Vakuutuksenottaja on tehnyt uuden vahinkoilmoituksen 15.7.2006. Kun vahingoittuneita tavaroita oli viety pois, oli henkilökohtaisten tavaroiden alta löytynyt kiinnijuuttunut iso hopean värinen kuljetuspussi, jossa oli ollut vielä vakuutuksenottajayrityksen turkisesineitä, joiden arvonlisäverottomaksi arvoksi määriteltiin 9.470 euroa.

 

Vakuutusyhtiö hyväksyi turkisesineiden arvonlisäverottomaksi jälleenhankinta-arvoksi 9.470 euroa. Vakuutusyhtiö katsoi, että kuljetuspussin sisällä vahingoittuneen omaisuuden päivänarvo on ollut vahinkohetkellä 1/3 uuden vastaavan omaisuuden jälleenhankinta-arvosta. Vakuutusehtojen mukaan, jos omaisuuden päivänarvo on vahinkohetkellä alle puolet omaisuuden jälleenhankinta-arvosta, korvaus on päivänarvon mukainen. Vakuutusyhtiö suoritti kuljetuspussin omaisuuden päivänarvon mukaisena korvauksena 3.125 euroa.

 

Vakuutuksenottaja ei ollut tyytyväinen päätökseen, koska kyseessä olivat uudet, täysin kurantit tavarat suoraan myyntitangosta ja elinkeinotoiminta jatkui edelleen. Vakuutuksenottajan mukaan päivänarvon alentamiselle hankintahinnasta ei ollut perusteita. Vakuutuksenottaja vaati asiasta jälleenhankinta-arvon mukaista korvausta.

 

Vakuutusyhtiö ei muuttanut aiempaa korvauspäätöstään.

 

Asiasta pyydetään Vakuutuslautakunnan lausuntoa. Vakuutusyhtiö oli perusteettomasti alentanut korvausta. 

 

Vakuutusyhtiö on viitannut päätöksessään päivänarvo- ja jälleenhankinta-arvosäännöksiin sekä arvonlisäverosäännöksiin. Lisäksi on viitattu vakuutussopimuslain 69 §:ään.

 

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esim. ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut ja kuinka suuri vahinko on syntynyt. Toimitettujen tositteiden perusteella ei voida osoittaa, ettei vakuutusyhtiön suorittama korvaus olisi riittävä. Tositteissa ilmeneviä materiaalihankintoja ei voida luotettavasti kohdistaa vahinkoilmoituksessa ilmoitettuihin turkisesineisiin. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö katsoo, että heidän suorittamansa korvaus kattaa vakuutuksenottajalle aiheutuneen vahingon. Vakuutusyhtiölle ei ole toimitettu selvitystä siitä, että vakuutuksenottajalle olisi aiheutunut vakuutusyhtiön suorittamaa korvausta suurempi vahinko taikka korvaushakemuksella ja vastineessa vaaditun suuruinen vahinko. Vakuutusyhtiö ei katsonut lausunnonpyytäjän esittäneen mitään sellaista uutta, jonka perusteella vakuutusyhtiön olisi tullut muuttaa aikaisemmin antamaansa ratkaisua. Vakuutusyhtiö katsoo, että sen antama korvauspäätös on oikea, voimassa olevien vakuutusehtojen ja niiden vakuutusehtojen tulkinnan mukainen.

 

 

Vakuutusyhtiö ei ole vastineessaan vastannut kysymykseen, miksi uuden tavaran arvo on alennettu 1/3:aan uuden hinnasta. Asia on vain mielivaltaisesti päätetty. Tarkastajille on annettu kaikki mahdollinen tieto siitä, mitä he ovat tarvinneet ja he ovat käyneet vahinkopaikalla 4-5 kertaa. Tavarat olivat uusia, välivarastossa olleita myymälän muuton yhteydessä. Vahingon arvo on  9.470 euroa ilman alv:tä ja mukana on myös työn ja tarpeiden arvo.

 

Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutuksenottajaa selvittämään kunkin tuotteen osalta erikseen valmistusajan, vaatekappaleen materiaalin ja työn osuuden. Vakuutuslautakunta on saanut vakuutuksenottajan lähettämän lisäselvityksen.

 

 

 

Yritysvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 mukaan omaisuuden jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannuksia.

 

Omaisuuden päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan vähentämällä jälleenhankinta-arvosta se, mitä omaisuus on arvossa menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta. Päivänarvoa määritettäessä on otettava huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi.
 

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.1 mukaan vakuutuksenantajan korvausvelvollisuudenylimpänä rajana on pääsääntöisesti omaisuuden jälleenhankinta-arvo.

 

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.2 mukaan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on kuitenkin omaisuuden päivänarvo, jos omaisuuden arvo on vahinkohetkellä alle 50 % jälleenhankinta-arvosta.

 

Vakuutusehtojen kohdan 4.3.2 mukaan, jos omaisuuden päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, on vahingon määrä omaisuuden päivänarvo vähennettynä mahdollisella jäännösarvolla.

 

Vakuutusehtojen kohdan 4.5.2 mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvauksena suoritetaan jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisen korvauksen erotus, jos vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan taikka tilalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

 

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

 

Vakuutuksenottajayrityksen valmiita turkistuotteita on vahingoittunut vesivahingossa 15.2.2006. Vakuutusyhtiön tarkastaja on tarkastanut vahingon ja käynyt paikan päällä useamman kerran. Vakuutusyhtiö on maksanut myöhemmin löydetyistä turkistuotteista päivänarvokorvauksena 1/3:n jälleenhankinta-arvosta eli 9.470 euroa. Lautakunnan saaman selvityksen mukaan kyse on ollut vuosina 2003, 2004 ja 2005 valmistetuista käyttämättömistä turkisliikkeen myynnissä olleista turkistuotteista, jotka ovat olleet varastoituna vahinkopaikassa. Vakuutuksenottaja on esittänyt yksityiskohtaisen laskelman kunkin tuotteen valmistusajasta sekä materiaali- ja työkustannuksista. Turkistuotteiden arvo ei putoa samalla lailla kuin vaatteiden keskimäärin. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei tuotteiden arvo ole pudonnut alle puoleen alkuperäisistä kustannuksista. Saamansa selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta arvioi turkistuotteiden päivänarvon suuruudeksi 2/3 niiden arvonlisäverottomasta jälleenhankinta-arvosta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Aminoff, Kaivola, Meincke, Nyyssölä ja Sjögren sekä varajäsen Paloranta. Sihteerinä toimi Snellman.