Lausunnonpyytäjä osti vuonna 1999 T.M:ltä ja A.M:ltä vuonna 1986 rakennetun omakotitalon 960.000 markan kauppahinnalla. Lausunnonpyytäjä nosti vuonna 2002 myyjää vastaan sopimusrikkomusta koskevan kanteen vaatien ensisijaisesti kaupan purkua ja toissijaisesti kauppahinnan alennusta 660.000 markalla. Lisäksi lausunnonpyytäjä vaati myyjiä maksamaan virheiden selvittämisestä ja korjauksista aiheutuneita kuluja 337.489 mk, josta vähennettiin myyjien jo maksamat 30.000 mk, sekä korvaamaan muuttokustannukset 5.000 eurolla. Lausunnonpyytäjä perusteli vaatimuksiaan sillä, että virheellisen salaojitus- ja vedenjohtojärjestelmän vuoksi rakennuksen alapuoliseen täyttömaahan ja perustuksiin oli päässyt kosteutta. Liian hienorakeisesta täyttömaasta ja sokkelin betoniharkkorakenteesta johtuen kosteus oli noussut alapohjaan ja kastellut sitä wc-tilojen ja autotallin kohdalla. Autotallin lattiakaivon poistoputki ei myöskään toiminut. Salaojitus- ja vedenjohtojärjestelmät sekä wc-tilojen ja autotallin lattiat korjattiin, mutta kosteus ei päässyt täyttömaan ja perustusten virheistä johtuen poistumaan. Sitä varten rakennuksen alustarakenne olisi korjattava. Rakennuksen ulkoseinistä tuulensuojaeristeen ja julkisivurakenteen välistä puuttui asianmukainen tuuletusväli ja julkisivurakenteesta tuuletusraot. Sen ja sokkelirakenteen virheellisyyden vuoksi kosteus tiivistyi ulkoseinien rakenteiden ja eristeiden alaosiin. Virheen korjaamiseksi julkisivut olisi purettava ja rakennettava uudelleen. Lausunnonpyytäjän mukaan myyjien olisi pitänyt tietää virheistä, mutta he eivät ilmoittaneet niistä ostajalle. Virheet olivat aiheuttaneet rakennuksessa homehtumista. Lisäksi lausunnonpyytäjä vetosi siihen, että kaupan kohteessa oli ollut myös oikeudellinen virhe. Naapurikiinteistöjen pintavedet juoksutetaan kyseisen tilan poikki, mistä myyjä oli laiminlyönyt ilmoittaa lausunnonpyytäjälle.
Käräjäoikeus velvoitti päätöksessään 8.2.2002 myyjän maksamaan lausunnonpyytäjälle kauppahinnan alennuksena 6.727,52 euroa korkoineen. Koska myyjä oli hävinnyt jutun vain vähäiseltä osalta, lausunnonpyytäjä velvoitettiin korvaamaan myyjän oikeudenkäyntikuluja. Käräjäoikeus katsoi perusteluissaan, ettei myyjällä ole ollut perusteltua aihetta epäillä kiinteistöllä olevan tuomiossa todettuja virheitä. Kysymyksessä oli siten salaiset virheet. Kiinteistön laatuvirheitä, jotka olivat edellyttäneet korjaamista, olivat käräjäoikeuden tuomion mukaan salaojitus- ja vedenjohtojärjestelmän toimimattomuus, wc-tilojen ja autotallin kosteusvauriot, autotallin lattiakaivon poistoputki sekä julkisivumuurauksen tuuletusputket. Todetuista virheistä vain salaojitus- ja vedenjohtojärjestelmän toimimattomuus oli käräjäoikeuden mukaan merkittävä laatuvirhe, mutta koska se oli ollut kohtuullisin kustannuksin korjattavissa pysyvästi, ei sitä voitu pitää olennaisena eikä perustetta kaupan purkamiselle ollut.
Lausunnonpyytäjä valitti asiasta hovioikeuteen, joka tuomiossaan 27.3.2003 korotti hinnanalennusta 8.454,36 euroon, mutta ei muilta osin muuttanut käräjäoikeuden tuomiolauselmaa. Hovioikeuden tuomion muutoksenhaku-kohdan mukaan määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyi maanantaina 26.5.2003.
Lausunnonpyytäjä otti 6.5.2003 päiväämällään kirjeellä yhteyttä vakuutuksenottajana olevassa asianajotoimistossa toimivaan asianajaja A.S:ään pyytäen tätä hoitamaan asiaa eteenpäin. Kirjeessä lausunnonpyytäjä kertoi valitusajan päättyvän 27.5.2003. Lausunnonpyytäjä esitti muutoksenhakuperusteiksi sen, että tontilla oli kaupantekohetkellä rekisteröimätön pysyvä rasite, josta ostajille ei kerrottu. Kyseessä oli tontin halki kulkeva viemäri, joka salaojien lisäksi oli tukkeutuessaan aiheuttanut talon pohjan kostumista. Tästä aiheutui terveyshaittoja, joiden vuoksi lausunnonpyytäjän perhe joutui muuttamaan talosta. Lausunnonpyytäjä totesi lisäksi myöhemmin selvinneen, että he olivat saaneet väärää tietoa myös kaava-asiasta. Hovioikeus ei ottanut tätä enää käsiteltäväkseen. Asianajajan virheen takia ei myöskään terveyshaittaa käsitelty hovioikeudessa. Lisäksi hovioikeuden istunnon jälkeen lausunnonpyytäjälle selvisi, että hovioikeudessa asiaa päättämässä ollut hovioikeudenneuvos on lausunnonpyytäjälle vääriä tietoja antaneen kiinteistönvälittäjän kaksosveli. Lausunnonpyytäjän kirjeen liitteenä ei ollut hovioikeuden tuomiota.
Lakimies A.S. ei ehtinyt asiaa itse hoitamaan ja samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja A.H. ilmoitti lausunnonpyytäjälle 12.5.2003, että hänellä on kiireellisiä muita töitä, mutta että juuri valitusajan lopussa hän voisi kyseisen tehtävän hoitaa. A.H. luotti lausunnonpyytäjän ilmoitukseen valitusajan päättymisestä ja lausunnonpyytäjä toimitti asianajotoimistoon vielä useissa erissä uusia asiakirjoja, viimeiset perjantaina 23.5.2003. A.H:n ryhdyttyä maanantaina 26.5.2003 laatimaan valitushakemusta hän havaitsi virka-ajan loputtua, että valitusaika oli tuona päivänä kulunut umpeen vastoin lausunnonpyytäjän omaa ilmoitusta. Lausunnonpyytäjän kanssa sovittiin, että asiassa tehdään kuitenkin tuomiovirhekantelu, joka ei johtanut tulokseen.
Lausunnonpyytäjä katsoi, että asianajajan laiminlyönnistä oli aiheutunut hänelle vahinkoa, minkä vuoksi lausunnonpyytäjä vaati asianajotoimistoa korvaamaan hänelle aiheutuneena vahinkona 100.000 euroa, joka muodostuu vaaditun kauppahinnan alennuksen ja tuomitun kauppahinnan alennuksen erotuksena. Lausunnonpyytäjä vetosi siihen, että korkeimmassa oikeudessa oli ollut tarkoitus esittää lisänäyttöä lausunnonpyytäjän vaatimusten tueksi. Tältä osin lausunnonpyytäjä viittasi erään kiinteistönvälitysliikkeen antamaan, 6.8.2004 päivättyyn arviolausuntoon kiinteistön arvosta nykykunnossa sekä korjauskustannuksista.
Korvausta vahingosta haettiin asianajotoimiston vastuuvakuutuksen perusteella.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö katsoi asianajajan toimineen huolimattomasti luottaessaan asiakkaan ilmoitukseen valitusajan päättymisestä tarkistamatta itse asiaa hovioikeuden tuomiosta. Yhtiö totesi, että vahingonkorvausvelvollisuus syntyy, jos vahinko on aiheutettu tuottamuksella. Tässä tapauksessa ei vahinkoa kuitenkaan ole näytetty syntyneen. Kysymys on ollut kiinteistökaupan purkamisesta ja siihen liittyvistä vahingonkorvauksista. Vaihtoehtoisesti lausunnonpyytäjä on oikeudessa vaatinut hinnanalennusta ja korvauksia.
Jotta olisi näyttöä siitä, että asianajaja on menettelyllään aiheuttanut lausunnonpyytäjälle vahinkoa, olisi pystyttävä todistamaan, että hovioikeuden tuomio olisi muuttunut korkeimmassa oikeudessa. Miten korkeimmassa oikeudessa olisi käynyt, on tietysti vaikeaa tietää, mutta kun asia on jo kahdessa oikeusasteessa käsitelty, ei ole uskottavaa, että korkein oikeus olisi myöntänyt muutoksenhakuluvan ja muuttanut hovioikeuden tuomiota. Käsittelyn aikana on jo kuultu runsaasti todistajia, joten tuomioistuimissa on ollut laajalti tietoa asiassa. Lausunnonpyytäjän tarjoama lisänäyttö, johon korkein oikeus ei nyt ole päässyt tutustumaan, ei välttämättä olisi muuttanut jutun lopputulosta.
Vakiintuneen käytännön mukaan vahinkoa kärsineen pitää näyttää toteen vahingon ja sen määrän. Sitä ei ole tässä tapauksessa tehty, joten vastuuvakuutuksesta ei voida maksaa korvausta.
Lausuntopyyntö
Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Hän viittaa asianajotoimiston kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon ja pyytää lautakunnan kannanottoa siihen, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan kyseisen vahinkotapahtuman vakuutusehtojen mukaisesti.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa, että korvausta vaativan on osoitettava, että on olemassa tuottamus ja vahinko ja syy-yhteys näiden välillä. Tässä tapauksessa on olemassa tuottamus, sillä asianajajan kuuluu varmistaa määräpäivä. Sen sijaan ei ole näytetty, että valituksen myöhästymisestä on tullut vahinkoa. Vahingonkorvausvelvollisuus syntyy, jos voidaan osoittaa, että hovioikeuden tuomio olisi muuttunut korkeimmassa oikeudessa.
On luonnollisesti mahdotonta varmuudella tietää, miten korkeimmassa oikeudessa olisi käynyt, mutta ei ole uskottavaa, että asiassa olisi myönnetty valituslupa ja että korkein oikeus olisi muuttanut hovioikeuden tuomiota. Asia on jo käsitelty kahdessa oikeusasteessa ja asiassa on kuultu useita todistajia, joten lausunnonpyytäjän tarjoama lisänäyttö ei välttämättä olisi muuttanut jutun lopputulosta. Jos hovioikeus on tuominnut runsaat 8.000 euroa, on vaikeaa uskoa, että korkein oikeus olisi tuominnut lausunnonpyytäjän vaatimat 100.000 euroa.
Vakuutuksenottajan vastine
Lautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Vastuuvakuutusehtojen kohdan 210.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Asianajaja on velvollinen suorittamaan toimeksiannon asianmukaisella ammattitaidolla ja huolellisuudella. Mikäli asianajaja ei täytä näitä velvollisuuksiaan asianmukaisesti, hän voi joutua vahingonkorvausvastuuseen päämiehelleen. Asianajajan vastuuta arvioitaessa otetaan huomioon se, että kyseiseen toimintaan liittyy erityisen oikeudellisen asiantuntemuksen vaatimus sekä päämiehen oikeus luottaa asianajajan ammattitaitoon. Tämän vuoksi asianajajan voidaan edellyttää tarkistavan itse määräajat tuomioistuimen päätöksestä eikä hän voi vapautua vastuusta sen perusteella, että päämies on erehdyksessä ilmoittanut väärän päivämäärän.
Korvausvastuun syntyminen edellyttää kuitenkin syy-yhteyttä asianajajan virheellisen toiminnan ja päämiehelle aiheutuneen vahingon välillä. Kun on kyseessä tilanne, jossa valitusta ei ole tehty tai valituslupaa haettu ajoissa, minkä vuoksi asiaa ei ole saatu ylemmän oikeusasteen ratkaistavaksi, joudutaan vertaamaan lainvoimaiseksi jäänyttä päätöstä siihen lopputulokseen, joka olisi todennäköisesti saatu, mikäli valitus tai valituslupahakemus olisi tehty määräajassa. Mikäli on todennäköistä, ettei lopputulos olisi ollut toinen, vaikka asia olisi käsitelty ylemmässä oikeusasteessa, ei kyseessä ole korvattava vahinko.
Lautakunnan käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse siitä, että asianajajan laiminlyönnin vuoksi valituslupahakemusta korkeimmalle oikeudelle ei ole tehty määräajassa, minkä vuoksi hovioikeuden ratkaisu on jäänyt lainvoimaiseksi. Kyseinen riita-asia on koskenut kiinteistökaupan purkamista, hinnanalennusta ja vahingonkorvausta. Asiassa on ollut erimielisyyttä siitä, oliko myyjä tietoinen kiinteistön virheistä, olivatko virheet olennaisia, jolloin ostajalla olisi oikeus purkaa kauppa, mitä rakenteellisia tekijöitä voidaan pitää virheinä ja mitä vahinkoa niistä on aiheutunut sekä kuinka suureen hinnanalennukseen todetut virheet oikeuttavat. Sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa kuultiin useita asiantuntijatodistajia ja näiden lausuntojen sekä muun esitetyn selvityksen perusteella molemmat oikeusasteet päätyivät samanlaiseen ratkaisuun, tosin hovioikeudessa hinnanalennuksen määrää korotettiin hieman.
Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin, joka ottaa käsiteltäväkseen vain ne asiat, joissa se myöntää valitusluvan. Valituslupa myönnetään alle 10 %:ssa hakemuksista. Lain mukaan korkein oikeus voi myöntää valitusluvan ainoastaan seuraavilla perusteilla:
1. Ennakkopäätösperuste. Lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.
2. Purkuperuste. Asiassa on tapahtunut sellainen oikeudenkäynti- tai muu virhe, jonka perusteella ratkaisu olisi lain mukaan purettava tai poistettava.
3. Painava syy -peruste. Valitusluvan myöntämiselle on muu painava syy.
Ennakkopäätösperuste on tärkein valitusluvan myöntämisperuste. Purkuperustetta ja painava syy -perustetta sovelletaan harvoin. Niillä valituslupa voidaan myöntää lähinnä silloin, kun ilmenee tarvetta oikaista selvästi virheellisiä ratkaisuja.
Tässä tapauksessa kyseessä on ollut lähinnä näytön arviointi eli valitusluvan myöntäminen voisi perustua lähinnä painava syy -perusteelle. Korkein oikeus myöntää hyvin harvoin valituslupaa riita-asiassa painava syy -perusteella. Tämän vuoksi lautakunta pitää epätodennäköisenä, että korkein oikeus olisi tässäkään asiassa myöntänyt muutoksenhakulupaa, vaikka sitä oltaisiinkin ajoissa haettu. Lausunnonpyytäjä on asianajajalle lähettämässään kirjeessä viitannut myös hovioikeudenneuvoksen mahdolliseen esteellisyyteen asiassa. Tämä voisi periaatteessa täyttää purkuperusteen vaatimukset. Toisaalta asiakirjoista ilmenee, että asiassa on tehty tuomiovirhekantelu, joka ei johtanut tulokseen.
Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että asiassa ei todennäköisesti olisi myönnetty valituslupaa korkeimpaan oikeuteen, vaikka asianajaja olisikin tehnyt valituslupahakemuksen ajoissa. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei voida myöskään pitää todennäköisenä, että korkein oikeus olisi arvioinut näyttökysymykset eri lailla kuin käräjäoikeus ja hovioikeus, mikäli valituslupa olisi myönnetty.
Edellä todettuun viitaten lautakunta pitää epätodennäköisenä, että asia olisi muuttunut lausunnonpyytäjän eduksi, vaikka asianajaja olisi tehnyt valituslupahakemuksen ajoissa. Koska lausunnonpyytäjälle ei näin ollen voida katsoa aiheutuneen vahinkoa asianajajan laiminlyönnistä, lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä asianmukaisena.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA