Haku

VKL 507/13

Tulosta

Asianumero: VKL 507/13 (2014)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 21.02.2014

Henkilövahingon korvaaminen. Olkapäävamma. Syy-yhteys.

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt (syntynyt 1959) kaatui 23.3.2011vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön kunnossapitämän kulkuväylän liukkauden vuoksi. Vahingonkärsinyt kaatui niin, että vasen yläraaja jäi vartalon alle. Vahinkoilmoituksen, joka on päivätty 16.11.2011, mukaan olkapäässä tuntui välittömästi kipua, joka voimistui iltaa kohden. Kipu muuttui päivä päivältä voimakkaammaksi, ja vahingonkärsinyt hakeutui hoitoon terveyskeskukseen 11.4.2011, jossa todettiin, että kiertäjäkalvosin oli revennyt. Vahingonkärsinyt on hakenut korvausta kiertäjäkalvosinrepeämän aiheuttamista hoitokuluista liikkeenharjoittajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 29.3.2012 päivätyssä päätöksessään katsonut, että leikkaushoitoa vaatinut olkapään vamma ei ole seurausta liukastumistapaturmasta. Kaatumisen aiheuttama kipuilu oli jo vähentynyt ennen kuin vakuutettu on satuttanut olkapään uudelleen leikkiessään koiransa kanssa. Leikkaushoitoa vaatinut vamma on todennäköisimmin aiheutunut tästä. Korvausta ei voida suorittaa liikkeenharjoittajan vastuuvakuutuksesta.

Valitus

Vahingonkärsinyt oli tönäissyt vasemmalla kädellä kissan ruokakupille pyrkivää mäyräkoiraa, ja tuolloin olkapään parantuminen ”otti takapakkia”. Kesän aikana olkapää tuntui välillä paranevan, mutta aina tietyissä asennoissa siinä tuntui kipua. Vahingonkärsinyt kertoo, että hän odotti, että vamma paranee itsestään. Vahingonkärsinyt ei jäänyt 23.3.2011 tapaturman jälkeen sairaslomalle lääkärin suosituksesta huolimatta. Töissä vahingonkärsinyttä piti kuitenkin auttaa pukemaan kaupan liivi päälleen, kotona pukemisessa auttoi puoliso. Vahingonkärsineen oli tarkoitus mennä leikkaukseen talviaikaan, koska silloin työpaikalla on hiljaisinta. Siinä vaiheessa kun koiraa tönäistessä kipu paheni, pystyi vahingonkärsinyt jo pukemaan liivin ilman apua. Liikeradat eivät muuttuneet tämän koiran tönäisyn aiheuttaman kivun seurauksena.

Vahingonkärsinyt katsoo, että sillä, että hän oli lääkärinlausunnossa kirjoitetun mukaisesti satuttanut kätensä uudestaan syöttäessään kissaa, ei ole merkitystä korvattavuuden arvioinnissa. Kyse on ollut kommunikointivirheestä lääkärin kanssa. Vahingonkärsinyt toteaa, että olkapäästä otettiin mm. röntgenkuva luuvaurioiden selvittämiseksi, eikä sen kaltainen vamma voi syntyä koiran tönäisyn seurauksena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan olkapään kiertäjäkalvosimen repeämä ei ole syy-yhteydessä kaatumiseen. Repeämisen syynä ovat vahingosta riippumattomat iän myötä kehittyneestä jännekudoksen sairausperäisestä rappeutumisesta johtuvat muutokset. Sairausperäinen rappeuma olisi ajan kuluessa aiheuttanut vahingonkärsineelle kipua ja on mahdollista, että sairausperäinen tila hänen vasemmassa olkapäässään olisi jouduttu leikkaamaan, vaikka tapaturmaa ei olisi sattunutkaan.

Vahingonkärsinyt oli hakeutunut hoitoon kolmen viikon kuluttua liukastumisesta. Vahingonkärsinyt oli käynyt töissä liukastumisen jälkeen, ja hänen kertomuksensa mukaan käden tila oli parantunut. Vahingonkärsineellä ei ollut vammaperäiselle kiertäjäkalvosinrepeämälle tyypillisiä selkeitä ja voimakkaita kipuoireita heti liukastumisen jälkeen. Yleisen lääketieteellisen kokemuksen mukaan vammaperäisen kiertäjäkalvosimen repeämän aiheuttama kipu ei yleensä lievene muutamassa viikossa. Vahingonkärsinyt hakeutui hoitoon vasta koiran kanssa leikkiessä tapahtuneen kipeytymisen seurauksena. Syy-yhteyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että rappeutunut kiertäjäkalvosin voi revetä pienen vammaenergian seurauksena. Vakuutusyhtiö katsoo edellä mainituin perustein, että kiertäjäkalvosimen repeämä ei ole syy-yhteydessä 23.3.20111 tapahtuneeseen liukastumiseen.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Vakuutusehdot

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 311.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ratkaisu

Vahingonkärsinyt (syntynyt vuonna 1959) kaatui vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön kunnossapitämän kulkuväylän liukkauden vuoksi 23.3.2011 siten, että vasen yläraaja jäi vartalon alle. Vahingonkärsinyt hakeutui hoitoon 11.4.2011, ja hänellä todettiin mm. kiertäjäkalvosimen täydellinen repeämä.

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutetulle aiheutunut henkilövahinko syy-yhteydessä kaatumiseen. Vakuutusyhtiö on katsonut, että leikkaushoitoa vaatinut kiertäjäkalvosinrepeämä on syntynyt todennäköisimmin koiraa tönäistessä tapahtuneesta liikkeestä, ja kyse on rappeumaperäisestä oireilusta. Asiassa on kyse siitä, johtuuko vahingonkärsineen saama kiertäjäkalvosimen repeämä vastuuvakuutuksesta korvattavasta kaatumisesta vai koiraa tönäistäessä tapahtuneesta liikkeestä. Kyse on näin ollen myös sen arvioimisesta, oliko kiertäjäkalvosin niin rappeutunut, että repeämä olisi voinut aiheutua näin tönäisyn yhteydessä tai myöhemmin ilman mitään provosoivaa vaikutusta.

11.4.2011 päivätyn terveyskeskusmerkinnän mukaan vahingonkärsinyt oli rojahtanut vasen kyynärpää edellä maahan ja loukannut tässä olkansa. Hän oli pystynyt menemään töihin, ja käsi oli mennyt parempaan suuntaan, mutta kaksi päivää sitten vahingonkärsinyt oli leikkinyt kotona koiransa kanssa ja venäyttänyt siinä olkansa. Vasemman olkapään ulonnus ja etunosto jäivät 30 asteeseen. Röntgenkuvassa ei ole havaittu murtumaa. Vahingonkärsineen korppilisäke on pitkä, mutta muuta poikkeavaa ei ole havaittu.

27.4.2011 päivätyn ultraäänikuvausmerkinnän mukaan vakuutetun infraspinatus eli alemman lapalihaksen jänteen ja subscapularis- eli lavanaluslihaksen jänteet ovat yhtenäiset. Hauiksen pitkän pään jänne on uomassaan, ja sen ympärillä on nestettä. Supraspinatuksessa eli ylemmaän lapalihaksen jänteessä on totaali kiertäjäkalvosinrepeämä, ja sen läpimitta on noin yksi senttimetri. Ympäröivät ylemmän lapalihaksen jänteen rakenteet eivät olleet reaktiivisesti paksuuntuneet. Kyseessä oli lausunnon mukaan tuore vamma, ja ortopedin konsultaatiota suositeltiin. Olkapäässä oli lepokipua, mutta vahingonkärsinyt oli pystynyt kuitenkin käymään töissä.

Vahingonkärsineelle tehtiin 1.11.2011 vasemman olkapään tähystystutkimus, jossa todettu laaja repeämä korjattiin. Leikkauskertomuksen mukaan nivelpinnat olivat siistit, labrum eli olkanivelen rustorengas oli hyvin kiinni, ja hauis- ja lavanaluslihaksen jänteet olivat siistit. Nivelkalvon tulehdusta oli jonkin verran. Ylemmän lapalihaksen alueella on reilun senttimetrin läpimittainen repeämä. Olkalisäkkeen alta poistettiin bursaa eli tulehtunut limapussi. Vahingonkärsineelle tehtiin tähystyksen yhteydessä myös acromionin eli olkalisäkkeen muovaustoimenpide, jossa olkalisäkkeestä poistettiin etuosan nokka, ja olkalisäkkeen pinta saatiin suoraksi.

Ultraääni- ja röntgentutkimuksissa ja leikkauslausunnossa ei ole mainittu merkittäviä rappeumaperäisiä muutoksia. 27.4.2011 päivätyn ultraäänikuvausmerkinnän mukaan olkapäässä oli tuore vamma. Vakuutuslautakunta katsoo, että rappeumamuutokset eivät voi yleisen lääketieteellisen kokemuksen mukaan aiheuttaa täydellistä repeämää kiertäjäkalvosimeen ilman ulkoisen tekijän provosoivaa vaikutusta. Lautakunnan käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella ei voida pitää todennäköisenä sitä, että vahingonkärsineen kiertäjäkalvosin olisi rappeumamuutosten tai röntgenkuvassa todetun rakenteellisen muutoksen, pitkän korppilisäkkeen, vuoksi revennyt täydellisesti myös ilman kyseistä tapaturmaa tai tönäisyn yhteydessä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että on todennäköistä, että repeämä on syntynyt kaatumisen yhteydessä. Vaikka tässä tapauksessa kuvattu vammamekanismi ei olisikaan riittänyt aiheuttamaan entuudestaan terveelle henkilölle kiertäjäkalvosimen repeämää, on vahingonkärsineelle kuitenkin sellainen aiheutunut. Vamman syntymiseen ovat voineet myötävaikuttaa olkapäässä todetut rappeumaperäiset muutokset ja korppilisäkkeen rakenteellinen poikkeavuus. Perinteisen vahingonkorvausoikeudellisen ajattelun mukaan henkilövahingon kärsijä on kuitenkin otettava ”sellaisena kuin hän on”. Tämä periaate merkitsee sitä, että henkilön vahinkoseurauksille altistavia ominaisuuksia ei lähtökohtaisesti oteta huomioon vahingonkorvausvastuun ulottuvuutta supistavina seikkoina. Henkilövahingon seurausten katsotaan olevan vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisessä syy-yhteydessä korvausvastuun perusteena olevaan tapahtumaan, elleivät nuo seuraukset ole vahinkotapahtumaan nähden poikkeuksellisen vaikeasti ennakoitavia.

Se, että oireilu on pahentunut koiraa tönäistäessä sattuneen liikkeen myötä, ei vaikuta kiertäjäkalvosinrepeämän korvattavuuteen vahingonkorvauslain mukaisena henkilövahinkona. Vakuutetulla todetut rappeumamuutokset eivät olleet niin laajat, että totaalirepeämä olisi voinut syntyä itsestään tai lievän tönäisyn provosoimana. Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että vahingonkärsineelle kiertäjäkalvosimen repeämästä aiheutuneet hoitokulut tulee korvata vastuuvakuutuksesta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta