Korvausta on haettu varallisuusvastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiön mukaan P Oy:n ja M Oy:n välinen sopimus on perustunut vakiintuneeseen käytäntöön, eikä kirjallista sopimusta ole laadittu. Tämän vuoksi P Oy on voinut toimia M Oy:n antamien ohjeiden mukaisesti. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen, koska P Oy on toiminut M Oy:n ohjeiden mukaisesti, minkä vuoksi se ei ole rikkonut osapuolten välistä sopimusta. Tämän vuoksi P Oy ei ole vahingosta vastuussa.

 

Vakuutusyhtiö on sittemmin korvannut veronkorotuksista ja -lisäyksistä aiheutuneet kustannukset yhteensä 4 372,18 euroa vähennettynä omavastuulla. M Oy on esittänyt P Oy:lle 25 360,44 euron korvausvaatimuksen, joka perustuu lisäverojen ohella siihen, että ennakonpidätys on maksettu kahteen kertaan: ensin työntekijälle ja sitten verottajalle.

 

Vakuutuslautakunnalta pyydetään lausuntoa siitä, riittääkö vakuutuskorvauksen epäämiseen toiminta päämiehen ohjeiden mukaan vai edellytetäänkö toimeksisaajalta selonottovelvollisuutta ja kuinka laaja tällainen selonottovelvollisuus on ilman erillistä sopimusta. Koska vakuutusyhtiö ei ole tehnyt hakemuksen mukaista korvauspäätöstä, tulee asian käsittelyä jatkaa.

 

Vakuutusyhtiön mukaan M Oy:lle on syntynyt vahinkoa vain siinä tapauksessa, että työntekijälle maksettua ylimääräistä palkkaa ei saada perityksi takaisin. Tältä osin vaatimus on ennenaikainen.

 

Vahingonkorvausoikeudessa lähtökohtana on täyden korvauksen periaate, jonka mukaan vahingonkärsijä tulee asettaa siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos vahinkoa ei olisi aiheutunut. Vahingonkärsijä ei saa hyötyä vahinkotapahtumasta, joten korvausmäärää ei saa ylittää. Tapauksessa vahinko on aiheutunut siitä, että M Oy on joutunut maksamaan veronkorotuksia ja lisäyksiä, jotka ovat johtuneet siitä, että ennakonpidätyksiä ei ole maksettu ajallaan. Korvaamalla nämä erät on vahingonkärsijä asetettu siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa.

 

 

 

Vakuutus korvaa vakuutuksenottajan toiselle aiheuttaman sellaisen taloudellisen vahingon, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Yhden vakuutuskauden aikana aiheutettuja vahinkoja korvataan yhteensä enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä kaksinkertaisena.

 

Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko

-          toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai

-          muulle henkilölle vakuutettua toimintaa koskevan lainsäädännön nimenomaisen määräyksen perusteella.

 

 

Lausunnonpyytäjä on pyytänyt lautakunnalta lausuntoa tilitoimiston selon­ottovelvollisuudesta ja sen laajuudesta. Vakuutusyhtiö on tapauksessa katsonut, että tilitoimisto ei ole toiminut vaadittavaa huolellisuutta noudattaen. Koska tapauksessa ei ole erimielisyyttä tilitoimiston tuottamuksesta, ei lautakunta käsittele tilitoimiston toimintaan liittyviä vastuukysymyksiä laajemmin.

 

Sopimusperusteisen vahingonkorvauksen tarkoituksena on saattaa vahingonkärsijä siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos sopimus olisi täytetty oikein. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen määrän tulee olla täyden korvauksen suuruinen niin, että korvaus hyvittää vahingonkärsijälle aiheutuneen menetyksen kokonaisuudessaan. Rikastumiskiellon mukaan korvaus ei saa johtaa siihen, että vahingonkärsijä saa etua vahinkotapahtumasta.

 

Tapauksessa sopimuksen oikein täyttäminen olisi tarkoittanut sitä, että lausunnonpyytäjä olisi selvittänyt ennakonpidätyksestä vapautumisen edellytykset. Näiden edellytysten jäämättä täyttymättä olisi P Oy joutunut suorittamaan ennakonpidätyksen normaalisti. Tämän vuoksi ennakonpidätyksen määrä ei lähtökohtaisesti ole korvauskelpoista vahinkoa. Jos ennakonpidätys olisi suoritettu, ei lausunnonpyytäjälle olisi tullut lisäveroa. Koska sopimusta ei täytetty oikein, joutui P Oy maksamaan lisäveroa. Tästä aiheutuneet kustannukset ovat korvauskelpoista vahinkoa ja vakuutusyhtiö on suorittanut niistä korvauksen.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei käy ilmi, onko M Oy:n työntekijä maksanut ennakonpidätyksen mukaisen määrän verotuksessaan. Ennakonpidätys koituu M Oy:n tappioksi vain, jos ennakonpidätyksen määräistä summaa ei saada perityksi työntekijältä. Ennakonpidätyksen määrää koskeva vaatimus on tämän vuoksi ennenaikainen.

 

Edellä mainituin perustein lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Löppönen, Nyyssölä, Kallioinen, Sjögren ja Piipari. Sihteerinä toimi Mäenpää.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA