Tapahtumatiedot

A:n perheen osakehuoneistossa sattui putkirikosta johtunut vesivahinko 26.1.2012. Vahinkoilmoituksen mukaan vuoto tapahtui asunnon katon alueella ja vettä valui jokaiseen huoneeseen. Osa huonekaluista ja elektroniikasta vaurioitui vuotovedestä. Rakennusvahinkoa koskevan tarkastusraportin mukaan kartoitushetkellä 27.1.2012 palokunta oli kohteessa poistamassa vettä. Huoneiston katosta oli valunut vettä useasta kohdasta. Raportin valokuvien perusteella kartoitushetkellä ainakin osassa huoneistoa oli irtaimistoa.

A:n perhe majoittui 26.1.–2.2.2012 hotellihuoneeseen ja muutti tämän jälkeen korjaustöiden ajaksi tilapäisasuntoon. Asumisen keskeytyminen jatkui kesälle 2012 saakka. M Oy siirsi koti-irtaimistoa tilapäisvarastoon. M Oy:n 20.2.2012 päivätyn laskun mukaan poismuuton osalta lasku oli 2 600 euroa. Varastotilan lasku ajalta 25.1.–30.3.2012 oli 600 euroa.

A haki korvausta asumis-, muutto- ja varastointikuluista vuotovahinko-osan sisältävästä irtaimistolle otetusta kotivakuutuksesta. Lisäksi korvausta haettiin irtaimistolle tulleista esinevahingoista. Vakuutuskirjan mukaan irtaimisto-osan vakuutusmäärä oli 54 236 euroa.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiön 15.5.2012 antaman päätöksen mukaan suoranaisen esinevahingon lisäksi vakuutuksesta korvataan lisäkustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat siitä, että asuntoa ei voida kokonaan tai osittain käyttää kohdassa 25 mainittujen vahinkotapahtumien johdosta; nämä kustannukset korvataan, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin. Ehtojen mukaan asunnon käyttämiseen liittyvistä lisäkustannuksista suoritetaan korvauksena enintään 1 % kuukaudessa asuinrakennuksen vakuutusmäärästä enintään kuuden kuukauden ajalta sekä enintään 5 % kuukaudessa vakuutuskirjaan merkitystä koti-irtaimiston vakuutusmäärästä tai enimmäiskorvausmäärästä enintään kuuden kuukauden ajalta. Korvauksen määrää laskettaessa otetaan huomioon todelliset kustannukset, joista vähennetään säästyneet asumiskustannukset. Korvauksesta vähennetään omavastuu 10 % korvattavista kustannuksista, kuitenkin vähintään vakuutuskirjassa mainittu omavastuu.

Päätöksen mukaan A:n vakuutuksesta korvausta voidaan suorittaa 2 440,60 euroa kuukaudessa. Irtaimisto-osan vakuutusmäärä on 54 236 euroa. Kun siitä huomioidaan 5 prosentin osuus ja tulosta vähennetään 10 prosentin määrä, saadaan 2 440,60 euron kuukausikorvaus. A:lle on päätöstä annettaessa korvattu kuluja 7 908 euroa. Vakuutuksesta korvattava enimmäiskorvausmäärä tammikuun lopulta huhtikuun loppuun on 7 872, 80 euroa. M Oy:n laskua ei korvata.

Vakuutusyhtiö suoritti lisäksi korvausta vaatteiden pesusta.

Valitus

A:n valituksen mukaan irtaimisto on jouduttu siirtämään laajan vesivahingon johdosta M Oy:n varastoon. M Oy:n 20.2.2012 päivätyn laskun kuluissa on kysymys kertaluontoisesta pelastustoimesta, joka tulee korvata vakuutuksesta vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:n määräysten perusteella.

Koti-irtaimisto on siirretty välittömästi vahinkotapahtuman satuttua säilytykseen M Oy:n tiloihin, koska A:lla ei ole ollut irtaimiston säilytykseen soveltuvia lämpimiä varastotiloja. Toiminnallaan A on pyrkinyt rajoittamaan vesivahingon jo aiheuttamia vahinkoja ja samalla yrittänyt varmistaa, ettei asuntoon tulvineen veden johdosta pääse syntymään mahdollisesti uusia vahinkoja. Kyse on vahingon rajoittamis- ja torjumistarkoituksessa tehdystä pelastustoimesta. Vakuutettu on velvollinen ryhtymään pelastustoimiin kykyjensä mukaan. Toimiin ryhtymistä ja niiden sisältöä arvioidaan subjektiivisesti vakuutetun tietojen, koulutustason ja muiden yksilöllisten olosuhteiden mukaan ottaen lisäksi huomioon kunkin tapauksen olosuhteet. Vakuutetulle ei esimerkiksi voida asettaa vaatimusta, että hän pystyisi välittömiä toimia vaativassa, uhkaavassa tilanteessa harkitsemaan tarkoin kaikkia mahdollisia toimenpiteitä.

A on tapauksessa toiminut kykyjensä ja parhaan ymmärryksensä mukaan. Olosuhteet ovat tapahtuma-aikana olleet hankalat, koska vesivuoto on ollut laaja ja aggressiivinen, joten päätös irtaimiston siirtämisestä on tullut tehdä nopeasti. Irtaimistolle aiheutunut vaara on näin ollen ollut välitön ja konkreettinen. Vahinko on sattunut tammikuussa. Kylmyydelle ja kosteudelle aran sekä osittain jo kastuneen irtaimiston siirtäminen lämpimään ja kuivaan tilaan on ollut ensisijaisen tärkeää. Mikäli irtaimisto olisi jätetty asuntoon tai siirretty esimerkiksi kylmään varastotilaan, olisi tästä syntynyt lisää vahinkoa irtaimistolle tai ainakin sen vaara. Tämän perusteella vakuutusyhtiö olisi voinut väittää A:n laiminlyöneen vakuutussopimuksesta johtuvat velvollisuutensa ja evätä korvaukset.

M Oy:n 20.2.2012 päivätty lasku tulee korvata pelastamiskuluna. Samalla perusteella tulee korvata M Oy:n tavaroiden säilytystä koskevat 550,95 euron (1.4.–31.5.2012) ja 604,66 euron (1.6.–31.7.2012) laskut. Lisäksi A:n valituksessa huomautetaan, että vakuutusyhtiöön on lähetetty kolme uudelleenkäsittelypyyntöä, joihin vakuutusyhtiöstä ei ole vastattu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan A:n vaatimuksen, selvittää asumiskeskeytyksen perusteella maksettavien korvausten yleisiä perusteita ja viittaa päätöksessä mainittuun vakuutusehtoon. Vastineen mukaan vakuutusyhtiö on maksanut korvausta asumiskustannuksista kuudelta kuu­kaudelta (2.2.–23.7.2012) 2 300 euroa per kuukausi eli 13 110 euroa sekä korvausta hotellikustannuksista ajalta 26.1.–2.2.2012 yhteensä 1 008 euroa, josta on vähennetty omavas­tuu­osuus. A:n koti-irtaimiston korvausmäärä on 54 236 euroa, joten hän voi saada korvausta 2 440,60 euroa kuukaudessa kuuden kuukauden ajan eli yhteensä 14 643,60 euroa. Vakuutuksesta on korvattu 13 968 euroa. Vakuutusyhtiö tulee maksa­maan 675,60 euron lisäkorvauksen. Tämä korvaus suoritettiin päätöksen mukaan pois- ja takaisinmuutosta sekä irtaimiston vuokrakuluista.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 3.1–2 §:n (Säännösten pakottavuus) mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskor­vaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 32.1–2 §:n (Pelastamisvelvollisuus vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 61 §:n (Pelastamiskustannusten korvaaminen) mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Vakuutusehdot

27.3.1 Vakuutuksesta korvataan vakuutuskauden aikana vakuutuksen kohteelle aiheutunut, äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta ulkoisesta tapahtumasta johtuva suoranainen esinevahinko.

27.3.2 Suoranaisen esinevahingon lisäksi vakuutuksesta korvataan

• lisäkustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat siitä, että asuntoa ei voida kokonaan tai osittain käyttää kohdassa 25 mainittujen vahinkotapahtumien johdosta; nämä kustannukset korvataan, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin. Ehtojen mukaan asunnon käyttämiseen liittyvistä lisäkustannuksista suoritetaan korvauksena enintään 1 % kuukaudessa asuinrakennuksen vakuutusmäärästä enintään kuuden kuukauden ajalta sekä enintään 5 % kuukaudessa vakuutuskirjaan merkitystä koti-irtaimiston vakuutusmäärästä tai enimmäiskorvausmäärästä enintään kuuden kuukauden ajalta. Korvauksen määrää laskettaessa otetaan huomioon todelliset kustannukset joista vähennetään säästyneet asumiskustannukset. Korvauksesta vähennetään omavastuu 10 % korvattavista kustannuksista, kuitenkin vähintään vakuutuskirjassa mainittu omavastuu.

Ratkaisu

Tapauksessa on riitaa irtaimiston poissiirrosta ja varastoinnista aiheutuneiden kulujen korvaamisesta. Vakuutusyhtiö katsoo täyttäneensä asiassa korvausvastuunsa. A:n valituksen mukaan irtaimiston poissiirrosta ja varastoinnista aiheutuneet kulut tulisi korvata esinevahingon pelastamiskustannuksina. Vakuutusyhtiö on korvannut näistä kuluista 675,60 euron osuuden vakuutusehtojen kohdan 27.3.2 perusteella.

Vakuutuslautakunta pitää asiassa riidattomana, että vakuutusyhtiö on suorittanut vakuutusehtojen mukaisen korvauksen asumisen keskeytymistä koskevan korvausperusteen nojalla. Riitaa on siitä, tuleeko korvausta suorittaa vakuutussopi­muslain tarkoittamina pelastamiskustannuksina. Vakuutussopimuslaki on kuluttajasuhteissa pakottava. Vakuutusyhtiö ei voi kuluttajasuhteessa sopimusehdoilla rajoittaa korvausvastuutaan lain säännösten osoittamasta vähimmäistasosta.

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan pelastamisvelvollisuus (vahingontorjuntavelvollisuus) merkitsee esimerkiksi palovakuutuksessa sitä, että vakuutetun on tulipalon sytyttyä ryhdyttävä sammutustoimiin. Lain mukaan vakuutuksenantajan tulee korvata pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Pelastamisvelvollisuus voi lain mukaan olla käsillä silloin, kun vakuutettua omaisuutta tai etuutta on kohdannut tai välittömästi uhkaa vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma.

Pelastamisvelvollisuutta koskevien säännösten keskeisenä tarkoituksena on kannustaa vakuutettua vahinkojen torjumiseen ja korvausmenon pienentämiseen. On yleisesti tunnettua, että osa koti-irtaimistosta vahingoittuu nopeasti veden ja kosteuden vaikutuksesta.  Tässä tapauksessa on ollut kysymyksessä talvella sattunut laaja vesivahinko, jossa vettä on tullut asuntoon katosta. Käsillä on ollut tilanne, jossa omaisuuden vahingoittuminen on välittömästi uhannut. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiassa tällaisten irtaimistovahinkojen kuulumista kotivakuutuksen esineosan korvauspiiriin. On ilmeistä, että tavaroiden nopealla poissiirtämisellä on voitu rajoittaa ja vähentää irtaimistolle vuotoveden vaikutuksesta aiheutuvaa vahinkoa. Toisaalta kaikki koti-irtaimisto ei vuotovahinkotapauksissa ole välittömän pilaantumisen vaarassa. Tässä ta­pauksessa koti-irtaimistoa olisi mitä todennäköisimmin täytynyt laajalti siirtää pois huoneistosta myös rakennukselle aiheutuneiden vaurioiden korjaustöiden johdosta.

Edellä todettu huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo, että tavaroiden poissiirtämisestä aiheutuneita kuluja voidaan tässä tapauksessa pitää osittain vakuutussopimuslain mukaisina pelastamiskustannuksina. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta harkitsee, että tällaisen kustannuksen osuus on puolet M Oy:n laskun muuttopalvelua koskevasta summasta eli 1 300 euroa. Samoin pelastamiskuluna voidaan pitää varastotilan vuokrakulua siltä osin kuin se koskee välittömästi vahingon jälkeistä aikaa. Tällaisena osuutena lautakunta pitää 100 euroa vuokrakuluista. Muilta osin M Oy:n 20.2.2012 päivätyn laskun kulut, myöhemmät varastotilan vuokrakulut ja mahdolliset irtaimiston takaisin muuttamisesta aiheutuneet kulut eivät ole aiheutuneet vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta vaan siitä, että A:n vakituista asuntoa ei ole voitu käyttää.

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan asiassa vakuutusehtojen kohdan 27.3.2 mukaisien korvauksien lisäksi 1 400 euron korvauksen pelastamiskuluina. Lautakunta toteaa lisäksi yleisesti, että hyvän vakuutustavan ja korvaustoiminnan periaatteiden mukaisesti vakuutusyhtiön tulee vastata sille toimitettuun uudelleenkäsittelypyyntöön. Jos korvausratkaisua ei tulla muuttamaan, voidaan vakuutettu tällaisessa tapauksessa ohjata muutoksenhakumenettelyyn.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA