Haku

VKL 487/12

Tulosta

Asianumero: VKL 487/12 (2013)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 15.11.2013

Henkilövahingon korvaaminen. Tilapäinen haitta. Korvauksen määrä. Lääketieteellinen arviointi.

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt K.R. on vuonna 2008 loukkaantunut metsästystapaturmassa. Tapahtumatietojen mukaan toisen metsällä olleen henkilön kivääri oli lauennut vahingossa seurauksin, että luoti osui K.R:ää oikean reiden lävistäen vasempaan reiteen, johon on tullut distalisen femurin pirstaleinen murtuma. Murtuman paranemisessa ja etenkin luutumisessa ilmeni komplikaatioita, joiden vuoksi paraneminen pitkittyi ja K.R. joutui kärsimään kovista kivuista.

K.R. on hakenut tilapäisen haitan korvausta vahinkolaukauksen ampuneen henkilön vastuuvakuutuksesta.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessään 11.9.2009 ensin K.R:n tilapäisen haitan vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokituksen mukaista luokkaa 3. K.R:lle maksettiin korvausta edellä mainitun haittaluokan mukaisesti 3.400 euroa.

Päätöksellään 29.12.2010 korotti tilapäisestä haitasta maksettavaa korvasta vastaamaan luokka 4 (vaikeat vammat), jonka perusteella korvausta maksettiin yhteensä 4.625 euroa.

Valitus

K.R. oli tyytymätön hänelle maksettavan korvauksen määrään ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Valituksessaan K.R. vaatii tilapäisen haitan korottamista vastaamaan luokituksen luokkaa 5 siten, että korvauksen kokonaismääräksi tulisi 14.000 euroa.

K.R:n mukaan yhtiön määrittämässä tilapäisen haitan luokassa ei ole otettu huomioon ensinnäkään sitä, että haittaa sekä kipua särkyä on jatkunut vähintään kaksi ja puoli vuotta ja että K.R:n jalkaa on jouduttu operoimaan kaiken kaikkiaan neljä kertaa. Hoitoon on myös sisältynyt pitkiä sairaalajaksoja, jolloin K.R. on ollut täysin sidottuna sänkyyn. K.R:n näkemyksen mukaan korvauksen määrässä tulee ottaa huomioon myös eksternin fiksaattorin poistamisen jälkeen ilmenneet komplikaatiot luutumisessa, joista niin ikään aiheutua merkittäviä kipuja. K.R. on myös joutunut käyttämään apuvälineitä liikkumiseensa noin puolentoista vuoden ajan. Hän on myös joutunut luopumaan kaikista harrastuksistaan. Myöskään autolla pidempien matkojen ajaminen ei ole ollut mahdollista, minkä lisäksi kipu on vaikuttanut muihinkin jokapäiväisen elämän piiriin luettaviin asioihin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja käsittelyvaiheet sekä viittaa tapauksessa sovellettavaan lainsäädäntöön.

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa myös liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin ja niiden mukaiseen luokitteluun tilapäisestä haitasta ja sen korvaamisesta.

Vastineen mukaan käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella yhtiö katsoo K.R:n vammojen kuuluvan vammaluokkaan 4 ja vammojen aiheuttaman kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen tulleen vammaluokan 4 mukaan maksetun 4 700 € määräisen korvauksen myötä huomioiduksi.

Edellä esitetyin perustein yhtiö katsoo, ettei perusteita K.R:n vaatimien kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen korottamiselle ole.

Asiakkaan kommentti

K.R. antoi lisälausuman vakuutusyhtiön vastineen johdosta syystä, että hän pitää edelleen vakuutusyhtiön näkemystä vääränä.

K.R:n näkemyksen mukaan tilapäisen haitan asianmukaisessa kokonaisarvioinnissa tulee ottaa haitan korottamista puoltavat seikat, kuten esimerkiksi se, että K.R:lle on tehty kaksi vaativaa leikkausta ja useita muita kirurgisia toimenpiteitä. Lisäksi toimenpiteistä toipuminen on ollut hidasta sekä hyvin kivuliasta. Yhteensä tilapäisen haitan kestoaika on K.R:n mukaan noin kaksi ja puoli vuotta ja että ainakin osa kotona vietetystä toipilasajasta on verrattavissa sairaalahoitoon. K.R. toteaa molempien ns. pääoperaatioiden olleen myös erittäin hankalia ja poikkeuksellisia, mikä ilmenee myös lääkärinlausunnoista. K.R:n näkemyksen mukaan tilapäistä haittaa arvioitaessa on huomioitava myöskin se pysyvä vamma, joka valittajalle on aiheutunut. K.R:llä ilmenee ontumista käveltäessä, samoin kuin muunkin liikkumisen ja raajoja vaativan toiminnan vaikeutumista ja osin jopa esty­mistä.

Kommentissaan K.R. viittaa myös vakuutusyhtiön esittämään siitä, että K.R. kykenee muun muassa pyöräilemään. Tämän K.R. toteaa pitävän paikkaansa, mutta hän kertoo tarvitsemansa erikoisvalmisteisen pyörän, jotta edes tämä liikuntamuoto olisi hänelle mahdollinen.

K.R:n kommentin mukaan nämä edellä mainitut, kiistattomat ja dokumenteista ilmenevät seikat ovat sellaisia, jotka sijoittavat haittakokonaisuuden hyvin vaikeitten vammojen luokkaan. Vaatimuk­sen perusteet ovat siis konkreettisesti ja objektiivisesti osoitettu oikeiksi, valituksessa ei ole siis kysymys valittajan subjektiivisista käsityksistä. Kivun tuntemus sekä muut asiassa esiintuodut seikat ovat toki mitä suurimmassa määrin subjektiivisia kokemuksia, mutta perustuvat objektiivisesti todettuihin lääketieteellisiin tosiseikkoihin. Kommentin mukaan kokonaisharkinta ei voi myöskään tarkoittaa sitä, ettei asiassa kiinnitetä huomiota koko tapahtumainkulkuun ja kaikkeen muuhun, mitä K.R. on joutunut tapahtuman johdosta käymään läpi.

Vakuutusyhtiön vastaus

Vakuutusyhtiö antoi lautakunnalle vastauksen liittyen K.R:n antamaan kommenttiin. Vastauksessaan yhtiö viittaa asiassa aikaisemmin annettuihin päätöksiin ja vastineeseen sekä toistaa niissä lausutun.

Yhtiö toteaa lisäksi, että liikennevahinkolautakunnan ohjeiden ja normien mukaan kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaike­usasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Korvauksen määrään ei näin ollen yleensä vaikuta se, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo kipua aiheutuneen vamman laa­tu ja vaikeusaste huomioon ottaen tavanomaista pidempään.

Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan tässä sitä, millaisena vamma ilmenee kuten esimerkiksi luunmurtuma. Vaikeusasteella tarkoitetaan samankaltaisten vammojen keskinäisiä eroavuuksia. Esimerkiksi pirstaleisuuden vuoksi vaikea-asteisemman mur­tuman perusteella suoritettava tilapäisen haitan korvaus on suurempi kuin saman luun yksinkertaisen murtuman perusteella suoritettava korvaus. Henkilövahingon vaatiman hoidon laadulla ja toipumisen kestoajalla on kahdessa mie­lessä vaikutusta korvausta määriteltäessä. Hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan vammaluokkaa määritet­täessä sairaalahoito tarkoittaa sairaalassa tapahtuvaa hoitoa. Tähän ei huomioida ko­tona tapahtuvaa jatkohoitoa, vaikka tämä aika olisi ollut vahingonkärsineelle on­gelmallista esimerkiksi liikkumisvaikeuksien vuoksi. Lisäksi yhtiö toteaa, että tilapäisen haitan luokan arvioinnissa on jo asianmukaisesti huomioitu K.R:lle suoritettujen operaatioiden määrä, parantumisen pitkittyminen sekä tästä aiheutunut kipu ja särky.

Yhtiö toteaa vielä, että korvausnormeja sovellettaessa ei yhden yksittäisen kri­teerin täyttyminen ratkaise henkilövahingon sijoittumista tiettyyn luokkaan tai tiettyyn kohtaan luokan sisällä. Ratkaisu on siis tehtävä kokonaisharkinnan perusteella. Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvausta määriteltäessä niin ikään on otettava huomioon hoitosuunnitelmaan kuuluvat tai muutoin tiedossa olevat tulevaisuudessa tehtävät toimenpiteet, esimerkiksi korjausleikkaukset tai valittuun hoitomenetelmään muutoin liittyvät toimenpiteet. Näin ollen arviota tehtäessä huomioidaan tapauskohtai­set seikat, mutta näistä seikoista kokonaisharkinnan avulla määritetään vammaluokka sekä korvauksen määrä.

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen K.R:n vammojen kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisesti luokkaa 4 ja maksettavan korvauksen määräksi 4.700 euroa.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajalle on annettu mahdollisuus lausua kantansa asiaan. Vakuutuksenottaja on ilmoittanut, ettei hänellä ole asiaan kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa K.R:lle aiheutuneesta tilapäisestä haitasta pysyvänä asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, professori Harri Pihlajamäeltä.

Lausunnossaan Pihlajamäki toteaa, että K.R:n tapauksessa 15.11.2008 sattuneessa vahingossa on kyse hirvimetsällä sattuneesta vahinkotapahtumasta, jossa hirvikiväärin luoti on osunut oikean reiden takaosaan lävistäen ihon, ihonalaisen kudoksen sekä lihaskerroksen ja edennyt vasemman reiden alaosaan aiheuttaen pirstaleisen vasemman reisiluun etäisemmän osan murtuman. Murtuma on tuettu alkuvaiheessa leikkaustoimenpiteen yhteydessä asetetulla ulkoisella kiinnittimellä. Ulkoisen kiinnityslaitteen poiston jälkeen on murtumassa todettu luutumishäiriö. Uusintaleikkauksessa on murtuma-alueelle tehty luunsiirto ja murtuma on kiinnitetty käyttäen murtumakiinnityslevyä ja ruuveja. Sittemmin on tehty leikkaus, jossa murtumakiinnitysvälineet on poistettu. Röntgenkuvauksen ja magneettikuvauslöydöksen perusteella murtuma on luutunut.

Käytettävissään olevan aineiston valossa Pihlajamäen näkemyksen mukaan K.R:n tapauksessa kivun ja säryn ja muun tilapäisen haitan korvaus liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan arvioitaessa kuuluu luokkaan vaikeat vamman (luokka 4), jossa korvaus sijoittuu luokan keskikolmannekseen.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö antoi asiassa lisävastineen saatuaan tiedon Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnosta.

Lisävastineen mukaan yhtiö on antanut K.R:lle uuden korvauspäätöksen koskien tilapäisen haitan korvausta. Hänelle on maksettu tilapäisen haitan korvausta yhteensä 6 300 euroa, mikä on kyseisen luokan 4 keskikolmanneksen puoliväliin sijoittuva eu­romäärä. Tästä summasta on vähennetty jo maksettu 4 700 euroa.

Asiassa ei vakuutusyhtiön mukaan kuitenkaan ole esitetty sellaista uutta lääketieteellistä selvitystä tai muita seikkoja, joi­den nojalla annettuja korvausratkaisuja tulisi enemmälti tai muilta osin suosittaa muutettavaksi.

Asiakkaan kommentti

Asiakas antoi Vakuutuslautakunnalle kommentin asiantuntijalausunnon ja vakuutusyhtiön uuden korvauspäätöksen johdosta. Asiakas vaatii jo esittämillään perusteilla korvausta maksettavaksi alkuperäisen vaatimuksensa mukaisena.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingonkärsineen ikä.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu voimassaolevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin

Ratkaisusuositus

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa K.R:lle vahinkolaukauksen johdosta aiheutuneen tilapäisen haitan korvaamisesta ja maksettavan korvauksen määrästä.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että vahingonkärsinyt K.R:n sääreen osui 15.11.2008 metsästysreissulla toisen metsästäjän ampuma vahinkolaukaus seurauksin, että sääreen tuli vaikea pirstaleinen murtuma. Murtuman korjaaminen vaati useampia operaatioita sekä sairaalajaksoja paranemisen pitkittymisen ja luutumisvaikeuksien vuoksi. K.R. on kertonut säären olleen erityisen kivulias koko tilapäisen haitan keston ajan. Haitan kestoajaksi hän määrittää noin kaksi ja puoli vuotta. Ampumavammasta on sittemmin katsottu jääneen K.R:lle myös pysyvä toiminnallinen haitta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus kokonaisarvion perusteella. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2c §:ssä luetellaan ne keskeiset perusteet, jotka tulee ottaa huomioon määrättäessä korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Korvauksen määrä arvioidaan niiden mukaan objektiivisesti.

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa kipua ja särkyä ja muuta tilapäistä haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Kyseisiä normeja ja suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että K.R:lle on vahinkotapahtumasta aiheutunut tilapäinen haitta, joka liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan arvioitaessa kuuluu luokkaan vaikeat vammat (luokka 4), jossa korvaus sijoittuu luokan keskikolmannekseen ja korvausta on maksettu yhteensä 6.300 euroa. K.R. vaatii korvausta maksettavaksi luokan viisi perusteella (hyvin vaikeat vammat) siten, että korvauksen kokonaismääräksi muodostuu 14.000 euroa.

Käsillä olevassa tapauksessa hirvikiväärin luoti on osunut oikean reiden takaosaan lävistäen ihon, ihonalaisen kudoksen sekä lihaskerroksen ja edennyt vasemman reiden alaosaan aiheuttaen pirstaleisen vasemman reisiluun etäisemmän osan murtuman. Murtuma on tuettu alkuvaiheessa leikkaustoimenpiteen yhteydessä asetetulla ulkoisella kiinnittimellä. Ulkoisen kiinnityslaitteen poiston jälkeen on murtumassa todettu luutumishäiriö. Uusintaleikkauksessa on murtuma-alueelle tehty luunsiirto ja murtuma on kiinnitetty käyttäen murtumakiinnityslevyä ja ruuveja. Sittemmin on tehty leikkaus, jossa murtumakiinnitysvälineet on poistettu. Röntgenkuvauksen ja magneettikuvauslöydöksen perusteella murtuma on luutunut.

Liikennevahinkolautakunnan normien mukaan vammaluokkaan 4 (vakavat vammat) kuuluvia vammoja ovat mm. hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- tai verisuonivamma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula-, rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity hermovammaa, vaikeat kasvoluiden monimurtumat sekä raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät. Tähän luokkaan kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa tai henkitorven avanteen, niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä, raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä, jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia, vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3-8 viikkoa, toiminnallinen toipuminen vaatii yli kahdeksan kuukautta, niiden jättämä toiminnallinen haitta on merkittävä.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 7§ mukaan korvaus ampumavammasta aiheutuneesta tilapäisestä haitasta tilanteissa, joissa vahingonkärsineelle on aiheutunut vakavia kudosvaurioita, kuten esimerkiksi lihas- tai luuvaurioita, jotka vaativat pitkää sairaalahoitoa ja useita korjausleikkauksia ja jotka aiheuttavat vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa, on 8.000–18.000 euroa (7.3 vaikea ampumavamma). Vammasta tulee myös jäädä pysyvä haitta.

Tilapäisestä haitasta maksettavan korvauksen määrä perustuu henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen sekä edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan perusteella tehtyyn objektiiviseen kokonaisharkintaan. Vahinkoa kärsineen subjektiivisilla tuntemuksilla ei ole pääsääntöisesti merkitystä korvausta määrättäessä. Normeja sovellettaessa ei yhden yksittäisen kriteerin täyttyminen ratkaise henkilövahingon sijoittumista tiettyyn luokkaan tai tiettyyn kohtaan luokan sisällä. Ratkaisu on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella.

Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo K.R:lle aiheutuneen kivun ja säryn ja muun tilapäisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4 (vaikeat vammat). Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon K.R:n kärsimän vamman laatu, tulee korvauksen määrittämisessä huomioida erityisesti edellä mainittu henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten ampumavammoja koskeva korvausasteikko. Lautakunnan näkemyksen mukaan K.R:lle aiheutuneen henkilövahingon syntytavan, laadun ja vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja kestoajan sekä haitan kestoajan perusteella lautakunta pitää vammasta aiheutuneen tilapäisen haitan asianmukaisena korvauksena neuvottelukunnan suositusten kohdan 7.3 mukaiseen asteikkoon perustuen 10.000 euroa.

Edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan K.R:lle korvausta tilapäisestä haitasta yhteensä 10.000 euroa.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta