Tapahtumatiedot

Vuonna 1935 rakennettu entinen koulurakennus vahingoittui tulipalossa 3.5.2010. Rakennuksen kerrosala oli 335 m² ja siitä oli ennen paloa saneerattu asumiskäyttöön noin 150 m². Rakennus oli vakuutettu vakuutusmääräisellä vakuutuksella, jonka vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä oli 350 000 euroa.

Vakuutuslautakunta on ratkaisussaan VKL 764/10 käsitellyt rakennuksen vahingon ja korvauksen määrää. Lautakunta totesi ratkaisussa, että tuhoutuneen rakennuksen riidaton jälleenhankinta-arvo oli 452 962,54 euroa. Vahingon määrän jälleenhankinta-arvon mukaan oli jäännösarvo sekä 350 euron omavastuu huomioiden 271 427,52 euroa. Vahingon määräksi päivänarvon mukaan lautakunta katsoi jäännösarvo sekä 350 euron omavastuu huomioiden 173 587,62 euroa ja suositti vakuutusyhtiötä suorittamaan päivänarvon mukaisena lisäkorvauksena 39 411,62 euron lisäkorvauksen ilman, että lausunnonpyytäjien tulisi esittää lisäselvityksiä. Lautakunta totesi, että jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen suorittamisen edellytyksenä on vakuutusehtojen mukaan selvityksen esittäminen ehtokohdassa 6.5 tarkoitetuista jälleenhankintatoimenpiteistä. Vakuutusyhtiö oli suorittanut A:lle ennen lautakuntamenettelyä päivänarvon mukaisena korvauksena 134 176 euroa.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö oli lautakuntamenettelyn kuluessa suorittanut talon rakentamisen edetessä jälleenhankinta-arvoperusteisina korvauksina 30 000 euron ja 20 000 euron suoritukset. Vakuutusyhtiö suoritti asian VKL 764/10 lautakuntamenettelyn jälkeen päivänarvon mukaista lisäkorvausta 39 411,62 euroa. Yhtiö suoritti loppukatselmuksen yhteydessä 25 474 euron lisäkorvauksen.

Valitus

Asiakkaan valituksen mukaan ennen korvaussopimuksen allekirjoittamista vakuutusyhtiöltä tiedusteltiin, onko tilalle rakennettava samankokoinen rakennus kuin tuhoutunut oli. Näin tehtiin siksi, että rakennuksen kunnostaminen olisi maksanut enemmän kuin vakuutusyhtiön teettämä vahinkoarvio osoitti. Valituksessa viitataan palopäällikön lausuntoon. Vakuutusyhtiön vastaus oli, ettei tarvitse rakentaa samankokoista, kunhan tilalle rakennetaan uusi. Kukaan ei maininnut, että kustannuksista pitäisi esittää kuitit tai omasta ja talkootöistä pitäisi olla kirjanpito. Ennen Vakuutuslautakunnan ratkaisua vakuutusyhtiö maksoi jälleenhankinta-arvon mukaisia kor­vauksia ilman kuitteja tai muita selvityksiä. Riitti kun rakennuksen valmiusaste ilmoitettiin suullisesti. Lautakunnan ratkaisun jälkeen vakuutusyhtiö ilmoitti, että ennen kuin loppu korvaussummasta maksetaan, on esitettävä rakennuskustannukset kuitein. Koska tähän ei osattu varautua, kaikkia kuit­teja ei säilytetty. Kovan etsinnän jälkeen kuitteja on löydetty noin 200 000 euron edestä. Osa kuiteista varmasti puuttuu, koska rakennustililtä, josta on maksettu vain rakennukseen liittyvät kulut, on kulutettu yli 220 000 euroa. Osa näistä on ollut käteisnostoja, koska osa ostois­ta on maksettu käteisellä, eikä kuitteja ole tullut talletettua.

Valituksen mukaan uusi talo on rakennettu lähes kokonaan itse talon ulkoseinäelementtejä ja sähkötöitä lukuun ottamatta. Myös vesijohto-, viemäröinti-, ilmastointi-, lattia- maalaus- ja tapetointityöt on tehty itse. Tämän takia ei työkustannuksia sisälly kuitteihin paljonkaan. Lisäksi apuna on ollut perheenjäseniä, joista osa on rakennusalan ammattilaisia. Vakuutetun mukaan hän on itse rakentanut muiden töiden ohella useita asuin- ja tuotantorakennuksia ja hän pitää itseään ammattirakennusmiehenä. Työmäärä alakanttiin arvioituna oma- ja talkootyö yhteenlaskettuna on vähintään 3 500 tuntia. Tästä muodostuu 15 euron tuntikorvauksella yhteensä 52 500 euroa.

Lisäksi kuluja, joista ei ole kuitteja, on muodostunut oman auton ja traktorin käytöstä, tarvikkeiden noutamisesta, rakennuspaikan ja asunnon välisestä kulkemisesta ja tilapäisestä muualla asumisesta. Omia vuokrattavaksi tarkoitettuja loma-asuntoja ei ole voitu vuokrata asiakkaille, sillä kuukausi tulipalosta tilapäisasumiseen käytetyssä mökissä sattui vesivahinko ja vakuutetut joutuivat muuttamaan toiseen lomamökkiin. Vuokratuloja on jäänyt saamatta. Yhdestä mökistä on maksettu korvaus, mutta toisesta ei ole maksettu. Myös pihapiiri vaatii korjailua riippumatta siitä, korjataanko entistä vai tehdäänkö uutta. Lisäksi on jouduttu rakentamaan jätevesijärjestelmä, jota ei olisi tarvinnut rakentaa ennen vuotta 2016, jos olisi asuttu entisessä rakennuksessa.

Kulut ovat olleet enemmän kuin vakuutusyhtiön laskema 271 427,53 euron vahinko-arvio. Suoritetun 249 061,62 euron korvauksen jälkeen maksamatta on 22 365,91 euroa. Rakennustarkastajan lausunnon mukaan rakennus oli 100- prosenttisen valmis sisältä ja ulkoa huhtikuussa 2012. Valituksessa kerrotaan, että pankkien käyttämä arvio vakuuksia laskettaessa on tällä alueella noin 1 900 euroa per neliö, joten rakennusalalla 172 m² se olisi 326 000 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on osoittaa kärsimänsä vahingon määrä. Korvausta vaativan on toimitettava kaikki sellainen selvitys, jonka perusteella vakuutuksenantaja voi arvioida vastuunsa ja sen määrän. Selvitysvelvollisuus koskee myös sellaista tietoa, joka on epäedullinen vahingonkärsineen kannalta.

Vakuutuslautakunnan lausunnon VKL 764/10 mukaan jälleenhankinta-­arvon maksamiseksi A:n ja B:n on toimitettava selvitykset vakuutusehdoissa tarkoitetuista jälleenhankintatoimenpiteistä. Lisäksi lausunnon mukaan vakuutusyhtiön laskelmat vahingoittumisasteesta ovat asianmukaisia ja uskottavia. Ei ole myöskään näyttöä siitä, että rakennus olisi ollut vahingon jälkeen korjauskelvoton. Palopäällikön mahdollinen lausunto vahingon määrästä ei sido vakuutuksenantajaa, jonka korvausvelvollisuus ratkaistaan sovellettavien ehtojen mukaan. Jätevesijärjestelmä, joka pitää joka tapauksessa järjestää, ei ole sellaista korvattavaan vahinkoon liittyvää ylimääräistä kulua, josta vakuutuksenantaja olisi vakuutusehtojen mukaan vastuussa.

A ja B hakevat korvauksia myös muista kuluista, mm. vuokratulojen menetyksestä ja rakentamiseen liittyvistä matkakustannuksista. Puhdasta varallisuusvahinkoa ei korvata esinevakuutuksesta ilman nimenomaista säännöstöä.

A ja B eivät ole yksilöineet määrää tai perustetta pihapiiristä, auton ja traktorin käytöstä, tarvikkeiden hakemisesta, rakennuspaikan ja asunnon välisistä matkakuluista tai muualla asumisesta väitetyistä lisäkustannuksista. Tältä osin ei korvauksen perustetta tai korvauksen määrää voi edes arvioida. Valituksessa ei ole esitetty riittäviä ja luotettavia selvityksiä jälleenhankintatoimenpiteistä. Näillä selvityksillä vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta suorittaa enempää korvausta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 Eräiden korvaussäännöksissä käytettyjen termien merkitys mukaan:

Jälleenhankinta-arvo

Omaisuuden jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta.

Rakennuksen jälleenhankinta-arvoon sisältyvät myös vahingoit­tuneen rakennuksen purku- ja raivauskustannukset sekä sen tilalle rakennettavan rakennuksen suunnittelukustannukset.

Jälleenhankinta-arvoon eivät sisälly lisäkustannukset, jotka aiheu­tuvat omaisuuden laatu- tai varustelutason parannuksista korja­uksen tai jälleenhankinnan yhteydessä, elleivät ne johdu lainsää­dännöstä tai viranomaisten antamista pakottavista määräyksistä. Viimeksi mainittuja lisäkustannuksia voi sisältyä jälleenhankinta­-arvoon enintään 10 % vahingon määrästä.

Päivänarvo

Omaisuuden päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saa­daan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään, mitä omaisuus on arvossa menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemi­sen tai muun sellaisen syyn johdosta.

Jäännösarvo

Omaisuuden jäännösarvolla tarkoitetaan omaisuuden arvoa välit­tömästi vakuutustapahtuman jälkeen arvioituna samojen perus­teiden mukaan kuin välittömästi ennen vakuutustapahtumaa.

Vakuutusehtojen kohdan 6.3 Korvattavan vahingon määrän laskeminen mukaan:

6.3.1 Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan

Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään mahdollinen jäännösarvo.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösarvolla vähennetty jälleenhankinta-arvo.

6.3.2 Vahingon määrä päivänarvon mukaan

Jos omaisuuden päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, on vahingon määrä omaisuu­den päivänarvo vähennettynä mahdollisella jäännösarvolla.

Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jäännösar­volla vähennetty päivänarvo.

6.3.6 Rakennuspaikan maapohjan ja piha-alueen ennalleensaattamiskustannukset

Rakennuspaikan maapohjan ja piha-alueen ennalleensaattamisen kustannusten osalta korvataan vakuutuksenantajan etukäteen hyväksymät kohtuulliset ja tarpeelliset maaperän puhdistus- ja ennalleensaattamiskustannukset ja istutusten kunnostuskustan­nukset. Piha-alueen puuston vahingoissa korvaus käsittää vaurioalueen raivauksesta aiheutuneet kohtuulliset ja tarpeelliset kus­tannukset. Kasvustolle aiheutuneissa vahingoissa korvaus käsittää tuhoutuneen kasvuston tilalle hankittujen vastaavien uusien tai­mien hankintahinta sekä istutuksesta aiheutuneet kustannukset, kuitenkin enintään taimien kolminkertaista hankintahintaa vas­taava kustannus. Taimien hankintakustannukset korvataan sikäli kun niitä on normaalisti kaupan Suomessa.

6.5 Korvauksen suorittaminen

Vahingoittunut omaisuus korvataan ensisijaisesti korjauttamalla vahingoittunut esine. Jos korjauskustannukset ylittävät näiden korvaussääntöjen mukaan määritellyn omaisuuden arvon, korva­us on kuitenkin enintään välittömästi ennen vakuutustapahtumaa olleen omaisuuden arvon suuruinen.

Korjauskustannuksina korvataan ne kohtuulliset ja tarpeelliset kustannukset, jotka ovat syntyneet vahingoittuneen omaisuuden saattamisesta vahinkoa edeltäneeseen kuntoon. Korjauksen yhte­ydessä tehdyistä perus- tai muista parannuksista syntyneitä kustannuksia ei korvata.

Vakuutuksenantajalla on oikeus korvauksen rahana maksamisen ase­masta hankkia tilalle vastaava omaisuus tai korjauttaa vahingoittunut omaisuus. Mikäli korvaus kuitenkin suoritetaan rahana, korvauksen enimmäismäärä määräytyy sen mukaan, mitä vakuutuksenantaja itse hankkiessaan olisi esineestä maksanut sen myyjälle tai itse kor­jauttaessaan olisi maksanut korjauskustannuksista korjauttajalle.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdes­sa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvauksena suoritetaan jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, jos vahingoittunut tai menetetty omaisuus korjataan tai samalle tontille tai tilalle rakennetaan kah­den vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta taikka irtaimen omai­suuden sijalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta kuuden kuukauden kuluessa vakuutusta­pahtumasta.

Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Lisäkorvaus maksetaan, kun vakuutuksenantaja on saanut selvi­tyksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Ratkaisu

Vakuutuslautakunta ottaa tällä ratkaisulla kantaa jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen suorittamiseen. Vakuutuslautakunta on lausunnossa VKL 764/10 ottanut kantaa muun ohella rakennusvahingon euromäärään mm. jäännösarvon osalta. Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty asiassa sellaista uutta selvitystä, jonka nojalla lautakunnalla olisi perusteltua syytä käsitellä asiaa jäännösarvon tai vahingoittuneen rakennuksen korjauskelpoisuuden osalta uudelleen.

Vakuutusehtojen mukaan vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan saadaan, kun omaisuuden jälleenhankinta-arvosta vähennetään mahdollinen jäännösarvo. Tässä tapauksessa rakennusvahingon jälleenhankinta-arvon mukainen määrä on ollut 271 427,53 euroa ja se perustuu tässä tapauksessa vahingoittuneen talon korjauskustannuksia koskevaan laskelmaan.

Vakuutusehtojen kohdan 6.5 mukaan jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että vahingoittunut tai menetetty omaisuus korjataan tai samalle tontille tai tilalle rakennetaan kah­den vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta. Vakuutetun tulee esittää selvitys jälleenhankintatoimenpiteistä. Vakuutusyhtiö ei ole väittänyt, että vakuutusehdoissa olisi tämän asian arviointia koskevia eritysmääräyksiä, jotka koskisivat tilannetta, jossa korjauskelpoista rakennusta ei korjata ja vahingoittuneen rakennuksen tilalle rakennetaan erilainen rakennus.

Selvityksen mukaan (katselmuspöytäkirja 3.4.2012) tilalle on rakennettu asuinrakennus, jonka käyttöönottokatselmus on tehty 3.4.2012. Vakuutetut ovat esittäneet asiassa vakuutusehtojen 6.5 kohdan mukaisen selvityksen jälleenhankintatoimenpiteistä. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiön tulee suorittaa jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan lisäkorvausta siten, että suoritetun jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen määräksi tulee 271 427,53 euroa.

Valituksen perusteella uuteen taloon on rakennettu aikaisemmasta poikkeava jätevesijärjestelmä, joka olisi tullut rakentaa joka tapauksessa vuonna 2016. Kysymyksessä on vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajautuva parannus, eikä lautakunta pidä käytettävissä olevan selvityksen perusteella siitä aiheutuvia kuluja myöskään vahinkoon liittyvinä ja korvattavina lainsäädännöstä tai viranomaisten pakottavista määräyksistä aiheutuvana lisäkuluna. Toisen lomamökin saamatta jäänyttä vuokraa koskevan vaatimuksen osalta lautakunta toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella tarkasteltava maatilavakuutus ei sisällä mainitun mökin osalta saamatta jäänyttä vuokraa koskevaa korvausperustetta. Tulipalosta aiheutuneen asumisen keskeytymiskulun osalta ei lautakunnan käsityksen mukaan ole riitaa.

Piha-alueen ennallistamista koskevan vaatimuksen osalta asia on lautakunnan käsityksen mukaan vielä kesken osapuolten välillä. Lautakunta huomauttaa, että vakuutusehdoissa on myös erillinen korvaussääntö (6.3.6) tällaisia kuluja silmällä pitäen. Mikäli vakuutetut haluavat hakea korvausta tällä perusteella, tulee heidän ensi vaiheessa esittää selvitys piha-alueen ennallistamistarpeesta ja siihen liittyvistä kuluista.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA