Tapahtumatiedot
A:n ja hänen puolisonsa omistama vene oli kesällä 2008 B:n kaupungin ylläpitämässä venesatamassa. Laiturin aisoissa olevat poijut olivat irronneet myrskyn vuoksi ja vahingonkärsineiden vene oli kannatellut aisoja, minkä vuoksi vettä oli päässyt takaa veneen moottoritilaan elokuussa 2008. Veneen perässä havaittiin lisäksi nirhautumia, joita vahingonkärsineet pitivät poijujen aiheuttamina. Vahinko todettiin 24.9.2008, kun venettä oltiin viemässä talvisäilytykseen. Korvausta vahingosta haettiin B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta. Asia oli korvausperusteen osalta käsiteltävänä Vakuutuslautakunnassa diaarinumerolla VKL 635/10. Ratkaisusuosituksessaan 25.5.2012 lautakunta katsoi, että veneen moottorin vahinko tulee korvata B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta. Siltä osin, kuin kyse oli veneen perässä olevista hankaumista, lautakunta totesi, ettei käytettävissä olevan selvityksen perusteella ollut mahdollista arvioida, mistä hankaumat johtuivat. A:n Vakuutuslautakunnalle tekemän uudelleenkäsittelypyynnön johdosta yhtiö sitoutui päätöksellään 14.1.2013 korvaamaan myös veneen hankaumat.
Vakuutusyhtiö maksoi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen perusteella veneen korjauskustannuksia 7.048,39 euroa ja muita vahingosta A:lle aiheutuneita kustannuksia 2.984,13 euroa, minkä lisäksi vakuutuksenottajana oleva B:n kaupunki maksoi vakuutuksen omavastuuosuuden ja arvonlisäveron osuuden korjaustyöstä. Siltä osin, kun A oli esittänyt korvausvaatimuksen veneen käyttöhyödyn menetyksestä, korjaustyön viivästymisestä aiheutuneista lisäkorjauskustannuksista ja asiamiehen käyttämisestä aiheutuneista palkkioista, korvausta ei maksettu. Yhtiö katsoi, ettei A:lle ollut aiheutunut veneen käyttökelvottomuuden vuoksi taloudellista menetystä, minkä lisäksi A:n olisi vahingonkärsineenä tullut rajoittaa vahinkoa ja korjauttaa vene itse korvausperustetta koskevan muutoksenhakuprosessin ollessa kesken. Tällä perusteella myöskään korjaustyön viivästymisen vuoksi aiheutuneita lisäkorjauskustannuksia ei korvattu. Asiamiehen käyttämistä yhtiö ei pitänyt vahinkoasian hoitamiseksi tarpeellisena, joten myös korvaushakemus näistä kuluista hylättiin.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön maksaman korvauksen määrään ja toistaa vaatimuksensa käyttöhyödyn menetyksen, veneen korjauskustannusten ja asiamiehen palkkion osalta.
Käyttöhyödyn menetys ja korjauskustannusten lisäys johtuvat vakuutusyhtiön menettelystä eli virheellisestä kielteisestä korvauspäätöksestä johtuneesta korjaustyön aloittamisen viivästymisestä. A:lla ja hänen puolisollaan ei ole ollut taloudellista mahdollisuutta korjauttaa venettä omalla kustannuksellaan. Vaatimus käyttöhyödyn menetyksestä on kohtuullinen; korvausta vaaditaan vain kuukaudelta kesää kohden, vaikka vene on ennen vahinkoa tosiasiassa ollut A:n perheen käytössä toukokuusta myöhään syksyyn saakka. Veneen käyttämättä jättämisestä ei ole syntynyt säästöä, koska lomanvietosta on syntynyt muita kuluja esimerkiksi mökkivuokrien ja risteilykulujen muodossa.
Aiempi korjauskustannusarvio on ollut vain alustava; sitä laadittaessa on uskottu, että korjauksessa voidaan käyttää vanhan koneen osia hyödyksi. Vakuutusyhtiön menettelyn vuoksi vanhat ovat kuitenkin tulleet käyttökelvottomiksi. Vanhan OMC-koneen rakentaminen olisi tullut paljon kalliimmaksi kuin uusi vaihtokone Mercury. OMC:n vetolaite taas ei sovi Mercuryn koneeseen, peräpeili pitää muurata umpeen ja tehdä uusi reikä sekä koneen peti on muokattava uudelleen. A on tältä osin toimittanut kustannusarvion, jonka mukaan moottorin korjaustyöt maksavat vielä 3.000–3.500 euroa. A vaatii korjauksen saattamista loppuun vakuutusyhtiön kustannuksella ja huomauttaa, ettei veneen kolhuille ole tehty mitään, vaikka vakuutusyhtiö niin luuleekin. A huomauttaa vielä, että veneen arvo on 7 vuoden aikana laskenut huomattavasti.
Koska A ei ole saanut oikeaa korvausta neuvottelemalla itse vakuutusyhtiön kanssa, A pitää kohtuullisena myös asiamiehen palkkion korvaamista.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä korvausvelvollisuutensa asiassa maksamalla veneen korjaus- ja muut kulut A:lle ja korjaustyön tehneelle yritykselle laskujen ja kuittien mukaan.
Siltä osin kuin kyse on korjaustyön viivästymisen takia lisääntyneestä vahingosta eli ylimääräisistä korjauskustannuksista, yhtiö toistaa aiemman kantansa. Vahingonkärsineiden olisi itse tullut huolehtia vahingon rajoittamisesta korjauttamalla vene omaan lukuunsa. Veneen korjaamatta jättäminen on ollut vahingonkärsineiden oma valinta. Heidän oma toimintansa tai taloudellinen tilanteensa ei oikeuta vaatimaan korvausta veneen ylimääräisistä korjauskustannuksista ja käyttöhyödyn menetyksestä vakuutuksenottajana olevalta kaupungilta tai kaupungin vastuuvakuutuksesta. Veneen kolhujen osalta vakuutusyhtiö toteaa, ettei kolhuista ole esitetty korjauslaskua, joten yhtiö ei voi tietää niistä. Veneen peräosan hankaumat on korvattu korjauslaskun 7.2.2013 mukaisesti. Yhtiö huomauttaa vielä, että vakuutuksesta jo maksetut korjauskustannukset ylittävät jo veneen arvon ennen vahinkohetkeä, eikä lisäkorvaukseen tälläkään perusteella ole oikeutta.
Asiamieskulujen osalta vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan käytäntöön, jonka mukaan kumpikin osapuoli vastaa lautakuntamenettelyn kuluistaan itse. Näin ollen ei ole perusteltua suosittaa korvausta myöskään tältä osin.
Vakuutuksenottajan kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kaupungille tilaisuuden antaa asiassa vastineensa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko A oikeutettu vaatimaansa lisäkorvaukseen veneen käyttöhyödyn menetyksestä, lopuista korjauskustannuksista veneen käyttökuntoon saattamiseksi ja asiamieskuluista.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä julkista valtaa käytettäessä aiheutetun varallisuusvahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkärsineellä on yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden ja oikeuskäytännön (esimerkiksi KKO 1991:154) mukaan velvollisuus omilla toimillaan estää ja rajoittaa vahingon syntymistä. Esinevahingoissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pikaista ryhtymistä korjaustoimiin vahingon pahenemisen estämiseksi tai menetetyn käyttöajan minimoimiseksi. Lautakunta toteaa edelleen, ettei vahingon aiheuttajalla tai vastuuvakuutusyhtiöllä ole lähtökohtaista velvollisuutta huolehtia vaurioituneen omaisuuden korjaustoimenpiteistä. Lähtökohtana on, että vahingonkärsinyt itse korjauttaa omaisuutensa ja vaatii tämän jälkeen korvauksia aiheuttajalta. Vahingonkorvausvastuu tarkoittaa velvollisuutta korjauskustannusten korvaamiseen, ei itse korjaustyön tekemiseen.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa vastuuvakuutuksen vakuutusehdot eivät velvoita vakuutusyhtiötä huolehtimaan vahingoittuneen esineen korjaustyön järjestämisestä tai tilaamisesta. Vastuu veneen korjauttamisesta on siten ollut vahingonkärsineillä. Koska korjaustyöhön ei ole ryhdytty heti vahingon satuttua, veneen lopulliset korjauskustannukset tulevat olemaan suuremmat, kuin mitkä ne olisivat olleet, mikäli vene olisi heti korjattu. Korjaustyön viivästymisen vuoksi venettä ei ole voitu vahingosta alkaen käyttää. Mikäli korjaustyö olisi suoritettu heti vahingon havaitsemisen jälkeen talvikaudella 2008–2009, ei käyttöhyödyn menetystä olisi tullut. Viitaten vahingonkärsineen yleiseen vahingonrajoittamisvelvollisuuteen sekä siihen, että esineen korjaustyöstä huolehtiminen kuuluu lähtökohtaisesti vahingonkärsineelle itselleen, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:lla ole oikeutta vaatimaansa lisäkorvaukseen moottorin korjauksen ja käyttöhyödyn menetyksen osalta.
A on vaatinut korvattavaksi myös veneen kolhujen korjaustyön. Tältä osin lautakunnan käytössä ei ole korjauskustannusarviota tai muutakaan selvitystä, josta kävisi ilmi, millaiset kolhut ovat kyseessä. Mikäli kysymyksessä ovat veneen peräosan hankaumat, joita on käsitelty aiemmassa ratkaisusuosituksessa VKL 635/10, Vakuutuslautakunta viittaa korjausliikkeen laskuun 7.3.2013. Yksi laskutetuista kustannuseristä on takakulmien korjaus ja maalaus urakkana, 1.000 euroa. Vakuutusyhtiö on lautakunnalle toimitettujen selvitysten mukaan maksanut tämän laskun. A:n toimittamassa lisäkorjausarviossa ei mainita mitään veneen kolhuista. Vakuutuslautakunta ei siten suosita lisäkorvausta myöskään tältä osin.
Asiamieskuluvaatimuksen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että kulut liittyvät vakuutusyhtiölle toimitetun, 9.1.2014 päivätyn kirjeen laatimiseen. Lautakunta toteaa, ettei asiamiehen käyttöä haettaessa korvausta vastuuvakuutuksesta voida lähtökohtaisesti pitää tarpeellisena. Kirjeessä on esitetty oikaisuvaatimus A:n jo aiemmin vaatiman käyttöhyödyn menetyksen osalta sekä esitetty uusi korvausvaatimus lisäkorjauskuluista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiamiehen käyttöä korvausasioinnissa voida tässä tapauksessa pitää vahingonkorvauslain tarkoittamana vahingosta aiheutuneena muuna tarpeellisena kuluna. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena myös asiamieskulujen osalta.
Lopputulos
Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta ei suosita lisäkorvausta asiassa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Eskuri
Karimäki
Korpiola
Rusanen