Haku

VKL 508/14

Tulosta

Asianumero: VKL 508/14 (2014)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 16.12.2014

Lakipykälät: 19

Oliko vakuutusehtoihin lisätty enimmäiskorvausmäärä autossa säilytettävälle omaisuudelle sellainen vakuutusehtojen muutos, johon yhtiöllä oli vakuutussopimuslain mukaan oikeus? Aiheuttiko kotiavainten varastaminen ulkomailla vahingon vaaran olennaisen lisääntymisen?

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja oli avopuolisonsa kanssa ulkomaanmatkalla huhtikuussa 2014, kun heidän autoonsa murtauduttiin ja sieltä varastettiin matkatavaroita. Vakuutusyhtiö maksoi varastetuista tavaroista korvausta 3 500 euroa, joka oli vakuutusehtojen mukaan enimmäiskorvaus autossa säilytetyistä tavaroista. Vakuutussopimus oli alun perin tehty vuonna 1984 ja nyt sovellettu enimmäiskorvausmäärä lisätty ehtoihin vuonna 2001. Vakuutuskirjan mukaan ulkomaanmatkalla mukana olevasta omaisuudesta maksettava enimmäiskorvaus oli 6 493 euroa.

Autosta varastettujen tavaroiden mukana oli myös asiakkaiden kotiavain ja nahkakotelo, jossa oli kotiosoite. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei avainten varastaminen ulkomailla aiheuttanut vakuutusehtojen mukaista vahingonvaaran olennaista lisääntymistä ja kieltäytyi korvaamasta lukkojen uudelleensarjoitusta.

Asiakkaan valitus

Asiakkaat vaativat, että varastettuja matkatavaroita korvattaisiin 6 493 euroon saakka. Lisäksi asiakkaat vaativat, että yhtiö korvaa lukkojen uudelleen sarjoituskustannukset.

Asiakkaiden mukaan vakuutusyhtiö ei ole tiedottanut ehtomuutoksesta, jonka mukaan autossa säilytetyn omaisuuden enimmäiskorvausmäärä olisi 3 500 euroa. Vakuutuksenottaja kertoo käyneensä säännöllisesti läpi yhtiöltä saamansa vakuutuskirjat ja tiedotteet, mutta ei ole löytänyt mainintaa nyt sovelletusta enimmäiskorvausmäärästä.

Asiakkaat vetoavat siihen, että vakuutuskirjaan on sisällytetty yksilöllisiä ehtopoikkeuksia. Vakuutuskirjan mukaan irtaimistoon sisältyy vakioehdoista poiketen ”matkatavarat ulkomaanmatkalla enintään 45 vrk kunkin yksittäisen Suomesta alkavan ulkomaanmatkan alkamisesta, enimmäiskorvausmäärä on 6493 euroa”. Vakuutuskirjassa pitäisi olla selkeä linkki vakuutusehtoihin, jos vakuutuskirjaan merkitty yksilöllinen ehtopoikkeus ei koskekaan kaikkia tilanteita. Koska näin ei ole, vakuutusehtoja pitäisi tulkita niin, että tässä tapauksessa sovelletaan vakuutuskirjaan merkittyä matkatavaroiden enimmäiskorvausmäärää ja jätetään soveltamatta autossa säilytettyjä tavaroita koskevaa enimmäiskorvausmäärää.

Asiakkaat vaativat, että yhtiö korvaisi heidän kotinsa lukkojen sarjoituksen, sillä rikolliset ovat saaneet sekä avaimen että osoitteen. He vetoavat myös siihen, että yhtiö on korvannut sarjoituksen heidän tuttavilleen, joiden avaimet varastettiin samassa yhteydessä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että omaisuusvakuutuksen kokonaisuus muodostuu kotivakuutuskirjasta, kotivakuutuksen ehdoista sekä yleisistä sopimusehdoista. Näitä asiakirjoja on tulkittava siten, että ne muodostavat loogisen kokonaisuuden. Yhtiön mukaan vakuutuskirja, sopimusehdot sekä tiedot vakuutuksen muutoksista lähetetään vakuutetuille vuosittain.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Autoon jätettyjä tavaroita koskeva enimmäiskorvausmäärä on otettu osaksi asiakkaalla olevan vakuutuksen ehtoja vuonna 2001, ja vakuutuksen tulleista vähäisistä muutoksista on tällöin informoitu asiakkaita. Vakuutuskirjaan merkitty matkatavaroita koskeva enimmäiskorvausmäärä on yleinen, kaikkia matkatavaroita koskeva rajoitus. Autoon jätettyihin tavaroihin sovelletaan omaa enimmäiskorvausmäärää niiden korostuneen vahinkoriskin vuoksi.

Lukkojen uudelleensarjoituksesta yhtiö toteaa, että se oli tekemättä vielä noin puoli vuotta vahingon jälkeen. Asiakkaille ei siis ollut vielä siihen mennessä syntynyt kuluja lukkojen uudelleensarjoituksesta. Yleisen elämänkokemuksen mukaan avaimia käytetään välittömästi varkauden jälkeen, jos niitä aiotaan käyttää. Tästä syystä vahingon vaara ei ole enää olennaisesti lisääntynyt, joten lukkojen uudelleensarjoitusta ei korvata.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusehtoihin otettu autoon jätettyjä tavaroita koskeva enimmäiskorvausmäärä sellainen vakuutussopimuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu muutos, jonka tekemiseen vakuutuksenantajalla on oikeus ilman sopimusehdoissa yksilöityä perustetta.

Lisäksi arvioidaan, oliko varkausvahingon vaara olennaisesti lisääntynyt sillä tavalla, että lukkojen sarjoitus voisi tulla korvattavaksi vaikka vahingosta olisi kulunut jo useita kuukausia.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 6.1.1 mukaan lukon vaihtamis- tai sarjoittamiskustannukset korvataan vahingontorjuntakuluina vain, jos avain on joutunut ulkopuolisen haltuun ryöstön tai murron yhteydessä ja on aihetta olettaa vahingon vaaran tämän johdosta olennaisesti lisääntyneen.

Asian arviointi

Vakuutusehtojen muuttaminen edellyttää vakuutussopimuslain 19 §:n mukaan vakuutusehdoissa yksilöityä perustetta. Ilman vakuutusehdoissa olevaa määräystä, vakuutusyhtiö saa tehdä sopimukseen vain vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole väittänyt, että sen oikeus kyseessä olevan ehtomuutoksen tekemiseen perustuisi vakuutusehdoissa yksilöityyn perusteeseen.

Vakuutussopimuslain 19 §:n 1 momentin tarkoituksena on rajoittaa vakuutusyhtiön oikeutta tehdä muutoksia vakuutussopimukseen. Lain kohtaa oikeudesta tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön, on vakiintuneesti sovellettu niin, ettei keskeiseen sisältöön saa tehdä lainkaan muutoksia ja muuhun kuin keskeiseen sisältöön saa tehdä vain vähäisiä muutoksia. Vahingosta maksettavan korvauksen enimmäismäärän rajoittaminen muuttaa vakuutussopimuksen keskeistä sisältöä, eli vakuutuksen ottajan oikeutta saada korvaus kärsimästään vahingosta. Näin ollen enimmäiskorvausmäärän lisäämistä vakuutussopimukseen ei voida pitää sellaisena muutoksena, jonka vakuutusyhtiö voisi tehdä ilman sopimuksessa yksilöityä perustetta.

Asiakkaat eivät ole esittäneet selvitystä siitä, että he olisivat sarjoittaneet lukkonsa uudestaan. Vakuutuslautakunta on aikaisemmassa käytännössään katsonut, että vahingon vaara on olennaisesti lisääntynyt ja lukkojen uudelleensarjoittaminen siten korvattavaa vain kohtalaisen lyhyen ajan sisällä avainten menettämisestä. Koska varkaudesta on jo useita kuukausia, ei vahingon vaaran voida olettaa enää tässä vaiheessa olevan olennaisesti lisääntynyt. Näin ollen lukkojen sarjoituskustannukset eivät ole vakuutusehtojen mukaan korvattavia.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö soveltaa autosta varastettujen tavaroiden korvaukseen 6 493 euron enimmäiskorvausmäärää.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vahingon vaara ole enää useita kuukausia vahingon jälkeen sillä tavalla olennaisesti lisääntynyt, että lukkojen sarjoitus tulisi korvata vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Melander, puheenjohtaja
Järvelä, sihteeri

Jäsenet:
Sario
Siirala
Uimonen
Vuori

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia