Lausunnonpyytäjä on 30.6.2006 hakenut vakuutusyhtiöstä liikenne- ja kaskovakuutusta omistamalleen Mazda 323F –henkilöautolle (vm. 1991). Allekirjoittamansa hakemuksen merkintöjen mukaan lausunnonpyytäjä on "vastaanottanut haettua vakuutusta koskevan materiaalin".

 

Vakuutusyhtiö on lähettänyt lausunnonpyytäjälle 5.7.2006 päivätyn kirjeen, jonka mukaan vakuutusyhtiön toimintatapoihin riskienhallinnan ammattilaisena kuuluu, että asiakkaan luottotietomerkinnät tarkistetaan ennen vakuutuksen tekemistä. Lausunnonpyytäjällä on Suomen Asiakastieto Oy:n rekisterissä maksuhäiriömerkintä, minkä vuoksi haettua autovakuutusta ei myönnetä. Liikennevakuutus on merkitty voimaan 30.6.2006 alkaen.

 

Kyseinen Mazda oli 4.7.2006 kesken ajon syttynyt palamaan, ja auto vaurioitui pahoin.

 

 

Asiamiehen laatimassa kirjelmässä lausunnonpyytäjä vaatii vakuutusyhtiön päätöksen muuttamista siten, että autovakuutuksen katsotaan alkaneen 30.6.2006, jolloin vakuutus oli voimassa palovahingon sattuessa ja auton vauriot tulee korvata kaskovakuutuksesta.

 

Kirjelmän mukaan lausunnonpyytäjä on perjantaina 30.6.2006 katsastusasemalla ottanut kyseiseen henkilöautoon liikenne- ja kaskovakuutuksen. Samassa yhteydessä valittajalle annetun tulosteen mukaan sekä liikenne- että autovakuutus ovat alkaneet samana päivänä eli 30.6.2006. Vahinkotapahtuman 4.7.2006 jälkeen valittaja on välittömästi soittanut vakuutusyhtiöön ja ilmoittanut vahingosta. Puhelimessa valittajalle on luvattu lähettää vahinko­ilmoituslomake. Puhelimessa ei ole mainittu mitään siitä, että valittajalla ei olisi voimassaolevaa autovakuutusta. Seuraavaksi valittaja on kuitenkin vastaan­ottanut vakuutusyhtiön vasta keskiviikkona 5.7.2006 päivätyn kirjeen, jossa on ilmoitettu, ettei valittajalle voida myöntää tämän hakemaa autovakuutusta maksuhäiriömerkinnän johdosta. Liikennevakuutus on merkitty voimaan 30.6.2006 alkaen. Yhtiön ilmoituksen mukaan tilanne on siten ollut se, ettei valittajalla vastoin tälle 30.6.2006 annettua tietoa ole ollut vahinkohetkellä lainkaan voimassa olevaa autovakuutusta.

 

 

Valittaja on hakenut vakuutusyhtiön edustajalta autovakuutusta 30.6.2006 ja hänelle on tällöin annettu vastaus, jonka mukaan autovakuutus on alkanut 30.6.2006. Mitään varaumia valittajalle ei ole esitetty sen suhteen, etteikö vakuutus olisi voimassa tästä hetkestä alkaen. Myöskään valittajan 30.6.2006 vastaanottamasta kirjallisesta materiaalista ei ole käynyt ilmi mitään sellaista, jonka perusteella valittajan olisi tullut epäillä vakuutuksen voimassaoloa.

 

Valittajan vastaanottamassa kirjallisessa materiaalissa todetaan autovakuutuksen alkamisesta seuraavaa: "Vakuutus tulee voimaan sopimuksen mukaan. Jos vakuutuksen voimaantuloajasta ei ole erikseen sovittu, vakuutus tulee yleensä voimaan silloin kuin vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt vakuutushakemuksen. Erityiset syyt, kuten maksuhäiriöt, voivat vaikuttaa vakuutushakemuksen hyväksymiseen tai vakuutuksen alkamiseen."

 

Maksuhäiriömerkinnän mahdollisesta vaikutuksesta autovakuutuksen myöntämiseen tai alkamiseen ei valittajalle ole annettu muuta tietoa kuin tämä kirjallisessa materiaalissa oleva maininta. Kirjallisen materiaalin sisältöä ei ole valittajalle millään tavalla esitelty. Valittajalle ei ole mainittu mitään siitä, että vakuutusyhtiö voisi jälkikäteen ilmoittaa, ettei autovakuutusta myönnetäkään ja ettei autovakuutus siten olisi alun alkaenkaan voimassa. Myöskään kirjallisesta materiaalista tämä ei ole käynyt sillä tavoin ilmi, että valittajan olisi tullut käsittää tällaisen mahdollisuuden olevan olemassa. Tieto valittajalle autovakuutuksen myöntämättä jättämisestä on tullut vasta vajaa viikko vakuutuksen ottamisen jälkeen.

 

Valittaja on käyttänyt autoaan 30.6.2006 jälkeen siinä uskossa, että hänellä on autossaan voimassaoleva autovakuutus. Valittajalle ei ole kerrottu mitään sellaista, jonka mukaan hänen olisi pitänyt osata varautua siihen, ettei autovakuutus mahdollisen vahingon tapahtuessa olekaan voimassa. Vakuutusyhtiö vastaa edustajiensa (tässä tapauksessa katsastusyritys) antamista tai antamatta jättämistä tiedoista. Valittajalla on ollut perusteltu syy uskoa, että autovakuutus on voimassa. Mikäli valittajalla olisi ollut syytä epäillä autovakuutuksen voimassaoloa, olisi hän mahdollisesti ollut käyttämättä autoa, kunnes olisi saanut varmistuksen vakuutuksen alkamisesta.

 

Edellä lausutun perusteella autovakuutuksen on katsottava olleen vakuutusyhtiötä sitovasti voimassa 30.6.2006 alkaen ja valittajan auton kärsimät vahingot tulee siten korvata tästä vakuutuksesta.

 

 

Valittaja asioi 30.6.2006 katsastusasemalla tarkoituksenaan ottaa henkilöautoonsa liikenne- ja kaskovakuutus. Vakuutusten oli määrä tulla voimaan samana päivänä. Valittajalle oli katsastusasemalla annettu asiankuuluva kirjallinen materiaali eli kaskovakuutuksen osalta tuoteseloste. Valittaja on vakuutushakemukseensa merkinnyt vastaanottaneen­sa tämän materiaalin. Lausuntopyynnöstä ilmenevin tavoin tuoteselosteessa on mainittu mm. maksu­häiriöiden ja muiden erityisten syiden mahdollisesta vaikutuksesta hakemuksen hyväksymiseen tai vakuutuksen alkamiseen.

 

Valittajan auto kärsi palovahingon 4.7.2006, mistä valittaja soitti samana päivänä vakuutusyhtiöön ja hänelle luvattiin lähettää vahinkoilmoituslomake. Tämän jälkeen valittaja sai 5.7.2006 päivätyn vakuutusyhtiön kirjeen, jossa ilmoitettiin, että hänellä ei ole voimassaolevaa kaskovakuutusta. Vakuutusta ei myönnetty, koska valittajalla on mak­suhäiriömerkintä. Valittajan mukaan hän on perustellusti jäänyt siihen käsityk­seen, että autolla olisi voimassaoleva kaskovakuutus 30.6.2006 alkaen. Valitta­jan mukaan hänellä ei ollut mitään syytä epäillä, että vakuutusta ei myönnettäi­si eikä hänelle vakuutushakemusta tehtäessä annettu tietoa siitä, ettei vakuutusta mahdollisesti myönnettäisi.

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskeviin vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:än ja toteaa, että hallituksen esityksen (HE 114/93) mukaan vakuutuksenantajan on huolehdit­tava siitä, että lainkohdassa mainitut tiedot jossain vaiheessa ennen sopimuksen päättämistä annetaan vakuutuksenottajalle. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei ase­teta tiedonantovelvollisuuden täyttämisen edellytykseksi. Yleensä on riittävää, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selke­ästi tuodaan esille lain 5 §:n edellyttämät tiedot. Vakuutuksenottajan aiheel­lisen käsityksen arvioinnin tulee perustua objektiivisiin näkökohtiin. Jos vakuutuksenottajalle syntynyt väärä käsitys johtuu esim. siitä, et­tä hän ei ollut kohtuullisen huolellisesti perehtynyt saamiinsa tietoihin, hän ei voi vedota säännökseen.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että valituksessa ei ole tuotu esiin uusia asian ratkaisuun vaikuttavia seikkoja. Va­kuutushakemus on tehty katsastusasemalla perjantaina 30.6.2006 iltapäivällä, ja tieto vakuutushakemuksen epäämisestä on lähetetty viipymättä 5.7.2006. Kyseisenlaisesta il­moituksesta, jonka mukaan haettua vakuutusta ei myönnetä, ei vakuutussopi­muslaissa ole erityissääntelyä. Vakuutussopimuksen tekemiseen sovelletaan oikeustoimilain sään­nöksiä ja yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Nyt ky­seessä oleva ilmoitus on sisällöltään vakuutusyhtiön kieltävä vastaus vakuutuk­senhakijan tarjoukseen eli vakuutushakemukseen, jos ajatellaan oikeustoimi­lain tarjous-vastaus -konstruktiota.

 

Vapaaehtoisten vakuutusten osalta vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta tehdä vakuutussopimusta jokaisen sitä haluavan kanssa, vaan yhtiöllä on oikeus asiallisin perustein kieltäytyä sopimuksen tekemisestä. Asiakkaan voidaan edellyttää tutustuvan hänelle annettuun materiaaliin eikä vakuutuksenhakijalla ole perustei­ta pitää itsestään selvänä, että vapaaehtoinen vakuutus myön­netään. Valittajalla on vakuutusta hakiessaan ollut julkinen maksuhäiriö, joka vakuutusyhtiöiden yleisesti noudattamien myöntösääntöjen mukaan voi estää vapaaehtoisten vakuu­tusten myöntämisen. Ottaen huomioon, että valittajan maksuhäiriömerkintä johtuu hänen regressivelastaan nyt kyseessä olevalle vakuutusyhtiölle, ei ole perusteltua väittää, ettei hän voinut olettaa vakuutushakemuksen tulevan hylätyksi. Yhtiö katsoo, ettei se ole velvollinen korvaamaan ajoneuvon vaurioita.

 

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

 

Lain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Vakuutussopimuslain 11 §:n mukaan vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole erityisesti sovittu, silloin, kun vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

 

Jos vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt kirjallisen vakuutushakemuksen vakuutuksenantajalle ja on ilmeistä, että vakuutuksenantaja olisi hakemuksen hyväksynyt, vakuutuksenantaja vastaa myös hakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeen sattuneesta vakuutustapahtumasta.

 

Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, jos siihen vakuutuksen laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on aihetta, että vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytyksenä on vakuutusmaksun suorittaminen. Vakuutuksenantajan on, saadakseen vedota tällaiseen vakuutusehtojen määräykseen, tehtävä siitä merkintä vakuutusmaksua koskevaan kirjalliseen vaatimukseen (maksulippu).

 

Vakuutushakemus tai hyväksyvä vastaus, jonka vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt vakuutuksenantajan edustajalle, katsotaan annetuksi tai lähetetyksi vakuutuksenantajalle.

 

Jollei ole selvitystä siitä, mihin vuorokaudenaikaan vastaus tai hakemus on annettu tai lähetetty, katsotaan tämän tapahtuneen kello 24.00.

 

Tapauksessa on riitaa siitä, oliko vakuutusyhtiötä velvoittava autovakuutussopimus syntynyt lausunnonpyytäjän jätettyä vakuutushakemuksen 30.6.2006 tai onko vakuutusyhtiö joka tapauksessa vakuutussopimuslain 11 § 2 momentin perusteella vastuussa lausunnonpyytäjän autoa 4.7.2006 kohdanneen palovahingon korvaamisesta.

 

Vakuutushakemustulosteen merkintöjen mukaan sekä auto- että liikennevakuutus "alkaa 30.6.2006". Lausunnonpyytäjän mukaan hänelle ei kerrottu, että maksuhäiriö­merkinnät voisivat vaikuttaa vakuutuksen myöntämiseen. Tapauksessa on kuitenkin riidatonta, että lausunnonpyytäjälle on vakuutushakemusta laadittaessa annettu autovakuutuksen tuoteseloste, jonka sivulla 10 todetaan, että maksuhäiriöt ja muut erityiset syyt voivat vaikuttaa vakuutushakemuksen hyväksymiseen tai vakuutuksen alkamiseen.

 

Kokonaisuutena tarkasteltuna lausunnonpyytäjän saamasta aineistosta ei lautakunnan mielestä voi syntyä sellaista perusteltua käsitystä, että vakuutusyhtiötä sitova autovakuutussopimus olisi syntynyt jo vakuutushakemuksen jättämisellä ilman vakuutusyhtiön erillistä hyväksymistahdonilmaisua. Koska vakuutusyhtiö ei ole hyväksynyt lausunnonpyytäjän tarjousta eli vakuutushakemusta, lausunnonpyytäjän ja vakuutusyhtiön välille ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole tässä tapauksessa syntynyt sitovaa autovakuutussopimusta.

 

Vakuutussopimuslain 11 § 2 momentissa säädetään vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta silloin, kun vahinko sattuu ennen kuin vakuutuksenantaja on vastannut vakuutushakemukseen. Momentin mukaan vakuutuksen­antajan vastuu alkaa vakuutushakemuksen antamisesta jos on ilmeistä, että vakuutuksenantaja olisi hakemuksen hyväksynyt.

 

Selvityksen mukaan lausunnonpyytäjällä on tälle vakuutusyhtiölle olevasta regressivelasta johtuva julkinen maksuhäiriömerkintä. Tämän perusteella nyt kyseessä olevalla vakuutusyhtiöllä on ollut hyvän vakuutus­tavan mukainen ja alalla yleisesti käytetty peruste olla myöntämättä lausunnonpyytäjälle hänen hakemaansa vapaaehtoista vakuutusta. Maksuhäiriöiden tällaisesta mahdollisesta estevaikutuksesta on maininta lausunnonpyytäjän saamassa vakuu­tuksen myyntimateriaalissa. Vakuutusyhtiö on viivyttelemättä ilmoittanut 5.7.2006 päivätyllä kirjeellä, että haettua vapaaehtoista vakuutusta ei myönnetä.

 

Kokonaisuutena Vakuutuslautakunta katsoo, ettei tässä tapauksessa ole ilmeistä, että vakuutusyhtiö olisi hyväksynyt lausunnonpyytäjän vakuutushakemuksen, vaikka vahinkoa ei olisikaan sattunut. Tämän vuoksi vakuutus­yhtiöllä ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole vakuutussopimuslain 11 § 2 momenttiin perustuvaa korvausvelvollisuutta.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta.

 

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Tuomela ja Uimonen sekä varajäsen Ilveskoski. Sihteerinä toimi Raulos.