Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan omistaman vuonna 1966 valmistuneen hallikiinteistön rakenteet rikkoutuivat 17.3.2011. Vahinkoilmoituksen mukaan onnettomuusajankohtana hallin katolla oli alle puolet rakennusvuonna sallitusta peruslumikuormasta, joten rakennuksen rikkoutuminen ei voinut johtua lumikuormasta, vaan jostain muusta syystä. Korvausta on haettu yrityksen esinevakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 28.5.2011 päivätyssä päätöksessään lausunut, että saadun selvityksen mukaan hallin katolle oli kertynyt satanutta lunta niin paljon, että sen tukirakenteet antoivat periksi lumen painosta. Koska kyseessä oli lumen painosta eli normaaleista sääolosuhteista aiheutunut vahinko, sitä ei vakuutusehtojen mukaan korvattu.

Valitus

Vakuutuksenottajan mukaan vahinko ei ollut aiheutunut pelkästään katolle kertyneestä lumesta vaan luultavimmin usean tekijän yhteisvaikutuksesta sellaisissa olosuhteissa, joissa sortumisvahinkoa ei ollut pidettävä ennalta arvattavana. Rakennus oli suunniteltu voimassa olevien rakenteen riittävää kestävyyttä edellyttävien normien ja käytännön mukaisesti. Rakennuslupaviranomainen oli edellyttänyt toteutettavalta tekniseltä rakenteelta myös niin sanotun peruslumikuorman kestävyyttä. Rakennuksen tekninen rakenne ja toteutus olivat valmistuttuaan täyttäneet tuolloin voimassa olleet lupaehdot muun muassa kantavuuden osalta. Rakennus oli kestänyt sortumatta 45 talvea.

Suomen ympäristökeskuksen ilmoituksen mukaan alueen keskimääräinen lumikuorma oli ollut noin 10 kiloa vähemmän kuin rakennusmääräysten mukainen peruslumikuorma. Lumikuorma oli vahinkopaikkakunnalla maaliskuun puolivälissä selvästi keskimääräistä suurempi mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen. Perusluomikuorman arvo vuosina 1955–1969 oli ollut noin 160 kiloa neliömetriä kohti. Lausunnon mukaan keskimääräinen lumikuorma vahinkopaikan lähiseudulla oli vahinkopäivänä ollut noin 150 kiloa neliömetriä kohden. Myöskään Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostuksen mukaan peruslumikuorma ei ollut ylittynyt. Insinööritoimiston 21.9.2012 antaman lausunnon mukaan saatavissa olevien tietojen perusteella hallin sortumisen syytä ei voitu arvioida.

Vakuutetut olivat silmämääräisesti havainnoineet lumen määrää rakennuksen korkeimman kohdan päällä. Seinän vierellä oleva lumi ei yleisen elämänkokemuksen mukaan aiheuttanut rakennukselle sortumisriskiä. Nyt sortunut rakennus oli kuitenkin kaarihalli, joten ei voitu tarkasti määrittää, missä kohden kaarta seinä loppui ja katto alkoi. Se osa hallin ylintä kaarirakennetta, joka oli varmasti tulkittavissa kattorakenteeksi, oli ollut vakuutuksenottajan valvontavastuulla. Esillä olevassa tapauksessa liiallinen lumi oli kuitenkin ollut kinostuneena osin maata ja osin saman puolen seinämää vasten ja samanaikaisesti hallin toinen seinämä oli ollut lähes lumeton.

Jälkikäteen oli oletettavissa, että kuormituksen epätasaisuus oli osaltaan voinut johtaa kaarirakenteen pettämiseen. Ei voitu todeta, oliko hallin rakenteissa ollut ruostumista, väsymistä tai valmistusvirhettä tai oliko hallin vuokralainen tai tämän alivuokralainen mahdollisesti toiminut rakennetta kuormittavalla tavalla. Vakuutuksenottajan mukaan vahinko ei johtunut rajoitus­ehdon mukaisesti sääolosuhteista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kertonut 3.1.2013 päivätyssä vastineessaan, että onnettomuus­selosteessa ja poliisin teknisessä tutkinnassa on katsottu kaarihallin romahtamisen aiheutuneen lumikuormasta. Rikkovakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman sisäisen tai ulkoisen tapahtuman aiheuttaman rikkoutumisen. Vakuutuksesta ei korvata kuitenkaan sääolojen, kuten lumisateen tai jään ja lumen painosta tai niiden liikkeestä aiheutuneita vahinkoja. Ehtokohta ei ota kantaa siihen, onko rakennuksen rakenteet tehty rakennusmääräysten mukaisesti tai onko lumikuorma ollut suurempi tai pienempi kuin kattorakenteille laskettu lumikuorma.

Kaarihallin romahtamisen syyksi ei ollut voitu osoittaa muuta tekijää kuin lumi­kuorma. Valituksessa oli listattu mahdollisia syitä, jotka olivat voineet myötävaikuttaa vahingon syntyyn. Hitaasti aiheutuneet vahingot, kuten ruostuminen ja väsyminen, eivät ole vakuutuksesta korvattavia tapahtumia. Vakuutus ei myöskään korvaa käyttö- ja valmistusvirheen aiheuttamia vahinkoja. Rakennus­virheen aiheuttama vahinko ei ole ennalta arvaamaton tapahtuma, vaan virheestä aiheutunut luonnollinen seuraus.

Näyttötaakka korvattavan vahinkotapahtuman sattumisesta on korvauksen hakijalla eli vakuutuksenottajalla. Viranomaisselvityksissä oli todettu, että kaarihallin sortuminen oli seurausta lumikuormasta. Vaikka vahinko vakuutuksenottajan näkemyksen mukaisesti ei olisi aiheutunut yksin lumikuormasta, ei kaarihallin sortumisen syyksi ole voitu osoittaa mitään vakuutuksesta korvattavaa äkillistä ja ennalta arvaamatonta tapahtumaa.

Selvitykset

27.4.2011 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan hallista ei ollut pystyssä muuta kuin molemmat päädyt. Hallissa säilytettiin autoja ja linja-autoja. 18.3.2011 paikalle saapui ylikonstaapeli poliisilaitoksen teknisestä tutkinnasta. Ylikonstaapeli vahvisti, että rakennuksen sortuminen oli aiheutunut rakennuksen päälle kasautuneen lumen painosta.

Suomen ympäristökeskuksen 25.5.2011 antaman lausunnon mukaan keskimääräinen lumikuorma lähiseudulla oli 17.3.2011 noin 150 kiloa neliömetrillä. Vahinkopäivän maaston lumimäärä 150 kiloa alitti alueen rakenteiden kuormitusmääräysten mukaisen peruslumikuorman, joka oli vuosina 1955–1969 noin 160 kiloa neliömetrillä. Lumi jakautuu kuitenkin epätasaisesti ja joillekin katoille sitä kinostuu huomattavasti enemmän kuin maastoon. Tästä syystä oli mahdollista, että vahingoittuneen rakennuksen lumikuorma on ollut peruslumikuormaa suurempi. Todennäköisesti kattojen peruslumikuorman arvo on ylittynyt paikoitellen maastossakin. Koska maastossa mitatut lumikuormat olivat 17.3.2011 niin lähellä kattojen peruslumikuorma-arvoja, oli vahinkopaikkakunnalle tuolloin annettu Suomen ympäristökeskuksen verkkosivuilla lumikuormavaroitus.

Onnettomuuspaikkaa lähin lumilinja, josta Suomen ympäristökeskus mittaa lumikuormaa, sijaitsi kahdeksan kilometrin päässä vahinkopaikkakunnan keskustasta. Tällä läheisellä lumilinjalla tehtiin lumimittaus 15.3.2011. Keskimääräinen lumikuorma linjalla oli tuolloin 159 kiloa neliömetrillä, keskimääräinen lumen syvyys oli 61 senttimetriä ja tiheys 283 kiloa kuutiometrillä. Lumikuorma pysyi yhtä suurena 17. päivään saakka, eivätkä lumen syvyys ja tiheyskään todennäköisesti juuri muuttuneet noina päivinä. Maan pinnalla mitatut lumen syvyyden ja tiheyden arvot eivät kuvaa luotettavasti lumitilannetta rakennuksen katolla, sillä katoille lumi kinostuu usein tiiviimmin kuin maastoon mm. tuuliolosuhteiden takia.

Lumikuorma oli onnettomuuspaikkakunnalla maaliskuun puolivälissä selvästi keskimääräistä suurempi, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen. Lähimmällä lumilinjalla oli enemmän lunta kuin 17.3.2011 viimeksi kevättalvella 1999. Vuosina 1996 ja 2010 lumikuormat olivat olleet melko lähellä maaliskuun 2011 lukemia. Jotta voitiin vertailla maaliskuun lumitilannetta pitkän ajan keskiarvoon, oli tarkasteltava lumen aluevesiarvoja, joita oli saatavilla pitkältä havaintojaksolta. Lumen aluevesiarvo kuvasi tietylle valuma-alueelle laskettua keskimääräistä lumen vesiarvoa millimetreinä, joka vastaa lukuarvoltaan lumikuormaa kilogrammoina neliömetriä kohden.

Onnettomuuspaikkakunnan tilannetta kuvasi parhaiten valuma-alue 14718, joka sijaitsee kaupungin itäpuolella. Kyseisenä vuonna valuma-alueen 14718 lumikuorma oli 16.3.2011 150 kiloa neliömetrillä eli vuosien 1964–2010 keskiarvoa (41 kiloa neliömetrillä) suurempi. Maaliskuun 2011 lumikuorman ero keskimääräiseen oli huomattava, mutta esimerkiksi 1980-luvulla oli ollut kolme talvea, jolloin lunta oli ollut vielä selvästi enemmän. Myöhemminkin oli muutamina kertoina päästy lähelle maaliskuun 2011 lukemia.

Vakuutusyhtiön 11.5.2011 päivätyn vahinkoselvityspöytäkirjan mukaan 1960-luvulla valmistunut teräsrunkoinen kaarihalli sortui toiselta lappeeltaan, jolloin rakennus vaurioitui korjauskelvottomaksi. Vahingon syynä oli hallin katto-osan ja kaarevan seinäosan päälle talven aikana kertynyt lumi. Pitkän pakkasjakson aikaan lumi ei ollut liukunut alas, vaan se oli jäätynyt kiinni katteeseen. Kevättalvella lumen vesiarvo oli kohonnut sadeveden sitoutuessa lumeen ja vesikaton kuormitus oli noussut kriittiselle tasolle.

Hallirakennuksen ikääntyminen ja rakenteiden oman painon lisääntyminen kattovuotojen, ripustuksien ynnä muiden seikkojen johdosta on saattanut myötävaikuttaa vaurioiden syntymiseen. Hallirakennuksen lumikuorman ja oman painon mitoituskuormista ei ole tietoa. Vahingon pääasiallisena syynä oli pöytäkirjan mukaan sallitun lumikuorman ylittyminen, joka oli johtanut teräsrakenteiden ristikkokehän taipumaan ja sen seurauksena niin sanottuun jatkuvaan sortumiseen.

Hallin kantavissa rakenteissa ei voitu pöytäkirjan mukaan todeta sellaisia muutostöitä, käytöstä aiheutuvia vaurioita tai muita sellaisia vikoja, joilla olisi syy-yhteys hallin sortumiseen. Hallin katto- ja seinärakenteiden päälle kertyneen lumen säännöllisellä poistamisella olisi voitu keventää vanhojen rakenteiden kuormitusta ja näin olisi voitu välttää rakenteiden sortuminen.

Vakuutuslautakunnalle on lisäksi toimitettu Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus "Kooste talven 2010–2011 rakennevaurioista".

Insinööritoimisto Y:n 21.9.2012 päivätyn lausunnon mukaan oikein suunniteltu ja rakennettu rakennus kestää sallittuja kuormia (esimerkiksi peruslumikuorma) paljon suurempia kuormia käytettävien varmuuskertoimien vuoksi. Halli oli aikanaan rakennettu sen aikaisten rakennusmääräysten mukaan ja viranomaiset olivat hyväksyneet sen käyttöönoton. Hallin rakenteista ei ollut kuitenkaan saatavissa rakennepiirustuksia tai lujuuslaskelmia. Lausunnon mukaan saatavissa olevien tietojen perusteella hallin sortumisen syytä ei voitu arvioida.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Rikkovakuutusehtojen kohdan 1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillisen ja ennalta arvaamattoman sisäisen tai ulkoisen tapahtuman tai sähköilmiön aiheuttama rikkoutuminen.

Kohdan 2.10 (Suunnittelu- ja valmistusvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut suunnittelu- ja valmistusvirheestä. Vakuutuksesta korvataan kuitenkin tällaisen vahingon seurauksena muulle vakuutetulle omaisuudelle aiheutunut äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko.

Kohdan 2.11 (Käyttövirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutettu käyttämällä esinettä virheellisesti tai käyttöohjeiden vastaisesti tai asettamalla esine alttiiksi liian kovalle rasitukselle.

Kohdan 2.12 (Yhdyskuntatekniikka, rakennukset, rakennelmat ja niiden osat) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut yhdyskuntatekniikalle (esim. vesi- ja viemärilinjoille), rakennuksille, rakennelmille tai niiden osille

- jään tai lumen painosta tai niiden liikkeestä

Kohdan 2.15 (Sääolosuhteet) mukaan vakuutuksesta ei korvata sääolojen kuten vesi- ja lumisateen, sulamisveden, kosteuden, kylmyyden ja lämmön aiheuttamaa vahinkoa ellei vahinko ole välitön ja väistämätön seuraus korvattavasta rikkovahingosta.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 10.1 (Korvauksen hakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen hakijan on viipymättä ilmoitettava vakuutusyhtiölle vahingosta. Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava.

Ratkaisu

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottajan omistaman hallikiinteistön rakenteet rikkoutuivat 17.3.2011. Korvausta on haettu yrityksen esinevakuutuksesta. Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko vahinko aiheutunut lumen painosta vai onko romahtamisen aiheuttanut jokin äkillinen ja ennalta arvaamaton sisäinen tai ulkoinen tapahtuma.

Vahinkotarkastuksen, tutkintailmoituksen ja onnettomuusselosteen mukaan on todennäköistä, että hallin romahtaminen on johtunut lumen painosta. Suomen ympäristökeskuksen lausunnon mukaan maaston keskimääräinen lumikuorma ei ylittänyt rakennusten kuormitusmääräysten mukaista peruslumikuormaa vahinkopäivänä 17.3.2011. Lausunnon mukaan lumikuorma jakautuu kuitenkin epätasaisesti, ja joillekin katoille kinostuu lunta huomattavasti enemmän kuin maastoon. Siksi on mahdollista, että katon lumikuorma on ollut peruslumikuormaa suurempi. Lisäksi lumi kinostuu katoille maastoa tiiviimmin.

Vahinkoselvityspöytäkirjan mukaan hallirakennuksen ikääntyminen ja rakenteiden oman painon lisääntyminen kattovuotojen ja ripustuksien ynnä muiden seikkojen johdosta on saattanut myötävaikuttaa vaurioiden syntymiseen.

Vakuutuksenottaja on hankkinut vuonna 2012 insinööritoimiston lausunnon, jonka mukaan romahtamissyytä ei voitu varmasti selvittää.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausta hakevan tulee osoittaa, että kyseessä on korvattava vakuutustapahtuma. Jos vakuutusyhtiö haluaa puolestaan vapautua korvausvelvollisuudesta, tulee sen näyttää, että kyse on ollut rajoitus­ehdon mukaisesta tapahtumasta. Korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että on tapahtunut vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Sekä vakuutuksen­ottaja että vakuutuksenantaja voivat osallistua vahingon syyn selvittämiseen. Lähtökohtainen vastuu korvattavan vahinkotapahtuman selvittämiseen on kuitenkin vakuutuksenottajalla. Se, että vahingon syy ei ole täysin selvillä, ei ole riittävä selvitys siitä, että vahinko tulisi korvata vakuutuksesta.

Halli on valmistunut vuonna 1966 ja Vakuutuslautakunta katsoo, että romahtamista on todennäköisesti edesauttanut hallin iästä johtuva kuluminen ja aineiden väsyminen. Nämä seikat ovat syntyneet hitaasti, eikä niiden osalta kyse ole ollut äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta sisäisestä tapahtumasta.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vaikka vahinko vakuutuksenottajan näkemyksen mukaisesti ei olisi aiheutunut yksin lumikuormasta, ei kaarihallin sortumisen syyksi ole voitu osoittaa mitään vakuutuksesta korvattavaa äkillistä ja ennalta arvaamatonta sisäistä tai ulkoista tapahtumaa. Pelkästään se seikka, että hallin on väitetty sortuneen äkillisesti ja ennalta arvaamatta, ei osoita, että hallin rikkoutumisen syy olisi ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan lumikuorma oli onnettomuuspaikkakunnalla maaliskuun puolivälissä selvästi keskimääräistä suurempi, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen. Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko on todennäköisesti aiheutunut keskimääräistä suuremman lumikuorman painon ja rakenteiden väsymisen yhteisvaikutuksesta. Näin ollen Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA