Lausunnonpyytäjät vaativat 8.12.2000 vireille tulleella vastakanteellaan mm. huoneiston haltuunottopäätöksen kumoamista, yhtiön velvoittamista korjaamaan asunnon ja maksamaan vahingonkorvauksia eri perusteilla.

 

Kanteen ja vastakanteen perusteella lausunnonpyytäjät hakivat vakuutusyhtiölle 13.12.2000 saapuneella hakemuksella oikeusturvaetua asiaan, minkä vakuutusyhtiö myönsi kirjeellään 17.2.2001.

 

Käräjäoikeus erotti valmisteluistunnossa 22.10.2002 riidasta erikseen käsiteltäväksi yhtiön pääomavastikkeita koskevan vaatimuksen ajalta heinäkuu 2000 – lokakuu 2002. Tästä käräjäoikeus antoi tuomion 15.11.2002. Lausunnonpyytäjien asiamies R.H. toimitti 28.11.2001 tämän päätöksen osalta kopion tuomiolauselmasta vakuutusyhtiölle asianajolaskunsa kera.

 

Korvauspäätöksellään 11.12.2002 vakuutusyhtiö suoritti korvausta asianajolaskusta. Tämä korvaus yhdessä 23.4.2002 korvattujen materiaalinäytteiden ottamista koskeneiden kuittien kanssa olivat oikeusturvavakuutuksesta maksettava enimmäismäärä.

 

Oikeusturvailmoituksensa 26.2.2003 yhteydessä asiamies R.H. toimitti vakuutusyhtiölle V:n käräjäoikeuden 14.2.2003 antaman tuomion jutussa esitettyjen muiden vaatimusten osalta, ja sitä koskevan asianajolaskunsa.

 

Päätöksellään 10.3.2003 vakuutusyhtiö totesi korvanneensa kyseisessä asiassa enimmäiskorvausmäärän 23.4. ja 11.12.2002 tekemillään maksupäätöksillä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö palautti asiamies R.H:n lähettämän laskun.

Lausuntopyynnössään 7.7.2004 lausunnonpyytäjät toteavat hakeneensa vakuutusyhtiöltä korvausta V:n käräjäoikeudessa vuonna 2000 vireille tulleessa maksamattomia rahoitusvastikkeita koskevassa asiassa sekä samoihin aikoihin myös V:n käräjäoikeudessa vireille tulleeseen taloyhtiölle osoitettuun korjauskehotusta koskevaan asiaan.

 

Aluksi asioita käsiteltiin yhdessä, mutta V:n käräjäoikeuden puheenjohtaja J.K. erotti valmisteluvaiheessa rahoitusvastikeasian omaksi kokonaisuudekseen eikä niitä sen jälkeen enää yhdistetty missään oikeusasteessa. Vakuutusyhtiö on korvannut rahoitusvastikeasiassa lausunnonpyytäjien kulut täysimääräisesti, mutta katsonut sen jälkeen, että molemmilla asioilla on sama peruste. Lausunnonpyytäjien käsitys on, että kysymyksessä on kaksi erillistä oikeustapahtumaa eri perustein ja he katsovat näin ollen, että vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan molemmissa asioissa kulut erillisinä vakuutustapahtumina.

 

Vastineessaan 11.8.2004 vakuutusyhtiö toteaa, että lausunnonpyytäjät S.G. ja M.G. ovat 8.12.2000 päivätyllä oikeusturvailmoituksella hakeneet oikeusturvaetua 7.12.2000 päivätystä vastine/haastehakemus –asiakirjasta ilmenevään asiaan. Oikeusturvaetu on myönnetty 17.2.2001 yhtiövastikevelkomusta ja yhtiökokouksen moitetta koskevaan asiaan.

 

Tässä vaiheessa asiassa on ollut kysymys ensinnäkin asuntoyhtiön 11.10.2000 nostamasta velkomuskanteesta eli yhtiö on vaatinut lausunnonpyytäjiltä yhtiövastikkeita heinä-syyskuulta 2000. Samassa asiassa on ollut kysymys lausunnonpyytäjien vastakanteesta, jolla he ovat vaatineet mm. huoneiston hallintaan ottamisen kumottavaksi, yhtiövastikkeiden maksuvelvollisuudesta vapauttamista, asuntoyhtiötä huolehtimaan asunnon korjausvelvollisuudesta sekä vastine/haastehakemuksesta tarkemmin ilmeneviä vahingonkorvauksia.

 

Lausunnonpyytäjien omat vaatimukset ovat perustuneet siihen, että asunto ei ole ollut asumiskelpoinen siinä ilmenneiden kosteusvaurioiden yms. virheiden vuoksi. He ovat tällä perusteella kiistäneet vastapuolen esittämät vaatimukset.

 

Tämän vuoksi vakuutusyhtiö on katsonut, että kysymys on yhdestä vahinkotapahtumasta, jonka mukainen korvauksen yläraja on jo maksettu.

 

Vakuutusehtojen 5 –kohdan mukaan kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.

 

Tässä tapauksessa ensinnäkin 7.12.2000 päivätystä vastine / haastehakemuksesta ilmenee, että vastapuolen vaatimus yhtiövastikkeiden (sekä hoito- ja rahoitusvastikkeet ja vesimaksut) velkomuksesta on kiistetty nimenomaan sillä perusteella, että huoneisto ei ole ollut asumiskelpoisessa kunnossa. Lausunnonpyytäjien oma vaatimus puolestaan on esitetty sen vuoksi, että huoneiston asumiskelvottoman kunnon johdosta heille on aiheutunut vahinkoa, joka taloyhtiön tulisi korvata.

 

Asiassa on myöhemmin nostettu toinen kanne 11.5.2001, jossa taloyhtiö vaatii yhtiövastikkeita ajalta lokakuu 2000 – toukokuu 2001. Tämän kanteen lausunnonpyytäjät ovat kiistäneet 7.8.2001 päivätyssä vastineessa ilmoittamalla, että aikaisemmassa riidassa "on kysymys juuri näistä samoista asuntomme rakenne- ja rakennusvirheiden korjaamiseen liittyvistä erimielisyyksistä". Tämä ilmenee vastineen sivulta 3.

 

Näin ollen ainakin kaikki nämä hoitovastikkeita ja vahingonkorvauksia koskevat riidat ovat yhtä vahinkotapahtumaa, sillä vaatimukset on kiistetty ja oma vaatimus esitetty nimenomaan huoneiston asumiskelvottoman kunnon johdosta. Tältä osin kysymys on siis samasta tapahtumasta tai olosuhteesta.

 

Käräjäoikeuden tuomiosta 14.2.2003 ilmenee, että pääomavastikkeita koskeva osuus on erotettu erikseen käsiteltäväksi ja ratkaistu 15.11.2002 annetulla tuomiolla. Tästä tuomiosta ei vakuutusyhtiölle ole toimitettu mitään muuta selvitystä kuin tuomiolauselmasivu. Myöskään selvitystä siitä, mikä olisi pääomavastikkeita koskevan riidan osuus kustannuksista, ei vakuutusyhtiölle ole toimitettu.

 

Vakuutusyhtiön käytössä olevista asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että pääomavastikkeiden maksuvelvollisuus on kiistetty ainakin sillä perusteella, että katto on korjattu huonosti. Näin ollen lausunnonpyytäjät eivät ole vastuussa siihen liittyvistä pääomavastikkeista. Tältä osin vaikuttaisi siltä, että katon korjauksen epäonnistuminenkin liittyisi huoneiston asumiskelvottomaan kuntoon, sillä kysymys asunnon virheiden osalta on ollut nimenomaan kosteus- ja hajuhaitoista.

 

Vastoin lausuntopyynnössä esitettyä vakuutusyhtiö on korvannut nimenomaan huoneiston epäkuntoisuuden johdosta esitettyjen vahingonkorvausten ja siitä johtuvan vastikeriidan osuuden, mihin oikeusturvaetukin on alun perin myönnetty. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksistä ilmenee, että korvausta on maksettu myös materiaalinäytteiden ottamisesta. Nämä ovat nimenomaan huoneiston kuntoa koskevia selvityksiä, joten tästäkin ilmenee, että korvaus on koskenut nimenomaan sitä riitaa, mihin oikeusturvaetu on myönnetty.

 

Pääomavastikeosuudesta vakuutusyhtiö ei ole saanut edellä mainittua tarkempaa selvitystä. Näin ollen tähän osuuteen vakuutusyhtiö ei voi ottaa tarkemmin kantaa tässä vaiheessa näkemättä siltä osin laadittuja lausumia, kirjelmiä ja yksinomaan siihen liittyviä kustannuksia. Vakuutusyhtiön käsitys on kuitenkin, että tältäkin osin riita koskee nimenomaan huoneiston huonoa kuntoa ja huoneistossa ilmenneitä kosteusvahinkoja.

 

Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan nyt on vireillä myös uusi pääomavastikkeita koskeva kanne. Tältä osiin vakuutusyhtiön käytössä on vain taloyhtiön suppea haastehakemus. Pelkästään sen perusteella vakuutusyhtiö ei voi ottaa kantaa asiaan, vaan tarvitsee lisäselvityksenä ainakin lausunnonpyytäjien vastineen.

 

Uuden haastehakemuksen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että jos pääomavastikkeita koskeva osuus vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsottaisiin hoitovastikevelkomuksesta ja vahingonkorvauksista erilliseksi tapahtumaksi, olisi tältä osin kysymys samasta tapahtumasta kuin aikaisemmassakin pääomavastikevelkomuksessa, sillä haastehakemuksen mukaan vastikevelkomuksen peruste on vahvistettu jo aikaisemmassa tuomiossa ja nyt on kysymys vain uusista pääomavastike-eristä.

 

Vakuutusyhtiö pyytää, että lautakunta hylkää lausunnonpyytäjien valituksen aiheettomana.

 

 

Lautakunnan pyytämässä lisäselvityksessä 10.11.2004 vakuutusyhtiö uudistaa aikaisemmin lausumansa ja esittää vielä seuraavaa:

 

Vakuutusyhtiö korostaa aluksi sitä, että se on tähän mennessä korvannut nimenomaan asuntoyhtiön 11.10.2000 nostamasta velkomuskanteesta (yhtiö on vaatinut lausunnonpyytäjiltä yhtiövastikkeita heinä-syyskuulta 2000) ja lausunnonpyytäjien S.G. ja M.G. vastakanteesta (he ovat vaatineet mm. huoneiston hallintaan ottamisen kumottavaksi, yhtiövastikkeiden maksuvelvollisuudesta vapauttamista, asuntoyhtiötä huolehtimaan asunnon korjausvelvollisuudesta sekä vastine/haastehakemuksesta tarkemmin ilmeneviä vahingonkorvauksia) aiheutuneita kustannuksia. Riidasta on korvattu sitä osuutta, joka on koskenut huoneiston huonoa kuntoa, korjausvastuuta yms. ja korvauksen yläraja on tältä osin käytetty.

 

Nyt on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kysymys siitä, onko pääomavastikevelkomusta koskenut kanne (vastikkeet ajalta heinäkuu 2000 – lokakuu 2002), joka alun perin on ollut osa 11.10.2000 nostettua kannetta, uusi vahinkotapahtuma, vai onko kysymys samasta vahinkotapahtumasta em. asian kanssa.

 

Pääomavastikkeita koskevaa kannetta on aluksi käsitelty yhdessä alkuperäisen velkomuskanteen kanssa. Sitä on käsitelty käräjäoikeudessa erillisenä asiana 22.10.2002 lukien ja siitä on annettu oma tuomio 15.11.2002.

 

Vakuutusyhtiön mielestä on selvää, että kaikki se osuus riidasta, joka johtuu huoneiston asumiskelvottomasta kunnosta, on yhtä vahinkotapahtumaa ja näin ollen korvausta ei tältä osin enää voida maksaa, koska korvauksen yläraja on jo käytetty.

 

Pääomavastikkeita koskevan velkomuksen osalta vakuutusyhtiö katsoo, että tältä osin kysymys on myös samasta vahinkotapahtumasta, sillä taloyhtiön alkuperäinen velkomus on sisältänyt sekä hoito- että rahoitusvastikkeita ja vesimaksuja. Taloyhtiön vaatimus on kiistetty nimenomaan sillä perusteella, että huoneisto ei ole ollut asumiskelpoisessa kunnossa ja taloyhtiön lainat on otettu korjausten suorittamista varten lausunnonpyytäjien asunnossa ja taloyhtiön alueella. Koska näistä korjauksista ei ole ollut mitään hyötyä, ei mitään näistä summista tämän vuoksi tule suorittaa. Lisäksi lausunnonpyytäjät ovat vedonneet siihen, että he eivät ole olleet enää maksukykyisiä suorittamaan pääomavastikkeita, koska heidän asuntonsa on ollut asumiskelvottomassa kunnossa.

 

Pääomavastikkeita koskeva riitakin johtuu siis lopulta siitä, että heidän asuntonsa ei ole ollut asumiskelpoisessa kunnossa. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa on kokonaisuudessaan kysymys yhdestä vahinkotapahtumasta, koska koko riita perustuu siihen, että lausunnonpyytäjien asunto ei ole ollut asumiskelpoisessa kunnossa.

 

 

 

 

Asiassa, jonka johdosta oikeusturvaa haetaan, tulee olla kysymys syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimuksen katsotaan olevan riitautettu silloin, kun se on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään.

 

Kysymyksessä on yksi vakuutustapahtuma silloin, kun kaksi tai useampia tämän vakuutuksen vakuutettuja on riita-, rikos- tai hakemusasiassa samalla puolella, tai vakuutetulla on useita riita-, rikos- tai hakemusasioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.

 

 

Esillä olevassa asiassa on kyse yhtiövastikkeita, huoneiston haltuunottoa, korjausvelvoitetta ja vahingonkorvauksia koskevista riidoista, oikeudenkäynnin jakamisesta kahtia sekä siitä, onko kyse yhdestä tai useammasta vahinkotapahtumasta.

 

Asunto-osakeyhtiö S on 11.10.2000 ja 11.5.2001 V:n käräjäoikeudessa vireille tulleilla kanteilla vaatinut lausunnonpyytäjien velvoittamista suorittamaan yhtiölle maksamattomia pääoma- ja hoitovastikkeita ajalta heinäkuu 2000 – toukokuu 2001. Yhtiö on yhtiökokouksessa 26.10.2000 tehnyt päätöksen ottaa lausunnonpyytäjien huoneisto haltuunsa maksamattomien vastikkeiden johdosta.

 

Lausunnonpyytäjät ovat vaatineet 8.12.2000 vireille tulleella vastakanteellaan mm. huoneiston haltuunottopäätöksen kumoamista, yhtiön velvoittamista korjaamaan asunnon ja maksamaan vahingonkorvauksia.

 

Vakuutusyhtiö on 17.2.2001 myöntänyt lausunnonpyytäjille oikeusturvaedun asiaan. Heidän asiamiehenään on toiminut R.H.

 

Käräjäoikeus on valmisteluistunnossa 22.10.2002 asunto-osakeyhtiön pyynnöstä erottanut riidasta erikseen käsiteltäväksi pääomavastikkeita koskevan vaatimuksen. Tästä käräjäoikeus on antanut tuomion 15.11.2002. Asiamies R.H. on toimittanut vakuutusyhtiölle kopion tuomiolauselmasta sekä pääomavastikeoikeudenkäyntiä koskeneen laskunsa määrältään 8.203,28 euroa. Tästä laskusta vakuutusyhtiö on 11.12.2002 korvannut 6.955,91 euroa todeten, että korvattu määrä yhdessä 23.4.2002 korvattujen materiaalinäytteiden ottamista koskeneiden 1.459,09 euron määräisten kuittien kanssa muodostaa vakuutuksesta korvattavan enimmäismäärän.

 

Käräjäoikeus on antanut 14.2.2003 asiasta muilta osin tuomion. Asiamies on toimittanut sen vakuutusyhtiölle asianajolaskunsa mukana uuden oikeusturvailmoituksen yhteydessä 26.2.2003. Yhtiö on palauttanut laskun todeten maksaneensa enimmäiskorvauksen.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että kahden kanteen ja yhden vastakanteen muodostama juttukokonaisuus on käräjäoikeuden päätöksellä jaettu kahdeksi erilliseksi oikeudenkäynniksi. Vakuutusehtojen mukaan riita-asiassa on kyse yhdestä vakuutustapahtumasta, kun vakuutetulla on useita riita-asioita, jotka perustuvat samaan tapahtumaan, olosuhteeseen, oikeustoimeen tai oikeudenloukkaukseen.

 

Toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että erillisessä pääomavastikkeita koskeneessa oikeudenkäynnissä lausunnonpyytäjien vaatimukset ja väitteet ovat kohdistuneet siihen, että pääomavastikkeet on väärin ja yhtiöjärjestyksen vastaisesti määrätty ja peritty. Lausunnonpyytäjät ovat vaatineet sekä asunto-osakeyhtiön velvoittamista palauttamaan pääomavastikkeita että itsensä vapauttamista suorittamasta niitä. Valituksessaan hovioikeudelle he ovat ensisijaisesti vaatineet käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen. Toissijaisesti he ovat esittäneet uudelleen vaatimukset ja väitteet pääomavastikkeiden väärästä ja yhtiöjärjestyksen vastaisesta määräämisestä ja perimisestä. Asunto-osakeyhtiön puolelta on vastaavasti pyritty sekä käräjä- että hovioikeusvaiheessa osoittamaan pääomavastikkeiden olleen oikeita ja perusteltuja.

 

Vaikka pääomavastikkeita koskevat asunto-osakeyhtiön vaatimukset ovat olleet osa juttukokonaisuutta, ja vaikka osa niistä on johtunut lausunnonpyytäjien asunnon korjaamista varten otetuista lainoista, lautakunta katsoo edellä olevan perusteella, että niitä koskevassa erillisoikeudenkäynnissä on ollut kyse vasta tuossa prosessissa esille tulleista pääomavastikkeiden määräytymisperusteista ja oikeellisuudesta. Tämän lautakunta katsoo koskevan eri tapahtumaa tai olosuhdetta, kuin erotetun juttukokonaisuuden toisen puolen, jossa on ollut kyse huoneiston korjaamisesta, sen haltuunotosta, hoitovastikkeista ja vahingonkorvauksista. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi asunnon asumiskelpoiseen kuntoon perustuvalla syyllä rajoittaa korvausta vain yhteen vakuutustapahtumaan. Lautakunta katsoo, että eriytettyjä oikeudenkäyntejä on pidettävä omina vakuutustapahtuminaan ja korvaus tulee maksaa sen mukaisesti.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA