Vahinkoilmoituksen mukaan kokemattomista henkilöistä ohjaaja normaalisti ottaa ryhmään enintään viisi henkilöä, koska käytettävissä olevista hevosista yksi on pohjeherkkä. Vakuutuksenottaja oli kertonut ryhmälle pohjeherkän hevosen voivan olla liian reipas, mutta että reipas henkilö pärjää sen kanssa. Retkellä ryhmä oli edennyt pääasiassa käynnissä ja kerran ravissa. Myöhemmin ohjaaja oli tiedustellut haluaisiko ryhmä vielä kokeilla ravia. Vahinkoilmoituksen mukaan ryhmän vastaus oli alkuun ollut kielteinen mutta myöhemmin ryhmä oli muuttanut mielensä. Ryhmän ravatessa kaksi hevosta oli lähtenyt ohittamaan ohjaajaa ja myös perässä tulleet hevoset olivat kiihdyttäneet vauhtiaan. Vahingonkärsijä oli pudonnut ravissa hevosen selästä ja loukkaantunut. Korvausta haettiin vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiön mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää tuottamuksellista tekoa tai laiminlyöntiä vakuutuksenottajan taholta sekä syy-yhteyttä kyseisen laiminlyönnin (huolimattomuuden) ja seuraamuksen välillä. Vakuutusyhtiö kieltäytyi suorittamasta korvausta vastuuvakuutuksen perusteella, koska se katsoi ettei vahingonkärsijän loukkaantumisen voida ilmoitettujen tapahtumatietojen johdosta katsoa olevan suoranaista seuraamusta mistään senkaltaisesta menettelystä vakuutuksenottajan taholta, jollaista edellytettäisiin vahingonkorvausvelvollisuuden toteutumiseksi. Vakuutusyhtiö piti vahinkotapahtumaa lähinnä tapaturmaisena.

 

Lausuntopyyntö               

Vahingonkärsijä pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, voidaanko ohjaajan kyseisessä tapauksessa katsoa noudattaneen kaikkea asianmukaista huolellisuutta ja siten vapautuvan vahingonkorvausvelvollisuudesta. Vahingonkärsijä katsoo, ettei vakuutuksenottaja ollut noudattanut asianmukaista huolellisuutta. Kokeneen ohjaajan olisi tullut ymmärtää, että osallistujien tavanomaista suuremman lukumäärän, heidän kokemattomuutensa, väärän kenkävalinnan ja säikyn lisähevosen yhteisvaikutus oli omiaan nostamaan ratsastusretken riskitasoa huomattavasti. Vahingonkärsijän mukaan ohjaajan olisi tullut yksiselitteisesti kertoa osallistujille tästä riskitason noususta ja antaa heidän itse päättää minkä tasoisen riskin he haluavat ottaa.

 

Vahingonkärsijän mukaan se seikka, että osallistujille kerrotaan yhden hevosen olevan säikky ja että sen ratsastajan on toteltava tarkasti ohjaajan ohjeita ei riitä eikä vapauta ohjaajaa vastuusta etenkin kun hän samaan hengenvetoon toteaa, ettei hevonen varsinaisesti ole vaarallinen. Kokemattomina osallistujat eivät osanneet arvata millaisia seuraamuksia edellä mainitun hevosen mukaan tulosta saattaisi olla. Vahingonkärsijä katsoo myös, että huolellisen ohjaajan olisi tullut ehkäistä ongelmia ennalta ja että osallistujille olisi jo heidän ilmoittautuessaan tullut kertoa oikeista kenkävalinnoista. Vahingonkärsijä katsoo myös, että ryhmän olisi tullut saada totutella pidempään hevosten kanssa oloon ja että ryhmälle olisi tullut antaa selkeät ohjeet siitä, miten säikkymis- ynnä muissa vaaratilanteissa tulee menetellä. Vahingonkärsijän mukaan ohjaajan huolimattomuutta osoittaa myös se, että hän on kohonneesta riskitasosta tietoisena ehdottanut ravia leveämmällä tieosuudella, jolla hevoset pääsevät helpommin villiintymään ja ohittamaan toisiaan eikä vaivautunut varmistamaan, että odotettavissa oleva vahdinmuutos oli koko ryhmän tiedossa.

 

Vakuutusyhtiön mukaan yritysturvan vastuuvakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vakuutusyhtiön mukaan nyt puheena olevassa tapauksessa on kyse siitä, että viisi kokematonta ratsastajaa olivat tilanneet elämysmatkan ja lähteneet maastoratsastukselle. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan aina on olemassa se mahdollisuus, että hevoset villiintyvät, säikähtävät, hypähtävät tai käännähtävät, jolloin ratsastaja saattaa pudota selästä. Hevoset ovat kuitenkin eläviä olentoja. Asiassa saadun selvityksen perusteella on todettavissa, etteivät nyt puheena olevat hevoset ole millään tavoin ratsastustoimintaan sopimattomia, ne eivät pelkää liikennettä ja ovat normaalisti myös lasten ratsastettavissa.

 

Vakuutusyhtiön mukaan kyseessä olevassa tapauksessa aikuiset ihmiset, joilla ei juurikaan ollut aikaisempaa ratsastuskokemusta, ovat tilanneet maastoratsastuksen. Heille oli kerrottu pohjeherkästä hevosesta, minkä jälkeen he olivat päättäneet lähteä ratsastamaan. He olivat 2/3 matkasta ratsastaneet sekä käyntiä että ravanneet ja kaikki oli sujunut hyvin. Tämän jälkeen heiltä oli tiedusteltu haluavatko he vielä ravata, jolloin he olivat halunneet. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei aikuinen ihminen, kokematonkaan sellainen, voi olettaa, että sen jälkeen kun hän päättää lähteä ratsastamaan, on hän itse vain tahdoton välikappale ja täysin jonkun toisen ihmisen vastuulla. Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutuksenottajan taholla ole todettavissa korvausvelvollisuuden perustavaa tuottamusta ja ettei asiassa näin ollen ole aihetta muuttaa vakuutusyhtiön aikaisemmin tekemää korvauspäätöstä.

 

 

Lausunnonpyytäjä on toimittanut lautakunnalle lisäkirjelmän, jossa hän esittää korjauksia vakuutusyhtiön vastineessa olleisiin asiavirheisiin. Lisäkirjelmässä todetaan muun muassa, että toisin kuin vakuutusyhtiön vastineessa on todettu, hevoset olivat myös aikaisemmin villiintyneet sillä seurauksella, että ratsastaja oli pudonnut hevosen selästä. Vahingonkärsijän mukaan kaikki maastoratsastuksella olleet eivät halunneet ravata, mutta siitä huolimatta raviin lähdettiin ilman eri varoitusta. Lisäksi vahingonkärsijä katsoo, ettei putoamisiin johtanut tilanne ollut vakuutusyhtiön vastineessa esitetyn mukaisesti ollut rauhallinen ja hallinnassa. Vakuutusyhtiö toteaa lisävastineessaan, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista uutta, joka antaisi aihetta muuttaa vakuutusyhtiön aikaisemmin tekemää korvauspäätöstä.

Lautakunnalla on ollut käytettävissään vakuutuksenottajan selvitykset vahinkotapahtumasta, vakuutuksenottajan yhteistyökumppanin lausunto aikaisemmasta putoamistapauksesta, Suomen Ratsastajainliiton lausunto sen antamista maastoratsastussäännöistä sekä yhteistyökumppanit Internet-sivujen ilmoitus vaelluksesta islanninhevosilla.

 

 

Tapauksessa noudatettavien vastuuvakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Korvausvelvollisuuden syntyminen vastuuvakuutuksissa edellyttää vakuutuksenottajan tuottamusta eli sitä, että vakuutuksenottaja on aiheuttanut vahingon huolimattomuudellaan tai laiminlyönnillään.

 

Oikeuskäytännössä on katsottu, että ammattimaisen palvelusten tarjoajan vastuu palvelujen käyttäjien turvallisuudesta on ankarampaa kuin normaali tuottamusvastuu. Kyseessä olevassa tapauksessa vakuutuksenottaja oli ollut tietoinen siitä, että maastoratsastukseen osallistujat olivat kokemattomia ratsastajia. Tästä huolimatta raviin oli lähdetty leveällä tieosuudella, jossa hevoset pääsevät kiihdyttämään vauhtiaan kovaksikin. Koska hevoset ovat laumaeläimiä, ne usein myös kiihdyttävät tahtinsa joukkoa johtavan hevosen vauhdin mukaiseksi.

 

Lisäksi koko tilanne, jossa raviin on lähdetty, on ollut epäselvä. Vahingonkärsijän mukaan osa ratsastajista oli vastannut haluavansa uudelleen lähteä ravaamaan ja osa ei. Vakuutuksenottajan mukaan ryhmä ei ensin ollut halunnut lähetä ravaamaan uudemman kerran, mutta oli sitten muuttanut mielensä. Vakuutuslautakunta katsoo, että tilanteessa, jossa ratsastajat ovat kokemattomia, vakuutuksenottajan olisi tullut varmistautua siitä, ettei raviin lähteminen tapahdu yllättäen kenellekään ryhmän jäsenistä. Ratsastuksen kaltaisen, putoamisriskin sisältävän lajin ollessa kyseessä, vakuutuksenottajan olisi nimenomaan tullut varmistautua siitä, että kaikki ratsastajat olivat valmiita ja halukkaita lähtemään raviin. Varsinkin kokemattomien ratsastajien ollessa kyseessä voi nimittäin käydä niin, että hevoset laumaeläiminä lähtevät seuraamaan toisiaan ilman, että ratsastajalla on kykyä hevosta pidätellä.

 

Edellä mainituiden syiden yhteisvaikutuksesta johtuen lautakunta katsoo, että vahinko on aiheutunut vakuutuksenottajan tuottamuksesta ja että vahinko tulee siten korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja       Sisula-Tulokas, jäsenet Rusanen ja Savonen sekä varajäsenet Koskenvuo ja Maso. Sihteerinä toimi Kalliomäki.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA