Tapahtumatiedot

SS ja TS ovat hakeneet 5.4.2011 oikeusturvaetua oikeudenkäyntiin, jossa on käsitelty A Oy:n konkurssitakaisinsaantiasiaa. A Oy:n konkurssipesä on vaatinut SS:ltä 35.000 euroa peräytettäväksi konkurssipesään. Vakuutusyhtiö epäsi oikeusturvaedun päätöksellään 11.4.2011, vedoten ansio- ja elinkeinotoimintaa sekä tulonhankkimistoimintaa koskevaan rajoitusehtoon. Myöhemmin hovioikeuden annettua samaan asiakokonaisuuteen kuuluvassa velkomusasiassa lainvoimaisen tuomion SS:n ja TS:n asiamies on pyytänyt 15.1.2014 lähettämässään sähköpostiviestissä vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Vakuutusyhtiön edustaja on vastannut asiamiehelle 16.1. ja 22.1.2014 ja ilmoittanut yhtiön katsovan, että asiassa on ollut kysymys rajoitusehdon tarkoittamasta toisen elinkeino- tai ansiotoimintaan liittyvän lainan ottamisesta.

Asiakkaan valitus

SS ja TS hakevat muutosta vakuutusyhtiön päätökseen. Vakuutustapahtuma ei heidän näkemyksensä mukaan liity toisen elinkeino- tai ansiotoimintaan annettuun lainaan, koska lainoilla ei ole minkäänlaista yhteyttä takaisinsaantiasiaan. Vakuutusyhtiön mukaan kysymys on rajoitusehdon piiriin kuuluvasta elinkeino- tai ansiotoimintaan annetusta lainasta siksi, että takaisinsaannin kohteena olevilla varoilla on maksettu SS:n nimiin 14.10.2008 ja 29.12.2008 otettujen, sittemmin valeoikeustoimiksi todettujen lainojen korkoja pankille. Takaisinsaantiasiassa tuomioistuimen ratkaistavana on kuitenkin ollut se, ovatko yhtiön edustajat HB ja MH siirtäneet varoja A Oy:n tileiltä velkojien ulottumattomiin. Sillä miten SS ja TS ovat varoja käyttäneet, ei ole merkitystä takaisinsaantiperusteen kannalta. Asiassa ei ole kysymys siitä, että SS olisi antanut lainaa toisen henkilön, yrityksen tai yhteisön elinkeino- tai ansiotoimintaa varten, vaan SS:n nimissä olleista lainoista, joiden korkoja A Oy:n tililtä tulleilla varoilla on maksettu.

Kyseessä on ollut valeoikeustoimi, joten vakuutustapahtuma ei liity toisen elinkeino- tai ansiotoimintaan annettuun lainaan. Mikäli takaisinsaantioikeudenkäynnillä olisi lautakunnan näkemyksen mukaan liityntä SS:n ottamiin lainoihin, tulisi oikeusturvaetu myöntää kuitenkin siksi, että hovioikeus on katsonut tuomiossaan lainat valeoikeustoimiksi. Valeoikeustoimia ei oikeuskirjallisuuden perusteella katsota lainkaan oikeustoimiksi, joten SS:n ja pankin välille ei voida tällä perusteella katsoa syntyneen oikeussuhdetta, jota voisi kutsua lainaksi. Tästä syystä takaisinsaantioikeudenkäynnin ei voida myöskään katsoa liittyvän elinkeino- tai ansiotoimintaa varten annettuun lainaan.

Takaisinsaantiasia on päättynyt käräjäoikeuden vahvistamaan sovintoon 18.3.2014.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö vetoaa vastineessaan valitusoikeuden vanhentumiseen. Korvauspäätös muutoksenhakuohjeineen on annettu yhtiön mukaan 11.4.2011. Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 74 §:n mukaiseen kolmen vuoden kanneaikaan. Vakuutetut ovat hakeneet asiassa muutosta vasta 18.8.2014, jolloin korvauspäätöksen antamisesta on kulunut jo yli kolme vuotta.

Siltä varalta, että vakuutuslautakunta vastoin yhtiön käsitystä katsoo, ettei kanneaika ole umpeutunut, yhtiö viittaa vastineessaan seuraaviin perusteisiin, joiden nojalla yhtiö ei vastaa vahingosta. Vakuutusyhtiö vetoaa vakuutusehtojen kohtaan 4, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, joka liittyy vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun elinkeino- ja ansiotoimintaan tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulonhankkimiseksi. Vakuutuksesta ei myöskään rajoitusehtojen mukaan korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, joka liittyy toisen elinkeino- tai ansiotoimintaa varten otettuun lainaan tai takaukseen, panttaukseen tai muuhun sitoumukseen tällaisesta velasta tai sitoumuksesta.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan takaisinsaantiasia on liittynyt SS:n nostamien lainojen korkojen maksuun, jota käsitystä tukevat yhtiön mukaan myös SS:n ja TS:n oikeudenkäynnissä esille tuomat seikat. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan oikeusturvaedun myöntämisen kannalta keskeistä on se, mihin takaisinsaantioikeudenkäynnin kohteena olevan varat ovat liittyneet. Mikäli katsottaisiin, ettei varoilla ole mitään tekemistä SS:n nimiin otettujen lainojen kanssa, vakuutusyhtiölle tulisi toimittaa luotettava selvitys siitä, mistä varoista oikeastaan on kyse ja miksi niitä oli siirretty yritykseltä vakuutettujen tilille.

Vakuutusyhtiö toteaa, ettei oikeusturvavakuutuksesta korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, joka liittyy vakuutetun omaan toimintaa tulon hankkimiseksi tai toisen elinkeino- tai ansiotoimintaan liittyviin sitoumuksiin. Vakuutusyhtiön mukaan SS on ottanut lainat nimiinsä ja kertonut A Oy:n edustajien luvanneen, ettei SS:lle aiheudu lainoista mitään kustannuksia. SS on kertonut suostuneensa järjestelyyn, koska hänelle luvattiin siitä palkkiona 20.000 euroa. Vakuutusyhtiön mukaan huolimatta siitä, että asiassa on ollut kysymys valeoikeustoimesta, on SS ollut osallisena toiminnassa, jossa hän on ottanut isot pankkilainat omiin nimiinsä, vaikka tosiasiallinen lainarahan tarve on ollut A Oy:llä ja yhtiön edustajilla.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys ensisijaisesti siitä, ovatko SS ja TS menettäneet oikeutensa hakea muutosta vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen vakuutussopimuslain 74 §:n mukaisen kanneajan kulumisen vuoksi. Toissijaisesti asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen myöntämään SS:lle ja TS:lle oikeusturvaedun A Oy:n konkurssipesän esittämää takaisinsaantivaatimusta koskevaa oikeudenkäyntiä varten.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslaki 74 §:

Kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

Oikeusturvavakuutuksen ehdot:

4 Vakuutusturvan yleiset rajoitukset

Vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa,

3) joka liittyy vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan, tulevaan tai suunniteltuun työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi, ellei ole kysymys moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä johtuneesta syytteestä tai liikennevahingosta.

5) joka liittyy takaukseen, panttaukseen tai muuhun sitoumukseen toisen elinkeino- tai ansiotoimintaansa varten tekemästä velasta tai sitoumuksesta

6) joka liittyy toisen elinkeino- tai ansiotoimintaa varten annettuun lainaan

Asian arviointi

Vanhentuminen

Vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen kanneaika alkaa kulua siitä, kun vakuutettu on saanut vakuutuksenantajan tekemän korvauspäätöksen sekä muutoksenhakuohjeet ja tiedon kanneajasta kirjallisesti. Kanneajan keskeytyminen on ollut 1.11.2010 jälkeen mahdollista saada aikaan yleisessä alioikeudessa nostettavan kanteen lisäksi myös saattamalla asia Vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi.

Vakuutusyhtiön tekemän kielteisen korvauspäätöksen johdosta vakuutettu toimittaa yhtiöön usein lisäselvitystä ja pyytää vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Jos vakuutuksenantaja ei muuta alkuperäistä ratkaisuaan, voi joissain tilanteissa olla epäselvää se, milloin vakuutusyhtiön antamaa vastausta voi pitää vakuutussopimuslain 74 §:ssä tarkoitettuna päätöksenä, josta kanneaika alkaa kulua uudestaan.

Sitä, milloin vakuutusyhtiön korvauksenhakijalle antamia vastauksia on pidettävä lain tarkoittamina päätöksinä, ei lautakunnan käsityksen mukaan voida ratkaista yksin sen perusteella, mitä nimitystä vakuutuksenantaja on toimenpiteestä käyttänyt, tai vain senkään perusteella, että vakuutuksenantaja ei ole muuttanut aikaisempaa päätöstään. Hyvän vakuutustavan mukaan vakuutusyhtiön on annettava asiasta uusi päätös aina silloin, kun se saa korvauksen hakijalta uuden selvityksen, joka ei ole ilmeisen aiheeton.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiöllä on kuitenkin oltava tosiasiallisesti oi-keus olla ottamatta korvausasiaa uudelleenkäsittelyyn, etenkin jos asiassa ei ole esitetty mitään sellaista uutta selvitystä, joka vaikuttaisi asian lopputulokseen. Vakuutuslautakunta on ratkaisusuosituksessaan VKL 200/06 esimerkiksi katso-nut, ettei uudelleenkäsittelypyynnön jälkeistä yhtiön vastausta ollut pidettävä uutena korvauspäätöksenä, koska vakuutusyhtiö oli vastauksessaan nimenomaisesi esittänyt, ettei se anna asiassa uutta korvauspäätöstä. Vakuutuslautakunta katsoo, että sen arvioimisessa, onko vakuutuksenantajan vastausta pidettävä uutena korvausta koskevana päätöksenä, on otettava huomioon korvauksenhakijan esittämän selvityksen laadun lisäksi myös vakuutuksenantajan vastauksen laatu ja perusteellisuus.

SS:n ja TS:n asiamiehen 15.1.2014 lähettämässä uudelleenkäsittelypyynnössä on vedottu hovioikeuden 16.9.2013 antamaan velkomusta koskevaan lainvoimaiseen tuomioon, jonka mukaan SS:n ottamat lainat ovat olleet valeoikeustoimia. Vakuutusyhtiön edustaja on vastannut asiamiehelle 16.1.2014 ja todennut käyneensä asian läpi oikeusturvavahinkojen asiantuntijan kanssa. Heidän kantansa asiaan on, että he katsovat kyseessä joka tapauksessa olleen toisen elinkeino- tai ansiotoimintaa varten annetun lainan. Vastauksessa on vielä todettu, ettei sillä ole asian kannalta merkitystä, onko tilanne ollut aito vai valeoikeustoimi. Vakuutusyhtiö ei ole vedonnut aiemmin tehtyyn päätökseen tai kieltäytynyt käsittelemästä asiaa uudelleen. Vakuutusyhtiön vastauksen perusteella asiaa on käsitelty yhtiön asiantuntijan kanssa uudelleen asiamiehen lähettämän uusien tietojen valossa, vaikka lopputulos ei ole sen johdosta muuttunut. Siten Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön antaneen asiassa 16.1.2014 uuden korvauspäätöksen, jonka osalta muutoksenhakuohjeen puuttumisen vuoksi kanneajan ei voida katsoa alkaneen vielä kulua. Vakuutuslautakunta katsoo, että SS ja TS eivät ole menettäneet mahdollisuuttaan hakea muutosta asiassa.

Oikeusturvaedun myöntäminen

SS on ottanut vuonna 2008 nimiinsä kaksi luottoa, pääomaltaan 250.000 ja 480.000 euroa. SS:n asiamiehen käräjäoikeudelle 8.6.2011 osoitetun kirjelmän perusteella SS on ottanut luotot nimiinsä siksi, että A Oy ei voinut saada pankista liiketoimiinsa lainaa riittävän nopeasti ja A Oy:n edustajat sitoutuivat maksamaan kaikki luotoista aiheutuvat korot ja kulut SS:lle. Takaisinsaantikanne on nostettu A Oy:n vakuutettujen yhteiselle tilille tekemän suorituksen peräyttämiseksi A Oy:n konkurssipesään. Suorituksella on ollut vakuutettujen mukaan tarkoitus maksaa SS:n nimiinsä ottamien ja edelleen A Oy:lle lainaamien luottojen korkoja.

SS:n ja TS:n yhteiselle tilille maksettu suoritus on liittynyt SS:n nimiin otettuihin luottoihin, jotka on otettu ja käytetty tosiasiassa A Oy:n toimintaa varten. Järjestelyn tarkoituksena on ollut se, että SS pystyy rahoittamaan A Oy:n liiketoimia tiettyä vastiketta vastaan. Takaisinsaantikanne on nostettu A Oy:n tekemän korkosuorituksen peräyttämiseksi ja kyseinen oikeusriita on aktualisoitunut SS:n ja A Oy:n välisen luottojärjestelyn seurauksena. Ilman luottojärjestelyä, kyseistä maksua ei olisi maksettu SS:n ja TS:n tilille, eikä takaisinsaantikanteelle olisi ollut perustetta. Vakuutuslautakunta katsoo, että takaisinsaantioikeudenkäynti, johon oikeusturvaetua on haettu, liittyy oikeusturvavakuutuksessa olevan rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla toisen elinkeinotoimintaa varten annettuun lainaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön tekemää päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA