Haku

VKL 490/13

Tulosta

Asianumero: VKL 490/13 (2014)

Vakuutuslaji: Kiinteistövakuutus

Ratkaisu annettu: 25.06.2014

Lakipykälät: 32, 61

Vahingontorjuntakulut. Vakuutuksenottajan oman työn korvaaminen. Oman auton käyttö.

Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan 16.1.2013 ilmeni, että vakuutuksenottajayrityksen tiloihin oli murtauduttu rikkomalla kaksi ikkunaa. Sisätiloissa oli aiheutettu erinäistä vahinkoa. Lakiasiaintoimisto, jonka omistaja omisti myös yli puolet vakuutuksenottajayhtiön osakkeista, oli sen toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen, oli hoitanut vakuutuksenottajan tilojen isännöintiä. Lakiasiantoimisto oli hoitanut kyseistä vahinkoasiaa ja veloittanut toimenpiteistään sekä matkakuluista. Vakuutuksenottaja on hakenut korvausta kiinteistövakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiön päätös 12.2.2013

Vakuutuksenottajan vaadittua vakuutusyhtiöltä korvausta lakiasiaintoimiston laskun mukaisesti, paitsi muusta, työtunneista 65 euron tuntikorvauksen mukaan ja kilometrikorvauksia 0,45 euroa kilometriltä vakuutusyhtiö on korvannut ensimmäisestä käynnistä vahinkopaikalla aiheutuneet matkakulut 0,25 euron mukaan kilometriltä sekä, katsoen vahinkoasian hoitamisesta aiheutuneen työn omaksi työksi, työtunneilta 10 euron tuntiveloituksen mukaan.

Valitus

Vakuutuksenottajan mukaan kysymys ei ollut omasta työstä, sillä isännöintiä hoitanut lakiasiaintoimisto ei omistanut vakuutuksenottajayhtiön osakkeita eikä myöskään vahinkoasian hoitamisessa käytettyä autoa. Vakuutuksenottajan ja lakiasiaintoimiston välisen isännöintisopimuksen perusteella viimemainittu oli oikeutettu vaadittuihin korvauksiin. Laskutettu 0,45 euron suuruinen kilometrikorvaus oli verohallituksen päätöksen mukainen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko ja ehdoissa erikseen määritellyt muut kulut. Ensikäynnin kulut vahinkopaikalla oli voitu korvata vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisina kohtuullisina vahingon torjuntakuluina. Muiden muun muassa matka-, neuvottelu-, puhelin- ja vahinkopaikan valvontakulujen oli katsottava olleen vahingon selvittelystä syntyneitä kuluja, joita ei ollut mainittu vakuutusehdoissa tai vakuutussopimuslaissa muina korvattavina kuluina.

Vakuutusyhtiön mukaan verohallituksen päätöksen mukaista 45 sentin kilometrikorvausta ei voitu käyttää korvauksen perusteena, sillä se sisältää auton käyttökustannusten lisäksi auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset eli kuoletuksen autolainasta ja lainan koron. Kyseistä autoa ei ollut hankittu tämän vahinkotapahtuman vuoksi, joten mainittuja pääomakuluja ei voitu pitää vakuutuksesta korvattavina kohtuullisina matkakuluina. Asiassa ei ollut osoitettu, että auton käytöstä olisi aiheutunut enemmän käyttökuluja kuin jo korvattu 0,25 euroa kilometriltä.

Vakuutusyhtiön mukaan myös suoritettu oman työn korvaus oli kohtuullinen sekä yhteneväinen Vakuutuslautakunnan muun muassa ratkaisusuosituksissa VKL 149/02 ja VKL 117/05 omaksuman linjan kanssa.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että vahingon selvittelykulut eivät ole vakuutuksesta korvattavia omaisuus- tai muita kuluja ja ettei asiassa ollut osoitettu, että auton käytöstä olisi aiheutunut enemmän käyttökuluja kuin jo korvattu 0,25 euroa kilometriltä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetut pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 1 (Murtautumisen yhteydessä tapahtunut varkaus ja vahingonteko) mukaan vakuutusyhtiö sitoutuu näiden ehtojen sekä yleisten sopimusehtojen mukaisesti korvaamaan kohdassa ES 3 määritellyistä äkillisistä, ennalta arvaamattomista vahingoista vakuutuksen kohteelle aiheutuneen suoranaisen esinevahingon sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset.

Ehtokohdan 3.1.5 (Murtautumisen yhteydessä tapahtunut varkaus ja vahingonteko) mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut anastaminen tai vahingonteko, kun vakuutuskirjassa mainittuun rakennukseen tai huoneistoon on murtauduttu sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen tai tunkeuduttu avaimilla, jotka on saatu ryöstön tai edellä mainitulla tavalla suoritetun murtautumisen avulla.

Ehtokohdan 5.2.1 (Esinevahinko) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetulle omaisuudelle aiheutunut suoranainen esinevahinko. Korvaus on enintään omaisuuden, kunkin esineen tai omaisuuserän sovittu vakuutusmäärä vahinkohetken mukaisesti indeksillä tarkistettuna.

Ehtokohdan 5.2.2 (Muut korvattavat kustannukset) alakohdan "Uhkaavan vahingon torjuntakulut" mukaan suoranaisen esinevahingon lisäksi vakuutuksesta korvataan yleisten sopimusehtojen kohdan 6.2 mukaisesti kohtuulliset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet sattuneen tai välittömästi uhkaavan, vakuutuksesta korvattavan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta.

Ratkaisu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko kyseessä ollut vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukainen vahingontorjuntakulu. Lisäksi kyse on sen arvioimisesta, onko vakuutuksenottajan omistajan niin ikään omistaman isännöintiä hoitaneen lakiasiaintoimiston tekemää työtä pidettävä vakuutuksenottajan omana työnä, ja kolmanneksi oman työn ja matkakulujen korvauksen määrän arvioinnista.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on lausumiensa perusteiden mukaan korvannut ensimmäisestä käynnistä vahinkokohteessa aiheutuneet kustannukset pitäen käyntiä lisävahinkojen torjumiseksi tarpeellisena. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden nojalla olisi tuolla perusteella suoritettava lisäkorvausta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että verohallituksen päätöksen mukainen kilometrikorvaus 0,45 euroa kilometriltä sisältää myös auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset eli kuoletuksen autolainasta ja lainan koron. Vakuutusyhtiön esittämillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksesta korvattavana vahinkona on pidettävä todellisia käyttökustannuksia, joiden määränä Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön tavoin 0,25 euroa kilometriltä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että edellä Tapahtumatiedot -kohdassa selostettujen seikkojen perusteella vakuutuksenottajaa ja isännöinnistä huolehtinutta lakiasiaintoimistoa on pidettävä toisilleen erityisen läheisinä siten, että tehtyä vakuutuksenottajayrityksen isännöintityötä on pidettävä vakuutuksenottajan omana työnä. Omana työnä tehdyn vahingontorjuntatyön korvausta laskettaessa korvausmäärää ei voida perustaa lakiasiaintoimistojen tai isännöintitoimistojen yleisiin veloitusperusteisiin. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa 10 euron suuruista tuntikorvausta riittävänä.

Esitetyillä perusteilla Vakuutuslautakunta pitää korvausratkaisua asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula, Nyyssölä, Pesonen ja Sjögren sekä varajäsen Vainio. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta