Vahingosta haettiin korvausta A.E:n äidin R.P:n vastuuvakuutuksesta.

 

Päätöksessään 12.7.2004 vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

Vastuuvakuutusehtojen kohdan 4.2 mukaan korvausta voidaan alentaa tai evätä se, jos vakuutettu on aiheuttanut vahinkotapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan taikka ollessaan alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja tämä seikka on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntyyn tai määrään.

 

Koska kyseessä on 14-vuotias poika, jonka tulisi ymmärtää touhutessaan tulen kanssa kuivien heinien läheisyydessä, että palonvaara on suuri, vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella ja tämä seikka on vaikuttanut vahingon syntyyn. Vahinko olisi näin ollen evättävä. Vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin, että se tulee korvaamaan kyseisestä vahingosta 50 % siitä huolimatta, vaikka kyseessä on törkeä huolimattomuus.

 

Vakuutuslautakunnalle 26.7.2004 saapuneella lausuntopyynnöllään A.E:n äiti R.P. hakee muutosta vakuutusyhtiön ratkaisuun. R.P. on sitä mieltä, että kyseisen ladon hinta on arvioitu liian korkeaksi eikä vahingonteko ole ollut tarkoitettu. Kyseessä ei ole ollut törkeä huolimattomuus. Ladon osalta kyse ei ole mistään suojelukohteesta eikä sitä ole käytetty kymmeniin vuosiin, ja heinätkin olivat vuosia vanhoja. R.P. katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi korvata kokonaan kyseinen vahinko ja siihen liittyvät kustannukset.

 

A.E:lle on sattunut ikäviä asioita kolmen viime vuoden aikana ja R.P. katsoo, ettei A.E. ole ollut henkisesti tasapainoinen näinä vuosina. A.E. menetti äkillisesti enonsa toukokuussa 2001 ja samana kesänä heinäkuussa kuoli äkillisesti ukki, eivätkä ikävät asiat siihen loppuneet, vaan mummi meni syyskuussa 2003 äkilliseen sairaskohtaukseen. A.E. oli käynyt samana päivänä mummin luona ja ihmetellyt, kun hän ei aukaise ovea.

 

R.P. ei ole itsekään toipunut näistä tapahtumista, ja lapsille se on vieläkin vaikeampaa. A.E. jäi luokalleen, joten hän tuplaa seitsemännen luokan. R.P. on käynyt A.E:n mukana opettajan ja nuorisotyöntekijän kanssa yhteisissä palavereissa koko kevään. Niissä on tullut ilmi, että tarvittaisiin mahdollista ammattiauttajan apua. R.P. kertoo, että A.E. on käynyt terveyskeskuksen psykologin juttusilla. Hänen on ilmeisesti helpompi jutella heille kuin äidilleen, koska äiti on liian lähellä eikä voi itkemättä katsoa sitä tuskaa, mikä A.E:llä on. Muuten A.E. on rauhallinen lapsi eikä ollenkaan niin kuin moni kaupunkilaislapsi. Maalla eivät houkutukset ole niin lähellä, lapset liikkuvat toistensa kanssa ympäri teitä ja välimatkat ovat pitkät.

 

Vastineessaan 17.8.2004 vakuutusyhtiö uudistaa kaiken päätöksessään lausutun ja katsoo, että päätös on oikea ja valitus tulee hylätä.

Valittaja on valituksessaan väittänyt, että lato on arvioitu liian kalliiksi. Vakuutusyhtiö toteaa, että vahinkotarkastaja pyrkii aina arvioimaan oikean hinnan. Vahingonaiheuttaja ei myöskään ole sidottu vakuutusyhtiön tekemään arvioon ladon arvosta mahdollisessa korvausriidassaan vahingonkärsineen kanssa.

 

Mitä tulee korvauksen alentamiseen, vakuutusyhtiö on edelleen sitä mieltä, että 14-vuotiaan pojan tulella leikkiminen heinäladon vieressä on törkeää huolimattomuutta. Seikat, joita valittaja valituksessaan selvittää, ovat valitettavia, mutta eivät edellytä vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vahingon korvaamista täysimääräisenä. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan 50 %:n vähennys on ollut ehtojen ja vakuutussopimuslain mukainen ja varsin kohtuullinen korvaus huomioon ottaen teon vakavuus.

 

 

 

2. luku 2. §

Jos vahingon on aiheuttanut 18 vuotta nuorempi, on hän velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingonaiheuttajan ja vahingonkärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi.

 

 

Korvausta voidaan alentaa tai evätä se, jos vakuutettu on aiheuttanut vahinkotapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan taikka ollessaan alkoholin tai muun huumaavaa aineen vaikutuksen alaisena ja tämä seikka on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntyyn tai määrään.

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse siitä, minkä asteisena 14-vuotiaan vakuutetun tuottamusta on pidettävä hänen aiheuttamansa tulipalon suhteen.

 

Vakuutettu, 14-vuotias A.E. on 27.4.2004 oleskellut O.H:n omistaman ladon edustalla. A.E:n tupakansytyttimellä sytyttämä heinänkorsi on pudonnut palavana maassa olleisiin kuiviin heiniin ja sytyttänyt ne. Sammutusyrityksistä huolimatta palo on riistäytynyt ja polttanut ladon.

 

Alaikäisten korvausvastuuta arvioitaessa tulee ottaa huomioon heidän ikänsä, kehitystasonsa sekä teon laatu. Esillä olevassa tapauksessa A.E. on voinut havaita ladon ulkopuolella olleet kuivat heinät. Ikänsä ja kehitystasonsa, jonka poikkeavuudesta ei ole esitetty selvitystä, perusteella hänen on lautakunnan näkemyksen mukaan tullut ymmärtää kuivat heinät helposti syttyväksi ja palonaraksi materiaaliksi. Tämän mukaisesti lautakunta pitää A.E:n menettelyä varomattomana hänen sytytettyään heinänkorren tuleen heinien välittömässä läheisyydessä. Lautakunta katsoo, että A.E:n menettelyä arvioitaessa on myös otettava huomioon korren sytyttämisen tapahtuneen ulkoilmassa ladon ulkopuolella sekä se, että ympäristössä on ollut vielä lunta, jolla paloa on yritetty sammuttaa. Palavan korren heiniin tipahtamisen lautakunta katsoo tapahtuneen vahingossa ilman, että tulipaloa on tarkoitettu saada aikaan. Tämän vuoksi lautakunta tilannetta kokonaisuutena arvioiden katsoo, ettei A.E:n menettelyä ole pidettävä siinä määrin varomattomana, että se olisi törkeää. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole A.E:n teon laadun perusteella oikeutettu alentamaan korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA