Haku

VKL 516/14

Tulosta

Asianumero: VKL 516/14 (2015)

Vakuutuslaji: Matkavakuutus

Ratkaisu annettu: 12.06.2015

Lakipykälät: 6, 6 a

Vapaaehtoisen vakuutuksen myöntäminen. Sopimusvapaus. Hyvä vakuutustapa. Maksuhäiriömerkintä.

Tapahtumatiedot

H.M. on hakenut matkavakuutusta vakuutusyhtiöltä, joka 14.8.2014 antamallaan päätöksellään on evännyt vakuutushakemuksen. Epäämisperusteena vakuutusyhtiö on ilmoittanut sen, että H.M:llä oli luottotietorekisterin mukaan toistuvia tai vakavia luottohäiriöitä, joita oli pidettävä esteenä vakuutuksen myöntämiselle.

Asiakkaan valitus

H.M. oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen olla myöntämättä hänelle matkavakuutusta.

Valituksessaan H.M. katsoo, etteivät luottotietomerkinnät voi olla vakuutuksen epäämisen peruste. Hänen mukaansa tällaista menettelyä on pidettävä ihmisten yhdenvertaisuutta loukkaavana. Näkemyksensä tueksi hän viittaa Suomen perustuslakiin. Samalla vakuutusyhtiö tulee rajoittaneeksi hänen oikeuttaan matkustaa vapaasti, koska matkavakuutuksen saaminen oli viisumin saamisen edellytys.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutus on luottamukseen perustuva sopimus, jonka solmimisesta yhtiö voi kieltäytyä asiakkaaseen liittyvästä syystä, jos se katsoo, ettei edellytyksiä luottamukseen perustuvan sopimuksen tekemiseen ole.

Yhtiö toteaa, että vakuutuksen myöntämisen harkitsemisessa sillä on oikeus käyttää hakijan luottotietoja. Tältä osin yhtiö viittaa yleisohjeessa määriteltyihin vastuunvalinnan periaatteisiin. Vastineen mukaan asiakkaan luottotiedot tarkastetaan aina matkavakuutusta tai muuta vapaaehtoista vakuutusta haettaessa, jos hakija ei ole ennestään yhtiön asiakas. Mikäli luottotietoja tarkastettaessa selviää, että hakijalla ei ole maksuhäiriöitä tai että ne ovat merkitykseltään vähäisin, voidaan hänelle myöntää vapaaehtoinen vakuutus.

Vastineen mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa H.M:n maksuhäiriömerkinnät ovat olleet sillä tavoin toistuvia ja vakavia, että niiden perusteella riski tulevien vakuutusmaksujen laiminlyöntiin on merkittävä. Näin ollen H.M:lle ei voida myöntää vapaaehtoista matkavakuutusta. Vakuutusyhtiö pitää päätöstään olla myöntämättä vakuutusta oikeana ja voimassaolevien vastuuvalintaperiaatteiden sekä lain mukaisena.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt sittemmin vakuutusyhtiötä täydentämään vastinettaan toimittamalla maksuhäiriöluettelon, josta ilmenisi H.M:n maksuhäiriöiden luonne. Yhtiö toteaa, ettei se tallenna luottotietoja koskevia merkintöjä, joten kyseiseltä ajankohdalta ei ole enää toimitettavissa sitä rekisteritietoa, johon päätös perustui. Mikäli nyt toimitettaisiin uusi luettelo, ei se enää välttämättä vastaisi epäämisen hetkistä tilannetta. Vakuutusyhtiö toteaa kuitenkin merkintöjen olleen toistuvia ja vakavia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko yhtiö voinut evätä matkavakuutushakemuksen sillä perusteella, että hakijalla on ollut yhtiön mukaan merkittäviä luottotietohäiriöitä.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 6 a §:n (Tieto hylkäysperusteesta) mukaan jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitettava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 26 §:ään. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Asian arviointi

Vakuutussopimustoimintaa koskevassa lainsäädännössä ei säädetä vapaaehtoisia vakuutuksia koskevasta sopimuspakosta, joka nimenomaan velvoittaisi vakuutusyhtiötä solmimaan vakuutussopimuksen. Vakuutussopimuslain 6 a § edellyttää, että vakuutusyhtiö perustelee vakuutuksen myöntämisen epäämisen laissa tarkoitetuissa tilanteissa. Lainkohdan mukaan vakuutusyhtiön käyttämän hylkäysperusteen tulee olla lain sekä hyvän vakuutustavan mukainen ja se on ilmoitettava kirjallisesti.

Vakuutussopimuslaissa ei ole vahinkovakuutusten myöntämistä koskevia erityissäännöksiä. Lain esitöiden HE 63/2009 mukaan lainsäädäntöön sisältyvistä muista säännöksistä tärkeä on perustuslain 6 §:ään sisältyvä yhdenvertaisuuden periaate, jota on myös noudatettava vakuutushakemuksista päätettäessä. Tämä merkitsee sitä, että vakuutusyhtiöt eivät ilman hyväksyttävää perustetta saa asettaa vakuutuksen hakijoita eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Vakuutussopimuslain hallituksen esityksessä 63/2009 kuvataan hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden lähtökohtia. Vakuutusyhtiöillä on vastuunvalintaperiaatteet, joissa määritellään minkälaisia riskejä ja millä ehdoilla vakuutuksenantaja vakuuttaa. Jos vakuutusta ei myönnetä, tulee hakemuksen hylkäämisen lähtökohtaisesti perustua vakuutuksenantajan vastuunvalintaperi-aatteisiin eli siihen, minkälaisille riskeille vakuutusyhtiö tarjoaa vakuutuksia. Hallituksen esityksen mukaan vakuutettavaan riskiin liittyvien syiden lisäksi vakuutuksenantajalla saattaa olla erityisiä, vakuutuksen hakijan henkilöön liittyviä syitä, joiden vuoksi on hyväksyttävää hylätä vakuutushakemus. Hyväksyttäviä henkilöön liittyviä syitä ovat muun muussa vakuutuksen hakijan aikaisempi petosrikos vakuutusasioissa taikka uhkaava käytös vakuutusyhtiön edustajaa kohtaan.

Vakuutushakemuksen hylkääminen pelkästään luottotietorekisterissä olevan maksuhäiriömerkinnän vuoksi ei ole hallituksen esityksen mukaan hyväksyttävää. Hallituksen esityksen mukaan maksuhäiriömerkintä voi olla hyväksyttävä syy kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä, jos sen perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas tulee vastaisuudessakin laiminlyömään vakuutusmaksun maksamisen.

Vakuutussopimuslain 6 a §:n mukaan vakuutusyhtiön käyttämän vakuutushakemuksen hylkäysperusteen tulee olla hyvän vakuutustavan mukainen. Hyvän vakuutustavan mukaisten hylkäysperusteiden joukkoa tai täsmällistä sisältöä ei ole laissa tai sen esitöissä määritelty. Maksuhäiriömerkinnän käyttämistä hylkäysperusteena on käsitelty aikaisemmin Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hallituksen vuonna 2002 hyväksymissä periaatteissa, joiden sisältö maksu-häiriömerkinnän vaikutuksen osalta vastaa keskeisiltä osiltaan edellä käsiteltyä vakuutussopimuslain hallituksen esitystä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan nämä kirjalliset lähteet luonnehtivat keskeisesti hyvän vakuutustavan sisältöä maksuhäiriöihin liittyvissä kieltäytymistilanteissa.

Menettely, jossa vakuutushakemus hylätään automaattisesti pelkästään vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkinnän perusteella, ei ole asianmukainen. Hyvän vakuutustavan voidaan katsoa edellyttävän, että tällaisissa tilanteissa vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkintöjen sisältö selvitetään ja niiden perusteella arvioidaan vakuutuksen hakijan mahdollisuudet suoriutua vakuutusmaksujen maksamisesta.

Jos vakuutuksen hakijan maksuhäiriöiden perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että on olemassa merkittävä riski siitä, ettei hän tulisi suorittamaan vakuutusmaksuja, voidaan maksuhäiriöperustetta pitää hyvän vakuutustavan mukaisena kieltäytymisperusteena. Arvio tulevasta vakuutusmaksujen suorittamisesta tulee tehtäväksi tapauskohtaisesti. Pääsääntöisesti keskeisinä seikkoina arvioita tehtäessä voidaan pitää aikaisempien maksuhäiriöiden laatua, ajankohtaa, kohdistumista, lukumäärää, toistuvuutta, yksittäisten hoitamattomien velvoitteiden suuruuksia, velallisen elämäntilannetta merkintöjen syntymisen aikaan sekä hoitamattomien velvoitteiden kokonaismäärää.

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on kirjallisesti ilmoittanut H.M:lle 14.8.2014, ettei se myönnä tälle jatkuvaa matkavakuutusta. Hylkäysperusteena yhtiö on viitannut H.M:n luottotietorekisteristä ilmenneisiin luottohäiriöihin. Vakuutusyhtiön laatiman vastineen mukaan nämä merkinnät ovat olleet toistuvia tai vakavia, mikä voimassa olevien vastuuvalintaperiaatteiden vuoksi merkitsee sitä, ettei vapaaehtoista vakuutusta voida myöntää. 

Vakuutuslautakunnalla käytettävistä olevasta selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, millaisista merkinnöistä tapauksessa on ollut kysymys taikka sitä kuinka paljon merkintöjä on ollut. Lautakunnalle toimitetusta selvityksestä ei näin ollen lainkaan ilmene saatavien laatua taikka niiden velkojatahoja. Yhtiö on lisävastineessaan vedonnut siihen, ettei se tallenna luottotietoja koskevia merkintöjä, joten kyseiseltä ajankohdalta ei ole enää toimitettavissa sitä rekisteritietoa, johon päätös perustui.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tapauksissa, jossa vakuutuksenhakijalla on maksuhäiriömerkintä, on arvio vakuutuksen myöntämisestä tehtävä tapauskohtaisesti vakuutuksen hakijan maksuhäiriömerkintöjä tarkastellen. Näin ollen myös tässä tapauksessa merkityksellisenä seikkana arvioinnissa on pidettävä velkomusasioiden häiriömerkintöjen perusteena olevien saatavien laatua ja myös niiden velkojatahoja, etenkin arvioitaessa sitä, voidaanko hakijan maksuhäiriöiden perusteella objektiivisesti arvioida sen riskin suuruutta, että hän ei jatkossa tulisi suorittamaan vakuutusmaksuja. Lautakunta toteaa, että riitatilanteessa on vakuutusyhtiön pystyttävä selvittämään, että sen käyttämä epäysperuste on ollut hyvän vakuutustavan mukainen, eli antaa selvitys siitä, mikä on ollut häiriömerkintöjen sisältö. Nyt käsillä olevassa tapauksessa lautakunnalle on ainoastaan ilmoitettu merkintöjen olleen toistuvia tai vakavia. Pelkästään tällä perusteella lautakunta ei ole voinut pitää selvitettynä, että käsillä olisi merkittävää riskiä siitä, ettei H.M. tulisi suorittamaan vakuutusmaksujaan.

Lopputulos

Lautakunta ei tässä tapauksessa sille esitetyn selvityksen perusteella sekä edellä selostetuin perustein ole voinut todeta, että vakuutusyhtiön kieltäytymisen peruste olisi ollut hyvän vakuutustavan mukainen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

 

Jäsenet:

Eskuri

Hirviniemi

Korpiola

Rusanen

Tulosta