Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajilla oli ollut vakuutusyhtiössä jo vuosien ajan voimassa ollut maatilavakuutus. Vakuutusyhtiö ilmoitti kuitenkin 1.7.2013 päiväämällään kirjeellä vakuutuksenottajille irtisanovansa vakuutuksen päättymään 31.7.2013. Vakuutusyhtiö totesi saamiensa tietojen perusteella arvioineensa maatilan vahinkoriskin uudelleen ja päättäneensä vakuutuksen irtisanomisesta. Yhtiö viittasi vakuutussopimuslain 16 §:ään sekä yleisiin sopimusehtoihinsa, joiden mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vuosittain jatkuva vahinkovakuutus päättymään vakuutuskauden lopussa. Vakuutus irtisanottiin liian suureksi kohonneen vahinkoriskin perusteella.
Valitus
Vakuutuksenottajien mukaan vakuutuksen irtisanominen oli sopimusrikkomus ja he ovat vaatineet sen perusteella vahingonkorvausta aiheutuneista kustannuksista. Irtisanominen oli yllättävä ja perusteeton ja tapahtui heitä kuulematta ja paikalla käymättä. Irtisanominen oli lisäksi sopimuksen ja lain vastainen, koska sopimus olisi täytynyt irtisanoa vähintään kuukausi ennen vakuutuskauden päättymistä. Näin ei tapahtunut. Irtisanomiskirje oli päivätty 1.7. ja saapunut postitse vasta 3.7.2013, joten vaadittu irtisanomisaika ei täyttynyt.
Mistään vahinkoriskin kasvamisesta ei voinut olla kyse. Yli 30 vuoden vakuutussopimuksen aikana oli tapahtunut vain vähäisiä vahinkoja, joista viime vuosilta voitiin mainita vuonna 2010 paineentasauksen vesi 389 euroa, vuonna 2011 vesipumppu 375 eur ja vuonna 2012 ilmalämpöpumppu 1.976 euroa. Vuonna 2013 vahinkoja ei sattunut. Mainittuja vahinkoja ei voitu pitää vahinkoriskin kasvamisena eikä muutenkaan irtisanomisperusteena hyvin pitkään jatkuneessa asiakassuhteessa.
Vakuutuksenottajat ovat kertoneet saaneensa vakuutusmaksuliput vähän ennen irtisanomiskirjettä ja maksaneensa ne ajallaan siten, että vakuutus olisi voimassa vuoden2013 loppuun. Lasku ja määräaikainen maksu muodostivat jo sitovan sopimuksen, mitä vakuutusyhtiö ei voinut yksipuolisesti irtisanoa ennen vuoden 2013 loppua, varsinkaan palauttamatta jo maksettua vakuutusmaksua.
Vakuutuksenottajien mielestä vakuutusyhtiön menettely oli hyvän vakuutustavan vastaista, kohtuutonta ja siten pätemätöntä. He ovat vaatineet vakuutusyhtiötä korvaamaan kaikki lisääntyneet kulunsa ja palauttamaan jo maksetutvakuutusmaksut 8 %:n korkoineen. Vakuutusyhtiön menettely on aiheuttanut suurta ahdistusta ja pelkoa sekä asianajokuluja, joita vakuutuksenottajat ovat vaatineet korvattaviksi 500 eurolla. Yksilöidyt vaatimukset korvattavasta vahingosta ovat:
- otettu yhteyttä vakuutusyhtiöön, tulokseton keskustelu, 100 euroa
- otettu yhteyttä lakimieheen, ei vielä laskua, arvio vähintään, 1.000 euroa
- otettu yhteyttä muihin vakuutusyhtiöihin korvaavan vakuutuksen hankkimiseksi, 100 euroa
- neuvottelut ja katselmukset tilalla muun vakuutusyhtiön kanssa, 100 euroa
- toisen vakuutusyhtiön vakuutusmaksut, jotta omaisuus olisi keskeytyksettä vakuutettuna, 500 euroa
- ahdistus, pelot ja unettomat yöt asian johdosta, 500 euroa
- vakuutusmaksun palautus loppuvuodelta 2013, jonka suuruutta vakuutuksenottajat eivät osaa laskea.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksen irtisanomisilmoitus oli lähetetty 1.7.2013 ensimmäisen luokan postissa, joten sen olisi pitänyt ehtiä asiakkaalle ajoissa. Jostain syystä näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, ja vakuutuksenottajat olivat saaneet kirjeen vasta 3.7.2013. Yhtiön mukaan irtisanominen oli siten myöhässä ja lain mukaan pätemätön.
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut saattavansa vakuutuksen takautuvin vaikutuksin katkeamattomasti voimaan entisin ehdoin, jos vakuutuksenottajat näin halusivat. Normaalit indeksi- ja tariffikorotukset luonnollisesti vaikuttavat vakuutusmaksuun, mutta muita korotuksia ei tehdä. Yhtiö on kuitenkin katsonut, että irtisanomisen taustalla ollut peruste, eli vahinkoriskin olennainen kasvu, oli edelleen olemassa. Näin ollen mahdollisesti uudelleen voimaansaatettava vakuutus irtisanottaisiin vakuutuskauden päättyessä.
Vahinkoriskin kasvu ilmeni, kun vakuutusyhtiön edustaja kävi tilalla marraskuussa 2012 turvantarkastuksen merkeissä. Samalla hän teki havaintoja tilan yleiskunnosta. Tilakäynnillä kävi ilmi, että rakennuskannan ja kaluston ylläpito- ja kunnostustyöt oli suurimmalta osin laiminlyöty, ja siten kohteen riski vakuuttamismielessä oli kasvanut huomattavasti tavanomaista suuremmaksi. Riski vahingon tapahtumiselle oli kasvanut, vaikka toistaiseksi suuremmilta vahingoilta oli vältytty.
Vakuutusyhtiö on katsonut vahingonkorvausvaatimusten olevan lakiin perustumattomia ja kiistänyt ne kaikilta osin sekä laadultaan että määrältään.
Vakuutuksenottajille ei ollut lähetetty vakuutuskauden 1.8.2013 - 31.7.2014 vakuutuskirjoja tai vakuutusmaksulaskua. Heille oli postitettu 3.6.2013 päivätty muistutuslasku vakuutuskauden 1.8.2012 - 31.7.2013 viimeisestä, neljännestä erästä, jonka he olivat maksaneet 4.7.2013. Tätä maksua ei palauteta, koska se oli aiheellinen ja koski edellistä vakuutuskautta. Tietoa muista maksetuista laskuista tai palauttamattomista rahoista ei ollut.
Vakuutuksenottajien lisäkirjelmä
Lautakuntaan vakuutusyhtiön vastineen johdosta toimittamassaan lisäkirjelmässä vakuutuksenottajat ovat uudistaneet vaatimuksensa ja huomauttaneet joutuneensa tekemään korvaavan katehankinnan eli ottamaan vakuutuksen kilpailevasta yhtiöstä. Siksi ei ollut mitään järkeä saattaa päällekkäistä vakuutusta taannehtivasti voimaan ajalle, jolla ei ollut tapahtunut vahinkoja. Irtisanomisen perusteena lisääntynyt vahinkoriski oli tekaistu, koska omaisuuden kunnolla ei ollut suoranaista syy-yhteyttä vahinkoriskiin. Harmaa lato ei vahingoitu yhtään todennäköisemmin kuin hyvässä maalissa oleva. Vakuutuksenottajat kiistävät väitteen ylläpidon ja kunnostustöiden laiminlyönnistä. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt mitään näyttöä väitteittensä tueksi.
Kilpailevan vakuutusyhtiön asiamies teki vakuutussopimuksen nimenomaan tilankäynnin jälkeen ja vakuutusmaksu oli jopa pienempi kuin sopimuksenvastaisesti irtisanottu sopimus, mikä sellaisenaan jo osoitti vakuutusyhtiön väitteet vakuutusriskin kasvamisesta perättömäksi. Kysymyksestä sopimusrikkomusperusteisen korvauksen määrästä tuli arvioida kauppalain 40 § 3 momentin perusteella, jolloin välillinenkin taloudellinen vahinko tulee korvattavaksi.
Vakuutusyhtiön lisäkirjelmä
Vakuutusyhtiö on kertonut tarjonneensa mahdollisuutta vakuutuksen uudelleen voimaan saattamiseen yhdeksi vakuutuskaudeksi ratkaisuvaihtoehtona kiistanalaiseen tilanteeseen. Vakuutusyhtiön mukaan irtisanomisen peruste eli vahinkoriskin olennainen kasvu oli olemassa. Vakuutetun omaisuuden kunnolla on ilmeinen yhteys vahinkoriskiin, erityisesti, mitä tulee palo- tai rikkovahinkoihin. Myös myrskyvahinkoriskin osalta vahinkojen laatu voi olla suorassa yhteydessä rakennusten kuntoon, esimerkiksi kattojen kestävyydessä voi olla eroja.
Vahingonkorvausvaatimukset olivat lakiin perustumattomia. Kauppalaki soveltuu irtaimen omaisuuden kauppaan, mutta ei vapaaehtoisiin vahinkovakuutussopimuksiin. Se seikka, että kilpailevan vakuutusyhtiön asiamies oli tehnyt tarjouksen tilakäynnin jälkeen ja pienemmällä maksulla, oli asian arvioinnin kannalta epärelevantti; vakuutusyhtiöiden tuotteet poikkeavat toisistaan niin sisällöltään kuin hinnoiltaankin, kuten myös yhtiöiden riskinvalintakäytännöt.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat
Puheena olevaan vakuutukseen sovellettavien 1.11.2010 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 16.6. mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi vakuutuskauden lopussa. Irtisanominen suoritetaan kirjallisesti viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä.
Vakuutussopimuslain 16 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan vahinkovakuutuksen ehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajan vastuu jatkuu vakuutuskauden kerrallaan, jollei jompikumpi sopimuspuoli irtisano sopimusta (jatkuva vahinkovakuutus).
Pykälän 2 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa jatkuva vahinkovakuutus päättyväksi vakuutuskauden lopussa. Irtisanomiselle on oltava hyvän vakuutustavan mukainen peruste. Irtisanomista koskeva ilmoitus on lähetettävä vakuutuksenottajalle viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste, jollei irtisanominen perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 26 §:ään. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, irtisanominen on mitätön.
Asian arviointi
Asiassa on lautakunnan näkemyksen mukaan keskeisesti kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus 1.7.2013 päiväämänsä irtisanomisilmoituksen mukaisesti irtisanoa vakuutuksenottajien vakuutuskausittain jatkunut maatilavakuutus päättymään kulumassa olleen vakuutuskauden lopussa 31.7.2013. Vakuutuksenottajat ovat ensisijaisesti katsoneet irtisanomisen olleen perusteeton ja sellaisena sopimusrikkomus. Sen perusteella he ovat esittäneet vakuutusyhtiötä kohtaan erinäisiä vahingonkorvausvaatimuksia. Myöhemmin he ovat myös katsoneet irtisanomisen olleen liian myöhään tehtynä lainvastainen.
Vakuutussopimuslain 16 §:n mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa nyt kysymyksessä olevan kaltainen jatkuva vahinkovakuutus päättymään vakuutuskauden lopussa. Irtisanomisoikeus edellyttää, että vakuutuksenantaja voi esittää irtisanomiselle hyvän vakuutustavan mukaisen perusteen ja myös ilmoittaa tästä perusteesta irtisanomista koskevassa ilmoituksessaan. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 63/2009 vp.) irtisanomisen on yleensä perustuttava vakuutettavaan riskiin. Esimerkkinä on mainittu vakuutuksenottajan tavanomaisesta poikkeava vahinkokehitys.
Vakuutusyhtiö on perustellut vakuutuksen irtisanomista sillä, että se on arvioinut vakuutuksenottajien vahinkoriskin kohonneen liian suureksi. Vakuutusyhtiö ei ole irtisanomisilmoituksessa lähemmin yksilöinyt, mihin seikkoihin se on vahinkoriskin lisääntymistä koskeneen arvionsa perustanut. Lautakunnalle asiasta antamissaan vastineissa vakuutusyhtiö on ilmoittanut arvionsa perustuneen yhtiön asiamiehen tilakäynnillä tekemiin havaintoihin maatilan rakennusten ja kaluston kunnossapidon laiminlyönnistä, mutta ei siihen, että se olisi pitänyt vakuutuksenottajien vahinkokehitystä poikkeuksellisena.
Vakuutusyhtiöllä on lähtökohtaisesti oikeus arvioida itsenäisesti vakuutettavalle kohteelle hyväksyttävänä pitämänsä riskitaso. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutuksen irtisanomista ei voida pitää lainvastaisena yksinomaan sillä perusteella, että vakuutuksenottajat ja vakuutusyhtiö ovat olleet erimielisiä maatilan rakennusten ja kaluston kunnon vaikutuksesta vahinkoriskiin. Lautakunnan näkemyksen mukaan omaisuuden iällä ja kunnolla on ilmeinen vaikutus vahinkojen todennäköisyyteen. Vakuutuksenottajat eivät ole esittäneet mitään tilalla käyneen vakuutusyhtiön asiamiehen esittämää näkemystä horjuttavaa selvitystä maatilan rakennusten ja kaluston kunnossapidosta. Näin ollen lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut hyvän vakuutustavan mukainen peruste irtisanoa vakuutus vakuutuskauden vaihtuessa.
Vakuutuksenottajien asiassa esittämiä korvausvaatimuksia on arvioitava niiden oikeusperiaatteiden mukaan, jotka koskevat vahingonkorvausta sopimussuhteessa. Sen johdosta, että vakuutuksenottajat ovat kertoneet saaneensa vakuutuksen irtisanomisilmoituksen vasta 3.7.2013, vakuutusyhtiö on myöntänyt irtisanoneensa vakuutuksen liian myöhään ennen vakuutuskauden päättymistä.
Toisaalta vakuutuksenottajat ovat lautakunnalle osoittamiensa kirjelmien mukaan saaneet otetuksi irtisanotun tilalle uuden edullisemman vakuutuksen toisesta vakuutusyhtiöstä. Sen vuoksi he eivät ole suostuneet vakuutusyhtiön tarjoukseen entisen vakuutuksen voimassaolon jatkamisesta vielä seuraavaksi vakuutuskaudeksi. Näin ollen molemmat osapuolet ovat lautakunnan käsityksen mukaan katsoneet vanhan vakuutuksen voimassaolon joka tapauksessa päättyneen 31.7.2013.
Koska vakuutuksenottajien olisi tullut suorittaa vakuutusmaksu myös siinä tapauksessa, että vanhan vakuutuksen voimassaolo olisi jatkunut 31.7.2013 jälkeen, ei uuden vakuutuksen vakuutusmaksusta ole aiheutunut heille asiassa vahinkoa. Vakuutuksenottajat eivät ole esittäneet lautakunnalle mitään selvitystä uuden vakuutuksen hakemisen aiheuttamista kustannuksista tai tulonmenetyksestä. Ahdistukseen, pelkoihin ja unettomiin öihin liittyvä korvausvaatimus puolestaan on lakiin perustumaton.
Vakuutuksenottajat eivät myöskään ole tarkemmin perustelleet sitä, miksi heidän mielestään asiassa on ollut tarpeen käyttää lakimiesapua. Koska vakuutuksenottajat ovat kuitenkin kertoneet saaneensa viipymättä uuden vakuutuksen irtisanotun tilalle, ja kun edellä todetuin tavoin vakuutusyhtiöllä on ollut lain mukainen oikeus vakuutuksen irtisanomiseen, lautakunta katsoo, ettei asiassa ole ollut tarpeellista hankkia lakimiesapua vakuutusyhtiön menettelyn perusteella.
Siltä osin kuin vakuutuksenottajat mahdollisesti ovat asianajokuluilla tarkoittaneet heille lautakuntaan valittamisesta aiheutuneita kustannuksia, lautakunta toteaa, että ohjesääntönsä 6 §:n mukaan lautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Lautakunta voi käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Tässä asiassa lautakunnalta ei ole pyydetty ratkaisusuositusta oikeusturvavakuutuksen osalta, eikä lautakunta siksi käsittele esitettyä kuluvaatimusta.
Vakuutuksenottajien vakuutusmaksun palautusta koskevasta vaatimuksesta lautakunta toteaa, etteivät sen paremmin vakuutusyhtiö kuin vakuutuksenottajatkaan ole esittäneet lautakunnalle laskua tai kuittia vakuutuksenottajien ennen vakuutuksen irtisanomista maksamakseen väittämästä ja palautettavaksi vaatimasta vakuutusmaksusta. Koska voimassa olevan oikeuden mukaan se, joka väittää maksun tapahtuneen, on pääsääntöisesti velvollinen esittämään siitä kuitin, eivätkä vakuutuksenottajat ole selvittäneet, että heidän maksamansa vakuutusmaksu olisi vastoin vakuutusyhtiön esittämää kohdistunut 31.7.2013 jälkeiseen aikaan, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö myöskään ole velvollinen palauttamaan vakuutuksenottajille kyseistä vakuutusmaksua.
Lopputulos
Edellä selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen maksamaan vakuutuksenottajille heidän vaatimiaan vahingonkorvauksia.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren sekä varajäsenet Paloranta ja Vainio. Sihteerinä toimi Isokoski.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA