Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja H Oy oli tehnyt huhtikuun 2012 aikana erään uudisrakentamiskohteen alueella maaperän niin sanottua massastabilointia M Oy:n kanssa solmimansa aliurakkasopimuksen perusteella. Kysymyksessä oli menetelmä, jolla maaperää vahvistetaan lisäämällä maamassaan sideaineeksi sementtiä. Työn tarkoituksena oli saada aikaan työpeti myöhemmin rakennettavalle paalulaatalle ja estää paalujen katkeaminen laatan viereen kaivettavan kanaalin suuntaan.

Kohteessa myöhemmin aloitetun rakennustyön aikana maaperä oli kuitenkin alkanut vajota, mikä johti rakennelmien sortumiseen ja paalujen tuhoutumiseen. H Oy:n alueella 3. - 4.4.2012 ja 16. - 18.4.2012 tekemien massastabilointien todettiin epäonnistuneen liian alhaiseksi jääneen sideainepitoisuuden vuoksi. Aluetta ei voitu stabiloida uudelleen, minkä vuoksi M Oy oli joutunut vaihtamaan työmenetelmää ja muun muassa tukemaan kaivantoja rakentamalla teräsponttiseinämiä, tekemään uusia teräspaalutuksia ja maansiirtotöitä sekä jakamaan raudoitettavan alueen pienemmiksi lohkoiksi.

M Oy esitti näistä toimenpiteistä aiheutuneista lisäkustannuksista korvausvaatimuksen H Oy:lle.  M Oy:n 13.2.2013 päivätyn ja 11.6.2013 täydentämän vaatimuksen mukaan lisäkustannukset olivat yhteensä 872 332,87 euroa. M Oy:n vakuutusyhtiö oli korvannut vahingoista sittemmin 556 074,43 euron osuuden, joten jäljellä olevien H Oy:ltä vaadittujen kustannusten määräksi jäi 316 258,44 euroa.

H Oy on hakenut korvausta vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on 16.9.2013 päivätyssä korvauspäätöksessään kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa vedoten vakuutuksen rajoitusehtojen kohtiin 3.2.6 ja 3.2.3. Rajoitusten mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja. Vakuutuksesta ei myöskään korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun käsiteltävänä tai huolehdittavana. Vakuutusyhtiön mukaan tällaiseksi omaisuudeksi katsottiin muun muassa urakan kohde. Mikäli korvausvaatimukseen sisältyi H Oy:n aliurakkasopimuksen mukaisia asioita, ei työn kohteen vaurio- tai korjauskustannuksia voitu korvata vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on huomauttanut, että selvitysten mukaan osa pääurakoitsija M Oy:n vaatimuksista eli 162 000 euroa perustui tilaajan pääurakan viivästymisen johdosta esittämään vaatimukseen. Tilaajan mahdollinen oikeus saada M Oy:ltä korvausta urakan viivästymisestä ei ollut sortumavahingosta seurannutta välitöntä esinevahinkoa, josta H Oy aliurakoitsijana voisi olla korvausvastuussa. Nämä viivästymisseuraamukset oli erikseen määritelty tilaajan ja M Oy:n välisissä sopimuksissa eikä H Oy ollut niistä vastuussa.

Työtavan muuttamisesta aiheutuneiden lisäkustannusten osalta vakuutusyhtiö lausui, että H Oy:n korvausvastuu saattoi ulottua korkeintaan sen aiheuttaman esinevahingon korjaus- ja muihin vastaaviin suoriin kustannuksiin. Jos tilaaja tai pääurakoitsija oli päätynyt muuttamaan työn toteutustapaa, ei aliurakoitsija ollut velvollinen korvaamaan siitä johtuvia lisäkustannuksia, jotka eivät vakuutusyhtiön mielestä liittyneet esinevahinkoon ja sen korjaamisen. Tämän vuoksi mainittuja kustannuksia ei korvattu myöskään vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

Vahinkoa kärsinyt M Oy on pyytänyt Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta siitä, tulisiko vastuuvakuutuksesta korvata urakan toteutustavan muutoksesta johtuneet ylimääräiset kustannukset. Työtavan muutoksella oli pyritty estämään kolmansille osapuolille aiheutuva vahinko sortuma-alueen leviämisestä niiden omistamien rakennusten perustuksiin. Tällöin H Oy:n tuottamuksesta johtuneet vahingot olisivat huomattavasti ylittäneet M Oy:n korvattavaksi vaatimat lisäkustannukset työtavan muutoksesta, jolla sortumavaarassa ollut massastabiloitu maa-alue oli pontitettu ja sortumavaara ehkäisty. Kyseiset kolmansien osapuolten omistamat rakennukset eivät olleet H Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena ja siten vastuuvakuutuksen rajoitusehdon piirissä, vaikka H Oy:n tuottamuksen vaikutus oli niihin ulottunutkin.

M Oy:n mukaan urakkaa ei ollut mahdollista jatkaa alun perin valitulla toteutustavalla, kun H Oy:n suorittama massastabilointi oli epäonnistunut, ja sen johdosta maa oli vajonnut, rakennelmat olivat sortuneet ja paaluja oli tuhoutunut. Vajonnutta aluetta ei voitu enää stabiloida uudelleen. Vaarana oli, että stabiloitu osuus sortuisi muualtakin, mistä olisi voinut aiheutua hyvin suuri kokonaisvahinko. Mikäli sortuma-alue olisi levinnyt läheisten kerrostalon ja rivitalon perustuksiin asti, olisi kokonaisvahinko noussut useisiin miljooniin euroihin. Rakennukset olivat vaarassa jopa vajota. Näin ollen enempien vahinkojen välttämiseksi oli pakko siirtyä uuteen työmenetelmään.

Vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan vakuutetulla on vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa tai satuttua velvollisuus huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Velvollisuus koskee niitä toimenpiteitä, joilla poistetaan välitön toiselle aiheutuvan vastuuvahingon uhka. Näistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset korvataan vakuutuksesta. M Oy:n mielestä H Oy:n vastuuvakuutuksesta onkin korvattava nämä vahinkoa rajoittaneet ja lisävahinkoa ehkäisseet kustannukset vakuutusyhtiölle esitetyn selvityksen mukaisesti. M Oy on myös vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan asianajokuluinaan asiassa 3 600 euroa.

Vakuutusyhtiön 3.7.2014 esittämien näkemysten johdosta M Oy on vielä lausunut, että kolmansien osapuolten rakennukset eivät olleet H Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena. Kaivantojen sorruttua pelkkä töiden keskeyttäminen ja osapuolille ilmoittaminen ei ollut riittävä toimenpide rakennuksiin kohdistuneen vahingonvaaran torjumiseksi. Työtavan muutos kaivantojen tukemisella ja teräsputkipaalutuksella oli nimenomaan lisävahinkojen torjuntatoimenpide ja siitä johtuva lisäkustannus on korvattava vahingontorjuntakuluna. Vakuutusyhtiön tulkinta tarpeellisista vahingontorjuntatoimenpiteistä on ollut liian suppea.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että asiassa ei ollut esitetty mitään sellaista uutta selvitystä, jonka nojalla korvausratkaisua tulisi muuttaa. 13.2.2013 ja 11.6.2013 esitettyjen korvausvaatimusten mukaan korvaamatta oleva summa muodostui loppukaivannon ponttauksen aiheuttamista urakan lisäkustannuksista, aikatauluviiveeseen perustuneesta tilaajan vaatimuksesta sekä viereisten kerrostalojen viemäröinnin uudelleen järjestelyn kuluista.

Työtavan muutos vahingon johdosta

Vakuutusyhtiön mukaan varsinaiset sortumat ja niistä syntyneet vahingot oli jo korvattu M Oy:lle toisen vakuutusyhtiön myöntämästä rakennustyövakuutuksesta. Loppuosa kustannuksista oli aiheutunut virheen korjaamisesta ja työtavan muutoksesta, jonka vuoksi myös viereisten rakennusten viemäröinti jouduttiin järjestämään uudelleen. Vakuutusehtojen kohdan 3.2.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta, siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja. Ehtokohta ei edellytä, että koko urakka olisi ollut suoritettava uudelleen tai suoritetun työn koko tulos korjattu.

Maaperän massastabilointi oli suoritettu virheellisesti, koska maaperä ei ollut sen jälkeenkään kestänyt kaivamista. Tämän virheellisesti tehdyn työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta aiheutuneita kustannuksia ei vakuutusehtojen mukaan korvata H Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on asiassa 6.10.2014 antamassaan lisävastineessa lausunut tältä osin vielä, että massastabilointi oli M Oy:n puolelta katsottu riittäväksi työmenetelmäksi, mutta kun se oli havaittu virheelliseksi, oli jouduttu siirtymään uuteen menetelmään ja ponttaamaan myös ne alueet, jotka oli jo massastabiloitu.

Käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutusehtojen kohtaan 3.2.3, jonka mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu vahingot, jotka kohdistuvat vakuutuksenottajayrityksen käsiteltävänä ja huolehdittavana olevaan omaisuuteen. Tällaiseksi katsotaan muun muassa työsuorituksen, urakan tai muun sellaisen kohde. Omaisuudelle aiheutettu vahinko jää siten korvaamatta, jos omaisuus on ollut vakuutuksenottajan työsuorituksen kohteena vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa.

Tässä tapauksessa kaivanto oli ollut välittömästi H Oy:n työn kohteena, kun H Oy oli stabiloinut ja kaivanut maaperää. Sortumavahinko oli seurausta valitun työtavan virheellisyydestä. Koska vahinko oli aiheutunut omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tapahtuessa oli vakuutuksenottajan työn kohteena, ei vahinko vakuutusehtojen kohdan 3.2.3 mukaan kuulunut vakuutuksen korvauspiiriin. Mikäli korvausvaatimukseen on sisältynyt toisen vakuutusyhtiön maksaman korvauksen jälkeen vielä osuuksia, jotka olivat kohdistuneet H Oy:n aliurakkasopimuksen mukaiseen rakennuskohteeseen, ei työn kohteen vaurio- tai korjauskustannuksia korvattu vastuuvakuutuksesta, koska ne oli erikseen rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Lisävastineessaan 6.10.2014 vakuutusyhtiö on huomauttanut, ettei se ollut katsonut läheisten kolmansille kuuluneiden kiinteistöjen olleen vakuutusehdon mukaisesti H Oy:n huolehdittavina. Se sijaan kaivanto on ollut välittömästi H Oy:n työn kohteena, kun se oli stabiloinut sekä kaivanut maaperää, joten vahinko oli aiheutunut omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tapahtuessa oli H Oy:n työn kohteena.

Torjuntakulut

Siltä osin kuin M Oy oli vaatinut vahinkojen korvaamista vahingontorjuntakuluina, vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohtaan 7.2.1 ja lausunut, että vahingon torjuntatoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset korvataan vastuuvakuutuksesta ehtokohdassa 7.2.1 tarkemmin määritellyissä rajoissa. Jotta kustannus olisi vakuutuksesta korvattava, sillä on täytynyt torjua vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa. Pelastamisvelvollisuus koskee vain vakuutustapahtuman eikä muiden vahinkojen torjumista ja rajoittamista. Vakuutuksenantaja ei ole velvollinen korvaamaan kuluja silloin, kun on torjuttu vahinkoa, joka ei olisi kuulunut vakuutuksesta korvattaviin vahinkoihin.

Pelastamisvelvollisuus tulee kyseeseen vasta vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa. Välittömyydellä tarkoitetaan sitä, että vakuutustapahtuman vaara on konkreettinen. Vahingon vaaran konkreettisuus merkitsee myös sitä, että toimi lakkaa olemasta pelastamistoimi, kun vahingon vaara on ohi.

Massastabilointi itsessään oli tehnyt maaperästä vakaamman ja kantavamman. Näin ollen kohteessa ei ole ollut akuuttia sortumisvaaraa niin kauan, kun maaperää ei kaivettu. Vahingonvaara oli syntynyt vasta, kun maaperää oli kaivettu. Tällöin maaperä oli antanut periksi ja kaivettu kuoppa oli romahtanut. Vakuutusyhtiö on asiassa 6.10.2014 antamassaan lisävastineessa lausunut tältä osin vielä, että kyseinen kaivanto oli ollut etäällä kolmansien osapuolten kiinteistöistä. Sen sortuminen ei aiheuttanut välittömästi uhkaavaa vahingonvaaraa kyseisille kiinteistöille, koska sortuma ei edennyt kaivamattomassa maaperässä. Näin ollen kiinteistöjen kohdalla ei ollut sortumavaaraa. Päinvastoin massastabilointi oli vahvistanut maaperää.

Korvattavaksi tulevat nimenomaan vahingontorjunta- tai -rajoittamistoimien aiheuttamat kustannukset. Pelastamisvelvollisuudessa on kyse poikkeuksellisista toimista tai joskus toimimatta jättämisestä, kuten tässä tapauksessa. Mitään vahinkoa ei olisi tapahtunut, jos maaperää ei olisi kaivettu. Tässä tapauksessa siis vahingon torjunnaksi olisi riittänyt se, että maaperälle ei tehdä mitään, koska ilman kaivamista mitään äkillistä sortumisvaaraa ei ollut.

Näin ollen pelkkä osapuolien varoittaminen siitä, että maaperää ei saa kaivaa, on ollut riittävä toimenpide, jolla on poistettu välitön toiselle aiheutuneen vastuuvahingon uhka. Vahingonvaara on ollut ohi, kun kaivamiskiellosta on ilmoitettu osapuolille. Muut toimenpiteet eivät ole enää olleet korvattavia pelastustoimia.

Vakuutusyhtiön arvion mukaan kustannukset edellä mainitusta varoittamisesta ovat jääneet alle vakuutuksen omavastuun. Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei se ota kantaa valitun toimintatavan oikeellisuuteen tai siihen, olisiko H Oy edes korvausvastuussa, jos kyseiset talot olisivat valitun toimintatavan vuoksi romahtaneet.

Varallisuusvahinko

Vakuutusyhtiön saamien selvitysten perusteella pääurakoitsijana toimineen M Oy:n vaatimukseen on liittynyt osia, jotka perustuvat tilatun rakennustyön viivästymiseen. H Oy:llä on ollut M Oy:n kanssa kohteen rakennustyötä koskeva aliurakkasopimus. M Oy:n ja tilaajan väliset korvausasiat ratkaistaan niiden välisen sopimuksen mukaisesti.

Toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan henkilö- ja esinevahingot sekä niihin välittömästi yhteydessä olevia taloudellisia vahinkoja. Koska tässä tapauksessa ei ole ollut kyse korvattavasta henkilö- tai esinevahingosta, ei myöskään taloudellinen vahinko tule korvattavaksi toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Asianajokulut

Vakuutusyhtiö on kiistänyt M Oy:n lautakuntamenettelyssä esittämän asianajokuluja koskevan vaatimuksen. Asian saattaminen Vakuutuslautakunnan käsittelyyn ei edellytä lakimiehen käyttöä. Vakuutusyhtiö on vedonnut myös Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) ohjesääntöön, jonka mukaan lautakunnat eivät käsittele niille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista, ja lautakunnan tätä koskevaan ratkaisukäytäntöön.

Välitoimi

Lautakunta on varannut H Oy:lle kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksen vakuutuksenottajana tilaisuuden esittää asiassa oma laumansa. H Oy ei ole antanut lausumaa asiasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Vakuutuslautakunnalle toimitetun asiakirjaselvityksen perusteella H Oy oli suorittanut erään rakennuskohteen alueella maaperän massastabiloinnin pääurakoitsija M Oy:n kanssa tekemänsä aliurakkasopimuksen perusteella. M Oy:n myöhemmin suorittaman rakennustyön aikana maaperä oli kuitenkin alkanut vajota, mikä johti rakennelmien sortumiseen ja paalujen tuhoutumiseen. Tutkimuksissa on todettu, että tuntemattomaksi jääneestä syystä sattuneen H Oy:n virheen vuoksi maaperään sekoitetun sideaineen pitoisuus oli jäänyt paikoittain liian alhaiseksi, mikä aiheutti maaperän vajoamisen ja sortumisen.

Pääosa M Oy:lle aiheutuneista vahingoista oli korvattu M Oy:n omasta rakennustyövakuutuksesta. Nyt riidanalaisena oleva H Oy:n vastuuvakuutuksesta korvattavaksi vaadittu 316 258,44 euron kustannusosuus on lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella pääosin aiheutunut virheen vuoksi välttämättömäksi käyneestä kaivantojen tukemisesta teräsponttiseinin, pääurakan tilaajan urakan viivästymiseen perustuneesta vaatimuksesta sekä viereisten kiinteistöjen viemäröinnin uudelleen järjestelystä. Asiassa on kyse siitä, onko H Oy:n virheestä pääurakoitsija M Oy:lle aiheutunut edellä mainittu vahinko vakuutusehtojen mukaan korvattava H Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 3.2.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun

- valmistettavana, asennettavana, korjattavana, taikka muulla tavoin käsiteltävänä,

- säilytettävänä,

- suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri tai

- muulla tavoin vakuutuksenottajan huolehdittavana.

Vakuutusehtojen kohdan 3.2.6 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta, siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja.

Vakuutusehtojen kohdan 3.2.16 mukaan vakuutuksesta ei korvata sellaista taloudellista vahinkoa, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Vakuutusehtojen kohdan 7.2.1 mukaan vakuutetulla on vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa tai satuttua velvollisuus huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta (ks. Yleiset sopimusehdot YL, kohta 6.2). Tämä velvollisuus koskee ainoastaan niitä toimenpiteitä, joilla poistetaan välitön toiselle aiheutuvan vastuuvahingon uhka, mutta ei tätä pitemmälle ulottuvia vahingon jälkitoimia, ellei vakuutusyhtiön kanssa erikseen toimenpiteistä sovita. Näistä välttämättömistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset korvataan vakuutuksesta.

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Asian arviointi

1) Vahinkojen korvattavuudesta vakuutusehtojen mukaan, urakan toteuttamistavan muuttaminen vahingon johdosta, työn tuloksen korjaaminen (vakuutusehtojen kohta 3.2.6)

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen kohtaan 3.2.3, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan käsiteltävänä tai huolehdittavana, lautakunta toteaa, että urakka-asiakirjojen perusteella H Oy:n aliurakka oli koskenut ainoastaan maaperän massastabilointia. Näin ollen H Oy:n käsiteltävänä ja työn kohteena virheen tapahtuessa on ollut ainoastaan kyseisen alueen maaperä. Sittemmin vahingon kohteeksi joutuneita rakenteita eli paalutuksia ja kaivantoja ei H Oy:n teon tai laiminlyönnin tapahtuessa ollut vielä rakennettu. Tämän perusteella lautakunta katsoo, ettei asiaan voida soveltaa vakuutusehtojen kohdan 3.2.3 rajoitusta.

Vakuutusyhtiö on hylännyt M Oy:n korvausvaatimuksen vedoten ensisijaisesti vakuutusehtojen kohtaan 3.2.6, jonka mukaan H Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka johtuvat virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta tai työn uudelleen suorittamisesta.

H Oy:n laatiman päiväämättömän työselityksen ja M Oy:n urakkatarjousvaiheessa 13.2.2012 lähettämän sähköpostiviestin perusteella maaperän stabiloinnin tarkoituksena oli ollut saada aikaan työpeti myöhemmin rakennettavalle paalulaatalle ja estää paalujen katkeaminen laatan viereen kaivettavan kanaalin suuntaan. Työpedin H Oy:n virheen vuoksi epäonnistuttua M Oy on joutunut vaihtamaan oman urakkaosuutensa työtavan kustannuksiltaan alun perin suunniteltua kalliimmaksi. Vaihtamalla työtapaa M Oy on saanut urakan toteutettua H Oy:n virheestä huolimatta. Näin ollen lautakunta katsoo, että työtavan muuttamisessa on ollut kysymys vastuuvakuutuksen rajoitusehdon 3.2.6 mukaisesta virheellisesti suoritetun työn tuloksen korjaamisesta. Tämän vuoksi kustannukset, jotka ovat aiheutuneet työtavan muuttamisesta mukaan lukien siihen liittynyt viereisten kiinteistöjen viemäröinnin uudelleen järjestely, eivät ole H Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa.

M Oy:n esittämä korvausvaatimus on asiakirjojen mukaan sisältänyt vielä pääurakan tilaajan M Oy:lle esittämän urakan viivästymiseen perustuneen 162 000 euron määräisen korvausvaatimuksen. Vakuutusyhtiö on hylännyt korvausvaatimuksen vedoten siihen, että H Oy:n vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan ainoastaan toiselle aiheutettuja henkilö- ja esinevahinkoja ja että vakuutusehtojen kohdan 3.2.16 rajoituksen mukaan vakuutuksesta ei korvata sellaista taloudellista vahinkoa, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Tältä osin lautakunta katsoo, että vakuutusehtojen kohtia 3.1 ja 3.2.16 on perusteltua tulkita niin, että taloudellisen vahingon on oikeuttaakseen vakuutuskorvaukseen oltava yhteydessä nimenomaan vastuuvakuutuksesta korvattavaan henkilö- tai esinevahinkoon. Muut taloudelliset vahingot mukaan lukien niin sanottu puhdas varallisuusvahinko on mainituilla sopimusehdoilla rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Koska tässä tapauksessa aiheutunut esinevahinko on lautakunnan edellä selostamin perustein rajoitettu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, ja ottaen huomioon, että puheena olevan urakan viivästymiseen perustuneen vaatimuksen perusteet eivät tarkemmin ilmene lautakunnalle annetuista asiakirjoista, lautakunta katsoo, ettei myöskään mainittu urakan tilaajan vaatimukseen perustunut M Oy:n vaatimus ole H Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa.

2) M Oy:lle aiheutuneiden lisäkustannusten korvattavuus pelastamiskustannuksina

M Oy on esittänyt, että teräspaalutuksen ja kaivantojen tukemisen aiheuttamien lisäkustannusten osalta kyse olisi ollut myös vakuutusehtojen kohdan 7.2.1 mukaisista korvattavista pelastamiskustannuksista. M Oy:n mukaan kaivannot oli täytynyt tukea sen estämiseksi, että stabiloitu osuus ei sortuisi muualtakin ja sortuma-alue pääsisi leviämään läheisten kerrostalon ja rivitalon perustuksiin saakka. Vakuutusyhtiö on kiistänyt vaatimuksen vedoten muun muassa siihen, että pelastamistoimella on pyrittävä torjumaan tai rajoittamaan nimenomaan muutoin vakuutuksesta korvattavaksi tulevaa vahinkoa.

Tältä osin lautakunta toteaa, että kuten vakuutusyhtiö on lausunut, vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutetulle syntyy lainkohdan mukainen pelastamisvelvollisuus vakuutustapahtuman satuttua tai sen välittömästi uhatessa. Vakuutussopimuslaissa asetettu pelastamisvelvollisuus ei merkitse velvollisuutta torjua mitä tahansa vahinkoja, vaan pelastamisvelvollisuus tulee kysymykseen vain vakuutussopimuksessa korvattaviksi määriteltyjen vakuutustapahtumien sattuessa tai välittömästi uhatessa. Näiden vahinkojen torjuntaan ja rajoittamiseen liittyy myös vakuutussopimuslain 61 §:n mukainen oikeus saada korvausta vakuutuksenantajalta. Muiden vahingontorjuntatoimien kustannuksia vakuutuksenantaja ei ole lain mukaan velvollinen korvaamaan, vaikka toimet muutoin olisivatkin vakuutetun kannalta aiheellisia.

Tässä tapauksessa H Oy oli ainoastaan stabiloinut urakkaan kuuluneen alueen maaperää. Pelkästään tällä toiminnallaan H Oy ei ollut käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella aiheuttanut naapurikiinteistöille vahingonvaaraa, jota olisi pyritty torjumaan M Oy:n nyt esittämillä toimenpiteillä.  Lautakunnan edellä lausumilla perusteilla asiassa ei ole muiltakaan osin ollut kyse vahingoista, jotka oikeuttaisivat korvaukseen vastuuvakuutuksesta.

Näin ollen M Oy:n esittämissä toimenpiteissä ei ole ollut kyse vakuutusehtojen kohdan 7.2.1 ja vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisen pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä, josta aiheutuneet kustannukset korvattaisiin H Oy:n vastuuvakuutuksesta.

3) Asianajokulut

M Oy on ratkaisupyynnössään vielä vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan asianajokulunsa asiassa. Lautakunta tulkitsee vaatimuksen koskeneen lautakunnalle tehdyn ratkaisupyynnön aiheuttamia kustannuksia. Tältä osin lautakunta toteaa, että ohjesääntönsä 6 §:n mukaan lautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Lautakunta voi käsitellä riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Koska tässä asiassa ei ole kyse oikeusturvavakuutuksesta, lautakunta ei käsittele esitettyä kuluvaatimusta.

Lopputulos

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Löppönen

Makkula

Nyyssölä

Pesonen

Taivalmaa