Tapahtumatiedot

Vuosina 2009–2010 rakennetun toimisto- ja myymälärakennus suunnittelussa oli tapahtunut virhe, minkä seurauksena liukuportaiden yläpuolella ollut vapaa tila ei kaikkialla liukuportaiden yllä täyttänyt rakennusmääräysten vaatimusta 2300 mm:n minimikorkeudesta. Tämän vuoksi jo rakennettua tilaa piti korjata. Kiinteistöosakeyhtiö katsoi, että virheestä oli vastuussa ensisijaisesti kohteen pääsuunnittelija arkkitehtitoimisto C ja toissijaisesti rakennesuunnittelija insinööritoimisto D, joilta kummaltakin haettiin korvauksia. Sekä C että D hakivat korvausta vahingosta omista konsulttivastuuvakuutuksistaan.

Vakuutusyhtiöiden päätökset

Vakuutusyhtiö A

Vakuutusyhtiö ja kiinteistöosakeyhtiö tekivät asiasta sopimuksen, jonka mukaan vakuutusyhtiö A suoritti C:n vastuuvakuutuksen perusteella kertakorvauksena kiinteistöosakeyhtiölle arvonlisäverottomana määränä 41 302,20 euroa. Sopimus tehtiin asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi osapuolten välillä eikä sillä otettu kantaa vakuutuksenottajan vastuuseen asiassa.

Vakuutusyhtiö B

Vakuutusyhtiö, insinööritoimisto D sekä kiinteistöosakeyhtiö tekivät asiassa sopimuksen, jonka mukaan vakuutusyhtiö B maksoi D:n vastuuvakuutuksen perusteella kiinteistöosakeyhtiölle puolet vaaditusta määrästä eli 41 302,20 euroa. Sopimuksen mukaan insinööritoimisto D ei myöntänyt olleensa osaksikaan vastuussa liukuportaiden suunnitteluvirheestä ja siitä aiheutuneesta vahingosta. Sopimus tehtiin asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi vahingonkärsijään eli kiinteistöosakeyhtiöön nähden.

Valitus

Vakuutusyhtiö A on todennut riidattomaksi, että vahinkokohta oli rakennettu insinööritoimisto D:n laatiman rakennesuunnitelman mukaisesti ja että kulkukorkeuden minimivaatimus liukuportaiden yllä ei täyttynyt. Rakennesuunnitelma oli täten virheellinen ja asiassa oli kyse siitä, vastasiko tästä virheestä rakennesuunnittelija D ja oliko pääsuunnittelija C myös vastuussa. Vakuutusyhtiö on lausunut, että arkkitehtisuunnitelmissa oli annettu täysin oikeat ja riittävät tiedot rakennesuunnitelmien laatimista varten. Täten C ei voinut olla vastuussa sillä perusteella, että arkkitehtisuunnitelmat olisivat olleet virheelliset. Ratkaistavaksi jäi, oliko C vastuussa pääsuunnitelujana sen vuoksi, että se olisi laiminlyönyt sovittaa yhteen hankkeessa laaditut eri suunnitelmat. Lain tai rakennusmääräysten mukaan ei tullut järjestää erillistä yhteensovitusneuvottelua. C hoiti yhteensovitusvelvollisuutensa erillisissä suunnittelupalavereissa ja puhelimitse. Vahinko ei johtunut vakuutusyhtiö A:n mukaan yhteensovittamisen virheellisyydestä, vaan siitä, että rakennesuunnitelma oli virheellinen.

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 120 §:n pääsuunnittelijan vastuu ei tarkoittanut sitä, että pääsuunnittelija vastaisi erityissuunnitelmissa olevista virheistä.

Vakuutusyhtiö A on pyytänyt asiasta Arkkitehtitoimistojen liitto ATL ry:n lausuntoa. Sen mukaan rakennusvirhe oli aiheutunut virheellisestä rakennesuunnitelmasta.

Vakuutusyhtiö A:n mukaan vakuutusyhtiö B oli velvollinen suorittamaan korvaukset kokonaisuudessaan insinööritoimisto D:n konsulttivastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö B:n vastine

Vakuutusyhtiö B:n mukaan vahinko ei ollut johtunut osaksikaan insinööritoimisto D:n tuottamuksesta.

Korjaussuunnitelman tehneen toimiston 11.3.2010 päivätyn raportin mukaan kulkukorkeudet määritteli arkkitehti. Kulkukorkeuksien määrittelystä vastasi näin arkkitehtitoimisto C. Raportista ilmeni edelleen, että arkkitehdin leikkauksessa vapaaksi korkeudeksi oli merkitty riittävä 2300 mm, mutta koska liukuportaat kulkivat pilaripalkkikoordinaatistoon nähden vinossa, korkeus muuttui ja se oli jäänyt tarkastamatta ja merkitsemättä piirrokseen. Liukuportaiden minimikorkeus palkin kohdalla oli näin ollen alittunut sen vuoksi, ettei palkkia ollut piirretty insinööritoimisto D:lle toimitettuihin arkkitehtipiirroksiin. Arkkitehti oli merkinnyt vapaaksi korkeudeksi 2300 mm. Insinööritoimistolla oli täten perustellusti se käsitys, että liukuporras mahtuivat kulkemaan mainitussa paikassa. Se, ettei tämä pitänyt paikkaansa, johtui ensinnäkin siitä, ettei arkkitehti ollut määrittänyt kulkukorkeutta riittävästi ja toisaalta siitä, ettei korkeuden riittämättömyyttä voitu suunnittelutyössä havaita piirrosten puutteellisuuden vuoksi. Arkkitehdin vastuulla oli suunnitella rakennus siten, että sinne kulkemaan suunnitelluilla liukuportailla oli tilaa ja tarvittavat suoja-alueet olivat olemassa.

Vakuutusyhtiö B:n mukaan insinööritoimisto D:n rakennesuunnitelmissa ei ollut ollut virhettä. Pääsuunnittelijan olisi tullut havaita, että yhdistettäessä liukuporrassuunnitelma arkkitehtisuunnitelmaan minimikorkeus ei täyttynyt. Koska näin merkittävä virhe oli edennyt rakentamisvaiheeseen saakka, oli perusteltua katsoa pääsuunnittelijan laiminlyöneen velvollisuutensa yhteen sovittaa suunnitelmat. Yhteensovittamisen nimenomainen tarkoitus oli havaita nämä virheet siten, ettei määräystenvastaisia rakenteita rakennettu, vaan suunnitelmat tehtiin tarvittaessa uudestaan.

Vakuutusyhtiö B:n mukaan kukin suunnittelija teki oman suunnitelmansa ja tämän jälkeen pääsuunnittelijan velvollisuutena oli selvittää se, olivatko jotkin suunnitelmat tai niiden osat joko samanaikaisesti toteutettuna tai muutoin mahdottomia, muodostivatko suunnitelmat kokonaisuuden ja täyttikö suunnitelma sille asetetut standardit ja vaatimukset. Pääsuunnittelijan yhteensovitusvelvollisuus koski suunnitelmien kokonaisuutta kaikkine osineen.

Yhteenvetona vakuutusyhtiö B on lausunut, että insinööritoimisto D laati porrassuunnitelman tietämättä minimikorkeuden alittamisen mahdollisuudesta luottaen arkkitehtipiirustuksiin, joissa korkeudeksi oli merkitty riittävä 2300 mm ja joista tämän korkeuden alittava palkki ei insinööritoimisto D:ltä saadun tiedon mukaan ilmennyt. Virhe olisi ollut vältettävissä, mikäli insinööritoimistolle toimitettuihin arkkitehtipiirustuksiin olisi merkitty palkin kulku ja todellinen korkeus palkin vino kulku huomioiden tai mikäli pääsuunnittelija olisi yhteensovittamisvelvollisuutensa puitteissa verrannut arkkitehdin suunnitelmia ja insinööritoimiston laatimia suunnitelmia toisiinsa. Liukuportaiden rakenteen suunnittelutyössä insinööritoimistolla ei ollut velvollisuutta ulottaa suunnitelmaa sen pidemmälle, kuin mikä oli mahdollista sen käytössä olleilla tiedoilla. Vakuutusyhtiö B on katsonut, että Arkkitoimistojen liitto ATL ry:n lausunto oli puutteellinen, perustelematon ja puolueellinen.

Insinööritoimisto D:n kannanotto asiaan

Insinööritoimiston mukaan kaikkien suunnitelmien tuli muodostaa toteutettavissa oleva kokonaisuus. Rakentaminen tapahtui arkkitehdin työpiirustusten perusteella, joita rakennuskuvat täydensivät kantavien rakenteiden ja kuorirakenteiden osalta. Kyseessä olevassa tapauksessa liukuportaiden alapäässä kulkualueen ylitti vinottain liukuportaiden suuntaan nähden kulkeva teräspalkki siten, että osalla kulkualuetta palkin alareuna oli huomattavasti vaadittua 2300 mm korkeammalla ja osalla matkaa palkin reuna sijaitsi virheellisesti noin 200 mm liian alhaalla. Tässä tapauksessa virheellisen lopputuloksen mahdollisti se, ettei kumpikaan suunnittelijoista, arkkitehti eikä rakennesuunnittelija, havainnut kyseistä ongelmaa. Virheen syntymiseen vaikutti oleellisesti se, että kyseisiä pääpalkkeja ei ollut mitenkään esitetty tai huomioitu arkkitehtisuunnitelmissa. Arkkitehtisuunnitelmat olivat tältä osin puutteelliset ja normaalikäytännön vastaiset. Arkkitehti ei myöskään ollut tältä osin verrannut rakennesuunnitelmia omaansa, koska palkit olivat rakennesuunnitelmissa jo kohteen urakkalaskentavaiheessa. Pääsuunnittelija ei ollut huolehtinut asianmukaisesti velvollisuudestaan varmistaa eri suunnitelmien yhteensopivuudesta, koska se ei järjestänyt alan normaalin käytännön mukaisia vertailuneuvotteluja. Suunnitelmien yhteensovitusta ei ollut mahdollista hoitaa puhelimessa eikä normaaleissa suunnittelukokouksissa. Vertailukokouksiin tuli valmistautua huolellisesti ja tämänlaajuisessa asiassa niitä oli normaalisti useita. Asiassa oli kysymys arkkitehtisuunnitelmien, rakennesuunnitelmien ja liukuporrassuunnitelmien yhteensovituksen puutteesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot, lainkohdat ja sitä alempitasoiset määräykset

Konsulttivastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityssä konsulttitoiminnassa tilaajalle aiheutettu henkilö-, esine- ja varallisuusvahinko, kun vahinko on seurausta vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta ja laiminlyönnistä ja vakuutuksenottaja on vahingosta kulloinkin voimassa olevan konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen mukaan korvausvastuussa.

MRL 120 §:n 1 momentin mukaan rakentamista koskeva suunnitelma on laadittava siten, että se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennuksen suunnittelussa tulee olla suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta vastaava pätevä henkilö, joka huolehtii siitä, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset (pääsuunnittelija).

Saman pykälän 3 momentin mukaan kustakin erityissuunnitelmasta vastaava henkilö huolehtii siitä, että suunnitelma täyttää sille asetetut vaatimukset. Jos erityissuunnitelman on laatinut useampi suunnittelija, näistä yhden tulee olla nimetty tämän erikoisalan kokonaisuudesta vastaavaksi suunnittelijaksi.

Suomen Rakentamismääräyskokoelman A 2 kohdan 3.1.1 ensimmäisen kappaleen mukaan pääsuunnittelijan tehtävänä on huolehtia rakennushankkeen suunnitelmien riittävästä laadusta ja laajuudesta niin, että suunnitelmilla voidaan osoittaa rakentamiselle asetettujen vaatimusten täyttyminen.

Saman Rakentamismääräyskokoelman kohdan 3.1.2 mukaan pääsuunnittelijan tulee yhdessä rakennukseen ryhtyvän kanssa hankkeen laadun ja vaativuuden edellyttämällä tavalla

- huolehtia siitä, että käytettävissä ovat tarvittavat lähtötiedot ja että ne ovat ristiriidattomat ja ajan tasalla sekä saattaa ne suunnittelijoiden tietoon,

- varmistaa, että kaikilla hankkeen suunnittelijoilla on tieto siitä, mikä osuus vaadittavista suunnitelmista on heidän vastuullaan,

- huolehtia eri alojen suunnittelijoiden yhteistyön järjestämisestä,

- osaltaan huolehtia, että laaditussa aikataulussa on suunnittelulle varattu riittävästi aikaa,

- huolehtia, että tarvittavat suunnitelmat tehdään ja että suunnitelmat on todettu yhteensopiviksi ja riidattomiksi.

Saman Rakentamismääräyskokoelman kohdan 3.2.1 mukaan suunnittelijan tulee laatia rakentamista varten tarvittava vastuullaan oleva suunnitelma niin, että sillä voidaan osoittaa suunnittelulle ja rakentamiselle asetettujen vaatimusten täyttyminen.

Toisen kappaleen mukaan suunnittelijan tulee vastuullaan olevan suunnittelutehtävän osalta

- huolehtia, että hänellä on käytettävissään suunnittelussa tarvittavat lähtötiedot.

Ratkaisu

Liikerakennuksen liukuportaat on suunniteltu siten väärin, ettei niiden yläpuolella olevan vapaan kulkukorkeuden minimi ole täyttynyt. Virhe on havaittu vasta sitten, kun liukuportaat on jo rakennettu. Tapauksessa on kyse siitä, onko virheellisestä suunnittelusta vastuussa liukuportaiden suunnittelija insinööritoimisto D, kohteen pääsuunnittelija ja arkkitehtisuunnittelun tehnyt arkkitehtitoimisto C, tai ovatko nämä yhteisesti vastuussa virheellisestä suunnittelusta.

Arkkitehtikuvat, liukuportaiden suunnittelukuvat ja rakennuksen rakennekuvat ovat sinänsä olleet asialliset. Virhe on aiheutunut siitä, ettei näitä eri osa-alueita suunniteltaessa ole otettu huomioon kokonaisuutta ja varmistuttu siitä, ettei suunnitelmissa ole keskinäisiä ristiriitoja. Asiakirjojen mukaan varsinaisia suunnitelmien yhteensovitusneuvotteluja ei ole pidetty.

Maankäyttö- ja rakennuslain 120 §:n mukaan pääsuunnittelijan tulee huolehtia siitä että, rakennesuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset. Pääsuunnittelija on täten vastuussa siitä, että kaikki tehdyt suunnitelmat ovat yhteensopivia ja ristiriidattomia.

Saman lain ja Rakentamismääräyskokoelman määräysten mukaan myös jokaisen erityissuunnittelijan tulee huolehtia siitä, että suunnitelma täyttää sille asetetut vaatimukset. Hänen on myös huolehdittava siitä, että hänellä on käytettävissään suunnittelussa tarvittavat lähtötiedot.

Pääsuunnittelijan eli arkkitehtitoimisto C:n vastuun osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että pääsuunnittelijan tulee huolehtia, että suunnitelmat ovat yhteensopivia ja ristiriidattomia. Yhteensopivuustarkistukset ja –neuvottelut olisivat auttaneet asiaa. Eri suunnitelmien vertailu keskenään olisi auttanut ristiriitaisuuksien havaitsemista, sillä asiakirjoista ilmenee, että ongelman aiheuttanut poikittain kulkenut teräspalkki on ollut havaittavissa rakennesuunnitelmissa jo urakkalaskentavaiheessa. Se, että pääsuunnittelija ei ole riittävästi huolehtinut suunnitelmien yhteensopivuudesta ja ristiriidattomuudesta, on johtanut vahinkoon eli virheelliseen rakentamiseen. Vakuutuslautakunta katsoo siten, että vahinko on osittain seurausta pääsuunnittelijan eli arkkitehtitoimisto C:n huolimattomasta menettelystä.

Kunkin erityissuunnitelman tekijän tulee huolehtia myös siitä, että hänellä on käytettävissään tarvittavat lähtötiedot. Tällaisia tietoja ovat muun muassa rakennesuunnittelutiedot. Liukuporrasrakenteet on suunniteltu ottamatta huomioon rakennesuunnitelmissa nähtävissä ollutta vinoon menevää kantavaa palkkia ja näin liukuportaat ovat osittain olleet virheellisesti liian lähellä kyseessä olevaa palkkia. Sekä liukuportaiden rakennesuunnittelun että koko rakennuksen rakennesuunnittelun on tehnyt sama insinööritoimisto eli insinööritoimisto D. Insinööritoimisto D ei ole omalta osaltaan tarkastanut näiden rakennesuunnitelmien riidattomuutta ja yhteensopivuutta. Tästä laiminlyönnistä liukuportaiden rakennesuunnittelija eli Insinööritoimisto D on vastuussa.

Pääsuunnittelijalla eli arkkitehtitoimisto C:llä on ollut päävastuu eri rakennuksen suunnitelmien keskinäisestä riidattomuudesta ja niiden yhteensopivuudesta. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta arvioi, että vahingosta on kaksi kolmasosaa arkkitehtitoimisto C:n ja yksi kolmasosa on insinööritoimisto D:n huolimattoman menettelyn seurausta. Tämän vuoksi korvauksista 2/3 tulee maksaa vakuutusyhtiö A:n konsulttivastuuvakuutuksesta ja 1/3 vakuutusyhtiö B:n konsulttivastuuvakuutuksesta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Makkula, Pesonen ja Sarpakunnas sekä lisäjäsen Mannonen. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA