Haku

VKL 536/10

Tulosta

Asianumero: VKL 536/10 (2011)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 09.05.2011

Regressi Julkisyhteisön vastuu Liukastuminen

28.11.2008 päivätyn työtapaturmailmoituksen mukaan R.D. liukastui työmatkallaan 24.11.2008 noin klo 07.40 peilikirkkaaksi jääksi auratulla kadulla. R.D. kaatui saaden oikean ranteen murtuman. Vahinko sattui kaupungin kunnossapitovastuulla olevalla kadulla, jossa ei ole erillisiä jalkakäytäviä. Katu sijaitsee asuinalueella, jossa on lähinnä omakotitaloja.

R.D:n 10.6.2009 päiväämän erillisen selvityksen mukaan kaatumisen syy oli liukkaus alamäessä. R.D:n mukaan katu oli aurattu, mutta käytetty auratyyppi silottaa ja hioo lumipinnan tasaiseksi, jolloin nuoskaisesta lumesta tulee lasimainen pinta. R.D:n mukaan katu oli luminen ja paikoitellen liukas.
 
R.D:n hoitokuluja ja ansionmenetystä korvattiin vakuutusyhtiö A:ssa olleesta R.D:n työnantajan ottamasta lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta.
 
Vakuutusyhtiö A esitti kyseisen kadun kunnossapidosta vastaavalle kaupungille tapaturmavakuutuslain 61§:n perusteella takaisinsaantivaatimuksen. Kaupunki siirsi asian vastuuvakuutusyhtiönsä (B) käsiteltäväksi.
 
Vakuutuksenottajana oleva kaupunki totesi, että kyseinen katu kuuluu kaupungin lainmukaisesti tekemän katuluokituksen mukaiseen luokkaan 3. Vahinko tapahtui maanantaina 24.11.2008 klo 07.40. Syksyn ensimmäiset lumisateet tulivat juuri sunnuntaina 23.11.2008 puolenpäivän aikaan. Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä oli voimakas tuuli ja sankka lumipyry. Lunta kertyi enimmillään noin 30 cm. Maanantain vastaisena yönä klo 02.00 ja klo 07.00 välisenä aikana oli satanut lunt 14 cm. Sunnuntaina oli suolattu 1-luokan kadut klo 13.00 alkaen. Auraus aloitettiin maanantaina klo 03.00 aikaan koko kalustolla (4 kunnossapitokuormaajaa, 2 maataloustraktoria, 1 kuorma-auto ja 1 traktorikaivuri). Tällöin oli muutama aste pakkasta. Vahinkopaikka oli aurattu ennen klo 07.00. Lunta satoi päälle. Hiekoittamaan päästiin aamupäivällä, kuitenkin vasta liukastumisen jälkeen. Kunnossapitomestarin mukaan auraus tehtiin kunnossapitokuormaajalla, jossa käytetään ns. reikäterää, jonka työstöjälki tienpintaan on samanlainen kuin tiehöylällä eli karhea ja uritettu pinta. Hiekoitus aloitetaan aina mäkipaikoista ja kevyen liikenteen väyliltä 1. luokan katujen varsilta. Onnettomuuspaikka on 3-luokan katu, jossa ei ole jalkakäytävää. Jos lumisade jatkuu taukoamattomana, niin kuin 23. – 24.11.2008, aurataan niin kauan, kunnes lumisade päättyy ja sen jälkeen vasta aloitetaan hiekoitus. Kunnossapitomestarin mukaan ei ole järkevää tehdä katujen hiekoitusta samanaikaisesti samalla koneella kuin aurataan, koska katujen lumenpoisto viivästyisi usealla tunnilla ja tamppautuneen lumen eli ns. polanteen kerros moninkertaistuisi. Sääolosuhteet tuomioon ottaen, ainoana järkevänä tapana hoitaa vallinnut varsin poikkeuksellinen ja melko ylivoimainen tilanne on ollut ensin keskittyä katujen auraamiseen ja vasta sen jälkeen lumisateen rauhoituttua hiekoitukseen. Klo 07.40 aikaan aamusta oli auraaminen ollut vielä kesken.
 
Vakuutusyhtiö B:n päätös
 
Vakuutusyhtiö viittasi tapahtumatietoihin ja totesi, että ennen lumisadetta maa oli ollut lumeton. Kulkuväylien hiekoittaminen ennen lumisadetta ei näin ollen ole ollut tarpeellista. Lumisateiden alettua oli ollut koko ajan pakkasta muutama aste, eikä liukkauden syntyminen tällaisessa ti­lanteessa ole todennäköistä.
 
Ottaen huomioon poikkeukselliset sääolosuhteet oli asianmukaista ensin keskittyä katujen auraamiseen ja vasta sen jälkeen lumisateen rauhoituttua hiekoitukseen. Jatkuva lumisade mitätöi hiekoituksen vaikutuksen, minkä vuoksi korva­uskäytännössä on katsottu, ettei jatkuvan kovan lumisateen aikana ole hiekoi­tusvelvollisuutta. Vahinkohetkellä klo 07.40 aikaan aamusta oli auraaminen ol­lut vielä kesken. Kyseiselle, 3-luokan katuluokitukseen kuuluvalle kadulle päästiin hiekoittamaan aamupäivällä 24.11.2008.
 
Vakuutusyhtiö viittaa kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossapidosta annetun lain 3 §:ään, jonka mukaan korkeampaa tasoa ja kiireellisempiä toimia vaaditaan liikenteellisesti keskeisissä paikoissa, kuten kaupunkikeskustoissa ja liikenneasemien lähei­syydessä. Poikkeuksellisen säätilan aikana tyydyttävän kunnossapidon tason tavoittelemisessa voi vastuussa oleva huolehtia ensin liikenteellisesti keskei­sistä alueista.
 
Huomioon ottaen edellä olevat perustelut, erityisesti vahinkohetkellä vallin­neet erittäin hankalat sääolosuhteet sekä sen, että kaupungin koko kunnossapitoka­lusto on ollut aamuyöstä lähtien liikkeellä, vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutuksenottajana oleva kau­punki oli tehnyt kaiken voitavansa. Koska olosuhteet olivat olleet niin poikke­ukselliset, että ne olivat tehneet asianmukaisen liukkaudentorjunnan ylivoimai­seksi, ei R.D:n liukastumisen voida katsoa johtuneen vakuutuksenottajan tuottamuksesta eikä vakuutuksenottaja ole korvausvastuussa vahingosta. Korvausvastuun puuttuessa ei vahinkoa myöskään voitu korvata vastuuvakuu­tuksen perusteella.
 
Lausuntopyyntö
Vakuutusyhtiö A on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.
 
Vakuutusyhtiö A toteaa, että R.D. liukastui työmatkallaan, minkä seurauksena hänen oikea ranteensa murtui. R.D:n mukaan liukastuminen johtui ajoradan liukkaudesta. Kyseisellä kadulla ei oleerillistä jalkakäytävää ja jalankulkijat joutuvat tiellä kulkiessaan käyttämään ajorataa.
 
Vakuutusyhtiö A on maksanut R.D:lle hänen työnantajansa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella yhteensä 5.539,78 euroa. Vakuutusyhtiöllä on tapaturmavakuutuslain perusteella oikeus periä tapaturman johdosta maksamansa korvaukset takaisin vahingonaiheuttajalta.
 
Vakuutusyhtiö A toteaa, että tapauksessa lienee riidatonta se, että R.D:n liukastuminen on johtunut ajoradan liukkaudesta eikä voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että kaatuminen olisi osaksikaan johtunut muusta syystä. Ratkaistavana on siis kysymys siitä, ovatko toteutetut liukkaudentorjuntatoimenpiteet olleet vallinneisiin olosuhteisiin nähden riittäviä ja onko ne toteutettu asianmukaisella tavalla.
 
Vakuutusyhtiö A katsoo, että vakuutuksenottajana oleva kaupunki on vahinkopaikan kunnossapidosta vastaavana aiheuttanut vahingon tuottamuksesta ja että kaupungin vastuuvakuutusyhtiö on tälle myöntämänsä vastuuvakuutuksen perusteella velvollinen suorittamaan vakuutusyhtiö A:lle sen maksamat vakuutuskorvaukset.
 
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että kadun ja muun kulkureitin kunnossapitäjällä on korostunut velvollisuus huolehtia vastuulleen kuuluvan alueen liukkaudentorjunnasta ja muusta turvallisuudesta. Vastuun korostuneisuus ilmenee mm. siten, että vahingon oletetaan johtuneen puutteellisesta kunnossapidosta, mikäli kunnossapitäjä ei voi luotettavasti osoittaa liukastumiselle muuta syytä. Kunnossapitovelvollisen on korvausvelvollisuudesta vapautuakseen kyettävä osoittamaan, että hän on olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja asiamukaisesti huolehtinut lumen poistamisesta sekä liukkaudentorjunnasta juuri kyseisellä vahinkopaikalla eikä vahinko siten johdu puutteellisesta kunnossapidosta.
 
Vakuutusyhtiö A toteaa, että ajanjaksolla 23. – 26.11.2008 satoi voimakkaasti lunta. Vahinkohetkellä auraus oli ollut vielä kesken ja alue oli hiekoitettu vasta aamupäivällä. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vahinkopaikan tämäntyyppisellä hiekoituksella olisikaan ollut riittävää vaikutusta liukkaudentorjunnassa, sillä hiekoitus lumisen maan päälle vasta joitakin tunteja aurauksen jälkeen on ollut liukkaudentorjunnan kannalta hyödytöntä jatkuvasta lumisateesta johtuen. Hiekoituksesta olisi ollut hyötyä ainoastaan siinä tapauksessa, että se olisi suoritettu välittömästi aurauksen jälkeen.
 
Vahinkoa kärsineen mukaan vahinkopaikalla oli käytetty aurauksessa sellaista terää, joka tasoittaa aurattavan pinnan lasimaisen liukkaaksi. Näin ollen vakuutusyhtiö B:n päätöksessä oleva maininta siitä, että aurauksessa olisi käytetty ns. reikäterää, ei voi pitää paikkaansa. Aurauksessa käytettävä reikäterä kiinnitetään auralaitteen alaosaan. Terät kuluvat nopeasti käytössä ja samalla niiden tienpintaa karhentavat ominaisuudet heikkenevät ja väärällä käyttötavalla reikäterä voi kulua tavallistakin nopeammin. Vahinkoa kärsineen asiassa toimittaman selvityksen perusteella voidaankin pitää selvänä, että kadulla on joko käytetty kulunutta reikäterää tai aurassa ei ole lainkaan ollut pintaa karhentavaa terää, jollaista tilanteessa olisi tullut käyttää. Kun käytetty terä on ollut tilanteeseen nähden sopimaton ja sen käyttäminen tehnyt tienpinnan erittäin liukkaaksi, olisi tällöin vahinkopaikka tullut hiekoittaa välittömästi aurauksen jälkeen.
 
Huomionarvoista on lisäksi se, että vahinko on tapahtunut tien mäkisellä osuudella, missä liukkaudentorjuntaan tulee kiinnittää erityistä huomiota tien kaltevuuden vuoksi. Vaikka tie olisi muualla ollutkin kitka-arvoiltaan riittävä jalankulkijoiden turvallisuutta ajatellen, ei se ole ollut asianmukaisessa kunnossa enää vahinkopaikan kohdalla. Mäen jyrkkyys ja käytetyn aurauskaluston aiheuttama tien liukkaus ovat yhdessä tehneet ajoradasta vaarallisen jalankulkijoille. Todennäköisesti vahinkopaikka olisi ollut jalankulkijoiden turvallisuutta ajatellen paremmassa kunnossa, mikäli aurausta ei olisi tilanteessa lainkaan suoritettu käytössä olleella kalustolla edellä mainituista syistä joh­tuen.
 
Koska vakuutuksenottajana oleva kaupunki alueen kunnossapitovelvollisena on laiminlyönyt pitää kunnossapitovastuulleen kuuluvaa alueen jalankulkijoiden kannalta turvallisessa kunnossa, on se korvausvastuussa aiheutuneesta vahingosta ja näin ollen. vahinko tulee korvata vastuuvakuutuksen perusteella.
 
Vakuutusyhtiö B:n vastine
 
Vakuutusyhtiö B toteaa, että vahinkoa edeltäneenä yönä oli satanut runsaasti lunta. Lumisade oli alkanut hiljalleen puolenpäivän aikaan 23.11.2008 ja puolenyön jälkeen lumisade on sankistunut siten, että aamulla 24.11.2008 lunta oli ollut 30 cm. Tätä ennen lunta ei ollut, vaan kyse oli syksyn ensilumesta. Kaupunki on aloittanut kunnos­sapitotyöt lumisateen alkaessa ja auraus on aloitettu koko kalustolla 24.11.2008 klo 03.00. Lumisade oli jatkunut sankkana kello 07.00 saakka ja jat­kunut kevyempänä tämän jälkeen. Vahinkopaikka oli aurattu ennen kello 07.00. Sitä ei oltu hiekoitettu vahinkohetkellä. Kyseisellä paikalla ei ole erillistä jalkakäytävää ja katu kuuluu kunnossapitoluokkaan 3.
 
Vakuutusyhtiö A katsoo, että vahinko on johtunut vakuutuksenottajana olevan kaupungin tuottamuksesta. Kantansa tueksi vakuutusyhtiö A viittaa vahingonkärsijän kertomaan, jonka mukaan vahinkopaikan aurauksessa on käytetty terää, joka tasoittaa aurattavan pinnan lasimaisen liukkaaksi. Näin ollen vakuutusyhtiö A pitää selvänä, että vahinkopaikan auraami­sessa on käytetty joko kulunutta reikäterää tai ettei käytetyssä aurassa ole ollut lainkaan pintaa karhentavaa terää. Lisäksi vakuutusyhtiö A viittaa tieosuuden mäkisyyteen. Vakuutusyhtiö A toteaa, että kunnossapitovelvollisen tulisi kyetä näyttämään, että liukkauden­torjunnasta on huolehdittu olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja asianmukai­sesti.
 
Vakuutusyhtiö B viittaa vakuutusehtoihin sekä lakiin kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta. Lain mukaan kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joi­den tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Jotta vakuutusyhtiö A voisi kohdistaa takaisinsaantivaatimuksen vakuutusyhtiö B:hen, tulisi osoittaa vakuutuksen­ottajana olevan kaupungin laiminlyöneen kunnossapitolain mukaisen velvollisuutensa pitää vahinko­paikan tieosuus tyydyttävässä kunnossa ottaen huomioon katulain 3 §:ssä mainitut sei­kat.
 
Tapauksessa kyse on ollut syksyn ensimmäisestä lumisateesta. Ilmatieteen lai­toksen tietojen mukaan 22.11.2008 maassa ei ole ollut lunta. Lämpötila on ollut välillä -1,3o – -1,7o. Lumisade on alkanut 23.11.2008 puoliltapäivin. Kello 14.00 -24.00 välillä lunta oli satanut noin. 14 cm, kun taas 24.11.2008 välillä klo 01.00 – 07.00 lunta on satanut noin 15 cm. Näin ollen lumisade yöllä on ollut voimakasta siten, että aamulla lumen paksuus on ollut jo 30 cm. Liukkauden syntyminen lumisadetta edeltäneissä olosuhteissa ei selvitettyjen säätietojen valossa ole ollut todennäköistä. Täten vakuutusyhtiö B katsoo, että kaupunki on toiminut asianmukaisesti aloittaessaan katuverkoston huollon suolaamalla 1-luokan kadut lumisateen alettua ja aloittaessaan auraa­misen maanantaina 24.11.2008 klo 03.00. Tällöin auraus on aloitettu koko kun­nossapitokalustolla ja vahinkopaikka on muiden alueiden ohella aurattu ennen kello 07.00. Vakuutusyhtiö B katsoo, että tuottamusta ei täten kunnossapidon laimin­lyönnin vuoksi ole.
 
Tapauksessa ei ole esitetty väitettä siitä, että kunnossapitokapasiteetti olisi puutteellinen tai töiden suorittamisjärjestys olisi ollut väärä. Kyseinen katu on aurattu reikäterää käyttäen ennen vahinkoa. Reikäterä tekee aurattavan tienpinnan karheaksi. Hiekoittamisen puuttumisella ei ole asiassa ollut jatkuvan lumisateen vuoksi merkitystä ja hiekoittaminen on hoidettu aamupäivän aikana. Näin ollen kaupunki ei ole enää voinut pienentää onnettomuusriskiä.
 
Vakuutusyhtiö A on vedonnut lausuntopyynnössään kuluneen tai vääränalaisen aurausterän käyttämiseen. Kaupungin toimittaman selvityksen mukaan se on käyttänyt vuodesta 2000 lähtien reikäterää. Kyseinen terä ei kuluessaankaan muutu tylsäksi. Vakuutusyhtiö B huomauttaa, ettei vakuutusyhtiö A ole esittänyt mitään näyttöä terää ja sen toimintaa koskevien väitteidensä tueksi. Ainoastaan sillä perusteella, miten vahingonkärsijä on kuvannut tien vahinkohetkistä kuntoa, ei voi päätellä, minkälaista terää aurauksessa on käytetty. Vakuutusyhtiö A:n käsitys siitä, että kulunut reikäterä jättäisi tienpinnan liukkaaksi, on virheellinen. Saadun selvityksen perusteella vakuutusyhtiö B pitää toteennäytettynä, että käytetty terä on ollut asianmukainen.
 
Lisäksi vakuutusyhtiö A on viitannut siihen, että vahinkopaikka on mäkinen. Vakuutusyhtiö A katsoo, että paikka olisi ollut turvallisempi, mikäli aurausta ei olisi tehty lainkaan. Kaupungin selvityksen mukaan aurauksen jälkeinen hiekoitus aloitetaan mäkipaikoista. Vahinkohetkellä hiekoituskalusto ei kuiten­kaan ollut vielä ehtinyt kyseiselle tieosuudelle. Väitettä siitä, että tieosuus olisi ollut auraamattomana turvallisempi, vakuutusyhtiö B pitää perusteettomana. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei aurausta voi rankan lumisateen jälkeen kokonaan jättää suorit­tamatta.
 
Tuottamuskysymystä ratkaistaessa olennaiseksi arviointiperusteeksi on otettu vahinkoa edeltäneet sääolosuhteet. Vakuutusyhtiö B viittaa tältä osin Vakuutuslautakunnan lausuntoihin, joissa on todettu mm., että ”lumisateen jatkuessa merkittävänä sade mitätöi hiekoituksen vaikutuksen ja tällaisessa tilanteessa voidaan tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen lähteä siitä, että hiekoituksen poisjättämistä ei ole pidettävä vahingonkorvausoikeudellisesti moitittavana menettelynä”. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa lumisade on ollut syksyn ensimmäinen ja se on alkanut edeltävänä päivänä, ollut sankimmillaan aamuyöllä klo 02.00 – 07.00 ja jatkunut edelleen. Pakkasta on ollut muutama aste koko lumisateen ajan. Katu on aurattu ennen klo 07.00, siis lumisateen kestäessä. Täten se, ettei hiekoitusta ole kyseisessä tapauksessa ehditty suorit­taa, ei synnytä tuottamusvastuuta kaupungille, minkä seikan myös vakuutusyhtiö A lausuntopyynnössään myöntää.
 
Vakuutusyhtiö B katsoo, ettei vakuutuksenottajana oleva kaupunki ole laiminlyönyt kunnossapitovelvoitettaan. Kunnossapitotoimiin on ryhdytty oikea-aikaisesti ja asianmukaista kalustoa käyttäen. Tienpinta on reikäterällä aurattu karheaksi. Hiekoitusta ei vahingon sattuessa oltu vielä tehty, koska lumisade oli jatkunut sankkana klo 07.00 saakka. Alue oli hiekoitettu aamupäivän aikana sankimman lumisateen tauottua. Näin ollen kaupunki ei ole korvausvastuussa vahingosta, eikä vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiö A:lle sen vahingon joh­dosta suorittamia korvauksia.
 
Vakuutuksenottajan vastine
 
Vakuutuksenottajana oleva kaupunki yhtyy vakuutusyhtiö B:n vastineessa esitettyyn ja katsoo, erityisesti viitaten aurauksessa käytetystä terästä annettuun selvitykseen, ettei kaupunki ole menetellyt asiassa tuottamuksellisesti.
 
Kaupunki viittaa myös katulain 3 §:ää koskevaan hallituksen esitykseen, jonka mukaan lähtökohtana vastuun syntymisen arvioinnissa on vahingonkorvauslaki. Jos kadun kunnossapidosta vastuussa olevan havaitaan laiminlyöneen velvollisuutensa pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa, kuten viivyttelemällä kadulta vaadittavan kunnossapitotason saavuttamisessa, siitä voi seurata vahingonkorvausvastuu. Lähtökohtana on siis kadun kunnossapidon vahingonkorvausvastuun perustuminen tuottamukselle eli kadun kunnossapidosta vastuussa olevan on täytynyt syyllistyä johonkin laiminlyöntiin tai muuhun virheeseen. Poikkeuksellisen säätilan aikana tyydyttävän kunnossapidon tason tavoittelemisessa voi vastuussa oleva huolehtia ensin liikenteellisesti keskeisistä alueista. Laki ei edellytä kunnossapitokaluston riittävyyden mitoittamista kaikkein poikkeuksellisimpia tilanteita varten.
 
Kaupunki on edelleen sitä mieltä, että tilanteessa on tehty kaikki voitava eikä enempää ole olosuhteet huomioon ottaen voinut vaatia.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaolo­alueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvas­tuussa.
 
Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.
 
Kadun ja yleisten alueiden kunnossapidosta annetun lain 3 §:n mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokauden aika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys. Lain 3 §:n 4 momentin mukaan kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi 1 momentin mukaisessa kunnossa, kuten lumen ja jään poistamisen, kadun pinnan pitämisen tasaisena, liukkauden torjumisen, liukkauden torjumiseen käytetyn kiviaineksen poistamisen sekä katuojien, sadevesi­kourujen ja -kaivojen avoinna pitämisen.
 
Kadun ja yleisten alueiden kunnossapidosta annetun lain 4 §:n mukaan kadun kunnossapito kuuluu kunnalle.
 
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että kadun kunnossapidosta vastaavalla taholla on ns. korostettu velvollisuus huolehtia siitä, että kadulla voidaan turvallisesti liik­kua. Kunnossapitovelvollisella on näyttötaakka siitä, että mm. liukkaudentorjunnasta on olosuhteet huomioon ottaen asianmukaisesti huolehdittu. Kevyen liikenteen reiteillä tapahtuneissa liukastumistapauksissa kunnossapitovelvollinen voi vapautua korvausvastuusta vain, jos osoittaa huolehtineensa asianmukaisesti liukkaudentorjunnasta, asianmukaisen liukkaudentorjunnan olleen sääolosuhteiden vuoksi mahdotonta tai vahinkoa kärsineen liukastumisen johtuneen muista syistä kuin kulkuväylän liukkaudesta.
 
Tapaturmavakuutuslain 61 §:n mukaan vakuutuslaitoksella, joka on joutunut tämän lain mukaisesti korvaamaan vahingon, on oikeus saada suorittamansa määrä takaisin siltä, joka on vahingosta korvausvastuussa. Kyseisen pykälän 2 momentin mukaan vakuutuslaitokselle tulevaa korvausta ei voida määrätä suuremmaksi kuin vahingoittunut tai hänen omaisensa olisivat olleet oikeutetut saamaan.
 
Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan R.D. liukastui työmatkallaan 24.11.2008 noin klo 07.40 vakuutuksenottajana olevan kaupungin kunnossapitovastuussa olevalla kadulla. Kyseisellä kadulla ei ole erillisiä jalkakäytäviä ja se sijaitsee pientalovaltaisella asuinalueella. Vahinkopaikassa on loiva alamäki. Vahinkohetken säätilasta saatujen tietojen mukaan vahinkoa edeltäneenä päivänä oli pientä pakkasta ja lumisade alkoi puolenpäivän jälkeen. Lumisade oli voimakasta ja klo 24.00 mennessä maahan oli satanut 14 cm lunta. Ennen lumisateen alkua maassa ei vielä ollut lunta. Lumisade jatkui voimakkaana koko yön, niin että vahinkopäivän aamuna klo 07.00 mennessä lunta oli maahan kertynyt 29 cm. Tämän jälkeen lumisade heikkeni. Vakuutuksenottajana olevan kaupungin selvityksen mukaan kyseinen katu oli aurattu aamulla ennen klo 07.00 käyttäen ns. reikäterää, joka jättää karhean, uritetun jäljen. Vahinkopaikka hiekoitettiin vasta vahingon jälkeen. Kyseinen katu kuuluu kaupungin kunnossapitoluokkaan 3. Kaupunki oli aloittanut kunnossapitotyöt lumisateen alkaessa 23.11.2008 ja auraus oli aloitettu koko kalustolla 24.11.2008 klo 03.00 aamulla.
 
Kyseessä oleva vahinko on tapahtunut yli puoli vuorokautta kestäneen voimakkaan lumisateen ollessa päättymässä. Lumisateen kestäessä lunta oli tullut yhteensä noin 30 cm. Ennen lumisateen alkamista kulkuväylien hiekoittaminen ei ole ollut tarpeen, koska maassa ei ole ollut lunta tai jäätä. Voimakkaan lumisateen aikana tehdystä hiekoituksesta ei liukkaudentorjunnassa yleensä ole hyötyä, koska hiekoitus jää lumen alle ja se aurataan lumen mukana pois. Lumisateen päätyttyä hiekoitus tulee suorittaa mahdollisimman pian kulkuväylien auraamisen jälkeen. Tässä tapauksessa vahinkopaikka oli aurattu ennen klo 07.00 eikä sitä vielä vahingon sattuessa klo 07.40 ollut hiekoitettu. Hiekoitus suoritettiin vasta myöhemmin aamupäivän aikana. Katu oli kuitenkin aurattu reikäterällä, joka jättää jalankulkijoita ajatellen turvallisemman jäljen kuin normaali auranterä.
 
Asianmukaisen kunnossapidon tasoa arvioitaessa otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, vuorokauden aika sekä eri liikennemuotojen tarpeet. Kyseisellä kadulla on normaalia pientaloalueen aamuliikennettä eli enimmäkseen autoja ja jonkin verran jalankulkijoita ja muuta kevyttä liikennettä. Koska kevyt liikenne ei tällaisella kadulla ole erityisen vilkasta, lautakunta katsoo, että vaadittava kunnossapidon taso on saavutettu auraamalla katu reikäterällä ja hiekoittamalla se myöhemmin.
 
Lautakunta toteaa, että asianmukaisella ja katulain edellyttämän kunnossapidon tason saavuttaneellakaan liukkaudentorjunnalla ei aina pystytä estämään kaikkia liukastumistapaturmia. Mikäli kunnossapidosta vastaava taho voi näyttää, että liukkaudentorjunnassa on saavutettu katulain 3 §:ssä esitetyt olosuhteet huomioon ottaen tyydyttävä taso, kunnossapidosta vastaava ei ole korvausvastuussa mahdollisista liukastumistapaturmista.
 
Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että kadun kunnossapidosta vastaava kaupunki on tässä tapauksessa näyttänyt huolehtineensa vahinkopaikan kunnossapidosta kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi kaupunki ei ole korvausvastuussa R.D:lle aiheutuneesta henkilövahingosta eikä vakuutusyhtiö A:lla näin ollen ole tapaturmavakuutuslain 61 §:n mukaista oikeutta periä maksamiaan korvauksia takaisin vakuutuksenottajalta.
 
Edellä olevan perusteella lautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiö B:n kielteiseen päätökseen.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia