Tapahtumatiedot

Asiakas (s. 1951) oli 31.8.1983 päättyneen työsuhteensa perusteella saanut eläkekassalta 8.9.1983 päivätyn vapaakirjan, jonka mukaan hänellä oli 60 vuotta täytettyään oikeus vanhuuseläkkeeseen. Vapaakirjan yhteensovittamaton määrä oli 721,13 markkaa kuukaudessa. Eläkekassan eläkevastuu siirrettiin 1.6.1995
alkaen työeläkevakuutusyhtiölle ja henkivakuutusyhtiölle, mistä asiakas sai 3.7.1995 päivätyn eläkekassan tiedotteen. Hän sai henkivakuutusyhtiöltä 26.6.1996 päivätyn ilmoituksen lisäeläkevakuutuksen vapaakirjasta. Sen mukaan asiakkaan vanhuuseläke ikävälillä 60–65 olisi 1.330,35 markkaa kuukaudessa ja iästä 65 alkaen 138,89 markkaa kuukaudessa.

Asiakkaan haettua lisäeläkettään henkivakuutusyhtiö myönsi hänelle 1.11.2011 alkaen lisäeläkevakuutuksen mukaisen vanhuuseläkkeen määrältään 269,35 euroa kuukaudessa. Eläkepäätöksen mukaan eläkkeen määrä tarkistetaan 65 vuoden iässä. Asiakas reklamoi ja vaati yhtiötä vahvistamaan, että hänen eläkkeensä jatkuisi nykyisellään 65 vuoden täyttämisen jälkeenkin. Vapaakirjaan perustuvaa eläkekassan sääntöjen mukaista eläkelupausta ei voinut muuttaa jälkikäteen.

Vakuutusyhtiö totesi, että eläkekassan sääntöjen mukaan vapaakirjan määrä rajoitettiin niin, että vapaakirjaeläkkeestä aina vähennettiin työsuhteeseen perustuva lakisääteinen eläke, ja eläkkeet yhteensä saivat olla 60 % eläkepalkasta. Vapaakirjaeläke yhteensovitettiin lakisääteisen eläkkeen alkaessa. Eläkekassan vastuunsiirron yhteydessä vakuutettavat eläkkeet oli kiinnitetty markkamääräisiksi etuuksiksi niin, että vakuutetut etuudet vastaisivat kassasta siirtyneitä varoja. Eläkekassan eläke mahdollisti eläkkeelle jäämisen 60 vuoden iässä siten, että eläkkeensaajan koko eläke muodostui kassan eläkkeestä ikävälillä 60–65 vuotta. 65 vuoden iästä tuli maksuun lakisääteinen vanhuuseläke, jolloin kassan eläkkeestä jäi maksuun vanhuuseläkeosa korvaamaan ikävälillä 60–65 vuotta karttumatta jäänyttä lakisääteistä eläkettä. Yhtiö katsoi, että asiakkaalle maksetaan vakuutussopimuksen ja kassan purkuehtojen mukaista eläkettä. Eläkkeen määrä muuttuu 65 vuoden iässä elinikäiseksi, jolloin se on 28,12 euroa kuukaudessa vuoden 2011 indeksitasossa.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo, että hänen tulee saada nykyisentasoista lisäeläkettä 65 vuoden täyttämisen jälkeenkin. Eläkekassan vapaakirjassa ei ole lisäeläkkeen ikätakarajaa.

Asiakas katsoo myös, ettei hänen eläkekertymäänsä ole laskettu oikein. Hän oli työsuhteessa 1.6.1969–31.8.1983. Hän oli päässyt eläkekassan A-osaston jäseneksi vuonna 1971 täytettyään 20 vuotta ja oltuaan työsuhteessa kaksi vuotta.

Vakuutusyhtiön vastine

Eläkekassan sääntöjen mukaan lisäeläkkeen karttuma alkoi 23 vuoden iästä, vaikka henkilö olisi liitetty kassaan nuorempana. Asiakas oli liitetty eläkekassan jäseneksi 20-vuotiaana 1.11.1971, jolloin hän on päässyt esimerkiksi kassan sairausturvan piiriin. Se, että eläkekassan vapaakirjat on vakuutettu, ei ole muuttanut sitä, mistä lisäeläkkeen karttuminen on alkanut.

Yhtiö viittaa asiakkaan reklamaatioon antamaansa vastaukseen. Vuoden 1983 vapaakirjassa on kerrottu eläkkeen yhteensovittamaton määrä ja todettu, että vapaakirja oikeuttaa eläkkeeseen kassan sääntöjen mukaisesti ja niissä olevin rajoituksin. Kassan sääntöjen mukaan vapaakirja yhteensovitettiin eläketapahtuman yhteydessä muiden eläkkeiden ja korvausten kanssa. Jos vakuutettu sai lakisääteistä eläkettä, lisäeläke oli pienempi.

Eläkekassan eläkevastuuta siirrettäessä vanhuuseläkkeen osalta sovittiin vakuutusehdoissa siitä, mihin eläketurvan osiin vakuutetulla on oikeus missäkin tilanteessa. Ehtojen kohdassa 6 on selvä määräys siitä, että oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy iässä 65 vuotta. Vakuutetuille oli tiedotettu 3.7.1995 päivätyllä kirjeellä eläkevastuun siirtymisestä henkivakuutusyhtiölle sekä siitä, että eläkekassan vapaakirjassa ilmoitettu määrä on lisäeläketurvan ja lakisääteisen eläketurvan yhteismäärä. Lisäksi vakuutusyhtiö on 26.6.1996 lähettänyt vakuutetuille ilmoituksen vakuutetuista etuuksista ja siitä, miten niiden määrät ovat riippuvaisia lakisääteisestä eläkkeestä. Kirjeessä on mm. kerrottu eläkkeen markkamäärä ikävälillä 60–65 vuotta ja 65 vuoden iän täyttämisen jälkeen sekä todettu, että eläkkeen määrä pienenee 65-vuotiaana. Eläkettä siis maksetaan eliniän. Sen määrä muuttuu vakuutusehtojen mukaan 65 vuoden iässä, mutta eläkkeen määrä olisi muuttunut eläkekassan aikanakin, kun lakisääteinen työeläke olisi alkanut.

Yhtiö katsoo, että sen vastuu perustuu vakuutussopimukseen ja että tässä sopimuksessa etuudet oli kiinnitetty ja määritelty selvästi, minkä suuruiseen eläkkeeseen vakuutetulla on missäkin tilanteessa oikeus. Vakuutettujen etujen määrät oli vakuutuksen alkaessa määritelty ja kerrottu vakuutetuille kirjeitse. Mitään vapaakirjan uudelleenlaskentaa ei näin ollen ole tarvetta tehdä.

Asiakkaan oheistama pankkialan eläke-etuja koskeva lisäpöytäkirja liittyy vuoden 2005 työeläkeuudistukseen. Sen tehneillä liitoilla ei ole ollut puhevaltaa eläkekassan purkuvakuutuksiin, koska ne eivät ole vakuutuksenottajia. Vakuutussopimusta ei ole sen elinkaaren aikana muutettu.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu mm.
- asiakkaan eläkekassalta saama 8.9.1983 päivätty vapaakirja, jonka mukaan vapaakirja perustui asiakkaan palvelusaikaan 1.11.1971–1.8.1983, ja sen yhteensovittamaton määrä oli 721,13 markkaa kuukaudessa. Vapaakirja oikeutti asiakkaan eläkekassan sääntöjen mukaisesti ja niissä olevin rajoituksin vanhuuseläkkeeseen hänen täyttäessään 60 vuotta.

- eläkekassan 3.7.1995 päivätty tiedote, jonka mukaan eläkekassan A-osaston lisäeläketurvan mukainen eläkevastuu oli siirretty henkivakuutusyhtiölle. Vakuutetut etuudet, vapaakirjat mukaan lukien, säilyivät entisen suuruisina. Myös vapaakirjassa mainittu eläkeikä säilyi ennallaan. Vapaakirjassa ilmoitettu määrä oli vakuutetun eläkekassan A-osaston jäsenyysaikaan perustuvan lisäeläketurvan ja hänelle vastaavista työsuhteista kertyneen lakisääteisen eläketurvan yhteismäärä.

- henkivakuutusyhtiön asiakkaalle 26.6.1996 lähettämä ilmoitus lisäeläkevakuutuksen vapaakirjasta. Sen mukaan eläkekassan vapaakirjassa oli ilmoitettu sekä lisäeläketurvan että vastaavista työsuhteista kertyneen lakisääteisen eläketurvan yhteismäärä. Vastuunsiirron yhteydessä nämä on laskettu erikseen, ja lisäeläke-edut oli vakuutettu henkivakuutusyhtiössä siten, että asiakkaan vanhuuseläke ikävälillä 60–65 oli 1.330,35 markkaa kuukaudessa ja vanhuuseläke iästä 65 oli 138,89 markkaa kuukaudessa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaalle on myönnetty ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella 269,35 euron suuruinen kuukausittainen lisäeläke 1.11.2011 alkaen, jolloin hän oli täyttänyt 60 vuotta. Summa vastaa asiakkaan vuonna 1983 saaman eläkekassan vapaakirjan mukaista eläkkeen yhteensovittamatonta määrää. Riitaa on siitä, tuleeko henkivakuutusyhtiön maksaa tämänsuuruista lisäeläkettä myös sen jälkeen, kun asiakas täyttää 65 vuotta vuonna 2016.

Riitakysymys ja asiakkaan vahvistusvaatimus kohdistuvat tulevaan aikaan, minkä vuoksi lautakunta ei ota kantaa eläkkeen euromääriin. Lautakunta käsittelee vain sitä kysymystä, tuleeko asiakkaan saaman lisäeläkkeen jatkua samantasoisena myös sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 65 vuotta.

Vakuutuslautakunnalla ei ole toimivaltaa käsitellä asiaa siltä osin, kuin kyse mahdollisesti olisi asiakkaan työnantajan menettelystä sovittaessa työsuhteeseen kuuluneista eläke-eduista. Lautakunta antaa ratkaisusuosituksen vain siitä, mikä on henkivakuutusyhtiön suoritusvelvollisuus sen myöntämän ryhmäeläkevakuutuksen perusteella.

Esitetyn selvityksen mukaan eläkekassan ja henkivakuutusyhtiön välistä vuonna 1995 alkanutta ryhmäeläkevakuutussopimusta ei ole muutettu vuoden 2005 eläkeuudistuksen voimaantulon yhteydessä tai muulloinkaan.

Sovellettavat vakuutusehdot

Eläkekassan ottamaan ryhmäeläkevakuutuksen sopimusehtojen kohdan 6 (Oi­keus eläkkeeseen) mukaan oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy iässä 65 vuotta.

Sopimusehtojen kohdan 3 (Vakuutettu henkilöryhmä) määräysten perusteella asiakas kuuluu eläkeryhmään 03. Ehtojen kohdan 7 (Etuuden määrä) mukaan eläkeryhmään 03 kuuluvien henkilöiden vapaakirjojen määrät on mainittu vakuutussopimuksen liitteessä 1.

Eläkevakuutussopimuksen liitteen 1 (Vastaiset etuudet per 31.5.1995) mukaan asiakkaan eläkeikä oli 60 vuotta, vanhuuseläke 61,24 markkaa kuukaudessa, vanhuuseläkkeen lisäosa 77,65 markkaa kuukaudessa, vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa 1.191,46 markkaa kuukaudessa ja työkyvyttömyyseläke 61,24 markkaa kuukaudessa.

Asian arviointi

Yleistä lisäeläkkeestä

Lautakunta toteaa, että lisäeläke on sopimusjärjestely, jossa työnantaja täydentää työntekijöidensä lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa eli järjestää työntekijöilleen lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamia etuja laajemmat eläke-edut. Tämä tapahtuu eläkesäätiön tai -kassan kautta taikka ryhmäeläkevakuutuksella.

Sopimusjärjestelyllä pyritään yleensä siihen, että työntekijöiden lakisääteinen eläke ja lisäeläketurva yhdessä muodostavat eläkejärjestelyssä erikseen määritellyn suuruisen kokonaiseläketurvan. Tämän vuoksi työntekijän eri eläköitymistilanteissa saaman lakisääteisen eläkkeen määrä vaikuttaa ryhmäeläkevakuutuksesta maksettavaksi tulevan lisäeläkkeen määrään. Mitä suurempaa lakisääteistä eläkettä työntekijä saa, sitä alhaisemmaksi tarvittavan lisäeläkkeen määrä jää, jotta vakuutussopimuksessa määritelty kokonaisturvan taso saavutetaan. Jos lakisääteinen eläke on kyllin suuri, lisäeläkettä ei välttämättä jää suoritettavaksi lainkaan. Pelkkä lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluminen ei siten merkitse sitä, että työntekijälle tulisi lisäeläkkeenä aina suoritettavaksi jokin etuus.

Asiakkaan ryhmävakuutussopimuksen mukainen lisäeläketurva

Henkivakuutusyhtiön velvollisuus maksaa asiakkaalle lisäeläkettä perustuu eläke­kassan ottamaan ryhmäeläkevakuutukseen. Vakuutusta otettaessa kunkin vakuutetun osalta oli sovittu hänelle maksettavien etuuksien markkamäärät ja iät, jolloin eri etuuksia maksetaan. Vakuutuksen ehtojen mukaan asiakkaan lisäeläke ikävuosina 60–65 on selvästi suurempi kuin tämän jälkeen, koska vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa päättyy 65 vuoden iässä. Asiakas oli saanut tiedon vakuutuksen perusteella maksettavan lisäeläkkeensä markkamääristä eri ikävuosina vapaakirjailmoituksessa vuonna 1996.

Asiakkaan vuonna 1983 saamasta eläke­kassan vapaakirjasta ja eläkevastuun siirron yhteydessä vuonna 1995 annetusta tiedotteesta ilmenee, että vapaakirjassa ilmoitettu määrä 721,13 markkaa kuukaudessa oli lisäeläketurvan ja lakisääteisen eläketurvan yhteismäärä. Eläkkeensaajan lakisääteiset eläkkeet vähensivät eläkekassan maksamaa lisäeläkettä kassan sääntöjen 25 §:n mukaisesti. Asiakas ei siis olisi eläkekassastakaan saanut vuoden 1983 vapaakirjan mukaista yhteensovitta­matonta eläkesummaa koko loppuikänsä ajan, vaan hänen lakisääteinen vanhuuseläkkeensä olisi pienentänyt kassan maksaman lisäeläkkeen määrää.

Lautakunta toteaa lisäksi, että vaikka asiakas olikin liitetty eläkekassaan jo 20-vuotiaana vuonna 1971, hänen lisäeläkekarttumansa oli eläkekassan sääntöjen 8 ja 13 §:n mukaan alkanut vasta 23-vuotiaana.

Lopputulos

Vakuutuksen ehtojen mukaan asiakkaan oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisä­osaan päättyy 65 vuoden iässä. Sen jälkeiseltä ajalta henkivakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan asiakkaalle nykyisentasoista lisäeläkettä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Rissanen, puheenjohtaja
Raulos, sihteeri

Jäsenet:
Ahlroth
Kummoinen
Lehti
Sibakov