Vakuutuksenottajayritys on nostanut kanteen W Oy:tä vastaan sähkökaapelia koskevan runsaan 21.000 euron laskusaatavasta. Kyse on kanteen mukaan ollut kaapeleista, jotka oli aikanaan todettu W Oy:n tuotantoon sopimattomiksi ja kaapeleista aikanaan maksettu summa oli palautettu. Kun W Oy ei ollut palauttanut kaapeleita, oli vakuutuksenottaja laskuttanut kaapeleista uudelleen. W Oy on väittänyt vastineessaan, että riidanalaisista kaapeleista oli tehty sopimus heinäkuussa 2002. Sopimus oli käsittänyt kaapelierät, joita oli yritetty laskuttaa uudelleen lokakuussa 2002. Vakuutuksenottajayritys on katsonut vastineessaan, ettei nyt kyseessä olevista kaapelieristä ollut sovittu, mikä oli ilmennyt sopimuksen liitteenä olevasta ns. epäkuranttien kaapeleiden luettelosta, jossa ei ollut mainittu kanteen kohteena olevia kaapelieriä. Käräjäoikeus on katsonut tuomiossaan näytetyksi, että lokakuussa 2002 laskutetut kaapelit ovat kuuluneet sopimuksessa mainittuihin ns. epäkurantteihin kaapeleihin ja vakuutuksenottajayrityksen kanne on hylätty. Vakuutuksenottajayritys on hakenut asiaan oikeusturvaetua.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiön päätöksessä on viitattu oikeusturvavakuutuksen ehtoon 240, jonka mukaan vakuutusturva ei korvaa kustannuksia oikeudenkäynnistä, jonka vakuutettu tai hänen asiamiehensä on aloittanut ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin ovat tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttaneet tarpeettoman oikeudenkäynnin. Lisäksi ehdoissa todetaan, että kustannuksia, jotka vakuutettu tai hänen asiamiehensä ovat aiheuttaneet esittämällä väitteen, jonka he ovat tienneet tai joka heidän olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, ei korvata vakuutuksesta.
Kanne on käräjäoikeuden päätöksellä hylätty. Käräjäoikeus totesi tuomion perusteluissa, että velkomuksen kohteena olevat kaapelit kuuluivat vuonna 2002 tehdyn sopimuksen piiriin. Loppuselvittelyn osalta todettiin, että kanne oli sekä määrältään yksilöimätön että ennenaikainen.
Vakuutusyhtiö katsoi, että nyt oli kyseessä ehtokohdan 240 kaltainen tilanne. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei korvannut kuluja oikeusturvavakuutuksesta, ellei hovioikeus myöhemmin kumoaisi käräjäoikeuden päätöstä.
Lausuntopyyntö
Lausuntopyynnössä on todettu mm., että vakuutuksenottajayrityksen kanne on perustunut väitteeseen, että osapuolet ovat tehneet 4.7.2002 sopimuksen, mutta sopimus ei ole koskenut kanteen kohteena olevaa kaapelierää. Riita on liittynyt sopimuksen tulkintaan, ja kun käräjäoikeus on päätynyt toteamaan esitetyn näytön perusteella olevan selvää, että kaapelit kuuluvat 4.7.2002 tehdyn sopimuksen piiriin, ja kun ne ovat nimenomaan sopimuksen 2 –kohdan mukaan epäkuranttia kaapelia, on käräjäoikeus joutunut toteamaan kyseisestä sopimustulkinnasta johtuen, että kanne on sekä määrältään yksilöimätön että ennenaikainen. Tuomioistuimessa on riidan kohteena ollut kaksi kysymystä:
- Onko riidanalaisen laskun perusteena olevista kaapeleista tehty asianosaisia sitova sopimus jo 4.7.2002, vai ovatko ne tämän sopimuksen ulkopuolella joko kokonaan tai osittain?
- Jos riidan kohteena olevien kaapeleiden ja laskujen on katsottava sisältyvän sopimukseen, niin miten sopimuksen tarkoitus on tulkittava niiden kaapelien osalta, jotka ovat jääneet vastaajan haltuun?
Asiassa on siis ollut kyse sopimuksen sisällön tulkinnasta, josta osapuolilla on ollut erilainen näkemys. Koska asiassa ei ole syntynyt osapuolten välillä sovintoa, ei vakuutuksenottajayrityksellä ole ollut muuta tietä ratkaisun hankkimiseen kuin asian vieminen tuomioistuimeen. Intressi on ollut vakuutuksenottajayritykselle suuri eli 21.720,27 euroa. Vakuutuksenottajayritys katsoo, että oikeusturvavakuutuksen ehtokohta 240 ei ole sovellettavissa kyseessä olevaan riitaan.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on todennut, että toiminnan oikeusturvavakuutusehtojen kohdassa 240.2 todetaan, että vakuutusturva ei korvaa kustannuksia oikeudenkäynnistä, jonka vakuutettu tai hänen asiamiehensä on aloittanut ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin ovat tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttaneet tarpeettoman oikeudenkäynnin. Lisäksi ehdoissa todetaan, että kustannuksia, jotka vakuutettu tai hänen asiamiehensä ovat aiheuttaneet esittämällä väitteen, jonka he ovat tienneet, tai heidän olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, ei korvata vakuutuksesta.
Käräjäoikeus on hylännyt vakuutetun kanteen tuomiollaan 17.2.2004. Käräjäoikeus katsoo asiassa esitetyn todistelun pohjalta, että kanteessa on kysymys samoista kaapeleista, joiden osalta osapuolet ovat päätyneet sovintosopimukseen jo vuonna 2002. Käräjäoikeus on todennut pitäneensä esitetyn näytön perusteella selvänä, että kanteessa tarkoitetut kaapelit kuuluvat tehdyn sopimuksen piiriin, ja että ne ovat nimenomaan sopimuksessa tarkoitettua epäkuranttia kaapelia. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että tapauksessa on ollut kyse käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaisesti edellä mainitussa ehtokohdassa tarkoitetusta turhasta oikeudenkäynnistä.
Lisäksi käräjäoikeus on todennut, että osapuolten välisen sovintosopimuksen mukainen loppuselvittely on ilmeisestikin vielä tekemättä, jolloin kantajan kanne on sekä määrältään yksilöimätön että ennenaikainen. Tällöinkin on kyse vakuutetun puolelta turhasta oikeudenkäynnistä, koska osapuolten välillä tehtyä sopimusta ei ole vielä noudatettu loppuun saakka ja kanne on ennenaikaisesti nostettu ainakin osasta kannevaatimusta.
Oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät oikeudenkäyntikulut. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei katso, että vakuutetun kannalta olisi kyse välttämättömästä oikeudenkäynnistä ottaen huomioon tehdyn sopimuksen ja vakuutetun tietoisuuden tästä sopimuksesta ja sen sisällöstä. Vakuutusyhtiö toteaa vielä, että alun perin kaapelitoimituksia koskevaan riitaan, joka on päättynyt sopimukseen, on myönnetty oikeusturvaetu ja vakuutuksesta on maksettu korvausta 29.8.2002.
Vakuutusyhtiö pyytää, että Vakuutuslautakunta hylkää vakuutuksenottajayrityksen valituksen aiheettomana.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Vakuutusehdot
Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 240.2 ”Rajoitukset” mukaan vakuutuksesta ei korvata seuraavia kustannuksia:
- kustannuksia, jotka vakuutettu tai hänen asiamiehensä ovat aiheuttaneet... esittämällä väitteen, jonka he ovat tienneet tai heidän olisi pitänyt tietää aiheettomaksi...
- kustannuksia oikeudenkäynnistä, jonka vakuutettu tai hänen asiamiehensä ovat aloittaneet ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin ovat tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttaneet tarpeettoman oikeudenkäynnin.
Ratkaisusuositus
Vakuutuksenottajayrityksellä ja W Oy:llä on ollut riitaisuuksia kaapelitoimituksista. Osapuolet ovat tehneet sopimuksen 4.7.2002. Sopimukseen on kuulunut mm. liitteen mukainen ns. epäkuranttien kaapelien lista. Listassa on ollut merkittynä mm. kaapelien tuotenimet. Vakuutuksenottajayritys on lähettänyt 7.10.2002 laskun kaapeleista, joiden tuotenimi on poikennut edellä mainitun sopimuksen liitteen mukaisista kaapelien tuotenimistä. Asiakirjoista ilmenee, että lokakuussa 2002 laskutetut kaapelit ovat olleet W Oy:lle toimitettuja, aikanaan vääränlaiseksi havaittuja ja myöhemmin hyvityslaskutettuja kaapeleita. Koska W Oy ei ole palauttanut kyseessä olevia kaapeleita, on vakuutuksenottajayritys laskuttanut niistä. W Oy on reklamoinut laskusta ja kiistänyt sen. Riitana asiassa on ollut mm. se, ovatko lokakuussa 2002 laskutetut kaapelit kuuluneet heinäkuussa 2002 tehdyn sopimuksen piiriin.
Koska rajoitusehtokohta 240.2 ns. turhasta oikeudenkäynnistä on vakuutusyhtiön yksipuolisesti laatimia rajoittavia sopimusehtoja, tulee niitä tulkita epäselvissä tilanteissa suppeasti laatijansa vahingoksi. Vakuutuslautakunta katsoo saamiensa asiakirjaselvitysten perusteella, ettei kyseessä olevaa oikeudenkäyntiä ole voitu pitää sellaisena ehtokohdan tarkoittamana oikeudenkäyntinä, johon on ryhdytty ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta. Ei ole myöskään näytetty, että vakuutuksenottajayritys tai sen asiamies olisi esittänyt väitteitä, jotka he ovat tietäneet tai heidän olisi pitänyt tietää aiheettomiksi. Sitä, että vakuutuksenottajayritys on hävinnyt kanteen, ei voida pitää myöskään osoituksena siitä, että kyseessä olisi ollut ehtojen tarkoittama ns. turha oikeudenkäynti. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että asiaan tulee myöntää oikeusturvaetu.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Aminoff, Henriksson, Kallioinen, Laasonen ja Nyyssölä. Sihteerinä toimi Snellman.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
VAKUUTUSLAUTAKUNTA