Tapahtumatiedot
Vahingonkärsijä A:n rottweiler-rotuinen koira sai 27.9.2012 sähköiskun B:n kaupungin valaisinpylväästä sitä nuuhkittuaan. Koira oli koulutettu mm. sienten etsimiseen. Vahingon seurauksena se menetti hajuaistinsa. Korvausta vahingosta haettiin B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutuksesta korvataan koiran hoitokulut enintään koiran käypään arvoon saakka. A:n korvausvaatimukset koiran arvonalennuksesta, käyttöhyödyn menetyksestä, hyödyttömäksi käyneistä koiraharrastustoiminnan jäsenmaksuista, korvaavan harrastustoiminnan kuluista ja koiran hoitajalle palkkioksi maksetusta lomamatkasta hylättiin.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön maksamaan korvaukseen. A katsoo, että koira on menettänyt vahingon seurauksena koko arvonsa ja vaatii tältä osin 17.000 euron korvausta. A:n koira on ollut koulutettu sienien etsijä ja sen arvon määrittämisessä voi käyttää vertailukohtana poliisikoiraa, avustajakoiraa tai Hypo-koiraa. Arvon määrittämisessä ei voida käyttää käypää arvoa, koska koira on perheenjäsen, joka ei ole ollut myytävänä. Toisaalta sitä ei enää voida käyttää tarkoitukseensa, koska se on menettänyt sienienetsintäkykynsä. Koiran kanssa sienestäminen on ollut A:lle tärkeä harrastus, joka on merkittävästi vaikuttanut hänen elämänlaatuunsa. Koiraa ei myöskään vahingon jälkeen voi enää käyttää siitostoimintaan.
Tuloa A katsoo menettäneensä koiran hajuaistin menettämisen vuoksi noin 44.000 euroa. Kahtena vahinkoa edeltäneenä vuotena A sai koiran sienienetsinnästä tuloa yli yksitoistatuhatta euroa, vuonna 2012 yli kuusituhatta euroa. Ilman vahinkoa koira olisi etsinyt sieniä arviolta vielä kahdeksan vuoden ajan. A ei ole enää koiran onnettomuuden jälkeen sienestänyt.
Koska A ei vahingon jälkeen ole voinut harrastaa koiransa kanssa, jo maksettujen harrastustoiminnan jäsenmaksujen vahingon jälkeiseen aikaan kohdistunut 31,66 euroa on käynyt hyödyttömäksi. A:lle on lisäksi aiheutunut korvaavasta harrastustoiminnasta 123,90 euron kustannukset. Korvaavaksi toiminnaksi metsässä harrastetulle jäljestämiselle A on ottanut kuntosalilla käymisen ja uinnin. A:n tuttava on hoitanut sairasta koiraa kotona, mistä korvauksena A on maksanut tuttavalleen 859 euron hintaisen lomamatkan. Vahingosta on aiheutunut 275 euroa selvittelykuluja, koska B:n kaupunki ja vakuutusyhtiö ovat aluksi kiistäneet korvausvastuun kokonaan ja osa vaadituista korvauksista on jätetty maksamatta.
A vaatii B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta maksettavaksi yllä mainitut korvaukset viivästyskorkoineen. Vakuutuslautakunnalle toimittamissaan kirjelmissä A viittaa vaatimuksensa tueksi useisiin vahingonkorvausoikeudellisiin teoksiin ja oikeuskäytäntöön.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö ilmoittaa korvanneensa A:lle koiran hoitokulut siltä osin, kun ne ovat olleet syy-yhteydessä vahinkoon.
Siltä osin, kun A oli vaatinut korvausta koiran arvonalennuksesta, yhtiö on hylännyt vaateen toteen näyttämättömänä ja ennenaikaisena. Arvonalennus aktualisoituu vasta, kun omaisuus myydään ja siitä saadaan vahingoittumisen vuoksi pienempi hinta, kuin mitä vahingoittumattomasta omaisuudesta olisi saatu. A ei ole luotettavasti osoittanut, että hänelle yksinomaan koiran ansiosta olisi tullut ansiotuloja tai taloudellista etua ja että ilman koiraa hän ei näitä tuloja saa. Myyntimääriä koskevat selvitykset ovat lyhyeltä ajalta eivätkä osoita koiran osuutta tulonmuodostuksessa.
A:n vaatimus hyödyttömäksi jääneistä, koiraharrastustoimintaan liittyneistä ja ennen vahinkoa maksetuista jäsenmaksuista on hylätty, koska maksut olisi joka tapauksessa maksettu ilman vahinkoakin. Kyse on tältä osin välillisestä vahingosta. Samoin korvaavan harrastustoiminnan kulut ovat välillistä vahinkoa. Korvausta, jonka A oli maksanut koiran hoitajalle, ei ole korvattu, koska yhtiö ei pitänyt kyseistä kuluerää kyseisen esinevahingon eli koiran vahingon kannalta tarpeellisena kuluna. Vakuutusyhtiö pitää korvauspäätöksiään asianmukaisena ja katsoo, ettei vaadituille lisäkorvauksille ole aihetta.
Vakuutuksenottajan kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle B:n kaupungille tilaisuuden antaa asiassa vastineensa. B:n kaupungin puolesta on ilmoitettu lautakunnalle, ettei kaupungilla ole asiassa lisättävää.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse koiralle aiheutuneen vahingon johdosta maksettavien korvausten määrästä. Vahingonkärsijä A on vaatinut korvausta koiran arvonalennuksesta, ansionmenetyksestä, hyödyttömäksi käyneistä harrastustoiminnan maksuista, korvaavan harrastustoiminnan kuluista, koiraa hoitaneelle tuttavalleen ostamastaan lomamatkasta sekä vahingon selvittelykuluista.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain (31.5.1074/412) 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön
- toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon (…)
joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)
Asian arviointi
1. Koiran arvon alentuminen
A on vaatinut 17.000 euron korvausta koiran arvon alentumisesta katsoen, että koira on kokonaan menettänyt arvonsa, kun se ei enää voi hajuaistin puuttumisen takia etsiä sieniä.
Koiralle tai muulle eläimelle aiheutunutta vahinkoa arvioidaan vahingonkorvausoikeudessa esinevahinkona. Jos esinettä ei korjaustoimilla – koiran tapauksessa käytännössä eläinlääkinnällisillä toimilla – voida täysin palauttaa vahinkoa edeltäneeseen tilaan, vahingonkärsineellä on oikeus korvaukseen esineen arvon alentumisesta. Näyttötaakka esineen arvon alentumisesta, kuten muustakin aiheutuneesta vahingosta, on korvausta vaativalla.
Vahingonkorvauslaki tai sen esityöt eivät määrittele, miten tai kenen lähtökohdista esineen arvo tulisi arvioida. Esineen arvostaminen voi tapahtua käyttäjälähtöisesti tai markkinalähtöisesti. Käyttöarvolla tarkoitetaan arvoa, joka esineellä on omassa käyttöympäristössään käyttäjälle itselleen. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden vastaavan esineen hintaa. Päivänarvo on arvo, joka jää jäljelle, kun uuden esineen hinnasta vähennetään se, mitä esine on menettänyt arvostaan iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen, kulumisen ja muiden vastaavien syiden vuoksi. Käyvällä arvolla tarkoitetaan hintaa, joka esineestä olisi ollut saatavana, mikäli se olisi myyty välittömästi ennen vahinkohetkeä. Tuottoarvolla tarkoitetaan esineestä sen jäljellä olleen käyttöiän aikana saatavissa ollutta tuottoa.
Valituksessaan lautakunnalle A on viitannut koirasta ennen vahinkoa tehtyyn 7.000 euron ostotarjoukseen. Vakuutuslautakunnalle osoitetussa, 20.4.2013 päivätyssä kirjelmässään A on ilmoittanut, että koira ei ole ollut myytävänä. A on vedonnut harrastusarvon menetykseen, kun hänen elämästään on koiran hajuaistin menetyksen seurauksena kadonnut tärkeä, elämänlaatua parantava harrastus. Koira ei ole A:lle esine, vaan perheenjäsen. 9.7.2013 lautakuntaan saapuneessa päiväämättömässä kirjelmässään (otsikko ”Lisäys vastaukseen) A on katsonut, että vastaavanlaisen ja -ikäisen koiran hankintahinta vahinkohetkellä olisi ollut 15.000–18.000 euroa, mikä vastaa koulutetun poliisikoiran, hypo-koiran tai avustajakoiran hintaa. A toteaa, että palveluskoirat ovat omistajilleen perheenjäseniä, joita ei myydä, joten niiden osalta ei ole tietoa myyntihinnoista. Vakuutusyhtiö on katsonut vastineessaan, että koiran arvo on ollut 2.500 euroa. Suomen Rottweileryhdistys Ry:n verkkosivuilta löytyvän pentulistan mukaan jalostussuositukset täyttävän rottweilerin pennun hinta on vuonna 2012 ollut 1.100–1.300 euroa.
Vakuutuslautakunta katsoo, että yksityishenkilön lemmikkieläimen tapauksessa eläimen arvon määrittämistä käyvän arvon mukaisena ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, mikäli eläin ei ole ollut myytävänä tai sitä ei ole tarkoitettu myytäväksi. Lautakunta katsoo, että eläimen arvon arvioinnissa on otettava huomioon vastaavan pentukoiran hinta ja tapauskohtaiset tekijät, kuten esimerkiksi eläimen näyttelymenestys, jalostuskäyttö ja harrastajien arvostamat erityisominaisuudet. Eläimeen laitetut kustannukset eivät lautakunnan käsityksen mukaan ole suora osoitus eläimen arvosta. Ottaen huomioon, ettei A:n koira ole A:n selvitysten mukaan ollut tarkoitettu myytäväksi, lautakunta katsoo, ettei sen arvoa voida arvioida käypä arvo -perusteella. Huomioiden vastaavan pentukoiran hinnan, koiran koulutuksen, siitä tehdyn 7.000 euron ostotarjouksen ja muut asiassa käytettävissä olevat selvitykset Vakuutuslautakunta katsoo, että koiran arvo vahinkohetkellä on ollut 5.000 euroa.
A:n selvitysten mukaan koira on hankittu palveluskoiraksi eikä sen kanssa ole enää vahingosta johtuneen hajuaistin menetyksen vuoksi voitu harrastaa jäljestystä. Vakuutuslautakunta katsoo selvitetyksi, että koira on menettänyt osan arvostaan, kun sitä ei enää vahingon jälkeen ole voitu käyttää alkuperäiseen harrastustarkoitukseen. Toisaalta arvon menetystä ei voida pitää täydellisenä, koska koira ei ole kuollut vahingon seurauksena ja A on itsekin todennut kirjelmissään, että koira on verrattavissa perheenjäseneen. Vakuutuslautakunta arvioi, että koira on vahingon seurauksena menettänyt 3.000 euroa arvostaan ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tämän suuruisen lisäkorvauksen.
2. Tulonmenetys
A on vaatinut 44.000 euron tulonmenetyskorvausta, koska on koiran hajuaistin menettämisen seurauksena menettänyt sienien myynnistä saamansa tulot. A on Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan, 1.11.2013 päivätyssä kirjelmässä todennut, ettei sienestä enää lainkaan myyntiin tarkoitettuja sieniä. Ennen vahinkoa A on myynyt koiran löytämiä sieniä vuosina 2011 ja 2012 noin 5.000 eurolla vuodessa.
Vakuutuslautakunta viittaa edellä jo sanottuun vahingonkärsineen näyttövelvollisuudesta ja toteaa, että vahingonkorvausoikeudessa vallitsee täyden korvauksen periaate, jonka mukaan vahingonkärsinyt on korvauksella saatettava siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Vahinko määritetään vertaamalla vahinkoa seurannutta tapahtumakulkua siihen hypoteettiseen tapahtumankulkuun, joka olisi seurannut, mikäli vahinkoa ei olisi sattunut. Esinevahingosta johtuvaa tulonmenetystä koskevassa asiassa tulee arvioida, millaiset tulot vahingonkärsinyt olisi saanut, mikäli esine olisi ollut hänen käytettävissään tulonhankintaa varten. Vahingonkärsineellä on vahingonrajoittamisvelvollisuus, jonka perusteella hänen tulee omalla toiminnallaan pyrkiä minimoimaan syntyvän vahingon määrää. Arvioidusta tulosta vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt on kyennyt tai olisi kyennyt hankkimaan siitä huolimatta, ettei tulonhankintaan ennen vahinkoa käytetty esine ole ollut hänen käytettävissään.
Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on lopettanut sienien keräämisen myyntiin koiralle sattuneen vahingon jälkeen. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:lle koiran hajuaistin menetyksestä aiheutunutta tulon menetystä voida tämän vuoksi arvioida. Arvio edellyttäisi selvitystä siitä, kuinka paljon A kykenee ilman koiran apua hankkimaan tuloja sienestämällä. Koska näyttötaakka tulon menetyksestä on A:lla, Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta tältä osin.
3. Hyödyttömäksi käyneet harrastusmaksut ja korvaavan toiminnan maksut
A on vaatinut korvausta koiran vahingoittumisen takia hyödyttömäksi käyneistä harrastusmaksuista ja korvaavan harrastustoiminnan kuluista. Esinevahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen esinevahingosta aiheutuneista muista kuluista. Vakuutuslautakunta toteaa, että kulujen tulee olla syy-yhteydessä vahinkoon, minkä lisäksi tulee huomioida vahingonkärsineen velvollisuus rajoittaa vahinkoa.
Vakuutuslautakunta katsoo, että vaikka harrastusmaksut olikin maksettu ennen vahinkoa, ne ovat käytännössä jääneet hyödyttömiksi koiran vammautumisen takia. Lautakunta pitää harrastusmaksujen vahingon jälkeiseen aikaan kohdistuvaa osuutta vahingosta johtuvana ylimääräisenä kustannuksena ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tämän mukaisen korvauksen.
Korvaavasta harrastustoiminnasta kertyneet maksut eivät sen sijaan lautakunnan näkemyksen mukaan ole sellaista normaalia, välttämätöntä esinevahingosta johtuvaa muuta kulua, josta vahingon aiheuttajalle syntyisi korvausvastuu. Lautakunta ei suosita korvausta tältä osin.
4. Koiran hoitajalle maksettu lomamatka
A on vaatinut korvausta koiran hoitajalle maksamastaan lomamatkasta. A:n ja koiran hoitajana toimineen A:n tuttavan 21.5.2013 allekirjoittaman selvityksen mukaan tuttava on hoitanut sähköiskujen sairastuttamaa koiraa, jota ei ole voinut jättää yksin kotiin. Korvauksena hoitamisesta A on maksanut tuttavalleen lomamatkan. Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingoittuneen koiran hoitamisesta aiheutuneita kuluja voidaan vahingonkorvausoikeudellisesti käsitellä esineen korjauskuluina. Tältä osin korvausta vaativan tulee osoittaa kulujen välttämättömyys. Lautakunta katsoo, että koiran hoitokulujen korvattavuus edellyttää hoidon eläinlääketieteellistä tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä. Lautakunnan käyttöön ei ole toimitettu sellaista selvitystä, josta ilmenisi, että hoitajan järjestäminen koiralle A:n kotoa poissaolon ajaksi olisi ollut em. tavalla tarpeellista ja välttämätöntä. Vakuutuslautakunta ei siten suosita korvausta koiran hoitajalle maksetun palkkion osalta.
5. Selvittelykulut
A on vielä vaatinut korvausta 275 euroa vahingon selvittämiseen liittyvistä kuluista. Vakuutuslautakunnalle toimitetussa, 7.4.2014 päivätyssä kirjelmässään A on kertonut, että hänelle on aiheutunut kuluja mm. yhteydenotoista vakuutusyhtiöön, vakuutuksenottajaan ja eläinlääkäriin. Kulut ovat valokuvaus-, puhelin- ja postikuluja.
Vahingon selvittelystä ja korvauksen hakemisesta aiheutuneet kulut voidaan tietyissä tapauksissa korvata vahingonkorvauslain mukaisina muina vahingosta aiheutuneina tarpeellisina kuluina. Korvauksen edellytyksenä on, että vahingonkärsijälle on selvittelystä ja valitusprosessista aiheutunut todellisia kustannuksia. Korvauksen määrittämisessä otetaan huomioon kulujen tarpeellisuus- ja välttämättömyysvaatimus sekä vahingonkärsineen velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A ole eritellyt kuluvaatimustaan puheluihin, postikuluihin ja valokuvaukseen menneiden kulujen osalta. Lautakunta pitää kuitenkin todennäköisenä, että A:lle on aiheutunut kustannuksia myös siltä osin, kuin kyse on korvausperusteen eli B:n kaupungin vastuun selvittämisestä ja korvattavaksi hyväksytyn vahingon osuuden selvittelystä. Näiden kustannuksen kohtuullisena määränä Vakuutuslautakunta pitää 25 euroa ja suosittaa yhtiötä maksamaan A:lle tämän mukaisen lisäkorvauksen.
Lopputulos
Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle koiran arvon alentumisesta 3.000 euroa, hyödyttömäksi käyneistä harrastusmaksuista 31,66 euroa ja selvittelykuluista 25 euroa. Muilta osin lautakunta ei suosita lisäkorvausta asiassa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Norros, puheenjohtaja
Laine, sihteeri
Jäsenet:
Eskuri
Ilveskoski
Korpiola
Rusanen