Vakuutuksenottaja H.J:n vahinkoilmoituksen 18.9.2008 mukaan S.P. ajoi 16.9.2008 Mouhijärvellä vakuutuksenottajan omistamaa Toyota Corolla ‑merkkistä henkilöautoa liian kovalla tilannenopeudella mäen takaa kaarteeseen. S.P. menetti auton hallinnan ja auto suistui ojaan. Vahinkoilmoituksessa auton nopeudeksi ennen vahinkoa ilmoitettiin 100 km/h 60 km/h ‑nopeusrajoitusalueella.

 

Vakuutuksenottaja haki korvausta lunastuskuntoon vaurioituneesta autostaan autovakuutuksesta. Hän allekirjoitti 23.9.2008 auton omistajana ja haltijana vakuutusyhtiön kanssa lunastushintaa koskevan sopimuksen. Sopimuksen sisältämien vahingon määrän laskemisessa noudatettavien ehtojen mukaan vakuutusyhtiö ratkaisee korvausvastuun vahingonkorvauksissa noudatettavien säännösten ja vakuutussopimuksen perusteella. Yhtiö vähentää vahingon määrästä mahdolliset saatavansa. Sopimuksen sisältämässä myyntivaltuutuksessa todettiin, että jos korvausvastuun selvittäminen viivästyy vakuutusyhtiöstä riippumattomasta syystä tai jos vakuutusyhtiö ei suorita korvausta, on yhtiöllä oikeus myydä ajoneuvo omistajan ja haltijan lukuun. Hyvitettävästä kauppahinnasta vähennetään hinaus- ja myyntikulut sekä ajoneuvovero siltä osin kuin vakuutusyhtiö on ne suorittanut.

 

 

Virallisen syyttäjän syytteestä ja oman tunnustuksensa perusteella tyttöystävänsä H.J:n autoa kuljettanut S.P. tuomittiin 28.11.2008 käräjäoikeudessa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoihin ja ajokieltoon.

 

Syytteen mukaan S.P. oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta kuljettanut henkilöautoa 100 km/h –nopeudella haja-asutusalueella, jossa on liikennemerkein osoitettu nopeusrajoitus 60 km/h. S.P. oli siten huomattavasti ylittänyt sallitun enimmäisnopeuden. Hän oli menettänyt ajoneuvon hallinnan siten, että auto oli suistunut kulkusuunnassaan oikealle ojaan. Tapahtuma-aikana oli ollut pimeää ja tie oli ollut paljas ja kuiva. Tiealueella ei ollut katuvaloja. S.P:n teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

 

 

Korvauspäätöksessään 19.12.2008 vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

Asiaan sovelletaan autovakuutusehtoja 640.9.

Ehtokohdan 3.1 mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma.

 

Ehtokohdan 6.4.2 mukaan vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä korvauksen kokonaan siltä vakuutetulta tai häneen samastettavalta henkilöitä, joka on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

 

Ehtokohdan 6.4.2.1 mukaan, mitä edellä on sanottu vakuutetusta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottoriajoneuvosta tai hinattavasta ajoneuvosta.

 

Päätöksenään yhtiö toteaa, että S.P. on kuljettanut ajoneuvoa huomattavalla ylinopeudella ja tällä menettelyllään tahallaan tai ainakin huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa nopeusrajoituksella määrättyä enimmäisnopeutta seurauksella, että hän on menettänyt ajoneuvon hallinnan.

 

Vakuutusyhtiön saamien selvitysten mukaan ajoneuvo on ollut S.P:llä luvallisesti käytössä ja tästä johtuen hänet samastetaan vakuutuksenottajaan. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi maksaa haettua korvausta autovakuutuksen perusteella.

 

 

Kirjeessään 29.12.2008 vakuutusyhtiölle vakuutuksenottaja H.J. ilmoittaa olevansa tyytymätön vakuutusyhtiön antamaan päätökseen ja esittää seuraavat näkökohdat, joiden perusteella hän pyytää vakuutusyhtiötä harkitsemaan ratkaisua uudelleen.

 

S.P. suistui vakuutuksenottajan omistamalla autolla ulos tieltä 16.9.2008 niin, että auto vaurioitui korjauskelvottomaksi. Vakuutuksenottaja sopi vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan kanssa auton lunastuksesta puhelimitse 20.9.2008, jolloin lunastushinnaksi sovittiin 7 000 euroa. Tästä keskustelusta vakuutuksenottajalla on kaksi todistajaa. Vakuutuksenottaja on toimittanut vahinkotarkastajan ohjeiden mukaisesti yhtiölle autoon kuuluvan toisen avaimen ja rekisteriotteen ilmoitusosan allekirjoitettuna. Keskustelusta vakuutuksenottaja sai sen käsityksen, että korvausasia oli hänen osaltaan käsitelty.

 

Vakuutuksenottajaa on hämmästyttänyt, että hänen autonsa on häneltä mitään kysymättä toimitettu ensin poliisin toimesta hinausautolla korjaamolle ja sieltä yhtiön toimesta Autovahinkokeskukseen. Vakuutuksenottaja on ollut aina siinä uskossa, että se joka jotakin tilaa, myös maksaa tilauksensa. Kuten vakuutuksenottaja ilmoitti, hän ei ole itse mitenkään myötävaikuttanut auton kuljetuksiin eikä näin ollen katso olevansa vastuussa niistä tai auton säilytyksestä.

 

Vakuutuksenottajan asian käsittely on ollut yhtiössä vireillä yli kolme kuukautta ja olisi vieläkin, ellei hän olisi itse pyrkinyt saamaan asiaan selvyyttä. Hän katsoo, että on osaltaan antanut vahinkoon liittyvät tiedot ja asiakirjat niin, että vakuutusyhtiö on velvollinen suorittamaan hänen saatavansa korkoineen vakuutussopimuslain mukaisesti.

 

Näkemyksensä tueksi hän esittää Vakuutuslautakunnan lausunnon VKL 628/98, joka on annettu 10.12.1998. Jos vakuutusyhtiö vertaa tätä lautakunnan päätöstä siihen, minkä yhtiö on vakuutuksenottajalle esittänyt, että vakuutuksenottajan osalta ei suoritettaisi minkäänlaista korvausta, yhtiö varmasti havaitsee selkeän ristiriidan tapausten välillä. Vakuutuksenottaja katsoo, että hänen tapauksessaan korvausta voitaisiin vähentää 10-20 %, minkä hän ymmärtää ehtojen mukaiseksi menettelyksi. Autopalveluvakuutuksen osalta ei vähennystä voi ymmärtää, sillä kuten vakuutuksenottaja on esittänyt, hän ei ole tilannut autolleen mitään palveluita ulkopuolisilta.

 

Kirjeessään 12.1.2009 vakuutuksenottaja H.J:lle vakuutusyhtiö viittaa 19.12.2008 antamaansa korvauspäätökseen, jossa yhtiö on todennut, ettei vahinko tule korvattavaksi vakuutuksenottajan autovakuutuksen perusteella.

 

Muutoksenhaussa vakuutuksenottaja kertoo sopineensa vakuutusyhtiön teknisen asiantuntijan kanssa auton lunastuksesta 20.9.2008. Tässä tilanteessa vakuutuksenottaja sai sen käsityksen, että korvausasia on hänen osaltaan käsitelty. Tekninen asiantuntija sopii vahingon määrästä asiakkaan kanssa, mutta ei ota kantaa korvausratkaisuun.

 

Vahingon korvausratkaisun kannalta tarvittavan syyttäjän päätöksen vakuutusyhtiö on saanut 16.12.2008, minkä jälkeen yhtiö on ilmoittanut vakuutuksenottajalle, että vahinko ei ole korvattava. Syyttäjä on katsonut vakuutuksenottajan ajoneuvon kuljettajan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen kuljettamalla ajoneuvoa huomattavalla ylinopeudella 60 km/h –alueella.

 

Vakuutuksenottaja ei ole muutoshakemuksessaan tuonut esiin mitään sellaista uutta, joka ei olisi ollut vakuutusyhtiön tiedossa sen tehdessä korvauspäätöstä tai mikä muuttaisi tehtyä korvausratkaisua.

 

 

Lausuntopyynnössään 27.1.2009 vakuutuksenottaja H.J. toteaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyytää Vakuutuslautakuntaa ottamaan kantaa niihin kokonaisuudessaan vakuutuksenottajan esittämin perustein.

 

 

S.P. suistui vakuutuksenottajan omistamalla autolla ulos tieltä 16.9.2009 niin, että auto vaurioitui korjauskelvottomaksi. Käräjäoikeus on antanut asiasta päätöksen 28.11.2008. Siinä auton kuljettajalle tuomittiin rangaistus törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tätä ennen on kuitenkin tapahtunut seuraavia asioita. Vakuutuksenottajan auto oli kolarin jälkeen toimitettu poliisin toimesta hinausautolla korjaamolle ja sieltä vakuutusyhtiön toimesta Autovahinkokes­kukseen. Auto on ollut myynnissä vahinkokeskuksessa niin, että kulut auton säilytyksestä saataisiin auton myyntihinnasta. Vakuutuksenottaja on ymmällään siitä, että hän ei itse ole tilannut autolleen mitään toimenpiteitä ja nyt hän on näistä toimista maksuvelvollinen. Vakuutuksenottaja ei katso asian voivan olla näin. Asian tekee vielä pulmallisemmaksi se, että vakuutuksenottaja on toimittanut vakuutusyhtiöön ajoneuvon rekisteriotteen ilmoitusosan allekirjoitettuna eli hän on luovuttanut auton vakuutusyhtiölle vakuutustarkastajan kanssa sovitulla hinnalla. Luovutusta todistaa myös se, että vakuutusyhtiö on poistanut edellä mainitun auton rekisteristä vaurioituneena vahinkopäivästä. Autopalveluvakuutuksen osalta vakuutuksenottaja vaatii korvausta täysimääräisenä, koska hän ei ole itse voinut millään tavalla vaikuttaa auton siirtoihin tai kuljetuksiin eikä hän myöskään ole tilannut siihen mitään toimenpiteitä.

 

 

Vakuutuksenottaja on sopinut suullisesti 20.9.2008 auton lunastushinnan autovahinkotarkastajan kanssa ja tästä hänellä on kaksi todistajaa. Vakuutuksenottaja toimi myös saamiensa ohjeiden mukaisesti lähettämällä auton toiset avaimet ja rekisteriotteen ilmoitusosan allekirjoitettuna yhtiölle. Yllätys oli suuri hänen saadessaan 19.12.2008 annetun päätöksen, jossa korvaukset evättiin kokonaan. Vakuutuksenottaja lähetti 29.12.2008 ilmoituksen tyytymättömyydestään päätökseen. Vastauksen hän sai 12.1.2009. Siinä ilmoitettiin, että annettua päätöstä ei muuteta niillä perusteilla; jotka vakuutuksenottaja esitti. Kantansa tueksi hän esitti Vakuutuslautakunnan lausunnon VKL 628/98. Lisäksi hän vetoaa vakuutussopimuslain tulkintaan asiakkaan saamasta käsityksestä vakuutuksen sisällöstä. Vakuutuksenottaja sai vakuutustarkastajan kanssa käymästään neuvottelusta sellaisen käsityksen, että vahinkoasia oli loppuun käsitelty sovittaessa ajoneuvon lunastushinnasta. Tätä käsitystä tukee lisäksi vakuutuksenottajan postittamat asiakirjat ja toisaalta yhtiön menettely ajoneuvon väliomistajaksi kirjautumisena ja rekisteristä poistajana. Lisäksi yhtiö on asettanut auton myyntiin Autovahinkokeskuksessa. Tätä tietoa ei vakuutuksenottajalle ole yhtiön taholta ilmoitettu, mutta tuttavansa välityksellä hän on ymmärtänyt näin. Vakuutuksenottajan tieto ajoneuvo­rekisterin tiedoista perustuu suulliseen kyselyyn ajoneuvon omistajatiedoista. Vakuutuksenottaja on kirjeessään 29.12.2008 ilmoittanut ymmärtävänsä tässä tapauksessa vakuutusehtojen mukaisen 10-20 %:n korvauksen vähennyksen ehtojen mukaisena ja lautakunnan päätökseen VKL 628/98 perustuvana. Yhtiöstä on vakuutuksenottajalle ilmoitettu, että näillä 10 vuotta vanhoilla päätöksillä ei tänä päivänä ole mitään merkitystä.

 

 

Vastineessaan 13.3.2009 vakuutusyhtiö toteaa vakuutuksenottajan tekemän lausuntopyynnön.

 

Koska kyseessä ei ole ollut autovakuutuksesta korvattava vahinko vakuutusyhtiö katsoo, ettei se voi korvata ajoneuvon siirrosta syntyneitä kuluja autopalvelunkaan osalta. Yleisten sopimusehtojen 9.3 mukaan vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen vakuutusyhtiö antaa korvauksenhakijalle tai muulle korvaukseen oikeutetulle tietoja vakuutuksen sisällöstä ja neuvoo korvauksen hakumenettelyssä. Korvauksenhakijalle mahdollisesti annetut ennakkotiedot tulevasta korvauksesta, korvausmäärästä tai korvauksen suorittamistavasta eivät vaikuta vakuutussopimuksen mukaiseen korvausvelvollisuuteen.

 

Vakuutuksenottaja on tiedustellut 3.10.2008, missä korvaus viipyy ja tällöin hänelle on kerrottu, että korvattavuus on edelleen epäselvä ja odotellaan syyttäjän ratkaisua asiassa. Vakuutuksenottaja on ollut uudelleen yhteydessä vakuutusyhtiöön 10.12.2008, jolloin hänelle on ilmoitettu, että asia odottaa yhä syyttäjän päätöstä. Missään vaiheessa vakuutusyhtiön puolelta ei ole ilmoitettu vahingon korvattavuutta, vaan tekninen asiantuntija on antanut ainoastaan arvionsa vahingon määrästä. Joka tapauksessa ennakkotietojen antaminen tulevasta korvauksesta ei sido vakuutusyhtiötä.

 

Korjauskelvottoman ajoneuvon toimittaminen Autovahinkokeskukseen on normaali käytäntö. Tässä tapauksessa asiakas tulee saamaan korjauskelvottoman auton myyntihinnan vähennettynä auton säilytyksestä ja myynnistä aiheutuneilla kuluilla. Tämänkaltaisen auton itse myyminen ja säilyttäminen on hankalaa, eikä myynnistä saatavan hinnan voida lähtökohtaisesti olettaa olevan suuremman kuin mitä Autovahinkokeskus ajoneuvosta myytäessä saa.

 

Vakuutuksenottaja on allekirjoittanut 23.9.2008 sopimusehdot, joiden mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus myydä ajoneuvo omistajan lukuun, mikäli vakuutusyhtiö ei korvausta suorita. Allekirjoittaessaan sopimuksen vakuutuksenottajan olisi tullut ymmärtää, että vakuutusyhtiö toimii tehdyn sopimuksen mukaisesti.

 

Korvauspäätöksessä 19.12.2008 vakuutusyhtiö on evännyt suoritettavan korvauksen S.P:n ajaessa 60 km/h –nopeusrajoitusalueella 100 km/h sillä seurauksella, että hän on menettänyt ajoneuvon hallinnan ja suistunut tieltä. Suistumisen seurauksena auto on vaurioitunut lunastuskuntoon. Hänen käyttämällään ajonopeudella on ollut vaikutusta vahingon syntyyn.

 

Autovakuutusehtojen 640.9 kohdan 6.4.2 mukaan vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä korvauksen kokonaan siltä vakuutetulta tai häneen samastettavalta henkilöltä, joka on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Käräjäoikeus on tuomiossaan määrännyt S.P:lle 40 päiväsakkoa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

 

Vakuutusyhtiön käytössä ei ole ollut lausunnonpyytäjän viittaamaa Vakuutuslautakunnan lausuntoa, mutta yhtiö viittaa aiemmin 19.12.2008 antamaansa korvauspäätökseen ja sen perusteluihin. Yhtiö katsoo edelleen, että vahinkoa ei tule korvata edellä mainitun päätöksen mukaisesti.

 

 

 

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

 

Vakuutukseen sisältyvät turvat on merkitty vakuutuskirjaan.

 

Törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma.

 

Kohta 3.7, Autopalveluturvat

 

Autopalveluturvasta korvataan ajoneuvon hinaus lähimpään korjaamoon ajon keskeytyessä Suomessa välittömästi ajoneuvon vian, vaurioitumisen tai tieltä suistumisen seurauksena.

 

Kohta 6.4, Omavastuu ja muut vähennykset

 

 

Vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä korvauksen kokonaan siltä vakuutetulta tai häneen samastettavalta henkilöltä, joka on

-         aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Sama koskee vakuutustapahtumaa, johon on vaikuttanut vakuutetun alkoholin, huumausaineen tai lääkeaineiden käyttö tai jonka vakuutettu on aiheuttanut käyttäessään ajoneuvoa rikolliseen tarkoitukseen tai rikoksen tai sen tekijän suosimiseen (yleiset sopimusehdot, kohta 6.1).

 

 

Mitä edellä on sanottu vakuutetusta, sovelletaan vastaavasti henkilöön,

-         joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottoriajoneuvosta tai hinattavasta ajoneuvosta.

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse vahingon aiheuttamisesta törkeällä huolimattomuudella, samastamisesta, korvauksen alentamisesta tai epäämisestä, lunastusta koskevasta sopimuksesta sekä hinauskuluista.

 

Vakuutuksenottaja H.J:n Toyota Corolla –merkkinen henkilöauto on vaurioitunut 16.9.2008 lunastuskuntoon hänen poikaystävänsä S.P:n suistuttua autolla ojaan. S.P. on menettänyt auton hallinnan käyttäessään haja-asutusalueella 100 km/h –nopeutta 60 km/h –nopeusrajoitusalueella. S.P. on tuomittu 28.11.2008 käräjäoikeudessa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoihin ja ajokieltoon.

 

Vakuutuksenottaja on 23.9.2008 tehnyt vakuutusyhtiön kanssa sopimuksen auton lunastushinnasta, joka vakuutuksenottajan mukaan on ollut 7.000 euroa. Sopimusehtojen mukaan vakuutusyhtiö ratkaisee korvausvastuun vahingonkorvauksissa sovellettavien säännösten ja vakuutussopimuksien perusteella ja vähentää vahingon määrästä mahdolliset saatavansa. Sopimus on sisältänyt myös vakuutusyhtiölle annetun myyntivaltuutuksen, mikäli korvausvastuun selvittäminen viivästyy tai jos vakuutusyhtiö ei suorita korvausta. Tällöin yhtiöllä on oikeus myydä ajoneuvo omistajan ja haltijan lukuun sekä vähentää myyntihinnasta mm. hinaus- ja myyntikulut.

 

Vahinkoauto on ojaanajon jälkeen hinattu ensin korjaamolle ja sieltä Autovahinkokeskukseen, jossa se on myynnissä.

 

Vakuutuksenottaja on hakenut lunastussopimuksen perusteella korvausta autovakuutuksestaan. Hänen mukaansa kulut auton hinauksesta, jota hän ei ole tilannut, tulisi korvata autovakuutukseen sisältyvästä autopalveluvakuutuksesta.

 

Vakuutuksenottajaan samastettavan S.P:n törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen vuoksi vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen autosta kokonaan. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö on myös katsonut, ettei se voi korvata ajoneuvon siirrosta syntyneitä kuluja autopalveluturvan perusteella.

 

Autovakuutusehtojen mukaan vakuutukseen sisältyvästä törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on mm. tieltä suistuminen. Vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä korvauksen kokonaan siltä vakuutuksenottajalta tai häneen samastettavalta henkilöltä, joka on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeällä huolimattomuudella. Samastaminen koskee mm. henkilöä, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottoriajoneuvosta.

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n 3 momentin mukaan vakuutusyhtiön edustajan vakuutustapahtuman jälkeen antamat ennakkotiedot tulevasta korvauksesta eivät sido vakuutusyhtiötä. Lain 30 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että vahinkotarkastajan antama ennakkotieto auton lunastushinnasta ei ole ollut vakuutusyhtiötä sitova lupaus korvauksesta. Vakuutuksenottajan allekirjoittamassa sopimuksessa on myös todettu, ettei vakuutusyhtiön korvausvastuuta ole tuolla sopimuksella ratkaistu, vaan se tullaan tekemään erikseen.

 

Vahinko on ollut vakuutuksenottajan poikaystävän aiheuttama, joka on vakuutuksenottajan suostumuksella kuljettanut autoa ja ollut siitä vastuussa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että kyse on ollut vakuutuksenottajaan samastettavasta henkilöstä, jonka törkeä huolimattomuus voi alentaa korvausta tai johtaa sen epäämiseen. Vakuutusehtojen mukaan, jotka ovat tältä osin yhdenmukaiset vakuutussopimuslain kanssa, korvauksen alentaminen tai epääminen on harkinnanvaraista. Vaikka S.P. on tuomion mukaan aiheuttanut vahingon liikenneturvallisuutta törkeästi vaarantaen, katsoo lautakunta, ettei tapauksessa ole tullut esiin sellaisia erityisiä moitittavia piirteitä, joiden perusteella vakuutuskorvaus tulisi evätä kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi vakuutuksenottajan autovakuutuksesta tulee lautakunnan mukaan maksaa vakuutusehtojen mukainen korvaus puolella alennettuna.

 

Autovakuutukseen sisältyvästä autopalveluturvasta korvataan ajoneuvon hinaus lähimmälle korjaamolle ajon keskeytyessä mm. tieltä suistumisen seurauksena. Ottaen huomioon, ettei tapauksessa edellä todetun mukaisesti ole kyse kokonaan evättävästä autovahingosta, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi esittämällään perusteella evätä autopalveluturvasta maksettavaa korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Savonen.