Vakuutuksenottaja oli 22.12.2004 käynyt ilmoittamassa poliisilaitokselle kahta päivää aiemmin sattuneesta liikennevahingosta, jossa hänen autonsa oli vaurioitunut. Vakuutuksenottajan mukaan hän oli ollut autossaan matkustajana, kun noin 300 metriä ennen erästä huoltamoa heitä vastaan oli tullut rekka. Rekkaa oli lähtenyt ohittamaan henkilöauto, joka oli tullut heitä kohti. Törmäyksen välttämiseksi kuljettaja joutui tekemään äkillisen väistöliikkeen lumiselle pientareelle, minkä seurauksena auto lähti heittelemään. Lopulta auto törmäsi sillankaiteeseen.

 

Varomattomasti ohittamaan lähtenyttä henkilöautoa ei saatu tunnistettua. Tämän vuoksi vakuutuksenottaja julkaisi 24.12.2004 lehdessä ilmoituksen, jossa hän pyysi silminnäkijöitä ottamaan yhteyttä. Ilmoituksen jälkeen hänelle soitti eräs henkilö, joka kertoi ajaneensa rekkaa ohittavan ajoneuvon takana ja nähneensä tilanteen. Muiden todistajien löytämiseksi vakuutuksenottaja julkaisi 30.12.2004 vielä toisen ilmoituksen toisessa sanomalehdessä, mutta tuloksetta.

 

Ensimmäisen ilmoituksen johdosta vakuutuksenottajaan yhteyttä ottanut henkilö kertoi esitutkinnassa, että hänen edessään oli ajanut musta tai tummansininen Opel –merkkinen henkilöauto. Sen edessä ajoi hiljaa tien oikeassa laidassa perävaunulla varustettu traktori. Tumma henkilöauto lähti ohittamaan traktoria noin 300 – 400 metriä ennen huoltoaseman liittymää. Ohittamaan lähteneen henkilöauton kuljettajan oli täytynyt havaita, että vastaantulijoiden suunnasta oli tulossa muita autoja, joten turvallinen ohitus ei olisi mahdollista. Todistajan mielestä ensimmäiselle vastaan tulleelle yksittäiselle autolle aiheutui todellinen vaaratilanne, ja hän räpyttelikin sille autonsa valoja saadakseen sen kuljettajan huomion kiinnittymään uhkaavaan tilanteeseen. Vastaan tulleen auton kuljettaja ohjasi autonsa kulkusuunnassaan oikealle pientareen puolelle. Kohtaamistilanteessa oli siten kolme ajoneuvoa rinnakkain. Jos vastaan tulleen ajoneuvon kuljettaja ei olisi väistänyt oikealle, autot olisivat todistajan mielestä törmänneet toisiinsa. Todistajan mukaan oli lähellä, ettei vastaan tullut auto törmännyt hänen kuljettamaansa autoon. Taustapeilistä hän huomasi, että vastaan tullut auto pyörähti pari kertaa täysin ympäri päätyen lopulta nokka edellä vastaantulijoiden kaistan puoleiseen sillankaiteeseen. Ohitustilanteen jälkeen tumma henkilöauto ei kovin pitkään ajanut traktorin edessä, vaan kääntyi jollekin erkanevalle liittymälle. Ajorata oli melko liukas ja jäinen, ja näkyvyys oli lumisateen vuoksi huono.

 

Ohittamaan lähteneen henkilöauton kuljettajaa ei ole sittemmin tavoitettu. Vakuutuksenottaja haki autovakuutuksesta korvausta autonsa vaurioista, hänelle lehti-ilmoituksista aiheutuneista kustannuksista sekä todistajalle maksamistaan kilometrikorvauksista.

 

 

Vakuutusyhtiö korvasi kaskovakuutuksen perusteella auton vaurioista 6.943,24 euroa. Vahingon vuoksi autovakuutuksen bonus alenisi 20 % seuraavana vakuutuskautena. Sen sijaan lehti-ilmoituksia ja todistajalle maksettuja kilometrikorvauksia vakuutusyhtiö ei korvannut, koska ne eivät olleet vakuutusehdoissa tarkoitettuja suoranaisia esinevahinkoja.

 

 

Vakuutuksenottajan mielestä bonusvähennystä ei tulisi tehdä hänen vahingokseen, koska vahinko on johtunut tuntemattomaksi jääneen ohittamaan lähteneen henkilöauton kuljettajan syystä. Jos vakuutuksenottaja pystyy osoittamaan olevan syytön vahinkoon ja sen seurauksiin, ei hänelle yleisen oikeuskäsityksen mukaan tulisi aiheutua vahingosta taloudellisia menetyksiä. Vakuutuskorvaustoiminnassa kantavana periaatteena on ajatus siitä, että vahingonkorvauksella vahingonkärsineen taloudellinen asema tulisi palauttaa mahdollisimman lähelle ennen vahinkoa vallinnutta tasoa. Vaikka vahingonkärsinyt ei saakaan hyötyä vahingosta, tulisi saman logiikan mukaisesti kääntäen vahingonkorvauksen kattaa kaikki ne vahingot ja kulut, jotka ovat aiheutuneet korvattavana olevasta vahingosta.

 

Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on tehnyt poliisiviranomaiselle kuuluvaa työtä selvittäessään onnettomuuteen osallisia tai sen nähneitä henkilöitä. Oikeusjärjestelmän näkökulmasta ei ole perusteltua, että vakuutuksenottaja joutuisi kärsimään taloudellisia menetyksiä sen vuoksi, ettei viranomainen ole kyennyt selviytymään sille kuuluvasta tehtävästä.

 

 

Vakuutusehtojen mukaan esinevakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko. Lisäksi vakuutuksesta korvataan sattuneen tai välittömästi uhkaavan vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

 

Vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen perusteella vahingonkärsineen on toimitettava selvitys, jonka perusteella korvausvelvollisuus ja korvauksen määrä voidaan selvittää. Vakuutuksenottajalla ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti oikeutta saada korvausta näistä kustannuksista. Samat perusperiaatteet koskevat liikennevahingon selvittämistä. Tuntemattoman ajoneuvon aiheuttamia esinevahinkoja ei korvata liikennevakuutuksesta. Viranomaisen toiminnan laatu ei lisää vakuutuksenantajan korvausvastuuta. Bonuksen alentaminen puolestaan perustuu vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan väliseen sopimukseen. Vakuutuksenottaja on itse halunnut vakuutusmuodon, jossa hän saa hyväkseen alennetun vakuutusmaksun niiltä vakuutuskausilta, joina hänen vakuutuksestaan ei makseta korvausta. Jollei vakuutusyhtiöllä olisi oikeutta vähentää bonusta korvatun vahingon vuoksi, rikkoisi se voimassa olevaa periaatetta sopimusten sitovuudesta. Vakuutuksenottaja ei voi valita sopimuksesta vain itselleen sopivia kohtia ja vaatia, että toisen sopijaosapuolen oikeuksia ei huomioitaisi. Bonuksen palauttamiseksi vakuutuksenottajan tulisi maksaa vakuutusyhtiölle takaisin sen suorittama korvaus.

 

 

Autovakuutuksen ehtojen 4.1 –kohdan mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata suoranaiset esinevahingot näiden vakuutusehtojen mukaisesti.

 

Vakuutusehtojen 4.10 –kohdan mukaan esinevakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko. Esinevahingolla tarkoitetaan sitä, että esine vaurioituu, tuhoutuu tai häviää.

 

Jos ajoneuvo on vaurioitunut liikennekelvottomaksi, esinevakuutuksesta korvataan myös ajoneuvon kuljetus lähimmälle korjaamolle. Lisäksi vakuutuksesta korvataan sattuneen tai välittömästi uhkaavan vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta aiheutuneet, kohtuulliset kustannukset.

 

Vakuutusehtojen 4.10.1 –kohdassa on todettu, että esinevakuutuksesta ei korvata mm. vahinkoasian selvittelystä ja hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia.

 

Kaskovakuutusehtojen 8 –kohdan mukaan bonuksellisen kaskovakuutuksen maksusta annetaan alennusta ns. bonuksena kultakin vahingottomalta vakuutuskaudelta. Bonus alenee 20 % jokaisen kolarointivakuutuksesta maksetun korvauksen johdosta riippumatta siitä, millä tavoin vahinko on aiheutunut. Bonusta ei kuitenkaan alenneta, jos vahinko on aiheutunut myrskystä tai tulvasta.

 

Vahingon torjumis- ja rajoittamisvelvollisuudesta sekä pelastamisvelvollisuudesta on mainittu vakuutusehtojen 10.6.2 –kohdassa. Tämän ehtokohdan mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutusyhtiön oikeuden säilyttämiseksi vahingonaiheuttajaa kohtaan. Vakuutettu on velvollinen selvittämään vahingonaiheuttajan henkilöllisyyden ja vahingossa osallisena olleiden ajoneuvojen rekisteritunnukset. Jos vahinko on aiheutettu rangaistavalla teolla, vakuutetun tulee viivytyksettä ilmoittaa asiasta vahinkopaikkakunnan poliisiviranomaisille. Vakuutetun tulee lisäksi vaatia oikeudessa rikoksentekijälle rangaistusta, jos vakuutusyhtiön etu sitä vaatii. Tämän jälkeen ehtokohdassa on selostettu myös, millä edellytyksillä korvausta voidaan alentaa tai evätä, jos vakuutettu on laiminlyönyt edellä tarkoitetun pelastamisvelvollisuutensa.

 

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingonaiheuttajaa kohtaan.

 

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

 

Lautakunta toteaa, että liikennevakuutuslain mukaan ei korvata tuntemattomaksi jääneen ajoneuvon aiheuttamia esinevahinkoja, joten tässä tapauksessa korvauksen saaminen edellyttää vakuutuksenottajan bonuksellisen kaskovakuutuksen käyttämistä.

 

Kaskovakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan suoranaiset esinevahingot, eli esineen vaurioituminen, tuhoutuminen tai häviäminen. Lautakunnan mielestä silminnäkijöiden tavoittamiseksi tehtyjen lehti-ilmoitusten kustannuksia tai vakuutuksenottajan todistajalle korvaamia matkakustannuksia ei voida pitää vakuutusehdoissa tarkoitettuina suoranaisina esinevahinkoina. Näin ollen niitä ei voida pitää kaskovakuutusehtojen mukaan esinevakuutuksesta korvattavina.

 

Vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välisen vakuutussopimuksen sisältö määräytyy vakuutuskirjan, vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain säännösten perusteella. Vakuutuksenottajan lausuntopyynnössään esittämä vahingonkorvausoikeudessa noudatettava ns. differenssiperiaate ei lautakunnan mielestä tule sovellettavaksi vapaaehtoisessa autovakuutuksessa. Autovakuutuksen ehtojen tulkintaan ei myöskään vaikuta se, millä tavoin poliisi- tai muu viranomainen on kyennyt rikoksen selvittämään.

 

Vakuutusehdoissa ja vakuutussopimuslaissa on määräyksiä vakuutetun torjumis- ja rajoittamisvelvollisuudesta sekä pelastamisvelvollisuudesta. Vahingon torjumis- tai rajoittamisvastuu koskee tilanteita, joissa vakuutustapahtuma sattuu tai välittömästi uhkaa.

 

Lautakunnan mielestä silminnäkijöiden tavoittelua jonkin ajan kuluttua vahingosta ei voida pitää sen paremmin vakuutussopimuslaissa kuin vakuutusehdoissakaan tarkoitettuna vahingon torjumisena tai rajoittamisena. Vakuutusehtojen näitä koskevaa 10.6.2 –kohtaa ei muutenkaan voida tulkita laventavasti, kun otetaan huomioon, että kyseessä on vakuutetulle kuuluva pelastamisvelvollisuus, jonka laiminlyönnin vuoksi korvausta voidaan alentaa. Lehti-ilmoittelua ja matkakulujen korvaamista todistajalle ei voida lautakunnan mielestä pitää vakuutusehtojen 10.6.2 –kohdassa tarkoitettuna tarpeellisena toimena vakuutusyhtiön oikeuden säilyttämiseksi vahingonaiheuttajaa kohtaan.

 

Vakuutusehtojen 8 –kohdassa on todettu, että bonus alenee jokaisen kolarointivakuutuksesta maksetun korvauksen johdosta riippumatta siitä, millä tavoin vahinko on aiheutunut. Tätä sopimusehtoa ei voida lautakunnan näkemyksen mukaan pitää kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana tavalla, joka oikeuttaisi ehdon sovittelemiseen tai sen jättämiseen huomioonottamatta.

 

Edellä mainituin perustein lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen ja voimassa olevan oikeuden mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Mikkola.