rikosilmoituksesta. Yhtiön vahinkokäsittelijä oli jo 8.10.2008 pyytänyt K Oy:tä toimittamaan kirjallisen vahinkoilmoituslomakkeen sekä poliisin tutkintailmoituksen. Yhtiö oli saanut poliisin tutkintailmoituksen 14.9.2009 ja ajoneuvo oli löytynyt 25.9.2009. Koska auto oli löytynyt vakuutusehtojen kohdasta 7.1.4 ilmenevän 30 päivän määräajan kuluessa tutkintailmoituksen saapumisesta yhtiöön, korvausta ei suoritettu ajoneuvon menettämisestä tuon kohdan mukaan, vaan korvaus määrättiin vakuutusehtojen kohdan 7.2 mukaisesti. Näillä perusteilla vakuutusyhtiö on suorittanut K Oy:lle kertakaikkisen korvauksen ajoneuvolle syntyneistä vaurioista.

Valitus

K Oy on pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta siitä, oliko korvauspäätös vakuutusehtojen mukainen ja oliko se annettu riittävän joutuisasti.

Vakuutuksenottajan mukaan vakuutusyhtiön olisi tullut lunastaa varkausvahingon kohteeksi joutunut auto ja suorittaa 10 000 euron lunastuskorvaus. Lisäksi olisi tullut suorittaa korvausta seisonta-ajasta ja säilytyskuluista sekä maksaa viivästyskorkoa lunastuspäivään saakka.

Vakuutuksenottaja on katsonut, että autovakuutusehtojen kohta 7.2 ei tullut sovellettavaksi, koska vakuutuksenottaja ei ollut tiennyt kyseisestä ehtokohdasta eikä se uutena ehtona voinut tulla voimaan kesken vakuutuskauden. Vakuutusehdoissa mainittu 30 päivän karenssiaika viittasi vakuutuksenottajan käsityksen mukaan auton kateissaoloaikaan. Vakuutusyhtiö ei ollut mitenkään selittänyt, että 30 päivän karenssiaika olisi sidottu poliisiasiakirjojen toimittamiseen.

Toissijaisesti vakuutuksenottaja on lausunut, että vakuutusyhtiön olisi pitänyt korjauttaa auto tai ainakin korvata kaikki kulut, jotka aiheutuivat auton saattamisesta vahinkoa edeltäneeseen kuntoon. Lisäksi vakuutusyhtiön oli korvattava auton luvattomasta käytöstä aiheutuneet kilometrit sekä maksettava seisonta-ajan korvaus.

Vielä vakuutuksenottaja on katsonut, että vakuutusyhtiö ei hoitanut korvaus­asiaa asianmukaisesti ja joutuisasti. Vakuutusyhtiö tarkasti auton omatoimisesti 13.10.2009 ja ilmoitti 1.4.2010 korjaavansa varkauden aikana tulleet vauriot. Auto oli kuitenkin edelleen korjaamatta eikä yhtiö ollut tehnyt asialle mitään. Vakuutusyhtiö ei yrittänyt selvittää tapahtumaa joutuisasti eikä hankkia asiaankuuluvia tietoja. Korvauspäätös oli annettu viivästyneenä.

Toisaalta vakuutuksenottaja ei ollut saanut riittävän selkeää päätöstä, josta yhtiön lopullinen korvausratkaisu olisi ilmennyt.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on viitannut korvauspäätöksessään lausumaansa.

Yhtiö on todennut, että vakuutuksenottaja oli vastuussa riittävän selvityksen toimittamisesta vakuutusyhtiölle. Kun riittävät selvitykset oli toimitettu, vahinkokäsittely voitiin aloittaa.

Varkausvahingosta ilmoitettiin vakuutusyhtiölle 8.10.2008 ja vakuutuksen­ottajalta puhelimitse pyydetyt selvitykset saatiin 14.9.2009. Ajoneuvo löytyi 25.9.2009. Korvauspäätös annettiin 23.10.2009. Korvauspäätös annettiin vakuutusehtojen mukaisesti kun vakuutusyhtiö oli saanut riittävät tiedot vahinkotapahtumasta. Lisäksi vakuutusyhtiö on todennut, että vakuutusehtojen mukainen 30 päivän karenssiaika alkoi kulua siitä, kun vakuutusyhtiölle oli toimitettu poliisiviranomaisen antama jäljennös ajoneuvon luvattomasta käytöstä tai käyttövarkaudesta tehdystä ilmoituksesta. Määräaika olisi tässä tapauksessa päättynyt 15.10.2009.

Vakuutusyhtiö on todennut, että kyseiseen vahinkoon sovellettavat vakuutusehdot olivat tulleet voimaan 1.6.2004. K Oy:n vakuutuskausi vahinkohetkellä oli ollut 1.9.2008–31.8.2009. Ehdot eivät olleet tulleet voimaan kesken vakuutuskauden vaan olivat olleet voimassa koko sanotun ajan.

Auton korjaamisen ja yhtiön korvausvelvollisuuden osalta vakuutusyhtiö on viitannut vakuutusehtojen kohtaan 7.3. Vakuutusyhtiö on lausunut toimineensa kyseisen ehtokohdan mukaisesti. Yhtiö ei ollut sitoutunut huolehtimaan ajoneuvon korjaamisesta vaan pelkästään korvauksen suorittamisesta jollakin ehtokohdassa määritellyllä tavalla. Vakuutusyhtiön asiana ei siten ollut esimerkiksi toimia mahdollisen korjaustyön järjestäjänä tai tilaajana vaan ainoastaan maksajana.

Lisäksi vakuutusyhtiö on kertonut, että nyt käsiteltävässä tapauksessa vakuutuksenottaja ei ollut hyväksynyt ajoneuvon korjausta eikä kertakorvausta vaan oli vaatinut lunastusta. Koska vakuutuksenottaja ei ollut suostunut myötävaikuttamaan ajoneuvon vaurioiden tarkistamiseen sekä korjaamiseen, vahingosta oli maksettu korvauksena vaurioita vastaava kertakorvaus. Vakuutusyhtiö ei lunastanut ajoneuvoa, koska arvioidut korjauskustannukset olivat jääneet selvästi alle vakuutuskohteen ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon. Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan korvattiin vain suoranaiset esinevahingot eikä mahdollinen auton arvonaleneminen tai kuluminen tullut korvattavaksi. Kyseisessä ajoneuvossa ei ollut keskeytysvakuutusta, joten mahdollinen keskeytysvahinko ei tullut korvattavaksi.

Vakuutusyhtiö on katsonut antaneensa käytettävissään olevilla tiedoilla riittävän yksityiskohtaisen korvauspäätöksen oikeassa ajassa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainsäädäntö

Autovakuutus

6. Vakuutetun velvollisuudet vakuutustapahtuman yhteydessä

6.3 Vahinkoilmoituksen teko
Vakuutettu on velvollinen viipymättä kirjallisesti ilmoittamaan vahingosta vakuutusyhtiölle ja esittämään tälle ne asiakirjat sekä tiedot, joilla on merkitystä vahingon selvittämisessä. Vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus tarkastaa vaurioitunut ajoneuvo ennen kuin sitä ryhdytään korjaamaan.

7. Arvioimis- ja korvaamissäännökset

7.1.1 Yleistä
Vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko. Vakuutuksesta ei suoriteta korvausta arvonalentumisesta, kor­jauksen yhteydessä tehdyistä muutos- tai parannustöistä, vahinkoon liittymättömästä pesusta tai muusta käsittelystä, polttoaineesta eikä ylityökor­vauksesta. Vain keskeytysvakuutuksesta maksetaan korvausta siitä, ettei ajoneuvoa ole voitu vahingon johdosta käyttää.

7.1.4 Ajoneuvon menettäminen varkausvahingossa
Varkausvakuutuksesta korvataan ajoneuvon menettämisestä suoranaisesti aiheutunut vahinko, jollei vakuutettu tai poliisiviranomainen ole saanut tietoa ajoneuvon löytymisestä 30 päivän kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiölle on toimitettu poliisiviranomaisen antama jäljennös ajoneuvon luvattomasta käytöstä tai käyttövarkaudesta tehdystä rikosilmoituksesta. Varkausvakuutuksesta korvataan myös kohdassa 4.5 mainitun korvattavan tapahtuman seurauksena ajoneuvon noutamisesta tai palauttamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

7.1.5 Vakuutuskohteen kuluminen
Korvausta ei suoriteta vakuutuksen kohteen käyttämisestä johtuneesta
kulumisesta eikä myöskään kulutetusta tai anastetusta polttoaineesta.

7.2.1 Käypä arvo
Suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ajoneuvon käypää arvoa määritet­täessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.

7.2.2 Vahingon määrä
Jos vakuutuksen kohde tai sen osa on vahingoittunut niin pahoin, ettei sitä kohtuullisin kustannuksin voida korjata, vahingon määrä on sillä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ja sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus. Jos vahingoittunut omaisuus voidaan kohtuullisin kustannuksin korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset tai niitä vastaava rahamäärä.

7.2.4 Lunastus käyvästä arvosta
Jos vahingon määräksi arvioidaan yli 50 % vakuutuskohteen käyvästä arvosta, vakuutusyhtiöllä on oikeus lunastaa kohde tuosta arvosta.

7.3 Korvauksen suoritustapa

Vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa vahingon määrän ja korjaus-
mahdollisuuden mukaan joko

• maksamalla korjauskustannukset tositteiden mukaan tai maksamalla niistä etukäteen sovitun määrän rahana
• maksamalla vakuutuksen kohteella ennen vahinkoa olleen käyvän arvon ja sillä korjaamattomana olevan arvon erotuksen rahana
• lunastamalla vakuutuksen kohteen edellä kohdan 7.2.5 tapauksessa uusarvosta ja muutoin käyvästä arvosta ennen vahinkoa tai
• hankkimalla tilalle samanlaisen tai samanarvoisen ajoneuvon tai sen osan.

Yleiset sopimusehdot

11.10.1 Korvauksen hakijan velvollisuudet
Korvauksenhakijan on viipymättä ilmoitettava vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle. Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, miten vakuutustapahtuma on sattunut, kuka on kuljettanut ajoneuvoa ja onko alkoholilla tai muilla huumaavilla aineilla ollut osuutta vakuutustapahtuman syntyyn. Vakuutettu ei saa esim. vahinkopaikalta poistumalla, muulla vahingon selvittelyä välttelevällä toiminnalla tai nauttimalla vahingon jälkeen alkoholia vaikeuttaa tai estää sellaisen seikan selvittämistä, jolla voi olla merkitystä vakuutustapahtumaa ja vakuutuksenantajan vastuuta arvosteltaessa. Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

11.10.3 Vakuutusyhtiön velvollisuudet
Vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen vakuutusyhtiö antaa korvauksen hakijalle tietoja vakuutuksen sisällöstä ja korvauksen hakemismenettelystä. Korvauksen hakijalle mahdollisesti annetut ennakkotiedot tulevasta kor­vauksesta, korvausmäärästä tai korvauksen suorittamistavasta eivät vaikuta vakuutussopimuksen mukaiseen suoritusvelvollisuuteen. Vakuutusyhtiö suorittaa vakuutustapahtumasta johtuvan vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen tai ilmoittaa, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut vastuunsa selvittämisen kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot. Jos korvauksen määrä ei ole riidaton, vakuutusyhtiö suorittaa kuitenkin edellä mainitussa ajassa riidattoman osan.

Viivästyneelle korvaukselle vakuutusyhtiö maksaa korkolaissa säädettyä viivästyskorkoa.

Vakuutussopimuslaki (543/1994)

69 § Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä
Korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

70 § Korvauksen suorittaminen
Vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Jos korvauksen määrä ei ole riidaton, vakuutuksenantaja on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa mainitussa ajassa korvauksen riidattoman osan.

Ratkaisu

Vakuutusehtojen kohdan 6.3 mukaan vakuutetun on viipymättä ilmoitettava kirjallisesti vakuutusyhtiölle vahingosta sekä toimitettava vahingon selvittämisen kannalta merkittävät tiedot ja asiakirjat. Ehtojen kohdan 7.3 mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa muun muassa maksamalla ajoneuvon korjauskustannukset, suorittamalla rahakorvauksen tai lunastamalla ajoneuvon. Ehtojen kohdan 11.10.3 mukaan vakuutusyhtiön on suoritettava korvaus joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut vastuunsa selvittämisen kannalta tarpeelliset asiakirjat ja tiedot.

Autovakuutuksen ehtojen kohdan 7.1.4 mukaan ajoneuvon varkausvakuutuksesta korvataan ajoneuvon menettämisestä suoranaisesti aiheutunut vahinko, jollei vakuutettu tai poliisiviranomainen ole saanut tietoa ajoneuvon löytymisestä 30 päivän kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiölle on toimitettu poliisiviranomaisen antama jäljennös rikosilmoituksesta.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ajoneuvo varastettiin 8.10.2008 vastaisena yönä ja se löytyi 25.9.2009. Vakuutuksenottajan toimittama kirjallinen vahinkoilmoitus liitteineen saapui vakuutusyhtiöön 14.9.2009 ja vakuutusyhtiö antoi kirjallisen korvauspäätöksen 23.10.2009 ja maksoi kertakorvauksen 24.5.2010. Koska vakuutusehtojen 7.1.4 kohdan 30 päivän määräaika on ajoneuvon löytymisen johdosta keskeytynyt 25.9.2009, vahinkotapahtuman korvaamiseen soveltuu ehtojen kohta 7.2.

Saatujen tietojen mukaan vakuutuksenottaja ei ole toimittanut vakuutusyh­tiölle auton korjauksesta laskuja eikä ole toimittanut ajoneuvoa korjattavaksi. Vakuutuksenottaja on vaatinut vakuutusyhtiötä korjaamaan auton ja jäänyt tätä myös odottamaan. Vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan vakuutusehtojen kohdan 7.3 mukaan ole velvoitetta korjata autoa tai tilata sille korjausta. Vakuutusehtojen mukaan korvataan vain suoranaiset esinevahingot, joten esimerkiksi ajoneuvon arvonalenemisesta aiheutuneet vahingot eivät tule korvattaviksi vakuutusehtojen mukaan. Ajoneuvon vakuutuksessa ei ole ollut keskeytysvakuutusta eivätkä keskeytysvahingot siten tule korvattaviksi.

Vakuutuslautakunta katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että vakuutusyhtiö on menetellyt vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla ja kor­vauspäätös on annettu vakuutusehtojen edellyttämässä ajassa. Vakuutus­yhtiön asiassa tekemä päätös on ollut vakuutusehtojen mukainen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Pesonen ja Sjögren. Sihteerinä toimi Paloposki-Sainio.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA