Korvausta rahdille aiheutuneesta vahingosta haettiin tiekuljetusvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö viittasi tiekuljetusvakuutuksen ehtojen kohtaan 4.8, jonka mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, jos vahinko on johtunut siitä, että vakuutettu ei ole kuljetuksen suorittamisessa noudattanut kulloinkin voimassa olevia kansallisia tai kansainvälisiä ammattimaista autoliikennettä ja tavarankuljetusta koskevia lakeja, asetuksia, säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja määräyksiä ja ohjeita.

 

Koska vahinko oli johtunut siitä, että rahdinkuljettaja ei ollut noudattanut hänelle myönnetyn kuljetusluvan edellyttämää reittiä, ei vahinkoa korvattu rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksesta.

 

Vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että rekan nuppiosa oli lastattu korkeilla betonielementeillä ja kuljettajana toimi vakuutuksenottajalla jo useamman vuoden työskennellyt kokenut henkilö. Kuljettaja törmäsi reitillä Suomussalmi – Kontiomäki rautatiesiltaan 5-tiellä juuri ennen Kontiomäkeä. Vakuutusyhtiö ei korvannut rikkoutuneita elementtejä, mutta auton vahingot se korvasi. Kuljettaja on kotoisin Suomussalmelta ja on ajanut ylikorkeita lasteja jo useita vuosia kyseisellä reitillä. Hän tiesi, että kyseisen rautatiesillan alta ei mahdu ylikorkealla kuormalla, mutta hän ei muistanut ajatuksissaan kääntyä vasemmalle siltaa edeltävästä risteyksestä.

 

Kielteisen korvauspäätöksen perusteena on se, että kuljettaja ei noudattanut hänelle myönnetyn kuljetusluvan edellyttämää reittiä. Kuljettaja kyllä tiesi oikean reitin, mutta unohti kääntyä oikeasta risteyksestä. Yhtiön käyttämällä perusteella voisi antaa kieltävän korvauspäätöksen mm. rattiin nukahtamisesta johtuvasta ojaanajosta, koska ei silloinkaan ole noudatettu kuljetusluvan edellyttämää reittiä.

 

Yhtiön tulkinta tarkoittaa sitä, että he eivät koskaan korvaa ylikorkeilla kuormilla ajettuja siltaanajoja, mikäli ei olla kuljetusluvan edellyttämällä reitillä. Käytännössä kuitenkin unohtamisesta johtuvat siltaanajot korkeilla kuormilla ovat alalla yleisiä. Yhtiöltä on erittäin vastuutonta tarjota rahdinkuljettajille vakuutuksia kertomatta tätä etukäteen. Kukaan ylikorkeilla ajava ei varmasti ottaisi vakuutuksia kyseisestä yhtiöstä, jos tietäisi tämän. Eräästä toisesta vakuutusyhtiöstä on vastaavanlaiset vahingot lastille korvattu.

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin ja toteaa, että koska kuorman korkeus ylitti 4,20 metriä, mikä on ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen mukaan teillä yleisesti sallittu suurin korkeus, niin kuljetukselle oli haettu etukäteen tiepiiriltä asianmukainen kuljetuslupa. Kuljetusluvassa oli yksityiskohtaisesti selvitetty kuljetusreitti, jonka mukaisesti kuljetuksen Vaalasta Sotkamoon tuli tapahtua. Kyseinen lupa ei sallinut reitiltä poikkeamisia.

 

Selvitysten mukaan vakuutuksenottaja oli tehnyt kuorman perjantaina Vaalassa ja ajanut sen jälkeen auton Suomussalmelle, josta vakuutuksenottajan kuljettaja oli lähtenyt maanantaiaamuna ajamaan 5-tietä pitkin kohti Sotkamoa. Vakuutuksenottaja oli etukäteen kertonut kuljettajalleen, että autossa oli ylikorkea lasti kyydissä. Kuljettajan ajaessa 5-tietä pitkin ylikorkea kuorma otti kiinni Kontiomäen kohdalla olevaan tien ylittävään rautatiesiltaan, jonka korkeus on 4,46 metriä. Törmäämisen syynä oli tutkintailmoituksen mukaan se, että kuljettaja oli unohtanut, että autossa oli lastina ylikorkea kuorma. Vakuutuksenottajan lausuntopyynnön mukaan kuljettaja tiesi, ettei kyseisen rautatiesillan alta mahdu ylikorkealla kuormalla, mutta että kuljettaja ei ajatuksissaan muistanut kääntyä siltaa edeltävästä risteyksestä.

 

Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta siltaanajosta betonikuormalle aiheutunutta vahinkoa, koska vahinko on johtunut siitä, ettei rahdinkuljettaja ole noudattanut vakuutusehtojen 4.8 tarkoittamalla tavalla voimassa olevia kansallisia ammattimaista autoliikennettä ja tavarankuljetusta koskevia lakeja, asetuksia, säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja määräyksiä ja ohjeita. Kyseisessä tapauksessa vakuutuksenottaja on ollut tietoinen kuljetusluvan edellyttämästä reitistä Vaalasta Sotkamoon. Vakuutuksenottaja on tietoisesti poikennut kuljetusluvan määräämältä reitiltä ja ajanut auton kuljetusluvan vastaisesti Suomussalmelle. Tämän jälkeen vakuutuksenottajan kuljettaja on ajanut 5-tietä pitkin kohti Sotkamoa ja Kontiomäen kohdalla ilmeisesti unohtamisen takia törmännyt tien ylittävään rautatiesiltaan.

 

Vakuutusyhtiö painottaa, että betonikuorman kuljetus oli erikoiskuljetus, joka vaati kuljetusluvan. Kuljetusluvassa oli määrätty reitti, jota pitkin kuljetuksen tuli ehdottomasti tapahtua. Vakuutuksenottaja rikkoi tietoisesti kuljetusluvan määräämää reittiä ajamalla auton Suomussalmelle. Törmätessään Kontiomäen kohdalla siltaan vakuutuksenottajan kuljettaja ei ollut ajanut metriäkään betonikuorman kuljetusluvan edellyttämällä reitillä.

 

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että sen korvauspäätös on vahinkoon soveltuvien vakuutusehtojen mukainen.

 

Vastineen täydennyksessä vakuutusyhtiö toteaa, että kyseinen vakuutussopimussuhde oli alkanut 2.4.2001. vakuutussopimus perustui vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön asiakaspäällikön käymiin neuvotteluihin, vakuutuksenottajan yhtiölle ilmoittamiin tietoihin sekä tuote-esitteen tietoihin. Vakuutuskirjan liitteenä vakuutuksenottajalle on toimitettu vakuutusehdot.

 

Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, koska vakuutuksenottajalle on toimitettu tuote-esite ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Tuote-esitteessä on esitetty vakuutuksen korvauspiirin tärkeimpiä rajoituksia. Esitteen sivulla 6 ehtokohta 4.8 on otettu esille ja avattu sitä esimerkillä. Esimerkissä ei sinänsä ole ollut kysymys Liikenneministeriön päätöksen erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista vastaisesta toiminnasta vaan liikenneministeriön –päätöksen ajoneuvojen kuormakoreista, kuormaamisesta ja kuorman kiinnittämisestä vastaisesta toiminnasta. Tilanne on kuitenkin täysin identtinen; molemmat säännökset ovat kansallisia ammattimaista ajoneuvoliikennettä ja tavarankuljetusta koskevia säädöksiä, joiden sisältö on oltava täysin tunnettu yrittäjälle, joka harjoittaa ammattimaista luvanvaraista tavaraliikennettä tiellä.

 

Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo informoineensa vakuutuksenottajaa vakuutussopimuslain edellyttämässä määrin myös vakuutuksen korvauspiirin tärkeimmistä rajoituksista.

 

Vakuutussopimuslain 5 §:ää koskevien hallituksen esityksen perustelujen mukaan vakuutusturvan rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tulee ottaa huomioon, että vakuutuksenottaja harjoittaa ammattimaista tavaraliikennettä, joka kuuluu luvanvaraisiin elinkeinoihin. Liikenneluvan hakemista ja myöntämisen edellytyksistä on säädetty laissa ja asetuksessa luvanvaraisesta tavaraliikenteestä. Liikenneluvan myöntäminen edellyttää kulloinkin voimassa olevien kansallisten ja kansainvälisten ammattimaista autoliikennettä ja tavaran kuljetusta koskevien lakien, asetusten, säännösten sekä niiden nojalla annettujen määräysten ja ohjeiden tuntemusta. Näin ollen lähtökohtana tulee pitää, että vakuutuksenottajan tulee tuntea alaansa säätelevä lainsäädäntö ja niiden sisältö. Kysymyksessä ei ole tavallinen vakuutusta harkitseva henkilö vaan ammattimaista tavaraliikennettä harjoittava toiminimi, joka tuntee alallansa sallitun ja kielletyn toiminnan ja harkitsee vakuutuksen ottamista vahinkojen varalle, jotka sattuvat sallitun toiminnan piirissä.

 

Tiekuljetusvakuutuksen ehtojen kohdan 4.8 mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, jos vahinko on johtunut siitä, että vakuutettu tai se, jonka puolesta hän on korvausvastuussa, tai muu kuljetuksen suorittaja, korvaukseen oikeutettu tai muu tavarankäsittelijä ei ole muutoin kuljetuksen suorittamisessa, lastauksessa, tavaran kuormauksessa, siirrossa, purkauksessa, säilytyksessä tai varastoinnissa noudattanut kulloinkin voimassa olevia kansallisia tai kansainvälisiä ammattimaista autoliikennettä ja tavarankuljetusta koskevia lakeja, asetuksia, säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja määräyksiä ja ohjeita.

 

Edellä mainittuja lakeja, asetuksia, säännöksiä, määräyksiä ja ohjeita ovat mm.:

-         tieliikennelaki (3.4.1981/267)

-         asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä (4.12.1992/1257)

-         liikenneministeriön päätös erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista (17.12.1992/1715).

 

Vakuutuksenottajana oleva kuljetusyritys on ottanut kuljetettavakseen betonielementtejä. Kuorman korkeus ylitti 4,20 metriä, mikä on ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen mukaan teillä yleisesti sallittu suurin korkeus. Tämän vuoksi kuljetukselle haettiin etukäteen paikalliselta tiepiiriltä asianmukainen kuljetuslupa. Kuljetusluvassa oli yksityiskohtaisesti määritelty kuljetusreitti, jonka kautta kuljetuksen tuli tapahtua. Kuorma kuljetettiin kuitenkin muuta kuin kuljetusluvassa selostettua reittiä pitkin. Ylikorkea kuorma otti kiinni tien ylittävään rautatiesiltaan, jolloin betonielementit vaurioituivat. Vakuutuksenottajan mukaan autonkuljettaja tiesi, ettei kyseisen rautatiesillan alta mahdu ylikorkealla kuormalla, mutta oli unohtanut kääntyä siltaa edeltävästä risteyksestä.

 

Kyseistä kuormaa ei korkeutensa vuoksi olisi ollut ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen mukaisesti luvallista kuljettaa tiellä ilman liikenneministeriön erikoiskuljetuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista antaman päätöksen mukaista tiepiirin antamaa kuljetuslupaa.

 

Erikoiskuljetusluvan lupamääräysten ja –ehtojen kohdan 6 mukaan jos kuljetus poikkeaa luvassa ilmoitetulta reitiltä tai ei ole saanut lupaa kadulle tai yksityistielle, on se niillä liikkuessaan normaalisäännösten alainen.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että vakuutuksenottajan palveluksessa oleva kuljettaja ei ole noudattanut kuljetusluvan edellyttämää reittiä. Lausuntopyynnön mukaan tämä johtui siitä, että kuljettaja unohti kääntyä oikeasta risteyksestä. Asiakirjoista on kuitenkin pääteltävissä, että kuljetus oli kokonaisuudessaan tapahtunut täysin eri reittiä kuin mitä kuljetuslupa edellytti. Kuljetuksen aikana lasti otti kiinni tien ylittävään rautatiesiltaan.

 

Vahinko on johtunut siitä, että rahdinkuljettaja ja hänen palveluksessaan oleva kuljettaja eivät ole noudattaneet voimassa olevia kansallisia ammattimaista autoliikennettä ja tavarankuljetusta koskevia lakeja, asetuksia, säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja määräyksiä ja ohjeita. Tällaisista syistä johtuneet vahingot on rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

 

Vakuutuksenottaja on lausuntopyynnössään vedonnut myös siihen, ettei hänelle vakuutusta otettaessa kerrottu kyseisestä rajoitusehdosta. Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan rajoituksen olennaisuus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Hallituksen esityksen mukaan 9 §:n mukaisen vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arvioinnin tulee perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana on sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija voi kyseisessä tilanteessa perustellusti päätyä. Jos vakuutuksenottajalle syntynyt väärä käsitys johtuu esimerkiksi siitä, että hän ei ollut kohtuullisen huolellisesti perehtynyt saamiinsa tietoihin, hän ei voi vedota säännökseen.

 

Vaikka vakuutussopimuslakia ei sovelletakaan pakottavana kuljetusvakuutuksiin, lautakunnan käytettävissä olevista, myös kuljetusvastuuvakuutukseen sovellettavista yritysturvan (YT 01.4) ehdoista ilmenee, että vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:iä vastaavia säännöksiä sovelletaan myös kyseiseen vakuutukseen.

 

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottaja on ennen vakuutussopimuksen solmimista saanut tiekuljetusvakuutusta koskevan tuote-esitteen. Esitteen sivulta 5 lähtien luetellaan tärkeimpiä rajoituksia esimerkein. Sivulla 6 kohdassa 4 todetaan, että vakuutus ei korvaa vahinkoa, jos kuormaustapa on ollut lain, asetuksen tai viranomaisen antaman määräyksen vastainen. Tätä ehtokohtaa tarkennetaan vielä esimerkillä. Nyt kyseessä olevaa rajoitusta ei esitteessä mainita eikä siitä myöskään ole esitetty konkreettista esimerkkiä.

 

Vakuutuksenottaja harjoittaa ammattimaista tavaraliikennettä, joten hänen voidaan edellyttää olevan ns. tavallista kuluttajaa paremmin selvillä myös siitä, että vakuutuksiin sisältyy erilaisia rajoituksia. Nyt kyseessä olevaa rajoitusta ei kaikilla kuljetusvastuuvakuutuksia tarjoavilla vakuutusyhtiöillä vakuutusehdoissa kuitenkaan ole. Kyseinen ehtokohta on myös jossain määrin yllättävä ja ankara ottaen huomioon, että siinä luetellaan useita lakeja, asetuksia ja ministeriöiden päätöksiä, jotka sisältävät huomattavan määrän hyvinkin eriasteisia määräyksiä ja ohjeita. Käytännössä vakuutusyhtiö voisi kyseisen rajoitusehdon perusteella evätä korvauksen kokonaisuudessaan esimerkiksi silloin, kun vahinko johtuu siitä, että kuljettaja on syyllistynyt vähäiseen liikennerikkomukseen. Kyseinen säädösluettelo on lisäksi esimerkinomainen eli esille voi tulla hyvinkin yllättäviä määräyksiä ja ohjeita, joita voidaan soveltaa myös ammattimaiseen autoliikenteeseen ja tavarankuljetukseen. Kyseinen rajoitusehto on sanamuotonsa mukaisesti tulkittuna hyvin laaja eikä vakuutuksenottaja voi ennalta arvioida, missä kaikissa tilanteissa se voi tulla sovellettavaksi.

 

Lautakunta katsoo, että kyseinen ehtokohta on siinä määrin yllättävä ja ankara, että siitä tulisi ennen sopimuksen solmimista erityisesti informoida vakuutuksen ottajaa. Tuote-esitteessä tuodaan esille vain virheellistä kuormaustapaa koskeva rajoitus, joka on selkeämpi ja yksiselitteisempi rajoitus kuin nyt kyseessä oleva ehtokohta. Tuote-esitteessä esitettyä tietoa ei lautakunnan käsityksen mukaan voida pitää riittävänä nyt kyseessä olevasta, oleelliseksi katsottavasta korvauspiirin rajoituksesta. Lautakunta toteaa lisäksi, että tuote-esitteessä sivulla 4 olevassa esimerkissä esitetään nyt kyseessä olevan kaltainen vahinko eli kuorman ajaminen kiinni tien yläpuolella olevaan esteeseen korvattavana, tosin korotetulla omavastuulla. Tämä on omiaan synnyttämään virheellisen käsityksen nyt kyseessä olevan kaltaisten vahinkojen korvattavuudesta.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole täyttänyt vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen edellyttämää tiedonantovelvollisuuttaan kyseisen rajoitusehdon osalta, minkä vuoksi vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Ottaen huomioon vakuutusesitteen tiedot sekä sen, ettei vastaava rajoitusehto ole tiekuljetusvakuutuksia myöntävillä vakuutusyhtiöillä yleisesti käytössä, lautakunta katsoo, että vakuutuksenottajalla ei ole ollut aihetta olettaa tällaisen rajoitusehdon sisältyvän vakuutukseen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi esittämällään perusteella evätä korvausta

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen sekä varajäsen Kivikoski. Sihteerinä toimi Haapasaari.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA