Tapahtumatiedot

Hevosvakuutuksen kohteena oli kilpailukäytössä ollut, 1.1.2001 syntynyt tamma, joka lopetettiin ähkyoireiden vuoksi 13.12.2014. Lopettamisen korvattavuudesta syntyi riitaa. Vakuutusyhtiö katsoi aluksi, ettei vahinko ole lainkaan korvattava. Vakuutuslautakunnan käsittelyn aikana yhtiö päätti kuitenkin korvata vahingon maksamalla hevosesta 4.000 euroa käyvän arvon mukaisena korvauksena. Asiassa on jäljellä korvauksen määrää koskeva riitakysymys.

Vakuutuksenottaja oli ostanut hevosen vuonna 2010, jolloin sen ostohinta oli 18.000 euroa. Tämä merkittiin myös hevosvakuutuksen vakuutusmääräksi. Hevonen menestyi kilpailukäytössä vuosina 2011 ja 2012, mutta vuonna 2013 kilpailukausi jäi kesken. Hevosta hoidettiin oikean etujalan toistuvan oireilun vuoksi. Sillä diagnosoitiin vuohisnivelen nivelrikko ja mahdollinen irtokappale oikeassa etujalassa 11.3.2014, ja 19.3.2014 todettiin vuohisniveltulehdus samassa jalassa. Eläinlääkärin ennuste kilpahevoseksi toipumiselle oli varauksellinen.

Asiakas vei hevosensa toiselle eläinlääkärille 25.9.2014 saadakseen toisen mielipiteen nivelrikon vakavuudesta ja hevosen voinnista. Röntgenkuvista todettiin oikeasta etujalasta sisemmän sivusiteen alueelta irtopala ja se, että sivusiteen kiinnityskohta oli reagoinut vuohisluussa. Nivelen pinta oli epätasainen. Parhaan ennusteen saamiseksi hevoselle suositeltiin niveltähystysleikkausta, joka tehtiin 6.11.2014. Leikkauksessa todettiin, että nivelen rustokudos oli hävinnyt vuohisnivelen yläpinnalta, ja rustokudosta koetettiin saada elpymään nk. microfracturing-toimen­piteellä. Irtopala ja irtonaista rustokudosta poistettiin. Hevonen kotiutettiin muutaman päivän kuluttua, jolloin se oli ottanut hyvin painoa leikatulle jalalle. Sitä oli määrä pitää tallilevossa 8-10 päivän ajan ja sen jälkeen jatkaa kävelytystä 4 viikkoa, minkä jälkeen olisi kontrollikäynti. Hevonen jouduttiin kuitenkin lopettamaan ennen kontrollia. Hevosen leikanneen eläinlääkärin myöhemmin antaman lausunnon mukaan hevosen toipumisennuste kilpailukäyttöön oli erinomainen.

Korvauskäsittelijä oli 30.11.2015 koonnut vakuutusyhtiön eläinlääkärin asiantuntija-arvion, jonka mukaan hevosella oli todettu toistuvia rasitustulehduksia vuohisnivelessä pidemmän aikaa. Sillä oli diagnosoitu tyypillisinä nivelrikko-oireina luustomuutoksia ja sivusiteen alueella irtokappale sekä myöhemmin rustovauriot. Kuva vastaa eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan tyypillistä yli 10-vuotiaan esteratsastushevosen sairaskertomusta.

Yleisen eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan jo pidempään valmennetun ja käytetyn hevosen nivelissä todettujen irtokappaleiden poistolla ei saavuteta läheskään samaa käyttöennustetta kuin ennen systemaattisen valmennuksen alkua operoiduilla hevosilla. Tämä perustuu siihen, että nivelen rustopinnoille syntyneet vauriot muodostuvat enemmän käyttöä rajoittaviksi kuin irtokappaleet sinällään.

Nivelrikon hoitoon on yritetty kehittää eri menetelmiä, jotka eivät kuitenkaan ole tuoneet pysyviä tuloksia. Näissä tilanteissa hevosta ei yleensä voida käyttää enää kilpaurheilussa, vaikka se kevyessä harrastekäytössä pysyisikin kohtuullisen oireettomana. Artroskopia oli tässä tapauksessa tehty tulevan ennusteen asettamiseksi, ja samalla oli tehty operatiivisesti se, mikä oli tehtävissä. Tapauksessa todettu siderakenteen alueen irtokappale ja laajempi rustovaurio huomioon ottaen hevosen käyttöennuste ei yleisen eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan ollut hyvä. Tämä laskee hevosen arvoa huomattavasti.

Asiakkaan valitus

Hevosen vakuutusmäärä 18.000 euroa vastasi sen ostohintaa ja arvoa vakuuttamishetkellä. Hevonen oli sittemmin menestynyt hyvin kilpailukäytössä, jota varten se oli hankittu. Asiakas viittaa leikanneen eläinlääkärin lausuntoon ja vaatii 18.000 euron korvausta.

Selvää on, että hevosella oli ongelma jalassaan, eikä sillä voitu kilpailla vuonna 2013–2014. Kyse oli irtopalasta, joka poistettiin rutiinitoimenpiteessä. Mitään vakavaa nivelrikkoa ei ollut todettu vaan ainoastaan hyvin vähäinen muutos, jota hoidettiin samassa yhteydessä. Hoito onnistui hyvin, ja hevosen toipumisennuste oli erinomainen. Hevonen oli toipilas, mutta se ei vaikuta hevosen arvoon, koska hevonen oli parantumassa täysin terveeksi. Entisen kilpailukäytön lisäksi hevosta olisi voitu käyttää jalostustarkoitukseen, ja sillä oli muutakin arvoa omistajalleen.

Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole perustellut 4.000 euron määräistä käypää arvoa riittävästi. Korvauskäsittelijä on koostanut yhtiön eläinlääkärin lausumia, mutta eläinlääkärin omaa lausuntoa ei ole esitetty. Paras tieto hevosen tilasta oli leikanneella eläinlääkärillä. Hänen lausuntonsa perustuu konkreettisiin havaintoihin, toisin kuin vakuutusyhtiön eläinlääkäreiden lausunnot, jotka ovat yleistyksiä.

Hevosten vahinkoajankohdalta peräisin olevia myynti-ilmoituksia ei ole esitetty, ei myöskään mitään dokumentteja siitä, että hevosten markkina-arvot olisivat yleisesti tuolloin laskeneet. Hevosen arvoa ei aikanaan kyseenalaistettu, eikä vakuutuksenottaja enää tässä vaiheessa pysty hankkimaan tietoa joulukuun 2014 markkinatilanteesta. Hän kuitenkin kiistää yhtiön väitteet. Lisäksi hevosta ei tule arvioida harrastehevosena, koska se oli toipumassa kilpailukäyttöön.

Vakuutusyhtiön vastine

Hevosen vakuutusmäärä oli 18.000 euroa, joka vastasi hevosen ostohintaa vuonna 2010. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusmäärän tulee vastata korkeintaan hevosen markkina-arvoa. Hevosen kuolemasta maksettava korvaus lasketaan, jollei muuta ole ilmoitettu, sen arvon mukaan, mikä hevosesta myytäessä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa olisi saatu, korkeintaan vakuutusmäärään asti. On tavanomaista, että hevosen arvo voi muuttua osto- ja vakuutustilanteen jälkeen.

Perushenkivakuutuksesta korvataan koko vakuutusmäärä ilman omavastuuta, kun hevonen on vakuutuksen voimassaoloaikana sairastunut niin vaikeasti, että se on välttämättä lopetettava. Ylivakuutusta ja rikastumiskieltoa koskevien ehtojen mukaan vakuutusyhtiö ei kuitenkaan korvaa ylivakuutetulle omaisuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän.

Vakuutusyhtiö toteaa, että korvauksenhakijalla on näyttötaakka vahingon määrästä. Pyynnöstä huolimatta yhtiö ei ole saanut asiakkaalta lisäaineistoa hevosen käyvän arvon määrittämiseksi. Käypä arvo on määritetty yhtiön saatavilla olleiden tietojen perusteella. Käypä arvo tarkoittaa sitä arvoa, joka hevosesta olisi saatu myytäessä se välittömästi ennen vahinkotapahtumaa.

Kyseessä oli 13-vuotias hevonen, joka ei ollut kilpaillut kesken jääneen vuoden 2013 kilpailukauden jälkeen. Hevosella oli ennen ähkyyn sairastumista todettu muun muassa sen jalkojen terveydessä merkittäviä hevosen käyttöarvoon vaikuttavia luustomuutoksia, irtokappaleen lisäksi laajempaa rustovauriota jalassa siderakenteen alueella. Hevosen käyttöennuste ratsuhevosena ei ollut hyvä. Todetut löydökset alentavat hevosen käyttöarvoa huomattavasti. Vakuutusyhtiö viittaa asiantuntijaeläinlääkärinsä antamaan uuteen lausuntoon.

Yhtiön mukaan hevosmarkkinatilanne huomioiden hevosten hinnat olivat yleisesti laskeneet merkittävästi vuoden 2010 jälkeen. Hevosen arvo oli muutenkin muuttunut vakuuttamistilanteen jälkeen. Vahinkoajankohtana kyseessä oli ollut terveydentilaltaan toipilas hevonen, jonka tulevaisuuden käyttöennuste oli ollut epävarma. Yhtiö toteaa arvioineensa hevosen tilannetta niin, että se soveltuisi edelleen kevyeen harrasteratsastuskäyttöön sekä mahdollisesti siitoskäyttöön. Hevosalan osto- ja myyntifoorumeilla vastaavanikäisten terveeksi ja kilpailukuntoisiksi ilmoitettujen harrastehevosten pyyntihinnat ovat 3.000–5.700 euroa. Yhtiö katsoo maksaneensa hevosesta sen käyvän arvon mukaisen korvauksen.

Selvitykset

Hevosen leikannut eläinlääkäri oli 13.11.2015 lausunut hevosen olleen 6.-10.11.2014 oikean etujalan vuohisen artroskopiassa, jossa poistettiin irtopala. Lausunnon mukaan irtopalat ovat hevosilla yleisiä ja niiden poisto artroskopiassa rutiinitoimenpide. Hevosen ennuste kilpailukäyttöön oli erinomainen artroskopian jälkeen. Artroskopia ei ole syy hevosen arvon alenemiselle.

Vakuutusyhtiön hevossairauksien erikoiseläinlääkärin 19.1.2016 päivätyssä lausunnossa on todettu muun muassa, että 6.11.2014 tehdyssä artroskopiassa hevosen oikeassa vuohisnivelessä todettiin sisemmän sivusiteen alla vuohisluun reunalla olleen irtopalan lisäksi voimakas nivelrustovaurio irtopalan vastaisella, etusääriluun mediaalisella nivelpinnalla. Irtopala poistettiin, ja nivelrustovaurion alueelle tehtiin irrallisten nivelrustopalasten kaavinnan ohella rustovaurioalueen paranemista edistävä microfracturing-/micropicking -toimenpide.

Lausunnon mukaan todettu irtopala oli hevosen tulevaa käyttöarvoa ajatellen huomattavasti pienemmällä merkityksellä kuin nivelen sivusiteen alapäässä jo 11.3.2014 todettu vanha kiinnityskohtarepeämä, joka oli todettavissa röntgenologisine muutoksineen (kalkkeutuminen). Nivelen reunalla ollut irtopalakin oli jo aiheuttanut merkittäviä vaurioita vastakkaiseen nivelrustoon, mikä heikensi leikkauksen paranemisennustetta merkittävästi verrattuna siihen, jos irtopalat operoidaan tuoreeltaan. Micropicking -toimenpiteellä vaurioitunut nivelrusto saadaan korvautumaan vain säikeisellä rustolla, jonka rasituskestävyys ja joustavuus ei vastaa alkuperäistä rustoa. Oikean etujalan krooninen, osin kalkkeutunut sivusidevaurio on hevosen rasituskestävyyttä ja kilpailukykyä merkittävästi alentava tai jopa sen ehkäisevä muutos.

Nivelsidevammoissa lopputuloksena on aina jossain määrin venynyt tukirakenne, jos vammaa ei päästä rauhoittamaan akuutissa vaiheessa. Vuohisnivelessä sivusidevaurion aiheuttama nivelen epävakaus on merkittävä haitta nivelen tulevan kestävyyden kannalta. Vuohisnivelen alueella ei ole myöskään ympäröivää lihaksistoa, jota vahvistamalla nivelen epävakautta voitaisiin kompensoida.

Lisäksi vaurioalueen reunoilla on aina normaalia säierakennetta joustamattomampaa arpikudosta. Sekä tukiside- että jännevaurioissa vaurioiden akutisoituminen ja uusiutuminen tapahtuu tyypillisesti arpeutuneen ja terveen säierakenteen rajapinnalta, jossa tarvittava jousto tukisiteestä puuttuu.

Tämän hevosen vuohisnivelen nivelrikko on ollut tyypiltään sekundaarinen nivelrikko, jonka hoidossa oleellista on primaarisyiden poistaminen nivelrikkokehityksen katkaisemiseksi. Jo kehittyneitä muutoksia ei saada paranemaan ennalleen, parhaassa tapauksessa arpeutumaan jonkinlaista rasitusta kestäväksi. Hevosen vuohisnivelen sisemmässä sivusiteessä olleet krooniset muutokset ja nivelpintojen merkittävät rustokulumat huomioon ottaen asiantuntijaeläinlääkäri ei pidä leikanneen eläinlääkärin 13.11.2015 esittämää paranemisennustetta perusteltuna. Lisäksi arvio oli tehty siinä vaiheessa leikkauksen jälkeen, jolloin hevonen oli voitu vasta kotiuttaa 8-10 päivän karsinalepoon ja sitä seuraavaan kuukauden kontrolloituun kävelytysliikuntaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa hevosen lopettamisesta maksettavan henkivakuutuskorvauksen suuruudesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 57 §:n mukaan omaisuus tai etuus on ylivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa suurempi.

Vakuutuksenantaja ei ole velvollinen korvaamaan ylivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vakuutusmäärän mukaisena, paitsi milloin vakuutuksenottajan tahallisesti antamat väärät tai puutteelliset tiedot olivat vaikuttaneet arvioon.

Tapaukseen sovellettavien hevosvakuutuksia koskevien yhteisten ehtojen kohdan 2.2 mukaan vakuutusmäärän tulee vastata korkeintaan hevosen markkina-arvoa, joka määritellään käyvän ostohinnan, siitos- ja kilpailutulosten tai muiden saavutusten perusteella. Ostohetkellä vakuutusmäärä voi olla korkeintaan ostohinta. Vakuutusmäärää voidaan korottaa kilpailutulosten tai muiden saavutusten perusteella. Hevosen arvo saattaa muuttua myös kilpailusaavutusten/-tulosten tason laskiessa, kilpailu-uran päättyessä tai hevosen vammautumisen/sairastu­misen johdosta. Vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutusyhtiölle, jos hevosen arvoon vaikuttavat tekijät ovat oleellisesti muuttuneet vakuutuksen alkamisen jälkeen.

Hevosen perushenkivakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan koko vakuutusmäärä ilman omavastuuta muun muassa silloin, kun hevonen on vakuutuksen voimassaoloaikana sairastunut niin vaikeasti, että se on asianmukaisesta hoidosta huolimatta eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättä lopetettava.

Hevosvakuutuksia koskevien yleisten korvaussäännösten kohdan 13.4 mukaan hevosen kuolemasta maksettava korvaus lasketaan, jollei muuta ole ilmoitettu, sen arvon mukaan, mikä hevosesta myytäessä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa olisi saatu, korkeintaan vakuutusmäärään asti.

Asian arviointi

Osapuolten välillä on erimielisyyttä hevosen markkina-arvon suuruudesta eli siitä, mikä hinta hevosesta olisi saatu, jos se olisi myyty välittömästi ennen vahinkotapahtumaa.

Kumpikaan osapuoli ei ole toimittanut lautakunnalle näyttöä vahinkoajankohdan markkinatilanteesta. Vakuutusyhtiö ei ole toimittanut myynti-ilmoituksia tai muuta selvitystä väittämänsä heikon markkinatilanteen ja arvioimansa hintahaarukan (3.000–5.700 euroa) tueksi. Vakuutuksenottaja ei ilmoituksensa mukaan pysty enää tässä vaiheessa selvittämään joulukuun 2014 markkinatilannetta.

Korvauksenhakijalla on lähtökohtaisesti näyttövelvollisuus vaatimuksensa perusteista kuten kärsimänsä vahingon määrästä. Lautakunta toteaa kuitenkin, että alun perin riitaisuus oli koskenut vahinkotapahtuman korvattavuutta, ei kor­vauksen määrää. Tämä on otettava huomioon arvioitaessa korvauksenhakijan näyttömahdollisuuksia ja näyttövelvollisuutta. Lautakunta toteaa, että hevosen markkina-arvon määrittäminen jää väistämättä arvionvaraiseksi, kun vahinkoajankohdan hintavertailuaineisto puuttuu.

Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että 18.000 euroa vastasi hevosen markkina-arvoa ostohetkellä vuonna 2010 ja että hevonen tämän jälkeen menestyi kilpailukäytössä hyvin siihen saakka, kun vuoden 2013 kilpailukausi jäi kesken. Tämän jälkeen hevosta hoidettiin toistuvien jalkavaivojen vuoksi. 6.11.2014 tehdyn artroskopian jälkeinen toipumisvaihe oli kesken siinä vaiheessa, kun hevonen piti voimakkaiden ähkyoireiden vuoksi lopettaa. Lautakunnan arvioitavana on näin ollen kysymys siitä, mikä olisi ollut kilpailukäytössä hyvin menestyneen mutta pitkään kilpailematta olleen, leikkauksesta toipuvan 13-vuotiaan hevosen myyntiarvo loppuvuonna 2014.

Hevosen kilpailutauko johtui sitkeistä jalkavaivoista, jotka tunnetusti voivat täysin estää kilpailukäytön jatkamisen. Hevosen toipumisen todennäköisyydestä on esitetty ristikkäisiä eläinlääketieteellisiä arvioita. Ennen artroskopiaa toipumis­ennuste oli varauksellinen. Leikanneen eläinlääkärin mukaan toipumisennuste oli erinomainen, mutta arvio on tehty vasta alkamassa olleen toipumisjakson perusteella, eikä siinä käsitellä nivelessä todettujen vanhojen vaurioiden ja nivelrikko-oireiden vaikutusta.

Lautakunnan käsityksen mukaan joulukuussa 2014 ei ole ollut tiedossa, toipuisiko hevonen kilpailukäyttöön vai ei. Lautakunta katsoo, että pitkään jatkunut kilpailutauko ja epätietoisuus hevosen pääasiallisen käyttötarkoituksen toteutumisesta tulevaisuudessa alensivat hevosen tuolloista markkina-arvoa huomattavasti. Näyttöä hevosen soveltuvuudesta siitoskäyttöön ei myöskään ollut. Toisaalta markkinatilanteen yleinen epäsuotuisuus jää tässä tapauksessa osoittamatta.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta arvioi, että hevosen markkina-arvo joulukuussa 2014 on ollut 7.000 euroa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa 3.000 euron lisäkorvausta laillisine viivästyskorkoineen alkaen kuukauden kuluttua siitä, kun 13.11.2015 päivätty eläinlääkärin lausunto oli toimitettu vakuutusyhtiön käyttöön.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa