Haku

VKL 52/13

Tulosta

Asianumero: VKL 52/13 (2014)

Vakuutuslaji: Eläinvakuutus

Ratkaisu annettu: 16.12.2014

Oliko hevosella ollut molempien etujalkojen taakse taittuneet varvasakselit ennen vakuutuksen voimaantuloa? Onko kyseessä ollut ehtojen mukainen sairaus tai sairaalloinen muutos? Onko hevoselle syntynyt vamma vakuutuksen voimassaoloaikana? Hevosvakuutus. Hevosen eläinlääkärikuluvakuutus. Piilevä vika.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan ratsuhevonen tuotiin Keski-Euroopasta Suomeen lokakuussa 2009. Ennen tätä sille oli tehty luustotarkastus ja siitä oli otettu röntgenkuvia 19.9.2009. Vakuutuksenottaja osti ratsuhevosen 9.7.2010 ja hevoselle tehtiin samana päivänä osto- ja vakuutustarkastus ja sille otettiin hevosvakuutus, johon sisältyi eläinlääkärikuluvakuutus.

Hevosta hoidettiin 3.10.2012 etujalkojen ontumisen vuoksi. Tuolloin hevosella havaittiin molemmissa etujaloissa reilusti taakse taittuneet varvasakselit. Vakuutusyhtiö antoi 16.10.2012 päätöksen, jonka mukaan vakuutusyhtiö ei korvaisi enää jatkossa molempien etujalkojen taakse taittuneista varvasakseleista mahdollisesti jatkossa aiheutuvia tutkimus- ja hoitokuluja, sillä kyseiset taakse taittuneet varvasakselit olivat olleet hevosella jo ennen hevosvakuutuksen voimaantuloa. Vakuutuksenottaja ei toimittanut vakuutusyhtiölle hevosesta aiemmin otettuja röntgenkuvia. Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus vakuutusehtojen mukaan rajata korvattavuuttaan eläinlääkärikuluvakuutuksesta yllä mainitusti.

Asiakkaan valitus

Hevonen on tuotu Keski-Euroopasta Suomeen lokakuussa 2009 ja sille on tehty alkuperämaassa ostotarkastus ja otettu röntgenkuvia ja röntgenkuvien perusteella on suomalainen eläinlääkäri tehnyt lausunnon. Vakuutuksenottaja on ostanut hevosen heinäkuussa 2010. Sille tehtiin ostotarkastus, jolloin eläinlääkäri tutki alkuperämaassa otetut röntgenkuvat, koska ne olivat ostotarkastushetkellä riittävän tuoreet. Yhdessäkään ostostarkastuksessa tai lausunnossa kukaan eläinlääkäreistä ei tehnyt havaintoja hevosen taittuneista varvasakseleista.

Vakuutuksenottaja on tuonut esiin, että varvasakseleille on ominaista se, että ne muuttuvat kengityksen myötä. Taaksepäin taittuneet varvasakselit johtuvat yleensä siitä, että kavion kanta on liian matala tai varvas liian pitkä. Varvasakselit myös muuttavat kulmaa sen mukaan, missä asennossa hevonen seisoo. Röntgenkuvatkaan eivät aina kerro totuutta, sillä hevosen jalka voidaan asetella eri tavoin kuvattavaksi ja myös kuvakulma vaikuttaa asiaan. Vakuutuksenottajan hevosen kengitysväli on 6–8 viikkoa, mikä on normaali. Kun eläinlääkäri tutki hevosen 3.10.2012, se oli valitettavasti 10 viikkoa vanhoissa kengissä. Tätä seikkaa ei lausunnossa huomioitu. Vakuutuksenottaja on paheksunut eläinlääkärin toiminnan epäasiallisuutta. Tammikuussa 2013 juuri kengityksen jälkeen eläinlääkäri suoritti hevoselle kliinisen tutkimuksen, etujalkojen taivutuskokeet ja otti molemmista etujaloista uudet röntgenkuvat. Hänen eläinlääkärilausuntonsa mukaan hevosen etujalkojen varvasvälit olivat olleet normaalin vaihteluvälin rajoissa. Vakuutuksenottajan kysyessä asiasta toiselta eläinlääkäriltä, hänen näkemyksensä asiasta oli samantyyppinen kuin tammikuussa 2013 antaneen eläinlääkärin lausunto.

Asiassa pyydetään lausuntoa siitä, voiko eläinlääkärikuluvakuutukseen tehdä rajoituksia sellaisten ominaisuuksien, tässä tapauksessa varvasakseleiden, perusteella, joilla on normaalisti katsottava vaihteluväli ja jotka muuttuvat kengityksen myötä taikka riippuvat siitä, missä asennossa hevonen seisoo. Onko vakuutuksenottajan hevosella todettu asianmukaisesti ja kiistattomasti kyseinen ominaisuus, onko tämä ominaisuus ollut hevosella ennen vakuutuksen voimaantuloa ja onko tämän ominaisuuden perusteella voitu tehdä 16.10.2012 päivätyssä vakuutusyhtiön päätöksessä mainittu lisärajoitus vakuutukseen?

Vakuutuksenottajan hevosella ei havaittu heinäkuussa 2010 suoritetussa ostotarkastuksessa taittuneita varvasakseleita. Tällaisia havaintoja ei tehty myöskään aikaisemmin suoritetussa tarkastuksessa eikä yhdenkään hevosta hoitaneen eläinlääkärin tai kengittäneen kengittäjän toimesta. Asian havaitsi vasta vakuutusyhtiön asiantuntijaeläinlääkäri olosuhteissa, joissa hevosen jalan asento ei ollut normaali liian pitkästä kengitysvälistä johtuen.

Jos vakuutusyhtiön tekemä lisärajoitus jää hevosen vakuutukseen, pitääkö vakuutuksenottajan joka kerta pystyä erikseen osoittamaan eläinlääkärin lausunnoin, ettei kulloinkin tutkittavana ja hoidettavana oleva vaiva johdu hevosen varvasakseleista, vai pitääkö vakuutusyhtiön pystyä todistamaan, että vaiva johtuu varvasakseleista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on ensin todennut, että se pyytänyt useampaan kertaan lausunnonpyytäjää toimittamaan hevosesta sen ostohetkellä ja ostotarkastuksessa otetut röntgenkuvat, voidakseen arvioida korvausta objektiivisesti. Vakuutuksenottaja ei ole näitä röntgenkuvia toimittanut, joten vakuutusyhtiö on tehnyt ratkaisunsa käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Yksi vakuutuksenottajan käyttämistä eläinlääkäreistä toimii myös vakuutusyhtiön osa-aikaisena asiantuntijaeläinlääkärinä, mutta häntä ei ole käytetty tätä asiaa käsiteltäessä esteellisyyden välttämiseksi.

Taakse taittuneet varvasakselit eivät ole sairaus, vaan rakenteellinen poikkeavuus. Tämä poikkeava jalkojen varvasakselin asento aiheuttaa hevoselle tyypillisesti ylirasitukseen liittyviä löydöksiä, kuten ns. alanivel-, sädeluu- ja kavionivelen alueen sairauksia. Varvasakselien taakse taittuneisuus kehittyy hevoselle sen varsa-/kasvukaudella. Tänä aikana tehdyillä sairaskengityksillä voidaan vaikuttaa varvasakselien taustalla olevien anatomisiin poikkeavuuksiin pysyvästi ja/tai lieventävästi. Hevosen ollessa täysikasvuinen kengityksellä on tärkeä merkitys asentopoikkeaman aiheuttamien rasitusten lieventämisessä ja/tai ennaltaehkäisyssä, mutta kengityksellä ei pystytä enää poistamaan itse ongelmaa eli rakenteellisesti epänormaalia jalka-asentoa. Kyseessä on piilevä rakenteellinen vika/ominaisuus, joka on kehittynyt hevoselle jo ennen sen vakuutuksen voimaantuloa. Piilevät viat eivät kuulu vakuutuksesta korvattavaksi, riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa. Vakuutusyhtiö ei ole asettanut takautuvasti hevoskohtaista rajoitusta taakse taittuneista varvasakseleista, vaan vedonnut vakuutusehdoissa mainittuun ”piilevät viat” ‑ehtokohtaan.

Ostotarkastusta tekevä eläinlääkäri arvioi hevosen tai siitä otetut röntgenkuvat vain kerran ja tarkastaa usein rutiininomaisesti tietyt keskeisimmät hevosen menneisyydestäkin tietoa antavat asiat, kuten onko hevosen röntgenkuvissa todettavissa esimerkiksi irtopaloja, harventumia ja osteofyyttejä, jotka vaikuttavat hevosen tulevaan käyttötarkoitukseen. Taakse taittunut varvasakseli voi jäädä tässä yhteydessä huomiotta tai tulla lausutuksi normaaliksi tulevaa käyttötarkoitusta arvioiden, varsinkin, jos hevosen jalka-asentoa korjaava kengitys on ollut hiljattain. Vakuutusyhtiö arvioi vakuutustarkastuksessa riskiä siitä, mitkä löydökset ja muutokset tulevat todennäköisesti vaatimaan hoitoa hevosen koko elinkaaren aikana. Riskiarviointi poikkeaa tarkoitukseltaan ja toteutukseltaan ostoarvioinnista.

Yliopistollisen eläinsairaalan eläinlääkärinlausunnon mukaan varvasakselin jalka-asento on normaalista poikkeava. Tästä kertoo ennen kengitystä todetut silmämääräiset havainnot kavioiden kantojen mataluudesta ja varvasakselien taakse taittuneisuudesta, joita nk. normaalin jalka-asennon omaavalla hevosella ei esiinny pitkänkään kengitysvälin yhteydessä. Eläinlääkäri on arvioinut varvasakselin asennon olevan korjattavissa huolellisella kengityksellä. Täysikasvuisen hevosen kohdalla huolellisella kengityksellä voidaan lieventää ja ehkäistä asentopoikkeaman hevosen jaloille aiheuttamaa rasitusta, mutta kyseisessä tapauksessa piilevää varsa- ja kasvuajalta peräisin olevaa jalka-asentovirhettä ei sillä pystytä parantamaan ja poistamaan kokonaan. Vakuutuksenottajan hevosella todettu varvasakselin taakse taittuneisuus on piilevä vika ja ominaisuus, joka on kehittynyt hevoselle jo ennen sen vakuutuksen voimaantuloa, joten tästä viasta jatkossa mahdollisesti aiheutuvat eläinlääkärikulut eivät kuulu vakuutuksesta korvattavaksi.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon tiedoksisaannin jälkeen vakuutusyhtiö on vielä toistanut aiemmin esille tuomansa seikat. Vakuutusyhtiö on tuonut vielä esiin, että hevosen anatomisista syistä johtuvissa varvasakselien taakse taittuneisuudessa kyse on tyypillisesti nk. matalakantaisesta kaviosta, jossa sarveiskerrokset taipuvat enenevästi horisontaalisempaan suuntaan ja kavio kasvaa kannoiltaan heikosti sekä lisäksi se kuluu selkeästi normaalia nopeammin painon kohdistuessa kavion kannoille. Poikkeava varvasakselien asento saadaan pidettyä normaalirajoissa ainoastaan huolellisen erikoiskengityksen avulla. Mikäli hevosen jalka olisi anatomialtaan ns. normaali, tapahtuisi jalka-asennossa ainoastaan pientä fysiologista vaihtelua normaalin tai pitkittyneen kengitysvälin aikana. Hevosen varsa- ja kasvukausi kestää noin 3–5 ikävuoteen asti ja tähän mennessä merkittävät anatomisen poikkeamat ovat syntyneet hevosille. Nyt kyseessä oleva hevonen on syntynyt vuonna 2004 ja se on vakuutettu vakuutusyhtiössä vuonna 2010, jolloin se on ollut täysikasvuinen. Todelliset rakenteelliset ja anatomiset poikkeavuudet ovat kehittyneet sille jo ennen vakuutuksen voimaantuloa.

Vakuutusyhtiön asiantuntijaeläinlääkäri on ottanut tarkemmin kantaa Vakuutuslautakunnan asiantuntijaeläinlääkärin antamaan lausuntoon. Hän on katsonut, että hevosella todettu varvasakselien taakse taittuneisuus on rakenteellinen kasvuaikana hevoselle kehittynyt ominaisuus tai vika, ja kyseessä on piilevä, ennen vakuutuksen voimaantuloa kehittynyt vika, josta mahdollisesti jatkossa aiheutuvat eläinlääkärikulut eivät kuulu vakuutuksesta korvattavaksi.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa professori, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Riitta-Mari Tulamolta. Hän on asiantuntijalausunnossaan todennut mm. seuraavaa (Hevosen nimenä käytetty nimeä

A-hevonen):

”Varvasakselilla tarkoitetaan tässä tapauksessa, hevosta sivulta katsottaessa sen varvasluiden eli kavioluun, sen yläpuolella olevan ruunuluun ja sen yläpuolella olevan vuohisluun läpi keskeltä piirrettyä linjaa, jonka ideaalihevosella tulisi olla jokseenkin suora viiva. Parhaiten varvasakseli arvioidaan röntgenkuvista ottamalla kuva suoraan raajan sivulta, ja usein hevosen seisoessa esim. korokkeen päällä, jolloin alin eli kavioluu näkyy kokonaisuudessaan. Varvasakseli voi olla taittunut ylöspäin (eteenpäin) tai alaspäin (taaksepäin), jolloin varvasluut ovat kulmauksessa toisiinsa nähden. Olen piirtänyt ao. varvasakselit kaikkiin A-hevosesta saamiini röntgenkuvien paperikopioihin arvioidakseni tilannetta eri ajankohtina.

Vakuutusyhtiön taholta todetaan, että varvasakseliin voidaan vaikuttaa jo varsana ja että aikuisella hevosella taittunut varvasakseli on ns. piilevä vika.

Vuonna 2006 tehty tutkimus (Kroekenstoel ym.) toteaa, että varsoilla (6 kk ja 12 kk) on erilainen rakenne raajan varvasosassa, kuin aikuisilla hevosilla. Varsoilla oli yleisesti taakse taittuneet varvasakselit röntgenkuvissa, jota ei useinkaan havaittu paljaalla silmällä katsottaessa. Myös painorasitus jakaantui epätasaisesti, minkä epäiltiin vaikuttavan luiden muotoutumiseen kasvuaikana ja esitettiin epäily, että se saattaisi johtaa mahdolliseen ylirasitukseen aikuisella iällä. Kyseessä on siis epäily.

Viimeisin tutkimus (julkaistu 12.6.2014 Curtis ym.) toteaa, että varvasakseleita ei voida varsoilla arvioida ulkoisesti silmämääräisesti arvioimalla. Varvasakseli myös muuttuu iän mukana. Näin ollen kavioiden vuolua ei voida arvioida vain silmällä optimaalisen jalka-asennon saavuttamiseksi (huom! varsoja ei kengitetä). Vakuutusyhtiön lausunnossa sanotaan, että varvasakselien taakse taittuneisuus (poikkeavuus/piilevä vika) kehittyy hevoselle sen varsa- / kasvukauden aikana, mikä on käsitykseni mukaan ristiriidassa em. tutkimusten kanssa.

Aikuisella hevosella tehdyssä tutkimuksessa varvasakseli ei myöskään ole sama molemmissa etujaloissa 50/52 tutkitusta hevosesta (Thacker). Kuitenkin hevoset hyötyvät siitä, että kengityksellä pyritään pitämään varvasakseli mahdollisimman suorana. Normaalisti kengitysväli on noin 4-6-8 viikkoa hevosesta riippuen, sillä kaviot kasvavat eri nopeudella eri hevosilla. Kenkä suojaa kaviota kulumiselta.

Kuitenkin kavio jatkaa kasvamistaan eli kasvaa kengässä työntyen eteenpäin, jos kengitysväli venyy pitkäksi. Tällöin kavio työntyy kengän yli takana ja aiheuttaa taaksepäin taittuneen varvasakselin. Kavion kantaosat kasvavat ns. alle. Painorasitus kannalla kasvaa ja hevonen joutuu tekemään enemmän töitä saadakseen raajan kierrettyä kavion kärjen yli. Tämä rasittaa siis erityisesti kavion kantaosia.

Kengitys/kavion vuoleminen siis sanelee varvasakselin, ei päinvastoin.

Varvasakselin suoruuden arviointi röntgenkuvassa on myös haasteellista, koska hevosen tulee seistä (usein rauhoitettuna) tasaisesti painon jakautuessa kaikille neljälle raajalleen. Röntgenkuvattaessa kuvan tulee olla suoraan sivulta otettu.

A-hevosesta on otettu useita eri röntgenkuvia eri ajankohtana ja useampi eri eläinlääkäri on arvioinut kuvia; ostotarkastuskuvat sekä myöhemmin kengityksen yhteydessä otetut tahi pyynnöstä otetut ja arvioidut kuvat.

Vastauksena esitettyihin kysymyksiin totean seuraavaa:

Onko kuvista nähtävissä A-hevosella taakse taittuneet varvasakselit? Voiko lautakunnan käytössä olevista kuvista havaita asiaa?

- Alkuperämaassa otetuissa röntgenkuvissa on lievästi taakse taittuneet varvasakselit molemmissa etujaloissa.

- Ns. Viikin kuvissa akselia on vaikea arvioida kuvakopion huonon laadun vuoksi. Pyytämissäni isokokoisissa kuvissa oikean etujalan varvasakseli on lähes suora ja vasemman etujalan varvasakseli on lievästi taaksepäin taittunut. Varvasakselit ovat normaalin rajoissa.

- ELL Tupamäen ottamassa röntgenkuvassa varvasakseli on taittunut selvemmin taaksepäin ruununivelen kohdalla (raajaa ei ole merkitty kuvaan).

Milloin taakse taittuneet varvasakselit ovat tulleet A-hevoselle?

- Ei voida sanoa, koska varvasakselit muuttuvat riippuen kengityksestä ja sen asianmukaisuudesta.

Pidetäänkö hevosen taakse taittuneita varvasakseleita piilevänä vikana tai poikkeavuutena?

- Käsitykseni mukaan taittuneet varvasakselit eivät ole piilevä vika tai poikkeavuus, koska niihin voidaan vaikuttaa kengityksellä.

Pidetäänkö hevosen taakse taittuneita varvasakseleita sairautena tai sairaalloisena muutoksena?

- Eteenpäin voimakkaasti taittunut varvasakseli on muutaman kuukauden ikäisellä varsalla sairaus tai sairaalloinen muutos, joka ilmenee kasvuaikana ns. pukinkaviona (voimakkaasti pysty kavion asento). Sitä hoidetaan kengityksellä ja/tai leikkauksella.

Edesauttavatko hevosen taakse taittuneet varvasakselit joidenkin muiden vammojen tai vaivojen / sairauksien syntyä?

- Taakse taittunut varvasakseli ja pysty vuohisen rakenne voi altistaa hevosta esim. sädeluusairaudelle/-syndroomalle ja kavionivelen ongelmille. Sädeluusairauden tarkka syntymekanismi on kuitenkin vielä selvittämättä ja se on monen tekijän summa. Myös sairauden kavion sisällä todetut eri kudosrakenteiden vauriot vaihtelevat. Diagnoosi tehdään ontumatutkimuksen, puudutusten ja nykyisin myös magneettikuvauksen avulla. Vankkaa tutkimustietoa taittuneiden varvasakselien ja niistä seuraavien ongelmien yhteydessä hevosella on kirjallisuudessa vähän.

Vaikuttaako hevosen kengitys / kengitysväli taakse taittuneihin varvasakseleihin? Jos vaikuttaa, niin miten vaikuttaa?

- Kuten edellä kävi ilmi, kengitysvälin piteneminen vaikuttaa niin, että varvasakseli taittuu taaksepäin. Kengitysväli on hevosesta riippuen yleensä 4-6-8 viikkoa.

Voidaanko hevosen kengityksellä vaikuttaa tai hoitaa taakse taittuneita varvasakseleita?

- Kyllä voidaan. Säännöllisellä kengityksellä ja jalka-akselin röntgenkuvauksella voidaan korjata muuttunutta varvasakselia normaaliin suuntaan/normaaliksi.

Vaikuttavatko jotkin muut seikat asian arvioinnissa?

- Hevosen ostotarkastuksessa alkuperämaassa (11.9.2009) sekä Suomessa taakse taittuneihin varvasakseleihin ei tutkineet eläinlääkärit olleet kiinnittäneet huomiota. Suomessa alkuperämaan ostokuvat oli tarkistettu ELL Leinosen toimesta (10.11.2009) ja ostotarkastus tehtiin uudelleen Suomessa ELL Tupamäen toimesta (9.7.2010) ja kumpikin on kokenut hevoseläinlääkäri. A:n tietyt ongelmakohdat suljettiin tuolloin vakuutuksen ulkopuolelle (vas. etujalan yläraajan ja vuohisnivelalueen sairaudet, vasemman takajalan säären etupuolen ruhjevammaan liittyvät sairaudet, sädemätä komplikaatioineen, mikä voidaan tarkistaa 9.1.2010 eli 6 kk kuluttua).

Em. viittaa siihen, että hevosella on ollut huonosti huolletut kaviot, joissa oli myös sädemätää (ahdas kantaosa) ja joka yleensä häviää asianmukaisella kengityksellä (kehotus: uusi arvio 6 kk kuluttua).

A-hevonen oli tutkittu 13.10.2012 vaihtelevan etujalkojen ontuman vuoksi, jolloin sillä oli edellisestä kengityksestä kulunut jo 10 viikkoa. Omistajan kertoman mukaan hän oli tilannut hevoselleen kengittäjän, joka ei kuitenkaan saapunut sovitusti. Hevosella todettiin tuolloin reilusti taakse taittuneet varvasakselit, mikä johtuu käsitykseni mukaan kengityksen viivästymisestä ja edellisen kengityksen ongelmista. Hevonen ontui spontaaniravissa kehällä vain lievästi. Taivutuskokeessa hevonen ontui varvasosan taivutuksen jälkeen vej 2 ja oej 2-3 astetta. Tieteellisessä tutkimuksessa on todettu, että tämä reaktio viittaa etenkin vuohisnivelen ongelmiin. Hevosella oli hoidettu vuohisniveliä 3 viikkoa aiemmin. Hevosen ontumaa ei tutkittuja diagnosoitu tarkemmin esim. puudutuksilla, vaikka vakuutusyhtiö näin korvausehdoissaan vaatii (Ratsun eläinlääkärikuluvakuutus 7.4). Hevosen molemmat kavionivelet piikitettiin hyalunanihappo-kortisonilla ja suositeltiin kengityksen muutosta siten, että toiminnallinen kaviokulma saadaan korjattua molemmissa etujaloissa.

Hevonen on tämän jälkeen tutkittu ja röntgenkuvattu varvasakselien arvioimiseksi useaan otteeseen. Kussakin tapauksessa etujalkojen varvasakselin on todettu olevan normaalin rajoissa. Hyvä kavioiden huolto ja säännöllinen kengitysväli on jokaisen hevosen hyvinvoinnin perusedellytys. Tästä huolehtiminen on omistajan ja asiantuntevan kengittäjän vastuulla.”

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottajan hevosella havaittu sairautta tai sairaalloista muutosta tai piilevää vikaa vakuutuksen ottamisen jälkeen ja siitä, voiko vakuutusyhtiö rajoittaa eläinlääkärikuluvakuutuksesta korvausta hevosen piilevän vian vuoksi.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Hevosvakuutuksen yhteisten ehtojen kohdan 2.3 mukaan eläinlääkärikuluja korvataan vain, jos vamma tai sairaus ja kulut ovat syntyneet vakuutuksen voimassaoloaikana.

Samojen yhteisten ehtojen kohdan 2.8 ”Piilevät viat” mukaan piilevillä vioilla tarkoitetaan vikoja, jotka ovat olleet hevosella jo ennen vakuutuksen alkamista riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa, esimerkiksi osteokondroosi, luuston muutokset, hengitystie- ja ihoallergiat.

Samojen yhteisten ehtojen kohdan 2.9 ”Yleiset rajoitusehdot” mukaan seuraavat rajoitukset koskevat kaikkia vakuutuksia. Vakuutuksista ei korvata:

- Sairautta tai sairaalloista muutosta, joka on alkanut tai tapaturma, joka on sattunut ennen vakuutuksen voimaantuloa, riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa…

Saman ehtokohdan viimeisen kappaleen mukaan vakuutuksesta maksetaan korvauksia vain niistä korvattavaksi määritellyistä vahinkotapahtumista, jotka ovat sattuneet vakuutuksen voimassaoloaikana. Vahinkotapahtuman syntyajankohta arvioidaan eläinlääketieteellisin perustein.

Samojen yhteisten ehtojen kohdan 2.10 mukaan, jos vakuutuskirjaan on merkitty eläinlääkärin lausunnon tai muun dokumentin perusteella rajoitus tietyn löydöksen/vian/vamman/ sairauden osalta, vakuutus ei korvaa tästä aiheutuneita kustannuksia eikä siitä mahdollisesti aiheutuvia seurauksia.

Ratsuhevosen eläinlääkärikuluvakuutuksen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan sairauden ja tapaturman tutkimisesta aiheutuneita kohtuullisia ja perusteltuja eläinlääkärikuluja. Eläinlääkärikuluja korvataan vain, kun sairaus tai vamma ja kulut ovat syntyneet vakuutuksen voimassaoloaikana.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvauspäätöksessään 3.10.2012, että vakuutetulla hevosella on todettu voimakkaasti taakse taittuneet varvasakselit, jotka ovat olleet hevosella jo ennen vakuutuksen voimaantuloa 9.7.2010. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei enää jatkossa maksaisi korvauksia molempien etujalkojen taakse taittuneista varvasakseleista aiheutuneista tutkimus- ja hoitokuluista. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseessä on hevosella oleva piilevä vika, joka on ollut hevosella jo ennen vakuutuksen voimaantuloa eikä tämän vuoksi tästä piilevästä viasta aiheutuvia sairauksia tarvitse maksaa hevosen eläinlääkärikuluvakuutuksesta.

Hevosvakuutuksessa on yhteiset rajoitusehdot sekä yksittäistä erityisvakuutusta, jollainen nyt kyseessä oleva ratsuhevosen eläinlääkärikuluvakuutus on, koskevat rajoitusehdot. Näissä kummassakin on määritelty ne rajoittavat ehtokohdat, milloin korvausta ei vakuutuksesta makseta.

Piilevää vikaa koskevaa rajoitusehtoa ei ole yhteisissä rajoitusehdoissa eikä ratsuhevosen eläinlääkärikuluvakuutuksessa. Kuitenkin joissakin hevosvakuutukseen kuuluvissa erityisvakuutuksissa on erillinen piilevää vikaa koskeva rajoitusehto. Se, että piilevä vika on määritelty hevosvakuutuksen yhteisissä ehdoissa, ei tarkoita sitä, että hevosen piilevä vika rajoittaisi korvauksen saantia, jos vakuutuksessa ei ole tällaista rajoitusehtoa.

Asiassa on väitetty, että vakuutuksenottajan hevosella olisi etujalkojen siteen taakse taittuneet varvasakselit ja että kyseessä olisi hevosen piilevä vika. Vakuutusyhtiön toimittamat selvitykset sekä Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijaeläinlääkärin lausunto ovat tältä osin jossain määrin ristiriidassa keskenään tai asian eläinlääketieteellinen tulkinta ei ole kaikilta osin yksiselitteistä. Kyseessä ei myöskään ole Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevien eläinlääketieteellisten selvitysten mukaan sairaus tai sairaalloinen muutos eikä vakuutusyhtiö edes väitä tätä.

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, ettei sen toimivaltaan kuulu eläinlääkäreiden toiminnan asiallisuuden arvioiminen.

Johtopäätökset

Vakuutusyhtiö ei voi vedota siihen, että vakuutuksenottajan hevosella olisi taakse taipuneista varvasakseleista johtuva piilevä vika, koska eläinlääkärikuluvakuutuksessa ei ole piilevän vian rajoitusehtoa. Vakuutusyhtiö ei voi myöskään vedota siihen, että kyseessä olisi ennen vakuutuksen voimaantuloa alkanut jalkojen sairaus tai sairaalloinen vika, koska eläinlääketieteellisesti arvioiden kyse ei ole sairaudesta tai sairaalloisesta muutoksesta. Vakuutusyhtiö ei voi tämän vuoksi kieltäytyä taakse taittuneista varvasakseleista mahdollisesti tulevaisuudessa seuranneiden sairauksien tai sairaalloisten muutosten aiheuttamien eläinlääkärikuluvakuutuksesta korvattavien kulujen korvaamisesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Melander, puheenjohtaja
Snellman, sihteeri

Jäsenet:
Sario
Siirala
Uimonen
Vaitomaa

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia