Tapahtumatiedot

Asiakkaiden hevosella oli todettu maaliskuussa 2014 oikean etujalan hankositeen sisähaarassa vaurio, mitä oli tutkittu ja hoidettu 17.4.2014 ja 21.5.2014 eläinsairaalassa.

Eläinlääkärin tutkimuksessa 2.6.2014 hevonen oli lievästi ontunut oikeaa etujalkaansa. Jalan pinnallisen koukistajajänteen oli todettu olevan normaali, vaikka lämpökamerakuvauksessa etujalkojen välinen lämpöero oli ollut suuri merkkinä lievistä muutoksista alueella. Hevoselle oli suositeltu lepoa ja jalan kylmäyshoitoa.

Hevonen oli toistamiseen alkanut ontua oikeaa etujalkaansa joulukuussa 2014 ja ontumatutkimuksessa oli todettu oikean etujalan hankositeen sisähaaran alaosassa tuore vaurioalue. Vaurion uudistumisen johdosta hevosen ennuste kilpahevoseksi oli todettu hyvin epävarmaksi.

Hevonen oli kolmannen kerran alkanut ontua oikeaa etujalkaansa elokuussa 2015. Hevosen hankosidevaurio oli taas uusiutunut ja vaurioalue oli myös suurentunut huomattavasti. Nyt eläinlääkäri oli todennut, että hevosella ei ole ennustetta kilpahevoseksi ja että harrastekäyttöönkin ennuste huono. Eläinlääkäri oli suositellut hevosen lopettamista eläinsuojelullisista syistä.

Hevonen oli lopetettu 14.8.2015.

Asiakkaat ovat hakeneet korvausta hevosen lopettamisesta hevosen henkivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on 24.8.2015 tehnyt kielteisen korvauspäätöksen. Yhtiö on todennut, että hevosen henkivakuutuksesta ei korvata hevosen arvoa silloin, kun eläimen menetys on aiheutunut ontumavioista ja/tai muista kroonisista tai äkillisistä liikuntahäiriöistä.

Asiakkaiden valitus

Asiakkaat ovat tyytymättömiä vakuutusyhtiön päätökseen ja vaativat korvausta lopetetun hevosen henkivakuutuksesta.

Asiakkaat toteavat, että maaliskuussa 2014 hevonen oli liukastunut juoksutarhassa ja reväyttänyt etujalkansa, jota oli hoidettu asianmukaisesti useaan otteeseen eläinsairaalassa, ja eläinlääkäri oli myös kuvannut lämpökameralla hevosen jalan. Nämä hoitokulut vakuutusyhtiö on korvannut. Viimeisessä eläinlääkärin kontrollissa hevosen jalan oli todettu menneen huonompaan kuntoon. Tästä syystä eläinlääkäri oli todennut, että parannuskeinoa ei ole ja oli suosittanut hevosen lopettamista eläinsuojelullisista syistä.

Asiakkaat olivat toimittaneet vakuutusyhtiöön kuolintodistuksen ja tehneet vahinkoilmoituksen. Kun parin viikon päästä oli tullut vakuutusyhtiön päätös korvauksen epäämisestä, asiakas oli soittanut vakuutusyhtiön korvauskäsittelijälle. Asiakas oli tiedustellut korvauskäsittelijältä, että kuinka em. päätös voi olla mahdollista kun hevonen oli loukannut jalkansa tapaturmaisesti. Korvauskäsittelijä oli vastannut asiakkaalle: "kaikki hankosidevammat ovat rasitusperäisiä". Kun asiakas oli kysynyt, että miksi sitten on korvattu em. vahingon hoitokulut, niin vastaus oli: "ei niitä olisi pitänyt korvata".

Asiakkaat ovat vielä todenneet, että vuodesta 1994 lähtien heillä on ollut ravitalliyritys ja vakuutettuja hevosia 12 kappaletta. Edellinen samanlainen tapaus ja vahinko oli sattunut keväällä 2013 ja tuolloin hevonen oli korvattu. Asiakkaille ei ole tullut minkäänlaista ilmoitusta, että vakuutusehdot olisivat muuttuneet tänä aikana. Asiakkaiden mielestä vakuutusyhtiö ei saisi yksipuolisesti ja asiakkaille ilmoittamatta tehdä tämänlaisia muutoksia.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että asiakkaiden hevosen lopetukseen johtanut syy oli sillä todettu kolmannen kerran uusiutunut ontumaa aiheuttanut hankosidevaurio, joka oli aiheuttanut hevoselle käyttöominaisuuden menetyksen ja/tai käyttöarvon alenemisen. Kyseisessä tilanteessa eläinlääkäri oli suositteli asiakkaiden hevosen lopetusta kilpailukäyttöominaisuuden menetyksen ja epävarman harrastekäyttöennusteen vuoksi.

Hevosen lopetus ei ole ollut myöskään vakuutusehdoissa tarkoitettavalla tavalla välttämätön. Sairaustilanteissa hevosen arvo korvataan vakuutuksesta silloin, jos hevonen sairastuu niin vakavasti, että hevosen lopettaminen on eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen perusteella välttämätöntä. Tapaturmatilanteissa hevosen arvo korvataan silloin, jos hevonen vammautuu niin vakavasti, että sen lopettaminen on eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen mukaan suoranaisesti onnettomuuteen liittyen välttämätöntä. Välttämättömänä lopetuksena pidetään tilannetta, joka suoritetaan eläinlääkärin määräyksestä tai kehotuksesta, kun eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata hevosen arvoa lainkaan, jos lopetukseen johtanut syy on ontumavika tai muu krooninen tai äkillinen liikuntahäiriö, jollaisesta asiakkaiden hevosella todetussa hankosidevauriossa on ollut kyse.

Asiakkaiden hevosen hankosidevaurion aiheuttamien eläinlääkärikulujen osalta vakuutusyhtiö on selvyydeksi vielä todennut, että henkivakuutuksen ja eläinlääkärikuluvakuutuksen korvausperusteet ovat erilaiset. Henkivakuutusehtojen puitteissa vakuutusyhtiö on katsonut, että hevosen arvo ei kuulu vakuutuksesta korvattavaksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa lopetetun hevosen korvaamisesta hevosvakuutuksen perusteella. Asiakkaiden mielestä hevosen jalka oli parantumattomasti niin huonossa kunnossa, että hevosen lopettaminen oli ollut eläinsuojelullisista syistä perusteltua.

Sovellettavat vakuutusehdot

Hevosvakuutuksen ehdon kohta 5.2 - Laaja turvataso

Vakuutuksen ehdon 5.2.1 kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, kun vakuutettu eläin mm.

- tapaturman seurauksena vammautuu niin vakavasti, että eläimen lopettaminen on eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen mukaan suoranaisesti onnettomuuteen liittyen välttämätöntä

- sairastuu niin vakavasti, että sen lopettaminen eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen mukaan on välttämätöntä.

Vakuutuksen ehdon kohta 5.5 mukaan tapaturmana pidetään äkillistä, ennalta arvaamatonta, ulkoisesta syystä syntynyttä ruumiinvamman aiheuttamaa tapahtumaa. Tapaturmiksi luetaan myös hukkuminen, liikennevahinko ja tulipalo.

Vakuutuksen ehdon kohdan 5.6 mukaan välttämättömänä pidetään lopettamista, joka suoritetaan eläinlääkärin määräyksestä tai kehotuksesta, kun eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Vakuutuksen ehdon kohta 5.7 - Vakuutustapahtumiin liittyvät rajoitukset

Vakuutuksesta ei korvata eläimen menettämistä, joka on aiheutunut mm.

- ontumavioista

- muista kroonisista tai äkillisistä liikuntahäiriöistä

- siitä, että hevosen suorituskyky tai käyttökelpoisuus häviää tai alenee olennaisesti sellaisen sairauden tai vamman seurauksena, jonka perusteella hevosen lopettaminen ei ole välttämätöntä

Asian arviointi

Asiakkaat ovat katsoneet, että heidän hevosensa oikean jalan oireilu maaliskuusta 2014 alkaen oli kehittynyt elokuuhun 2015 mennessä sairaudeltaan niin vakavaksi ja parantumattomaksi, että hevosen lopettaminen oli ollut 14.8.2015 eläinlääketieteellisesti perusteltua.

Hevosen 10.8.2015 potilaskertomuksen esitietojen mukaan joulukuussa 2014 hevonen oli loukannut oikean etujalan hankositeen sisähaaran alueen. Tarhasta tuotaessa hevonen oli ontunut. Hevosella oli nyt jo päästy ajamaan, mutta se ei tahdo kestää yhtään reippaampaa vauhtia, vaikka valmennuksessa oli noudatettu uä-tutkimuksen perusteilla annettua treeniohjelmaa. Ontuu nyt jalkaansa.

Samaisen 10.8.2015 potilaskertomuksen tilakuvauksen mukaan hevosen oikean etujalan hankositeen sisähaarassa on turvotusta ja lämpöä ja vaurioalue on palpaatioarka (kosketusarka). Hevonen oli ontunut käynnissä 2/5. Diagnoosiksi oli asetettu oikean etujalan hankositeen sisähaaran vaurio.  Näin ollen eläinlääkäri oli todennut, että hevosen hankosidevaurio oli uusiutunut kolmatta kertaa ja vaurioalue oli suurentunut huomattavasti. Eläinlääkärin mukaan hevosella ei ollut ennustetta kilpahevoseksi ja harrastekäyttöönkin ennuste oli huono. Eläinlääkäri oli suositellut hevosen lopettamista eläinsuojelullisista syistä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että maaliskuussa 2014 juoksutarhassa tapahtuneen liukastumisen seurauksena hevonen ei vammautunut niin vakavasti, että hevosen 14.8.2015 lopettamista voisi pitää suoranaisesti po. onnettomuuteen liittyvänä välttämättömänä toimenpiteenä.

Vakuutuslautakunta myös toteaa, että eläinlääkäri ei ole määrännyt asiakkaiden hevosta lopetettavaksi. Hevonen ei ole ollut 14.8.2015 sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ollut ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.  Näin ollen hevosen lopettaminen 14.8.2015 ei ole ollut vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla välttämätöntä.

Vakuutuslautakunta vielä selvyydeksi toteaa, että hevosvakuutuksessa on hevosen arvon korvaamisesta ja hevosen sairauskulujen korvaamisesta osin eri ehdot.

Asiakkaiden valituksessaan esittämästä vakuutusehtojen yksipuolisesta ja asiakkaille yllätyksellisestä muuttamisesta Vakuutuslautakunta lopuksi toteaa, että nyt sovellettavat hevosvakuutuksen ehdot ovat olleet voimassa 1.1.2012 alkaen eli jo ennen asiakkaiden aikaisempaa hevosvahinkoa vuonna 2013.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Ylitapio

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa