A oli varannut itselleen noin 10.000 euroa maksavan erityisehtoisen valmismatkan, jonka ehtojen mukaan äkillisestä sairastumisesta tai muusta pakottavasta syystä ennen matkaa tehty peruuttaminen ei oikeuta kuin maksimissaan noin 100 euron suuruisiin korvauksiin.

A:lla on ollut voimassa noin kymmenen vuoden ajan matkustajavakuutus. Vakuutusyhtiö on tehnyt siihen vuonna 2010 muutoksen. Yhtiö on lisännyt ehtoihin erityisehtoisia valmismatkoja koskevan rajoituksen, jonka mukaan matkan peruuntumisen johdosta korvataan kohtuulliset kulut, enintään 25 %:iin matkan hinnasta.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissään

• vakuutuskirja 4.12.2009
• vakuutusehdot 27.10.2011

<p 130.4pt;\"="">  

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Ehdon 3.3.2 mukaan matkan peruuntumisesta korvataan etukäteen maksetut kulut, joista vakuutettu on matkanjärjestäjän ehtojen mukaan vastuussa seuraavasti:

Valmismatkalain mukaisen pakettimatkan peruuntumisessa korvataan yleisten valmismatkaehtojen mukaisesti toimistokulut. Yleisissä valmismatkaehdoissa tarkoitetun erityisehtojen mukaisen matkan peruuntumisessa korvataan kohtuulliset kulut enintään 25 %:iin matkan hinnasta.

Yleisten ehtojen 13.3.1 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja ja – maksuja, omavastuuta sekä muita sopimusehtoja, kun perusteena on uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomaismääräys.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimuslain ja yleisten sopimusehtojensa perusteella oikeus asettaa A:n vakuutukseen ehdossa 3.3.2 määritelty rajoitus koskien erityisehtoista valmismatkaa. Kyseisen ehdon perusteella erityisehtoihin valmismatkan peruuntumisesta korvataan kohtuulliset kulut, kuitenkin enintään 25 % matkan hinnasta.

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momentin mukaan henkilövakuutuksen vakuutus­ehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimus­ehtoja.

Vakuutussopimuslain 20 a §:n 3 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Tapauksen arviointi

Yhtiön tekemä ehtomuutos ei ole vakuutussopimuslain 20 a §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin vähäinen. Yhtiöllä ei siten ole tämän lainkohdan mukaista oikeutta tehdä ehtomuutosta. Yhtiö on kuitenkin esittänyt, että sillä on ollut oikeus tehdä ehtomuutos vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin vakuutusehdossa 13.3.1 määritellyllä perusteella eli siksi, että valmismatkalakiin on tehty yhtiön mielestä ehtomuutosta edellyttävä ja siihen oikeuttava muutos. Lautakunta arvioi tätä kysymystä seuraavasti.

Lähtökohtana ja kattavana tausta-ajatuksena vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momenttia tulkittaessa on, että vakuutuksenantajalla on melko laaja vapaus määrätä ehdoissa niistä perusteista, joilla vakuutusehtoja voidaan muuttaa. Edellytykset, joilla vakuutusehtoja voidaan muuttaa, tulee kuitenkin määritellä tyhjentävästi ja tarkasti rajattuina vakuutusehdoissa. Ehtojen yksipuolinen muuttaminen voi ylipäänsä tulla kysymykseen vain poikkeuksellisilla, 20 §:ssä määritellyillä perusteilla. Näistä perusvaatimuksista seuraa, että muutosten niissä perusteissa, jotka vakuutusehdoissa on yksilöity ehtomuutoksiin oikeuttaviksi, tulee olla suoranaisessa syy-yhteydessä vakuutusyhtiön riskin kasvamiseen.

Valmismatkalakia muutettiin viimeksi 19.12.2008 (HE 83/2008). Hallituksen esityksen eräänä keskeisenä ytimenä oli rajoittaa matkan peruuntuessa asiakkaan oikeutta saada korvausta matkanjärjestäjältä erityisehtoisessa valmismatkassa. Esityksen keskeisenä ajatuksena oli, että matkustajan peruuttamisoikeutta voitaisiin rajoittaa sopimusehdoissa, jos kustannukset matkan peruuttamisesta jäisivät pääasiassa matkanjärjestäjän kannettaviksi sen vuoksi, että matkaa ei voida saada myydyksi toiselle matkan yksilöllisyyden, erityisluonteen tai muun merkitykseltään vastaavan syyn takia.

Edellä mainitun tavoitteen toteutumiseksi valmismatkalakiin tehtiin tekstimuutoksia, jotka mahdollistavat sen, että matkanjärjestäjä voi omissa sopimusehdoissaan määrätä tarkoitetulla tavalla vapaammin peruuttamisoikeuden rajoituksista. Matkustajan asemaa heikentävät muutokset eivät siten ole suoraan seurausta siitä, mitä valmismatkalaissa nykyisin säädetään, vaan niiden aiheutuminen jää riippumaan ainoastaan välillisesti siitä, ryhtyvätkö matkanjärjestäjät rajoittamaan peruuttamisoikeutta uusien valmismatkalakiin kirjattujen valtuuksiensa mukaisesti.

Kun matkustajan peruuttamisoikeuden heikentyminen ja sitä myöden myös matkavakuutuksen korvausriskin kasvu eivät johdu suoranaisesti lain muutoksesta, ei yhtiöllä ole ollut oikeutta tehdä ehtomuutosta vakuutussopimuslain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin pelkästään sillä perusteella, että vakuutusehdossa 13.3.1 on määritelty ehtomuutokseen oikeuttavaksi ”uusi tai muuttunut lainsäädäntö”.

Sitä vastaan, että yhtiöllä olisi ollut oikeus tehdä ehtomuutos esittämällään perusteella, voidaan lisäksi viitata valmismatkalain esitöissä lausuttuun, jonka mukaan, ”koska muutos koskee tietyntyyppisiä rajoitetussa määrin järjestettäviä matkoja, ei sen kuitenkaan arvioida vaikuttavan merkittävästi matkustajavakuutusten korvausmenoon eikä näin ollen myöskään aiheuttavan tarvetta merkittäviin maksu- tai ehtomuutoksiin”.

Johtopäätös

Vakuutusyhtiöllä ei ole ollut oikeutta tehdä esittämillään perusteilla A:n vakuutukseen nyt tarkasteltavana olevaa ehtomuutosta.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA