Sunnuntaina 8.5.2005 valtakunnanverkossa olleen lyhyen sähkökatkoksen seurauksena kalanviljelylaitokselta katkesivat sähköt. Laitoksen oma generaattori sähköisti katkoksen tapahtuessa laitoksen ja käynnisti sen pumppuja automaattisesti. Asentaja K.V:n asentama kytkin oli kytketty siten, ettei se sähköttömän tilan jälkeen käynnistynyt automaattisesti ilman kytkimen napin painallusta. Vedentulon loputtua pumpun pysähtymisen seurauksena ulkoallasryhmässä olleet kaikki kalat kuolivat hapenpuutteen vuoksi.

 

Laitoksella oli erillinen hälytysjärjestelmä pumpun särkymisiä tms. tapahtumia varten. Vahingon aiheuttanut pumppu pumppasi vettä allasryhmään siten, että kaikki altaat saivat vetensä yhteisestä linjasta. Linjan loppupäässä sijaitsi hälytysanturi, joka seurasi vedenpinnan riittävää korkeutta. Tapahtuma-aikana linjan päässä olevan altaan tuloveden luukku oli poikkeuksellisesti suljettu altaan desinfioinnin takia, joten altaaseen ei johdettu vettä eikä vedenpinta tästä syystä laskenut. Tämän vuoksi hälytystä ei tapahtunut. Altaiden tulouomaan tuli vettä kahta reittiä: uoman yläpuolella olevasta lammesta sekä pumpun avulla kaivosta. Kaivoon oli vahinkohetkellä kertynyt niin paljon hiekkaa ja sakkaa, ettei myöskään kaivosta tullut hälytystä.

 

Asentajan, joka oli useana vuonna asentanut laitokselle sähkölaitteita, myös pumppuja, kertoman mukaan kukaan ei ollut maininnut työtä tilatessa eikä työn tekemisen aikana mahdollisesta sähkökatkokseen varautumisesta. Hänelle itselleenkään ei tämä ollut tullut asennusvaiheessa mieleen. Alueella on usein sähkökatkoksia.

 

Lausunnonpyytäjä H Oy vaati vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta korvausta kalavahingosta ja siitä aiheutuneesta työstä yhteensä 72.476,40 euroa.

 

Päätöksessään 17.6.2005 vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedot.

 

Yritystoiminnan vakuutuksen ehtojen kohdan 30.2 mukaan vastuuvakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää sitä, että vahingon aiheuttaja on menetellyt tuottamuksellisesti. Tuottamuksella tarkoitetaan vahingonaiheuttajan virheellistä menettelyä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.

 

Mikäli vahingon syntyyn on vaikuttanut vahingonaiheuttajan menettelyn ohella jokin muu seikka, korvausvastuu rajoittuu vain siihen osaan vahingosta, jonka voidaan katsoa johtuvan vahingonaiheuttajan tuottamuksellisesta teosta.

 

Lausunnonpyytäjä H Oy:n ja vakuutuksenottaja S Oy:n välillä ei ollut kirjallista toimeksiantoa pumpun asentamisesta, vaan tilaus tehtiin puhelimitse.

 

Vakuutuksenottajan vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjän asentajan asentama pumppu oli erilainen kuin sen tilalla aikaisemmin ollut pumppu sekä erilainen kuin asentajan aikaisemmin laitokselle asentama pumppu. Uusi pumppu oli virta-arvoiltaan suurempi ja siinä oli sisäänrakennettu käämisuoja. Tästä johtuen vanha mekaaninen moottorisuojakytkin ei soveltunut pumpun käynnistimeksi, vaan käynnistimeksi oli asennettava sähköinen kelasuojakytkin ja lämpörele. Pumppu testattiin ja käynnistettiin 20.4.2005, jolloin se toimi moitteettomasti. Asentaja kertoi, ettei hänelle tullut mieleenkään, että pumppuun tulisi tehdä automaattikäynnistyskytkentä. Hän ei myöskään ollut saanut tilauksen yhteydessä tai työtä suorittaessaan nimenomaista ohjetta automaattikäynnistyksen kytkemisestä.

 

Vahinkoa kärsineen H Oy:n selvityksen mukaan kalanviljelylaitoksella on oma varavoimakone, jonka tarkoituksena on sähköistää laitos sähkökatkojen aikana. Generaattori käynnistyi myös tässä tapauksessa heti sähkökatkoksen jälkeen. Pumpussa ei kuitenkaan ollut sellaista kytkentää, että se olisi käynnistynyt sähkökatkoksen jälkeen automaattisesti.

 

Kalanviljelylaitos sijaitsee sivussa asutuksesta eikä siellä ole paikalla päivystävää henkilökuntaa viikonloppuisin. Laitoksella on erillinen hälytysjärjestelmä, joka reagoi esimerkiksi pumppujen rikkoutumisiin soittamalla laitoksen päivystäjän matkapuhelimeen. Johtuen laitoksella suoritetuista allastöistä hälytysjärjestelmä oli vahingon sattuessa kuitenkin osittain pois käytöstä. Näin ollen järjestelmästä ei lähtenyt hälytystä päivystäjän puhelimeen, vaikka asentajan asentama pumppu pysähtyikin sähkökatkokseen eikä käynnistynyt uudestaan.

 

Vakuutusyhtiön tietojen mukaan alueella on usein sähkökatkoksia.

 

Vahingonkorvauslain ja vahingonkorvausoikeudellisen käytännön mukaan vahingon aiheuttaja vastaa vain siitä osasta vahinkoa, kuin hänen huolimattomuutensa tai laiminlyöntinsä on vaikuttanut vahingon syntyyn.

 

Vakuutusyhtiön saamien selvitysten perusteella vahingon laajuuteen on vaikuttanut merkittävästi kalanjalostuslaitoksen hälytysjärjestelmän oleminen pois käytöstä. Mikäli hälytysjärjestelmä olisi ollut toiminnassa, vahinkoa ei olisi välttämättä aiheutunut lainkaan. Vaikka vahinko olisikin aiheutunut hälytysjärjestelmästä huolimatta, on joka tapauksessa selvää, että vahinko olisi jäänyt huomattavasti pienemmäksi, jos hälytysjärjestelmä olisi toiminut.

 

Hälytysjärjestelmän tarkoituksena on viime kädessä estää vahingot, jos altaiden vedenpinta laskee tai niiden toiminnassa ilmenee ongelmia. Hälytysjärjestelmän toimivuus on ensisijaisen tärkeää laitoksella, jossa ei ole päivystävää henkilökuntaa paikalla, ja jonka sijaintialueella tiedetään tapahtuvan sähkökatkoksia. Sähköasentaja oli myös tietoinen laitoksella olevasta hälytysjärjestelmästä. Hänen ei luonnollisestikaan voida katsoa olevan vastuussa siitä, että hälytysjärjestelmä ei ollut toiminnassa vahingon tapahtumishetkellä. Vahingonkärsinyt on ottanut riskin vahingon mahdollisuudesta, koska se ei ole varmistunut hälytysjärjestelmän toimivuudesta allastöiden yhteydessä.

 

Vakuutusyhtiön saamien selvitysten perusteella voidaan todeta, että vahingon syntyyn on myötävaikuttanut se vakuutuksenottajasta riippumaton seikka, että laitoksen hälytysjärjestelmä ei toiminut pumpun toimintapiirissä olevan altaan osalta. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottajan laiminlyönnistä johtuva osuus vahingosta on enintään puolet.

 

Vakuutuksesta tulee edellä mainituin perustein korvattavaksi puolet vahingon määrästä 72.476,20 eurosta eli vakuutuksenottajan omavastuuosuus vähentäen yhteensä 36.038,20 euroa.

 

Lausuntopyynnöllään 3.8.2005 lausunnonpyytäjä H Oy:n toimitusjohtaja pyytää Vakuutuslautakunnan suositusta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Lausunnonpyytäjä ei hyväksy vakuutusyhtiön päätöstä olla korvaamatta sähköliikkeen heille aiheuttamaa vahinkoa kokonaisuudessaan. Hylkäysperusteluna on, että ellei virheasennusta olisi tehty, ei vahinkoa olisi tapahtunut.

 

Vakuutusyhtiö perustelee päätöstään sillä, että lausunnonpyytäjän hälytysjärjestelmä ei poikkeustilan vuoksi voinut siirtää hälytystä. Laitoksen tärkein varojärjestelmä on kuitenkin automaattinen generaattori, joka käynnistyy aina heti sähkökatkoksen jälkeen. Näin tapahtui myös kyseisessä tapauksessa. Generaattoria koekäytetään ja toimintaa seurataan jatkuvasti, sillä sähkökatkos aiheuttaa nopeasti vahinkoa kaloille pumppujen pysähtyessä. Lausunnonpyytäjä katsoo, että varojärjestelmä oli kunnossa eikä vahinkoa sen epäkuntoisuuden vuoksi olisi voinut tapahtua.

 

Hälytysjärjestelmän ensisijainen tehtävä on valvoa laitoksella tapahtuvaa prosessia, eli se mittaa (ja hälyttää tarvittaessa) laitoksella olevia kasvatusolosuhteita, mm. veden happipitoisuuden muutoksia, pH:ta, lämpötilaa jne.

Laitoksen toiminnan perusajatuksena on, että kun laitoksella on sähköä (valtakunnanverkosta tai generaattorista) niin kaikki käytössä olevat pumput pumppaavat vettä. Laitoksella käytetään korkealaatuisia pumppuja, joiden käyttöikä on yli 20 vuotta. Pumput uusitaan tai huolletaan ennen niiden käyttöiän päättymistä.

 

Edellä mainittuun vedoten lausunnonpyytäjä ei voi hyväksyä vakuutusyhtiön päätöstä olla korvaamatta tapahtunutta vahinkoa kokonaisuudessaan ja pyytää, että lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon kokonaisuudessaan.

 

Vastineessaan 30.8.2005 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot.

 

Vakuutuksenottajan selvityksen mukaan uusi pumppu oli erilainen kuin laitoksella aiemmin käytetyt pumput. Se oli virta-arvoltaan suurempi ja se oli varustettu sisäänrakennetulla käämisuojalla. Pumppu oli vahingonkärsineen itsensä tilaama. Vakuutuksenottajan asentaja K.V. soitti pumpun valmistajalle, joka ilmoitti, että käämisuojat on ehdottomasti kytkettävä toimintaan. Tällöin vanha moottorisuojakytkin ei soveltunut uuden pumpun käynnistimeksi, vaan tilalle oli laitettava sähköinen kelasuojakytkin ja lämpörele. Lisäksi pumppu oli varustettu kuusinapaisella erikoiskaapelilla, jonka liittämistä varten asentaja tilasi erikoisliittimet. Asentajan mukaan kukaan vakuutuksenottaja H Oy:n puolelta ei kertonut hänelle uuden pumpun toimivan eri tavalla, eikä maininnut erikseen uudelleenkytkentäjärjestelmän mahdollisesta poikkeavuudesta aiempiin pumppuihin nähden. Vahingonkärsinyt ei myöskään maininnut, että automaattinen uudelleenkäynnistys tulisi varmistaa asennuksen yhteydessä.

 

Vakuutusyhtiön riskienhallintainsinööri kävi 3.6.2005 vahinkopaikalla tutustumassa laitokseen ja keskustelemassa lausunnonpyytäjän edustajan kanssa. Laitoksella on erillinen hälytysjärjestelmä, joka reagoi esimerkiksi pumppujen rikkoutumisiin soittamalla laitoksen päivystäjän matkapuhelimeen. Puheena olevan allasryhmän vedenkorkeutta seuraava hälytysanturi sijaitsee allasryhmän yhteisen linjan loppupäässä. Linjan päässä olevan altaan vesitys oli vahingon tapahtumishetkellä kuitenkin poikkeuksellisesti suljettu altaan desinfioinnin takia, minkä vuoksi järjestelmä ei lähettänyt viasta hälytystä. Altaiden tulouomaan tulee vettä kahta reittiä: uoman yläpuolella olevasta lammesta sekä pumpun avulla kaivosta. Kaivoon oli kuitenkin vahinkohetkellä kertynyt niin paljon hiekkaa ja sakkaa, ettei myöskään sieltä tullut hälytystä.

 

Tämän jälkeen vakuutusyhtiö toteaa sovellettavat vakuutusehdot ja oikeuskäytännön sekä tekemänsä ratkaisun.

 

Vahingonkorvauslain ja vahingonkorvausoikeudellisen käytännön mukaan vahingon aiheuttaja vastaa vain siitä osasta vahinkoa, kuin hänen huolimattomuutensa tai laiminlyöntinsä on vaikuttanut vahingon syntyyn.

 

Vahinkohetkellä allasryhmän hälytysjärjestelmä ei ollut toiminnassa vahingonkärsineen omista toimista johtuen. Vahingonkärsinyt on jättänyt kalanjalostuslaitoksen viikonlopuksi vartioimatta tietäen, että ulkoallasryhmän hälytysjärjestelmä ei ole desinfioitavana olevan altaan hälyttimen osalta toiminnassa. Lisäksi vahingonkärsinyt on laiminlyönyt kaivon puhtaanapidon siten, ettei myöskään tätä kautta tullut hälytystä. Mikäli hälytysjärjestelmä olisi ollut toiminnassa, vahinko olisi todennäköisesti voitu välttää kokonaan, tai ainakin vahingon määrä olisi jäänyt huomattavasti pienemmäksi.

 

Hälytysjärjestelmän tarkoituksena on viime kädessä estää vahingot, jos altaiden vedenpinta laskee tai niiden toiminnassa ilmenee ongelmia. Hälytysjärjestelmän toimivuus on ensisijaisen tärkeää laitoksella, jossa ei ole päivystävää henkilökuntaa paikalla ja jonka sijaintialueella tiedetään tapahtuvan sähkökatkoksia. Sähköasentaja oli myös tietoinen laitoksella olevasta hälytysjärjestelmästä. Sähköasentajan ei voida luonnollisestikaan katsoa olevan vastuussa siitä, että hälytysjärjestelmä ei ollut toiminnassa vahingon tapahtumishetkellä.

 

Vahingonkärsinyt on myötävaikuttanut vahinkoon jättämällä laitoksen tietoisesti ilman henkilökuntaa ja toimivaa hälytystä, mitä ilman vahinko olisi voitu joko kokonaan estää tai ainakin sen määrää oleellisesti pienentää. Vahingonkärsinyt ei myöskään ole kertonut asentajalle uuden pumpun toimivan eri tavalla kuin aikaisempi, eikä maininnut erikseen uudelleenkytkentäjärjestelmän mahdollisesta poikkeavuudesta ja sen tarkistamisesta asennuksen jälkeen. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottajan laiminlyönnistä johtuva osuus vahingosta on enintään puolet.

 

 

Jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

 

 

Vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun

-         vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja

-         vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse kalojen kuolemasta kalanviljelylaitoksessa, vakuutuksenottajan asentajan tuottamuksesta ja vahingonkärsineen myötävaikutuksesta.

 

Vakuutuksenottaja S Oy:n asentaja K.V. on asentanut 19.4.2005 lausunnonpyytäjä H Oy:n kalanviljelylaitokselle uuden vedenpumppauspumpun. Uusi pumppu on edellyttänyt myös sen käynnistimenä toimivan kytkimen vaihtamisen toiseen, teknisesti erilaiseen kytkimeen. Koekäytettäessä uusi pumppu on toiminut normaalisti.

 

Kalanviljelylaitoksella on ollut lyhyt sähkökatkos sunnuntaina 8.5.2005. Katkokset ovat alueella yleisiä. Laitoksen pumput käynnistyvät automaattisesti sähkökatkoksen jälkeen. Uudesta pumpusta puuttuneen automaattikäynnistyskytkennän vuoksi se ei ollutkaan käynnistynyt. Tällöin vedentulo kalankasvatusaltaaseen on loppunut ja 334000 kalanpoikasta kuollut hapenpuutteeseen.

 

Laitoksella on automaattinen hälytysjärjestelmä. Vahingon aiheuttaneen pumpun vaikutuspiiriin kuuluvan allasryhmän veden korkeuteen perustuva hälytys ei ole tapahtunut, koska sen altaan, jossa hälytysanturi on sijainnut, veden tuloluukku on poikkeuksellisesti ollut kiinni altaan desinfioinnin vuoksi. Altaiden tulouomaan tulee vettä myös pumpun avulla kaivosta. Kaivossa vahinkoaikana olleen hiekan ja sakan vuoksi myöskään sieltä ei ole tullut hälytystä.

 

Vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuksenottaja S Oy:n vastuuvakuutuksesta puolet vahingosta katsoen sen aiheutuneen puoliksi vahinkoa kärsineen H Oy:n myötävaikutuksesta. Vahinkoa kärsinyt on jättänyt laitoksen viikonlopuksi vartiotta tietäen, ettei desinfioitavana olleen altaan hälytys ole ollut toiminnassa. Vahinkoa kärsinyt on myös laiminlyönyt kaivon puhtaanapidon. Vakuutusyhtiö on katsonut lisäksi, että laitoksen olisi tullut kertoa asentajalle uuden pumpun erilaisesta toimintatavasta, kytkinjärjestelmän poikkeavuudesta ja sen tarkistamisesta.

 

Lautakunta toteaa toimitetusta selvityksestä ilmenevän, että asentaja K.V. on asentanut useana vuonna laitokselle sähkölaitteita, myös pumppuja. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että hänen on täytynyt tuntea laitoksen sähköjärjestelmän toimintaperiaatteet. Ottaen huomioon uuden pumpun erilaisuus aiempaan verrattuna ja sen vaatima toisenlainen käynnistyskytkin, lautakunta katsoo, että asentajan olisi oman tietämyksensä ja ammattitaitonsa perusteella tullut koekäytössä varmistua pumpun sähkökatkoksen jälkeisestä automaattisesta uudelleenkytkeytymisestä ilman, että tästä on hänelle erikseen mainittu.

 

Automaattisen uudelleenkytkeytymisen poisjäänti on jättänyt pumppuun pysyvän vikatilan, jonka ilmeneminen on edellyttänyt asennuksen jälkeistä sähkökatkosta. Katkoksen sattuessa viikonlopun aikana olisi laitoksen hälytysjärjestelmän tullut toimia. Altaan desinfiointi on väliaikaisesti estänyt hälytysanturin toiminnan ja kaivon hiekka ja sakka ovat aiheuttaneet sieltä tulevan hälytyksen poisjäännin. Lautakunta katsoo kaikkien mainittujen seikkojen vaikuttaneen vahingon syntyyn ja laajuuteen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo perustelluksi ja ehtojen mukaiseksi vakuutusyhtiön päätöksen korvata puolet aiheutuneesta vahingosta S Oy:n vastuuvakuutuksesta toisen puolen jäädessä H Oy:n vahingoksi sen myötävaikutuksen johdosta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Aminoff, Henriksson, Kallioinen, Laasonen ja Sjögren sekä varajäsen Palosaari. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA