Lausunnonpyytäjän perheellä on ollut arvokkaita maastopyöriä, jotka he olivat vakuuttaneet arvotavaravakuutuksella. Yksi maastopyöristä on rikkoutunut kolmesti helmi- ja heinäkuussa 2003 sekä syyskuussa 2004. Nämä vahingot on korvattu arvotavaravakuutuksesta lukuun ottamatta ensimmäistä vahinkoa, joka korvattiin laajan kotivakuutuksen irtaimistovahinkona. Kaikki vahingot olivat syntyneet ajettaessa pyörällä maastossa.

 

Lausunnonpyytäjä sai keskusteltuaan vakuutusyhtiön virkailijan kanssa 28.4.2004 vakuutustarjouksen perheen henkilö- ja vahinkovakuutuksista. Tässä yhteydessä arvotavaravakuutuksella vakuutettiin ”On One, The Gimp” –merkkinen maastopyörä 1.800 euron vakuutusmäärällä.

 

Vakuutuksenottajan 19.8.2005 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan kyseinen maastopyörä oli rikkoutunut 6.8.2005, kun hän oli ajanut polulla noin 30 km/h –vauhdilla monttuun, minkä seurauksena hän kaatui. Hän haki korvausta rikkoutuneesta joustokeulasta 785 euroa.

 

 

Vakuutusyhtiö vetosi päätöksessään arvotavaravakuutuksen 1.1.2004 alkaen voimassa olleisiin ehtoihin, joiden mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen rikkoutumisesta, kun sitä käytetään tarkoitukseensa. Koska pyörän rikkoutuminen oli tapahtunut käytettäessä sitä tarkoitukseensa, ei vakuutusyhtiö tämän rajoitusehdon perusteella korvannut vahinkoa.

 

 

Vakuutettu toteaa, että kyseinen hänen poikansa maastopyörä on kotivakuutuksen kohteena ja lisäksi sille on otettu arvotavaravakuutus 28.4.2004 vakuutusyhtiön konttorissa. Kielteinen korvauspäätös oli täydellinen yllätys, koska aiemmin vakuutusyhtiö oli maksanut vastaavista vahingoista korvausta. Kun hän teki vakuutusta huhtikuussa 2004, hän halusi samanlaisen arvotavaravakuutuksen kuin mikä oli ollut aikaisemmassakin pyörässä. Vakuutusta hakiessaan hän mainitsi virkailijalle, että pyörän osat ovat kalliita, jos rikkoutumisia tulee. Virkailija ei kommentoinut tähän mitään. Hän oli edelleen hyvässä uskossa vakuutuksen suhteen ja tuntee nyt itsensä harhaanjohdetuksi. Vakuutusta myytäessä hän ei saanut suullista informaatiota siitä, että vakuutusehtoihin oli tullut rajoitteita 1.4.2004 alkaen. Hän mielestään tästä olisi pitänyt mainita suullisesti vakuutusta haettaessa, koska rajoitteesta ei ollut kulunut tuon pitempää aikaa.

 

Vakuutetun mielestä perheelle on myyty vääränlainen vakuutus ja he ovat turhaan luulleet saavansa korvauksen. Vakuutusyhtiö on palauttanut vakuutusmaksut vakuutuksen alusta lukien, mutta vakuutetun mielestä se ei riitä. Henkilökohtaisessa vakuutuksenostotilanteessa tulisi käydä suullisesti läpi vakuutuksen sisältö. Jos niin olisi tehty, hän olisi siinä vaiheessa havahtunut ja jättänyt ottamatta kyseisen vakuutuksen. Hänen mielestään myös perheen toisen pyörän arvotavaravakuutuksen maksut tulisi palauttaa, joskin hän on irtisanonut tämän vakuutuksen tammikuussa 2006. Vakuutettu vaatii hakemuksen mukaista korvausta tai edes kohtuullista osaa siitä, sekä toisen pyörän osalta myös vakuutusmaksujen palautusta vakuutuksen alkamisesta lähtien.

 

 

Lausunnonpyytäjän osoitteeseen on toimitettu vakuutustarjous 28.4.2004, joka koski nyt kyseessä olevalle maastopyörälle tarjottavaa arvotavaravakuutusta. Tarjouksen liitteenä oli tuoteseloste, jonka sivulla 12 on todettu, että vakuutuksesta ei korvata esim. vahinkoa, joka aiheutuu esineen kulumisesta tai tavanomaisesta käytöstä, kuten maastopyörän rikkoutumisesta kesken ajon. Tarjouksen hyväksymisen vuoksi lähetettiin asiakkaalle toukokuussa 2004 uusi vakuutuskirja. Sen saatteessa asiakasta pyydetään nimenomaan tarkistamaan, että vakuutusturvaa oli muutettu sellaiseksi, jonkalaiseksi asiakas sen haluaa. Mukana olivat myös vakuutusehdot 1.1.2004 alkaen. Vielä tämän jälkeenkin elokuussa 2004 vakuutetun perheelle on lähetetty mm. vakuutuskirja ja ehtoliite, jossa on kerrottu vakuutusehtoihin tulleista muutoksista. Tässä ehtoliitteessä on arvotavaravakuutuksen osalta todettu, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen rikkoutumisesta, kun sitä käytetään tarkoitukseensa.

 

Vakuutusyhtiö on toiminut mielestään vakuutusta haettaessa vakuutussopimuslain edellyttämällä tavalla. Vakuutusehtoihin 1.1.2004 tullut arvotavaravakuutuksen urheiluvälineitä koskeva lisäys ei ole sinänsä vaikuttanut kyseisten välineiden käyttövahinkojen korvattavuuteen. Tämän vuoksi asiakaspalvelussa ei ole tätä yksityiskohtaa todennäköisesti käsitelty.

 

Vakuutusyhtiön yksityisvakuutusosaston vastineen mukaan vakuutussopimukseen on toukokuussa 2003 lisätty toista pyörää koskenut arvotavaravakuutus. Kyseessä olevalle maastopyörälle on huhtikuussa 2004 tehty arvotavaravakuutustarjous, jonka asiakas on hyväksynyt. Aikaisemmin vakuutetulle maastopyörälle on sattunut kaksi rikkoutumisvahinkoa ajettaessa pyörällä maastossa. Näistä molemmista vahingoista on maksettu korvaus. Arvotavaravakuutuksen vakuutusehdot eivät olleet vakuutusten ottamisten välillä muuttuneet tältä osin, joten vakuutusyhtiön asiakaspalvelija ei huomannut asiaa korostaa. Nyt kyseessä oleva arvotavaravakuutus on peruutettu ja vakuutusmaksut palautettu. Sen sijaan toista arvotavaravakuutusta ei ole peruutettu, koska siitä oli maksettu kaksi korvausta ja sen korvauspiiri on kattavampi kuin perusesinevakuutuksessa.

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Lausunnonpyytäjän perheen vakuutussopimukseen on sisältynyt arvotavaravakuutus maastopyörälle syyskuusta 2002 alkaen. Tämän jälkeen maastopyörälle oli sattunut vuosina 2003 ja 2004 kolme rikkoutumisvahinkoa pyörällä maastossa ajettaessa. Nämä vahingot on korvattu joko laajan kotivakuutuksen irtaimistovahinkona tai arvotavaravakuutuksesta. Vakuutuksenottaja on lausunnonpyytäjän käytyä vakuutusyhtiön toimipisteessä saanut 28.4.2004 päivätyn tarjouksen vakuutussopimuksesta, jonka yhteydessä nyt kyseessä oleva maastopyörä on lisätty arvotavaravakuutuksen kohteeksi. Tämä maastopyörä on rikkoutunut maastossa ajettaessa elokuussa 2005.

 

Esinevakuutuksen arvotavaravakuutuksen vakuutusehtoihin on 1.1.2004 alkaen tehty muutoksia. Esinevakuutukseen on lisätty vakuutusehto 2.15, jonka mukaan irtaimiston vakuutuksesta ei korvata urheiluvälineen rikkoutumista silloin, kun sitä käytetään tarkoitukseensa. Arvotavaravakuutukseen on lisätty rajoitusehto, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen rikkoutumisesta, kun sitä käytetään tarkoitukseensa.

 

Koska nyt kyseessä oleva maastopyörä on rikkoutunut maastossa ajettaessa, on kyseessä sinänsä ollut uusissa vakuutusehdoissa tarkoitettu tilanne, jossa urheiluväline on rikkoutunut silloin, kun sitä käytetty tarkoitukseensa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön päätöstä evätä korvaus on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena.

 

Jäljelle jää näin ollen kysymys siitä, olisiko vakuutusyhtiön virkailijan tullut vakuutusta tarjottaessa huhtikuussa 2004 nimenomaan mainita tästä ehtomuutoksesta, jolla urheiluvälineiden rikkoutumisvahingot niitä tarkoitukseensa käytettäessä on rajattu korvauspiirin ulkopuolelle. Vakuutussopimuslain mukaan tietoja annettaessa on kiinnitettävä huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutussopimuslain perustelujen mukaan rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Hakijan yksilöllisiin olosuhteisiin on kiinnitettävä huomiota silloin, kun vakuutuksen ottaminen perustuu vakuutuksen hakijan ja vakuutuksenantajan edustajan välisiin keskusteluihin. Jos vakuutuksenottajalle ei esimerkiksi ole ilmoitettu olennaista rajoitusehtoa, sopimuksen voidaan katsoa syntyneen ilman tätä ehtoa. Vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arvioinnin tulee perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana on sen arviointi, mihin käsityksen tavallinen vakuutuksen hakija kyseisessä tilanteessa perustellusti voi päätyä. Jos vakuutuksenottajalle syntynyt käsitys johtuu esimerkiksi siitä, ettei hän ollut kohtuullisen huolellisesti perehtynyt saamiinsa tietoihin, hän ei voi vedota säännökseen. Arvioinnissa voidaan poikkeuksellisesti nojautua myös subjektiivisiin seikkoihin, jotka vakuutuksenantajan tai sen edustajan on otettava huomioon, mikäli ne ovat tai niiden pitäisi olla vakuutuksenantajan tai sen edustajan tiedossa.

 

Tässä tapauksessa arvotavaravakuutuksen kohteena ovat olleet pelkästään vakuutuksenottajan perheen maastopyörät. Ennen nyt kyseessä olevan pyörän lisäämistä arvotavaravakuutuksen kohteeksi arvotavaravakuutuksesta oli aiemmin korvattu kaksi pyörän rikkoutumista sillä maastossa ajettaessa, ja lisäksi yksi tällainen rikkoutumisvahinko oli korvattu esinevakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että vakuutusehtoihin 1.1.2004 alkaen voimaantullut urheiluvälineitä koskeva lisäys ei sinänsä vaikuta kyseisten välineiden käyttövahinkojen korvattavuuteen. Lisäksi vakuutusyhtiön edustaja on todennut, että sen paremmin aiempien kuin nykyistenkään vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut esineen tavanomaisesta käytöstä. Koska vakuutusyhtiö on kuitenkin aiempien ehtojen voimassa ollessa korvannut maastopyörälle maastossa ajettaessa aiheutuneet vahingot, pitää lautakunta selvitettynä, että myös nyt kyseessä oleva vahinko olisi korvattu, jollei vakuutukseen olisi lisätty urheiluvälineitä koskevaa rajoitusehtoa.

 

Lautakunnalla ei ole käytettävissään selvitystä siitä, mitä vakuutusvirkailija ja vakuutettu ovat keskustelleet vakuutusturvan rajoituksista maastopyörien osalta. Lautakunnan mielestä kyseinen rajoitusehto on ollut vakuutussopimuslain tarkoittama vakuutusturvan olennainen rajoitus nyt kyseessä olevassa tapauksessa, kun otetaan huomioon, että arvotavaravakuutuksen kohteena ovat nimenomaan olleet maastopyörät ja se seikka, että ennen tämän rajoitusehdon lisäämistä vakuutusyhtiö oli samasta vakuutuksesta korvannut kaksi vastaavissa olosuhteissa tapahtunutta vahinkoa, sekä yhden vastaavan vahingon esinevakuutuksesta.

 

Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo arvotavaravakuutuksen syntyneen sen sisältöisenä, että siihen ei ole sisältynyt urheiluvälineitä koskevaa rajoitusehtoa, jonka mukaan ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen rikkoutumisesta, kun sitä käytetään tarkoitukseensa. Sillä seikalla, että vakuutusyhtiö on toimittanut vakuutuksenottajalle tuoteselosteen, vakuutusehdot ja vakuutuskirjan, ei ole merkitystä syntyneen sopimuksen sisällön kannalta.

 

Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo, että nyt kyseessä oleva vahinko tulee korvata arvotavaravakuutuksesta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario ja Uimonen sekä varajäsen Heikkinen. Sihteerinä toimi Mikkola.