Tapahtumatiedot

J.M. myi omistamansa henkilöauton 23.1.1999 autoliike Y Oy:lle. Autoliike myi edelleen ajoneuvon 26.1.1999 X Oy:lle. Myöhemmin saman päivän iltana ajoneuvo vaurioitui pahoin ulosajossa. Ajoneuvolla ei ollut omaa autovakuutusta. Ajoneuvon vahingoista haettiin korvauksia J.M:n autovakuutuksesta.

Vaurioitunut ajoneuvo tarkastettiin vakuutusyhtiön toimesta 28.1.1999. Ajoneuvon arvioidut korjauskustannukset ylittivät ajoneuvon käyvän arvon ja  Suomen vahinkotarkastus Oy:n vahinkotarkastaja lähetti X Oy:lle lunastuslomakkeen ja sopimuksen vahingon määrästä. Siinä todetaan mm., että sopimuksen allekirjoituksella vaurioituneen ajoneuvon omistusoikeus siirtyy vakuutusyhtiölle. X Oy:n allekirjoittamat lunastuspaperit saapuivat takaisin vahinkotarkastajalle 17.2.1999.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö ilmoitti 22.2.1999 päivätyssä kirjallisessa korvauspäätöksessä X Oy:lle, että auton vaurioita ei korvata J.M:n ottamasta vakuutuksesta.

Tapahtumatiedoista vakuutusyhtiö totesi, että J.M. oli myynyt auton autoliike Y Oy:lle 23.1.1999. Autoliikkeellä on autoliikekasko toisessa vakuutusyhtiössä.  Autoliike oli myynyt auton X Oy:lle 26.1.1999. X Oy vaatii korvausta J.M:n vakuutuksesta, joka on päättynyt 26.1.1999. Oikeus saada korvausta koskee vain ajoneuvon seuraavaa omistajaa. Autoliike Y Oy:llä olisi ollut oikeus korvaukseen, jos vahinko olisi tapahtunut sen omistusaikana, eikä sillä olisi ollut vahinkoa kattavaa vakuutusta.

Vakuutusyhtiö siteerasi kaskovakuutusehtoja, joiden mukaan vakuutus lakkaa kohteen omistusoikeuden siirtyessä toiselle, ei kuitenkaan osamaksulla myydyn ajoneuvon haltijan muuttuessa omistajaksi. Muusta kuin oikeusturva- ja keskeytysvakuutuksesta vakuutuksen ottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla on, jos vahinko sattuu 14 päivän kuluessa omistusoikeuden siirrosta oikeus korvaukseen, jollei hän ole ottanut ajoneuvolle vakuutusta.

Lausuntopyyntö

X Oy on tyytymätön vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan lausunnon asiassa. Lausuntopyynnössä todetaan, että X Oy on kahden omistajan sekä yhden työntekijän pienyritys, joka on katsottava lain 3 §:n mukaiseksi elinkeinoharjoittajaksi, jonka vuoksi vakuutussopimuslaki on tässä tapauksessa pakottava. Vakuutussopimuslain 63 § on ristiriitainen vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä olevaan vakuutusehtoon nähden. Laissa sanotaan, että vakuutus on voimassa 14 vuorokautta omistusoikeuden siirtymisestä, eikä siinä ole rajoitettu voimassaoloa seuraavaan omistajaan, kuten vakuutusyhtiö on tehnyt vakuutusehdoissa.

Vakuutusyhtiöltä on alkujaan saatu sopimus vahingon määrästä, joka on summaltaan oikea, lukuunottamatta summasta vähennettyä arvonlisäveroa, käytetyissä autoissa on marginaaliverotus 6 %. Sopimuksen perusteella vakuutusyhtiö halusi luovutuskirjan ajoneuvosta itselleen, mikä on toimitettu, mutta kyseistä korvausta ei ole tullut, vaan useita lausuntoja ja muita papereita. Lisäksi on käyty useita puhelinkeskusteluja vakuutusyhtiön edustajien kanssa, jolloin on luvattu erisuuruisia korvauksia tai kielletty korvausvelvollisuus täysin. Lausunnonpyytäjä on pyytänyt toimittamaan ajoneuvon takaisin, mutta vakuutusyhtiö on myynyt ajoneuvon nimelliskorvausta vastaan ja vähäisestä kauppasummasta on vielä vähennetty erinäisiä kuluja, jonka jälkeen jäänyt summa on tilitetty X Oy:lle. X Oy:lle kuuluvan korvauksen summa on 15.233,61 mk, josta on vähennetty omavastuu 750 mk, sekä käytetyissä autoissa oleva 6 %:n marginaalivero käyttäen vakuutusyhtiön laskutapaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa antamassaan vastineessaan, että hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi todetaan, että "uuden omistajan oikeus korvaukseen 14 päivän siirtymäaikana sattuneesta vakuutustapahtumasta on toissijainen. Korvaus suoritetaan luovuttajan ottamasta vakuutuksesta, jollei uudella omistajalla ole oikeutta korvaukseen itse ottamansa vakuutuksen perusteella. Uuden omistajan ottama vakuutus lopettaa kaikki aikaisemman vakuutuksen oikeusvaikutukset".

J.M. on omistanut auton ja hän on myynyt sen 23.1.1999 autoliikkeelle, jolla on ollut autoliikekasko toisessa vakuutusyhtiössä. Luovutuskirjan allekirjoituksella auto on siirtynyt autoliikkeen autoliikekaskoon, jolloin J.M:n autovakuutuksen oikeusvaikutukset ovat päättyneet. X Oy on 26.1.1999 ostanut auton autoliikkeeltä. Autoliikkeen autoliikekaskovakuutuksen kohteena on yksilöidyn ajoneuvon sijasta ajoneuvoryhmä. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutus ei seuraa tällaisesta ryhmästä erotettua ajoneuvoa, koska vakuutuksen kohteena on ajoneuvoryhmä eikä yksittäinen ajoneuvo. Tämän vuoksi X Oy ei ole saanut vakuutussopimuslain 63 §:n mukaista 14 päivän vakuutusturvaa tästä vakuutuksesta.

X Oy ei ole vakuutussopimuslain tarkoittama uusi omistaja J.M:n vakuutussopimuksessa. Lisäksi on todettava, että J.M:n ottaman vakuutuksen oikeusvaikutukset ovat päättyneet silloin, kun ajoneuvo siirtyi autoliikkeen autoliikekaskoon. Päättynyt vakuutus ei voi tulla uudelleen voimaan auton siirtyessä omistajalle, joka ei ole ollut vakuutuksenottajan sopimuskumppani.

X Oy on autokauppaa harjoittava yritys. Myös heillä olisi ollut mahdollisuus ottaa autoliikekasko, jonka vakuutusturva yksittäisen ajoneuvon osalta tulee voimaan heti, kun ajoneuvo siirtyy heidän omistukseensa. Autokauppaan sovellettava arvonlisäveromäärä on 22 %.

Oy on neuvotellut ajoneuvon lunastushinnasta Suomen vahinkotarkastus Oy:n kanssa. Korvaussopimus ja luovutustodistus on allekirjoitettu 15.2.1999. Sopimus on palautettu vahinkotarkastajalle 17.2.1999. Ajoneuvo on 15.2.1999 siirretty Autovahinkokeskus Oy:lle. Ajoneuvo on asetettu myyntiin 22.4.1999 hintatavoitteena 5.000 mk. Ajoneuvo on 21.5.1999 myyty korkeimman tarjouksen perusteella, joka oli 3.000 mk.

Luovutusasiakirjojen mukana X Oy ei ole palauttanut myyntivaltuutusta. Vakuutusyhtiön käsitys on, että ajoneuvo on myyty korkeimmalla mahdollisella myyntihinnalla. Myyntihinta kuluilla (siirto myyntipaikkaan ja myyntipaikan kulut) vähennettynä on maksettu X Oy:lle. Vaikka ajoneuvo on myyty ilman X Oy:n lupaa, sille ei ole aiheutunut sellaista vahinkoa, josta vakuutusyhtiö olisi vahingonkorvauslain säännösten mukaan korvausvastuussa.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Autovakuutusehtojen kohdan 10.15.4 mukaan vakuutus lakkaa vakuutuksen kohteen omistusoikeuden siirtyessä toiselle, ei kuitenkaan osamaksulla myydyn ajoneuvon haltijan muuttuessa omistajaksi. Muusta kuin oikeusturva- ja keskeytysvakuutuksesta vakuutuksenottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla on, jos vahinko sattuu 14 päivän kuluessa omistusoikeuden siirrosta, oikeus korvaukseen, jollei hän ole ottanut ajoneuvolle vakuutusta.

Vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutussopimuslain 63 §:n (omistajan vaihtuminen) mukaan jos vakuutus sopimuksen mukaan taikka vakuutuksenottajan suorittaman irtisanomisen johdosta päättyy vakuutetun omaisuuden siirtyessä oikeustoimen johdosta uudelle omistajalle, uudella omistajalla on kuitenkin oikeus korvaukseen vakuutustapahtumasta, joka sattuu 14 päivän kuluessa omistusoikeuden siirtymisestä, jollei hän ole itse ottanut omaisuudelle vakuutusta.

Lautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan J.M:n omistamalla ajoneuvolla on ollut vapaaehtoinen autovakuutus, joka on sisältänyt mm. vaunuvahinkovakuutuksen, josta korvataan ojaanajosta ajoneuvolle aiheutuneet vahingot.

J.M on kaupalla siirtänyt ajoneuvon omistusoikeuden autoliike Y Oy:lle  23.1.1999 ja J.M:n vakuutus on omistusoikeuden siirron vuoksi päättynyt. Autoliike Y Oy on edelleen kaupalla siirtänyt ajoneuvon omistusoikeuden X Oy:lle 26.1.1999.

Lautakunnassa asia on ratkaistavana ainoastaan sen kysymyksen osalta, onko X Oy:llä oikeus saada korvauksia vahingosta J.M:n ottamasta autovakuutuksesta. Lautakunnalle kerrotun mukaan autoliike Y Oy oli vakuuttanut kyseisen ajoneuvon autoliikekaskolla eli vapaaehtoisella autovakuutuksella. Lautakunta katsoo, että J.M:n lakanneen autovakuutuksen antama siirtymäajan vakuutusturva uuden omistajan hyväksi on päättynyt siihen, kun ajoneuvolla oli uusi omistaja ja uusi autovakuutus. Koska ajoneuvon omisti välillä Y Oy ja Y Oy:llä oli ajoneuvolle autovakuutus, lautakunta katsoo, että järjestyksessään toinen uusi omistaja eli X Oy ei ole oikeutettu enää saamaan korvauksia autovahingostaan J.M:n autovakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö toteaa, että X Oy:lle ei ole aiheutunut vahingonkorvauslain mukaista vahinkoa ajoneuvon virheellisestä lunastuksesta. Vaurioitunut ajoneuvo on myyty Autovahinkokeskuksessa korkeimmalla mahdollisella hinnalla. X Oy:n puolesta ylimääräisistä vahingoista ei ole esitetty varsinaista selvitystä. X Oy on lähtenyt siitä, että vakuutusyhtiön on korvattava siirtymäajan perusteella ajoneuvosta käypä arvo, ei pelkästään vaurioituneen ajoneuvon arvoa. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että X Oy on päässyt lunastusta edeltävään asemaan sillä, että sille on korvattu vaurioituneesta ajoneuvosta saatu myyntihinta. Lautakunta kuitenkin katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta vähentää summasta vakuutusyhtiön vastineessa mainittuja kuluja (myyntipaikkaan siirto ja myyntipaikan kulut), koska vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että X Oy:lle olisi nämä kulut syntyneet, jos se olisi itse myynyt vaurioituneen ajoneuvon. 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo sekä jäsenet Hentunen, Kainulainen, Sario ja Tuomela. Sihteerinä toimi Majola.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Routamo
Sihteeri Majola