Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen perusteella ja vakuutusyhtiö katsoi kyseessä olevan korvattavan vahingon. Vakuutusyhtiö korvasi lausunnonpyytäjälle ansionmenetystä 4.4.2004 saakka.

 

Jarkko Vaseniuksen 5.4.2004 päiväämässä lääkärinlausunnossa todettiin, että lausunnonpyytäjä voi yrittää töihin paluuta ja mikäli ei onnistu, joudutaan sairaslomaa jatkamaan. Koska lausunnonpyytäjän ranneoireet olivat jatkuneet, lausunnonpyytäjälle tehtiin 5.4.2004 MRI-tutkimus, jonka perusteella epäiltiin ligamenttirepeämää. Hoitava lääkäri ehdotti tehtäväksi ranneskopiaa ja sen yhteydessä mahdollista ligamenttikorjausta. Julkisen puolen jonotilanteen vuoksi tutkimusta ehdotettiin tehtäväksi yksityisellä sektorilla. Vakuutusyhtiö antoi 9.6.2004 maksusitoumuksen em. toimenpiteestä. Ranneskopia tehtiin 14.6.2004 ja ligamentin korjausleikkaus syyskuun 2004 lopussa. Lausunnonpyytäjälle on kirjoitettu sairaslomaa viimeisimmän lautakunnan käytössä olevan lääkärinlausunnon mukaan 28.2.2005 saakka ja lisäksi suositeltiin uudelleenkouluttamista kevyempään työhön.

 

Lausunnonpyytäjä haki 18.9.2004 päivätyllä hakemuksella korvausta myös ansionmenetyksestä 14.6.2004 alkaen. Lausunnonpyytäjä kertoi sopineensa suullisesti huhtikuun 2004 loppupuolella PK Oy:n kanssa vakituisesta työsuhteesta. Töiden piti alkaa 10.6.2004. Työ olisi sisältänyt rakennustyötä; autotallin rakennusta, asuinkiinteistön peruskorjausta ja myöhemmin myös uudisrakentamista. Leikkauspäätöksestä kuultuaan lausunnonpyytäjä menetti sovitun työpaikan.

 

Vastuuvahingon sattuessa lausunnonpyytäjä työskenteli henkilöstönvuokrausyrityksen palveluksessa tarvittaessa työhön kutsuttavana kokkina. Lausunnonpyytäjä työskenteli kyseisen yrityksen palveluksessa 5.12.2003 – 17.5.2004 välisenä aikana. Työnantajan 1.1.2004 päiväämän palkkatodistuksen mukaan työ olisi jatkunut viikoittain maanantaista perjantaihin normaalein työtunnein. Kela maksoi lausunnonpyytäjälle sairaspäivärahaa 15.207 euron työtulon perusteella.

Vakuutusyhtiö totesi, että lääkärinlausuntojen mukaan lausunnonpyytäjän sairasloma päättyi 4.4.2004 ja uusi sairausloma alkoi 14.6.2004. Sairauslomien välillä lausunnonpyytäjä oli sanoutunut irti entisestä työpaikastaan ja muuttanut Helsingistä Joensuuhun. Viimeisimmässä Töölön sairaalan lausunnossa 5.4.2004 mainitaan, että potilas voinut nyt yrittää työhön ja mikäli ei onnistu, joudutaan sairaslomaa jatkamaan. Samassa lausunnossa mainitaan myös, että vasempaan käteen joudutaan tekemään ranneskopia ja sitä kautta ligamenttikorjaus. Lisäksi lääkärinlausunnossa mainitaan sairaalan hankalasta jonotilanteesta ja mahdollisuudesta hoitaa toimenpide yksityissektorilla.

 

Edellä kerrottuun viitaten vakuutusyhtiön mukaan ei voida pitää todennäköisenä, että lausunnonpyytäjä olisi voinut ottaa vastaan uuden, kättä rasittavan työn kesäkuussa 2004 eikä ansionmenetystä voida maksaa hänen antamansa selvityksen perusteella. Ansionmenetys voidaan määritellä uuden sairausloman ajalta työttömyyskorvauksen perusteella karenssiaika huomioiden.

 

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ansionmenetyskorvauksen osalta ja hän pyytää lautakunnan lausuntoa asiasta. Lausunnonpyytäjä katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi maksaa korvausta ansionmenetyksestä myös ajalta 10.6.2004 – 28.2.2005 uuden työpaikan eli PK Oy:n palkkatietojen perusteella. Ansionmenetystä ei tule määritellä työttömyyskorvauksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut virheellisesti, että lausunnonpyytäjä olisi sairauslomien välillä irtisanoutunut entisestä työpaikastaan ja muuttanut Helsingistä Joensuuhun. Vakuutusyhtiölle on toimitettu kyseisen työnantajan 20.12.2004 laatima todistus, josta käy ilmi, että lausunnonpyytäjä ei ole irtisanoutunut eikä häntä ole myöskään irtisanottu yrityksen palveluksesta. Työsuhde on perustunut määräaikaisiin työsuhteisiin.

 

Lausunnonpyytäjän sairasloma päättyi 4.4.2004, koska lääkäri Jarkko Vasenius totesi 5.4.2004 lääkärinlausunnossaan, että lausunnonpyytäjä voi yrittää töi­hin paluuta, ja mikäli se ei onnistu, joudutaan sairaslomaa jatkamaan. Lääkäri oli ollut sitä mieltä, että vamma ei haittaisi työntekoa, vaan työnteko olisi kädelle sitä vastoin hyväksi. Koska lausunnonpyytäjän silloinen työ oli raskasta, olisi lääkärin jo tällöin pitänyt jatkaa sairaslomaa. Lausunnonpyytäjä joutui työssään suurtaloudessa nostelemaan päivittäin jopa 20 kiloa painavia pakkeja ja säkkejä. Vaseniuksen 5.4.2004 antamassa lääkärinlausunnossa on todettu sairaalan hankala jonotilanne (1–1,5 vuotta). Vaseniuksen ehdotuksesta lausunnonpyytäjä otti välittömästi yhteyttä vakuutusyhtiöön ja pyysi päästä yksityispuolen hoitoon. Lausunnonpyytäjä oli jatkuvasti yhteydessä vakuutusyhtiöön kysyessään päätöstä yksityispuolen hoidosta. Näihin tiedusteluihin ei annettu mitään vastausta. Lopulta, vasta noin 2,5 kuukauden päästä vakuutusyhtiö teki asiassa päätöksen. Lausunnonpyytäjä katsoi, että vakuutusyhtiön päätöksentekomenettely on jo tällöin kestänyt kohtuuttoman pitkän ajan. Ennen vakuutusyhtiön tekemää päätöstä lausunnonpyytäjä muutti Joensuuhun, koska hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, milloin hänellä olisi mahdollisuus päästä hoitoon. Mikäli vakuutusyhtiö olisi tehnyt asiassa päätöksen huomattavasti nopeammin, ei lausunnonpyytäjä olisi kerinnyt muuttamaan Joensuuhun.

 

Lausunnonpyytäjä muutti Joensuuhun, koska hänellä oli muuttohetkellä tiedossaan vakinainen työpaikka PK Oy:ltä. On luonnollista, että lausunnonpyytäjä otti tämän työn vastaan, koska tämä työ olisi ollut vakinainen, päinvastoin kuin lausunnonpyytäjän henkilöstönvuokrausyrityksen kautta saamat määräaikaiset työsuhteet. 5.4.2004 päivätyssä lääkärinlausunnossa todetaan, että lausunnonpyytäjä voi yrittää töihin paluuta. Tämän vuoksi lausunnonpyytäjä on pitänyt aivan todennäköisenä sitä, että hän olisi voinut ottaa uuden PK Oy:n tarjoaman työn vastaan kesäkuussa 2004. PK Oy:n tarjoama rakennustyö ei olisi ollut sen ras­kaampaa kuin lausunnonpyytäjän aikaisemmin suurtalouskeittiössä tekemät työt. Näin ollen vakuutusyhtiön tekemä päätös työn vastaanottamisenkin osalta on virheellisesti perusteltu, koska työkyvyttömyyttä ei todettu ennen Janne Nurmenniemen tutkimuksia 14.6.2004.

 

Lausunnonpyytäjä meni 14.6.2004 lääkäri Janne Nurmenniemen hoitoon. Nurmenniemi on tällöin todennut lausunnonpyytäjälle, että kädellä ei olisi saanut tehdä eikä jatkossakaan saa tehdä enää raskasta työtä. Nurmenniemen ilmoituksen mukaan työ on vaihdettava kevyempään ja edessä on uudelleenkoulutus.

 

Vakuutusyhtiölle on lausunnonpyytäjän asiamiehen toimesta lähetetty 11.1.2005 perusteltu pyyntö käsitellä asiaa uudelleen. Vakuutusyhtiö on useamman tiedustelun yhteydessä lupaillut tehdä päätöksen asiassa. Lopulta vakuutusyhtiön puo­lesta on lausunnonpyytäjälle puhelimitse 23.5.2005 ilmoitettu, että asiassa ei tehdä enää uutta päätöstä. Tällöinkin kesti siis noin neljä kuukautta ennen kuin vakuutusyhtiö ilmoitti, että aikaisemmin tehtyä päätöstä ei edes muuteta. Lausunnonpyytäjä katsoo, että hän on joutunut ilman omaa syytään kohtuuttomaan tilanteeseen taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti ja että päätöstenteko vakuutusyhtiössä on kestänyt kohtuuttoman pitkään.

 

Vakuutusyhtiö toteaa maksaneensa ansionmenetyskorvausta ajalta 21.12.2003 – 4.4.2004 sen tulon mukaan, jota lausunnonpyytäjä sai ennen tapaturmaa olleesta työsuhteestaan. Lausunnonpyytäjä jäi 5.4.2004 työttömäksi, joten 14.6.2004 alkaneelta työkyvyttömyysjaksolta vakuutusyhtiö maksoi vain Kansaneläkelaitokselle takaisin sen maksamat sairauspäivärahat. Kelan päiväraha oli 35,48 euroa päivältä, mikä vastaa lausunnonpyytäjän keskimääräistä päiväansiota vuonna 2003.

 

Lausunnonpyytäjä vaatii, että ansionmenetyksestä on ajalta 14.6.2004 – 28.2.2005 maksettava korvaus PK Oy:n ilmoittaman palkan mukaan, ei vuoden 2003 ansioiden mukaan.

 

Lausunnonpyytäjä ilmoittaa neuvotelleensa P.K:n kanssa työsuhteesta huhtikuun loppupuolella 2004 ja että töiden piti alkaa 10.6.2004. Lausunnonpyytäjälle oli saman huhtikuun alussa selvinnyt, että ranteen ligamentti on repeytynyt ja tarvitaan ranneskopia repeytymän korjaukseen. Ranteen kuntoutumiseen skopian jälkeen oli myös varattava aikaa. Vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana, että lausunnonpyytäjä operaatioon pääsyä odottaessaan olisi hakenut uutta ruumiillista työtä, kun hänellä olisi ollut mahdollisuus joko palata entiseen työhönsä tai hakea sairaslomaa.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei se ole saanut luotettavaa selvitystä siitä, että lausunnonpyytäjän ansionmenetys 14.6.2004 – 28.2.2005 olisi ollut suurempi kuin hänen samalta ajalta saamansa sairausvakuutuslain mukainen päiväraha. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö pitää ratkaisuaan asianmukaisena.

 

 

Vakuutusyhtiö on todennut lausunnossaan, että HUS:n lausunto saapui heidän yhtiöönsä 28.5.2004 ja lausunto on päivätty 5.4.2004. Lausunnonpyytäjä haluaa korostaa sitä, että hän on viivyttelemättä laittanut kaikki lausunnot vakuutusyhtiöön jo oman etunsakin vuoksi. Lausunnonpyytäjä on ilmoituksensa mukaan ollut 5.4.2004 yhteydessä lääkäri Vaseniukseen ja sen jälkeen vakuutusyhtiöön. Lausunnonpyytäjä tiedusteli vakuutusyhtiöstä useasti, miksi päätöstä ei tule. Vakuutusyhtiössä asiaa käsitellyt virkailija on lopulta ilmoittanut päätöksen viivästymisen syyksi sen, ettei vakuutusyhtiöllä ole omia lääkäreitä tutkimassa lausuntoja. Lausunnonpyytäjä katsoo, että vakuutus­yhtiöllä on ollut tieto Vaseniuksen hoitosuosituksesta yksityispuolelle jo ennen 28.5.2004.

 

Lausunnonpyytäjä palasi entiseen työhönsä sairasloman jälkeen. Tämä työsuhde jatkui 17.5.2004 saakka eli lausunnonpyytäjän Joensuuhun muuttoon asti.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo myös, että vakuutusyhtiön Kelalle maksama sairauspäiväraha 35,48 euroa ei vastaa lausunnonpyytäjän keskiansiota vuodelta 2003. Kelan päiväraha perustuu vuoden 2003 selvitettyyn työtuloon 15.207 euroa, josta keskiansio on lausunnonpyytäjän ilmoituksen mukaan suurempi kuin Kelan maksama sairauspäiväraha. Lausunnonpyytäjä viittaa Kelan 28.9.2004 antamaan päätökseen, josta käy ilmi, että päivärahan määrä perustuu hakemuksessa selvitettyyn työtuloon 15.207 euroa.

 

Lausunnonpyytäjä on huhtikuun 2004 loppupuolella sopinut P.K:n kanssa uudesta työpaikasta. Tällöin lausunnonpyytäjä oli vielä entisessä työpaikassaan. Koska vakuutusyhtiö ei lausunnonpyytäjän toistuvista pyynnöistä huolimatta selvittänyt yksityispuolelle hoitoon pääsyn mahdollisuutta, oletti lausunnonpyytäjä perustellusti joutuvansa jonottamaan julkiseen terveydenhuoltoon. Lausunnonpyytäjä muutti Joensuuhun, koska P.K:n tarjoama työpaikka olisi ollut vakituinen. Joensuuhun muuttaessaan lausunnonpyytäjällä ei ollut mitään tietoa vamman tarkemmasta laadusta, uudelleenkoulutuksesta tai kuntoutusajan pituudesta. Koska lausunnonpyytäjällä on vielä ollut paljon työvuosia jäljellä, niin tämän vuoksi hän katsoi paremmaksi vaihtoehdoksi valita vakituisen työpaikan kuin Helsingissä olleet määräaikaiset pätkätyöt.

 

Lausunnonpyytäjä on valituksessaan tehnyt selvityksen menetetyistä ansiostaan 14.6.2004 – 28.2.2005. Tämä menetetty ansio on suurempi kuin Kelan päivä­raha. Tämän vuoksi lausunnonpyytäjälle tulee suorittaa ansionmenetystä sen palkan mukaan, mitä PK Oy olisi hänelle ko. ajalta suorittanut.

 

 

Vakuutusyhtiö ei kiistä sitä, etteikö lausunnonpyytäjä olisi ollut yhteydessä vahinkokäsittelijään heti MRI-tutkimuksen tulosten selvittyä. Yksityissektorilla teh­tävien toimenpiteiden korvaaminen on kuitenkin poikkeuksellista ja edel­lyttää kustannusarviota. Korvauksenhakijan puhelimitse antamien tietojen perusteella ei kalliin toimenpiteen korvaamista voida ratkaista. Lääkärin­lausunto, jossa ehdotetaan yksityissektorilla tehtävää ranneskopiaa ja jossa oli toimenpiteen kustannusarvio, saapui yhtiöön 28.5.2004. Vakuutusyhtiö antoi maksusitoumuksen 9.6.2004. Tämän vuoksi yhtiö ei katso viivytelleensä maksusitoumuksen antamisessa.

 

Yhtiö toteaa, että sen väite lausunnonpyytäjän jättäytymisestä työttömäksi 5.4.2004 perustuu väärinkäsitykseen.

 

 

Lausunnonpyytäjä viittaa Töölön sairaalan käsikirurgian poliklinikan tiivistelmään, johon on 5.4.2004 kirjattu osastonylilääkäri Vaseniuksen antama ranneskopian ja ligamenttikorjauksen hinta-arvio. Lausunnonpyytäjä toteaa, että asiakirja on toimitettu välittömästi vakuutusyhtiöön ja että hinta-arvio on ollut yhtiön käytössä heti tämän jälkeen.

 

 

Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmän johdosta vakuutusyhtiö toteaa, että se on saanut kyseisen kustannusarvion sisältävän tiivistelmän vasta nyt lausunnonpyytäjän lisäselvityksen liitteenä. Aikaisemmin se ei ole ollut vakuutusyhtiön käytettävissä.

 

 

Lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan em. kustannusarvio on ollut vakuutusyhtiön käytettävissä jo hyvin pian sen antamisen eli 5.4.2004 jälkeen. Vakuutusyhtiö on myöntänyt käyneensä lausunnonpyytäjän kanssa keskusteluja heti 5.4.2004 päivätyn MRI-tutkimuksen jälkeen. Lausunnonpyytäjän mukaan E‑lausunto on postitettu hänelle 28.4.2004 HYKS:ltä. HYKS:n maksutapahtumien näyttöasiakirjasta ilmenee, että 5.4.2004 poliklinikalla on laadittu asiakirja. Kyseisestä maksutapahtumien näyttöasiakirjasta käy ilmi myös 28.4.2004 laadittu todistus. Lausunnonpyytäjä ei tiedä, miksi HUS:n lääkärintodistus on viivästynyt matkalla vakuutusyhtiöön. Jos vakuutusyhtiöllä ei olisi ollut kirjallista dokumenttia hoidosta ja kustannusarviosta ennen 28.5.2004, niin lausunnonpyytäjä ihmettelee, miksi vakuutusyhtiö ei ole kiirehtinyt kyseistä E-lausuntoa. Lausunnonpyytäjän ilmoituksen mukaan vakuutusyhtiön työntekijän kanssa käydyt keskustelut perustuivat siihen, että heillä oli kirjallinen tieto kiertämässä lääkäreillä ennen E-lausuntoa. Lausunnonpyytäjä on ainakin vakuutusyhtiöstä saanut sellaisen käsityksen, että hänen asiaansa käsitellään koko ajan 5.4.2004 laaditun epikriisin perusteella. Lausunnonpyytäjän mukaan vakuutusyhtiön kanssa käydyssä asioinnissa on aikaisemminkin hävinnyt lääkärinlausunto.

 

 

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 322.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutetun henkilö‑ ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on vastuussa voimassa olevan oikeuden mukaan.

 

Asiassa on erimielisyyttä siitä, tuleeko lausunnonpyytäjän työkyvyttömyysjaksosta 15.6.2004 – 28.2.2005 maksettava ansionmenetyskorvaus määritellä työttömyyskorvauksen tason vai lausunnonpyytäjän huhtikuun 2004 lopussa PK Oy:n kanssa tekemän suullisen työsopimuksen ehtojen mukaisesti.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus saada korvausta mm. tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Ansionmenetyskorvauksen suuruus määräytyy yksittäisessä tapauksessa toimitetun selvityksen perusteella. Selvityksen ollessa riittämätön voidaan korvaus joutua arvioimaan tiedossa olevien seikkojen ja olosuhteiden perusteella kohtuuden mukaan. Ohimenevän ansionmenetyksen osalta pääsääntönä on, että ansionmenetys korvataan vahinkoa kärsineen välittömästi ennen vahinkoa saamien tulojen suuruisena. Ohimenevän työkyvyttömyydenkin kohdalla voidaan ansionmenetyksen korvaus joutua määrittämään eri ajanjaksoilta eri suuruisena. Näin esimerkiksi silloin, kun vahinkoa kärsinyt oli määräaikaisessa työsuhteessa vammautuessaan ja määräaika päättyi työkyvyttömyysaikana. Tässä tapauksessa määräaikaisen työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa on arvioitava mahdollisen, jo solmitun uuden sopimuksen tai muiden todennäköisten vaihtoehtojen pohjalta.

 

Lausunnonpyytäjä oli vahingon sattuessa henkilöstönvuokrausyrityksen palveluksessa. Hän oli aloittanut työt 5.12.2003 ja vahinko sattui 21.12.2003. Lausunnonpyytäjä toimi tarvittaessa työhön kutsuttavana kokkina. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä oli ennen vahinkoa ollut jatkuvasti työllistetty ja työnantajan palkkatodistuksen mukaan työ olisi jatkunut viikoittain maanantaista perjantaihin normaalein työtunnein. Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä oli joulukuussa 2003 tehnyt myös muuta työtä ja toiminut tätä ennen 9.7. – 2.9.2003 ravintolan palveluksessa. Hän oli vuonna 2003 työskennellyt myös huoltomiehenä. Lausunnonpyytäjä kertoi sopineensa P.K:n kanssa huhtikuun 2004 lopussa suullisesti, että hän aloittaisi 10.6.2004 PK Oy:n palveluksessa 10 euron tuntipalkalla. Työ olisi sisältänyt rakennustyötä, johon lausunnonpyytäjällä kertomansa mukaan on koulutus. P.K. on allekirjoituksellaan varmentanut lausunnonpyytäjän esittämät tiedot suullisesta sopimuksesta.

 

Tehdessään sopimuksen työsuhteesta PK Oy:n kanssa lausunnonpyytäjä on hoitavan lääkärin näkemyksen mukaan ollut työkykyinen ja lausunnonpyytäjä on ollut oikeutettu luottamaan lääkärin arvioon kyseisessä asiassa. Koska vakuutusyhtiö ei tässä vaiheessa ollut myöskään antanut päätöstä ranteen artroskopian korvaamisesta ja julkiselle puolelle on ollut pitkät jonot, lausunnonpyytäjä on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että hän ehtii toimia uuden työnantajan palveluksessa jonkin aikaa ennen toimenpiteeseen pääsemistä ja siitä aiheutuvaa uutta sairaslomaa. Ennen 14.6.2004 tehtyä artroskopiaa ei myöskään vamman tarkka laajuus ja sen vaatima hoito ole ollut selvillä eikä lausunnonpyytäjä ole voinut arvioida kuinka pitkä sairausloma hänelle aiheutuu.

 

Vahingon johdosta maksettavaa korvausta määriteltäessä joudutaan arvioimaan, mikä todennäköinen tapahtumienkulku ilman vahinkoa olisi ollut ja verrataan tätä toteutuneeseen tapahtumienkulkuun. Lautakunnalle on toimitettu selvitystä lausunnonpyytäjän työhistoriasta vain vuoden 2003 osalta. Selvityksestä ei ilmene, että lausunnonpyytäjä olisi ollut pitkiä aikoja työttömänä. Myös henkilöstönvälitysfirman palveluksessa ollessaan lausunnonpyytäjä on ollut jatkuvasti työllistettynä. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella on näin ollen todennäköisempää se, että lausunnonpyytäjä oli ollut ilman vahinkoa ansiotöissä myös 14.6.2004 – 28.2.2005 välisenä aikana kuin se, että hän kyseisenä aikana olisi ollut työttömänä.

 

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta pitää todennäköisenä sitä, että lausunnonpyytäjä ilman vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa olisi aloittanut 10.6.2004 PK Oy:n palveluksessa ja saanut esitetyn selvityksen mukaista ansiotuloa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjälle aiheutunut ansionmenetys ajalta 14.6.2004 – 28.2.2005 on maksettava PK Oy:n kanssa sovitun palkan mukaisesti.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA