Lausunnonpyytäjä haki potilasvahinkolain perusteella korvausta Potilasvakuutuskeskukselta. Potilasvakuutuskeskus katsoi 30.7.1999 päiväämällään päätöksellä, että kyseessä ei ole potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava henkilövahinko. Päätöksen perustelujen mukaan lausunnonpyytäjälle suoritettu keisarinleikkaus ja sen jälkeiset tutkimukset sekä hoito ovat olleet lääketieteellisesti perusteltuja ja toteutettu asianmukaisesti. Todennäköistä on, että kipujen syynä on ollut alussa pienehkö leikkauksen jälkeinen verenpurkauma, joka on kuitenkin vähitellen hävinnyt. Lukuisista ja monipuolisista tutkimuksista huolimatta ei varmaa syytä kipuihin ole löytynyt. Siinäkin tapauksessa, että kipujen syynä olisi verenpurkauma, on kiputilaa pidettävä sellaisena leikkauksen seurauksena, joka ei olisi ollut vältettävissä. Päätöksen mukana annetun muutoksenhakuohjauksen mukaan korvausta vaativalla on mahdollisuus nostaa korvauskanne Potilasvakuutuskeskusta vastaan sen paikkakunnan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä hänellä on kotipaikka.

 

Lausunnonpyytäjä otti yhteyttä vakuutuksenottajana olevaan asianajajaan, joka nosti kyseisessä potilasvahinkoasiassa kanteen Espoon käräjäoikeudessa. Käräjäoikeudelle 25.7.2002 toimitetussa haastehakemuksessa vastaajaksi oli merkitty Potilasvahinkolautakunta. Käräjäoikeus kehotti 5.8.2002 päivätyllä haasteella Potilasvahinkolautakuntaa vastaamaan kanteeseen. Lautakunnan puolesta ilmoitettiin 13.12.2002, että korvausvaatimus on esitettävä Potilasvakuutuskeskukselle, ei lautakunnalle. Käräjäoikeus pyysi kantajaa korjaamaan haastehakemuksen. Uusi haastehakemus, jossa vastaajaksi on merkitty Potilasvakuutuskeskus, toimitettiin käräjäoikeudelle 23.8.2002. Käräjäoikeus katsoi 11.2.2004 antamassaan välituomiossa, että koska kanne Potilasvakuutuskeskusta vastaan ei ole tullut vireille vakuutussopimuslain edellyttämässä kolmen vuoden määräajassa, kantajan oikeus on vanhentunut. Käräjäoikeus velvoitti lisäksi lausunnonpyytäjän korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

 

Korvausta lausunnonpyytäjälle kanneoikeuden vanhentumisesta aiheutuneesta vahingosta haettiin asianajajan vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö korvasi lausunnonpyytäjän maksettavaksi määrätyt vastapuolen kulut (1.900 euroa) asianajajan vastuuvakuutuksen perusteella. Lisäksi vakuutusyhtiö totesi, että sen käsityksen mukaan kyseessä ei ole ollut potilasvahinko, eikä asiakirjoista ilmene mitään seikkaa, minkä johdosta Potilasvakuutuskeskuksen päätöstä ei olisi pidettävä oikeana. Näin ollen lausunnonpyytäjälle ei ole syntynyt vahinkoa muilta osin, kuin tarpeettomiksi käyneiden oikeudenkäyntikulujen osalta.

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Tutkimuksissa ei ole selvinnyt, mistä lausunnonpyytäjän kivut johtuvat. Tämä on vahvistanut lausunnonpyytäjän käsitystä siitä, että itse asiassa ei tiedetä, mitä hänelle on tapahtunut. Ennen keisarinleikkausta täysin terveellä naisella on kuitenkin leikkauksen jälkeen tullut vuosia kestäneet ankarat kivut. Jokin leikkauksessa on epäonnistunut. Lausunnonpyytäjää on tutkittu usean eri lääkärin toimesta ja mitään syytä kivuille ja muille oireille ei ole löydetty. Siitä huolimatta, ettei löydetä syytä siihen, tosiasia on se, että keisarinleikkauksen jälkeen kivut ovat ilmaantuneet. Näin ollen asiassa on katsottava olevan potilasvahinkolain mukaan korvattava henkilövahinko.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että Potilasvakuutuskeskuksen päätöstä on pidettävä lopputulokseltaan oikeana ja lainmukaisena. Potilasvakuutuskeskus on ratkaisussaan tukeutunut professori Jouppilan antamaan asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan kyseessä ei ole potilasvahinko. Näin ollen vahinkoa kärsineelle ei ole aiheutunut vaadittua vahinkoa, koska ajoissa nostettunakaan kanne Potilasvakuutuskeskusta vastaan ei olisi menestynyt. Näin ollen korvauksia kivusta ja särystä tai pysyvästä viasta ja haitasta ei voida korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen perusteella.

 

 

Vakuutuksenottaja on puhelimitse kertonut lautakunnalle, että hän ilmoitti aikoinaan asiakkaalle, että kanteen menestyminen edellyttää uutta lääketieteellistä näyttöä.

 

 

Taloudellista vastuuta koskevan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 210.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyse siitä, onko vakuutuksenottajana olevan asianajajan virheestä aiheutunut hänen päämiehelleen muuta vahinkoa kuin vastapuolelle maksettavaksi määrätyt oikeudenkäyntikulut. Vakuutuksenottajan virheistä johtuen lausunnonpyytäjän kanne potilasvahinkoasiassa hylättiin vanhentuneena.

 

Asianajaja on vastuussa vahingosta, mikäli voidaan osoittaa, että hänen huolimattomuudestaan on hänen asiakkaalleen aiheutunut vahinkoa. Mikäli kyseessä on määräaikojen laiminlyönnistä aiheutunut kanneoikeuden menettäminen, vahingon korvattavuus edellyttää sitä, että korvauksen vaatija voi saattaa todennäköiseksi sen, että hänen kanteensa olisi tuomioistuimessa menestynyt.

 

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on ollut kyse siitä, onko lausunnonpyytäjälle aiheutunut potilasvahinkolain perusteella korvattavaa henkilövahinkoa. Potilasvahinkolain (sellaisen kuin se on ollut väitetyn potilasvahingon sattumishetkellä voimassa) mukaan potilasvahinkona korvataan henkilövahinko, jonka on todennäköisesti aiheuttanut potilaan tutkimus-, hoito- tai muu vastaa käsittely tai sellaisen laiminlyönti. Potilasvahinkona ei korvata sellaisen lääketieteellisesti perustellun käsittelyn seurausta, joka ei olisi ollut vältettävissä muulla, potilaan hoidon kannalta yhtä vaikuttavalla menettelyllä. Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, että lausunnonpyytäjälle ei voida todeta aiheutuneen tutkimuksen tai hoidon yhteydessä korvattavaa henkilövahinkoa.

 

Asiakirjoista ilmenee, että lausunnonpyytäjälle on kehittynyt 31.1.1998 tehdyn keisarinleikkauksen jälkeen vatsakipuongelma, jonka syytä ei runsaista tutkimuksista huolimatta löytynyt. Itse leikkaukseen ei liittynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ensimmäisessä kipuoireiden takia tehdyssä tutkimuksessa 23.2.1998 todettiin kohdun edessä verenpurkaumaksi sopiva muodostuma. Myöhemmin sama muodostuma tulkittiin vuotavaksi munasarjakystaksi. Sittemmin ei enää varmaa syytä voitu todeta. Jatkuvien kipujen syyksi on sittemmin esitetty myös kiinnikkeet ja kohdun adenomyoosi. Tutkineet lääkärit eivät kuitenkaan ole olleet varmoja kipujen ja löydösten syistä.

 

Potilasvakuutuskeskus on hylännyt korvaushakemuksen katsoen, että keisarinleikkaus ja sen jälkeiset tutkimukset ja hoito ovat olleet lääketieteellisesti perusteltuja ja toteutettu asianmukaisesti. Potilasvakuutuskeskus on pitänyt todennäköisenä syynä lausunnonpyytäjän kivuille keisarinleikkauksen jälkeistä verenpurkaumaa, joka kuitenkin on sellainen leikkauksen seuraus, joka ei olisi ollut vältettävissä muulla, potilaan hoidon kannalta yhtä vaikuttavalla menettelyllä. Käräjäoikeudelle osoitetussa haastehakemuksessa ei ole tuotu esille sellaisia uusi seikkoja, jotka eivät olisi olleet tiedossa jo Potilasvakuutuskeskuksen käsitellessä asian. Kivuille ei edelleenkään ole löytynyt mitään selittävää tekijää ja haastehakemuksessa on katsottu, että ajallisen yhteyden vuoksi kipujen voidaan suurella todennäköisyydellä olettaa johtuneen nimenomaan keisarinleikkauksesta. Korvauksen saaminen potilasvakuutuksesta on kuitenkin edellyttänyt syy-yhteyden lisäksi myös sitä, että seuraus olisi ollut vältettävissä muulla, potilaan hoidon kannalta yhtä vaikuttavalla menettelyllä. Tehty keisarinleikkaus on ollut lääketieteellisesti perusteltu toimenpide eikä operaation kulussa ole kuvattu tapahtuneen mitään normaalista poikkeavaa. Vaikka lausunnonpyytäjän kipuoireiden voitaisiinkin todeta olevan syy-yhteydessä keisarinleikkaukseen, ei lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella voida pitää todennäköisenä, että kipuoireet olisivat olleet vältettävissä muulla, hoidon kannalta yhtä vaikuttavalla menettelyllä.

 

Edellä olevan vuoksi lautakunta pitää epätodennäköisenä, että lausunnonpyytäjä olisi voittanut juttunsa käräjäoikeudessa. Näin ollen lausunnonpyytäjälle ei voida todeta aiheutuneen asiamiehen laiminlyönnin johdosta muuta vahinkoa kuin oikeudenkäyntikulut. Tämän vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.