Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A (s. 1953) oli ottanut 22.6.2000 allekirjoittamallaan hakemuksella sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen. Hän oli maksanut vakuutukseen 750 000 markan (126 140,94 euron) kertamaksun, joka jaettiin 20, 30, 20, 20 ja 10 prosentin osuuksin viiteen eri osakerahastoon. Vakuutuksen sovittiin olevan voimassa 21.6.2015 saakka ja säästösumman edunsaajana vakuutuksen päättyessä oli A itse. Vakuutukseen sisältyi A:n osalta 95 prosentin kuolemanvaraturva, jonka edunsaajiksi oli merkitty ”omaiset”.

Vakuutustarjouksen liitteenä olleella 22.6.2000 päivätyllä henkivakuutuslaskelmalla oli ilmoitettu vakuutussäästöennusteeksi vakuutuksen päättyessä 21.6.2015 yhteensä 2 948 719 markkaa (495 938,93 euroa). Laskelman mukaan säästöennuste perustui sijoitusten 10 prosentin tuottoon. Allekirjoittamallaan vakuutushakemuksella A oli vahvistanut tutustuneensa vakuutuksen 18.2.1998 voimaantulleisiin vakuutusehtoihin, hinnastoon ja sopimuksen sisältöön.

A oli sittemmin vaihtanut vakuutuksen sijoituskohteina olleita rahastoja 8.2.2005, jolloin vakuutussäästöjen arvo oli yhteensä 76 616,78 euroa, 23.9.2005, jolloin vakuutussäästöjen arvo oli yhteensä 88 085,52 euroa ja 13.2.2009, jolloin vakuutussäästöjen arvo oli yhteensä 62 687,46 euroa. A teki vakuutukseen 26.11.2013 osittaisen 119 286,97 euron takaisinoston. Vakuutusyhtiön antaman 25.9.2014 päivätyn vakuutustiliotteen mukaan vakuutussäästöjen määrä 24.9.2014 oli vakuutukselle annettujen hyvitysten ja vakuutusyhtiön perimien veloitusten jälkeen 6 725,95 euroa.

A on reklamoinut vakuutussopimuksensa tilanteesta vakuutusyhtiölle 30.11.2013 päivätyllä kirjelmällä. A vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan vakuutustarjouksessa vakuutusajan päättyessä maksettavaksi ilmoitetun säästösumman ja takaisinostosumman välisen erotuksen 288 820 euroa. A kertoi saaneensa vakuutuksen ehdot ja hinnaston, esitteen, sijoitusrahastoja koskeneen pankin asiakastiedotteen, rahastosijoittamisen ”pika-avaimen” ja vakuutuksen vero-oppaan vasta vakuutushakemuksen allekirjoittamisen jälkeen. Asioita ei ollut ehditty kiireen vuoksi käydä syvällisesti läpi eikä pääoman häviämisen riskistä ollut kerrottu. Pääoman hupeneminen oli ilmennyt jo 14.12.2000 päivätystä tiliotteesta. Vuonna 2003 pääomasta oli ollut jäljellä enää puolet. Tuolloin pankkineuvoja oli kertonut, että rahastoja saattoi vaihtaa, mutta niiden arvonnousua voisi rauhassa odottaa. Säästösumma ei kuitenkaan sopimusaikana ollut kohonnut edes sijoitetun pääoman tasolle. Reklamaatioon 11.12.2013 antamassaan vastauksessa vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutussopimuksen tekemisessä tai vakuutuksen voimassaoloaikana ollut tapahtunut virhettä.

Asiakkaan valitus

A on 11.8.2014 päivätyssä valituksessaan katsonut tulleensa petetyksi. Hän oli vakuutustarjouksen perusteella ymmärtänyt säästösumman olevan säästöajan 21.6.2015 päättyessä 495 938 euroa. Tämän vuoksi on A vaatinut vakuutusyhtiötä suorittamaan esittämänsä laskelman mukaisesti vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n perusteella 288 820 euron korvauksen. Määrässä on huomioitu hänen vakuutukseen tekemänsä takaisinosto. Toissijaisesti A on vaatinut sopimuksen kohtuullistamista siten, että vakuutusyhtiö maksaisi korvauksena 29 716 euroa, mikä vastasi rahan arvon muutosta vuodesta 2000 lukien laskettuna Suomen Pankin rahanarvon muutoskertoimen 0,2088 mukaan.

Perusteluinaan A on esittänyt joutuneensa sopimusta tehtäessä kokemattomana sijoittajana harhaan johdetuksi.  Sijoituksen tulevaisuudesta oli annettu liian optimistinen kuva ja hänen saamansa tiedot olivat puutteellisia ja harhaanjohtavia.

Tapauksessa on kyse maallikkosijoittajan tietoisesta harhauttamisesta. Hänet on sijoittajana luokiteltu ei-ammattilaiseksi.

A on lautakunnalle toimittamassaan 8.10.2014 päivätyssä lisäkirjelmässä korostanut aloitteen vakuutussopimuksen tekemiseen tulleen pankista.  A on kertonut luottaneensa pankin asiantuntijoiden ammattitaitoon ja antaneensa valtuudet ja vastuun hoitaa sijoitusasioitaan. Pankin sijoitusasiantuntijat eivät olleet ammattitaitoisia, sillä sijoitus oli tappiollinen 13 vuoden sijoitusajasta huolimatta. Sijoitusrahastoja hän oli vaihtanut pankkineuvojan otettua yhteyttä. Siirrot johtuivat lähinnä rahastojen sulautumisista eikä sijoitusasiantuntijan neuvoista ollut mitään hyötyä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutussopimusta koskevat tiedot

Vakuutusyhtiö on 29.9.2014 päivätyssä vastineessaan todennut A:n maksaneen vakuutusmaksuja yhteensä 126 140,94 euroa ja tehneen 119 286,97 euron osittaisen takaisinoston. Vakuutusyhtiö on maksanut vakuutukselle hyvityksinä yhteensä 1 460,47 euroa. Vakuutus oli edelleen voimassa ja vakuutussäästöjen määrä 24.9.2014 oli 6.725,95 euroa.

Ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutusyhtiö edustaja L.S. oli selvittänyt A:lle säästöhenkivakuutuksen tuoton muodostumisen, hinnaston mukaan veloitettavat kulut, sijoitukseen kohdistuvat riskit ja takaisinostorajoitukset. Lisäksi L.S. on kertonut antaneensa asiakkaalle vakuutuksen 18.2.1998 voimaantulleet vakuutusehdot ja hinnaston. A on omalla allekirjoituksellaan vakuuttanut tutustuneensa niihin ja vakuutussopimuksen sisältöön, ymmärtäneensä ne ja sitoutuvansa noudattamaan niitä.

Vakuutusyhtiö on vedonnut muun muassa vakuutusehtojen kohtaan 5.6, jonka mukaan vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta. Vakuutushakemuksen ensimmäisellä sivulla on ollut selvitettynä vakuutusmaksujen jako ja säästöjen mukaan määräytynyt vakuutusturva. Henkivakuutuslaskelmassa asiakkaalle on selvitetty: päävakuutettu, maksujen jakaminen sijoituskohteisiin, vakuutussäästöennuste sekä vakuutukseen liittyneet vakuutusturvat. Vakuutuslaskelman liitteessä 1 kohdassa 3 ja liitteessä 2 kohdassa 1 on euromääräisesti konkretisoitu vakuutuksen veloitusten merkitystä. Vakuutuslaskelman liitteessä 1 kohdassa 4 on esitetty selvitys vakuutusvuoden aikana vakuutussäästöille annettavista hyvityksistä ja sijoitussidonnaisten sääntöjen oletetusta arvonnoususta. Vakuutuslaskelman liitteessä 1 kohdassa 5 on selvitys vakuutuksen vuosipäivälle lasketusta säästöennusteesta.

Vakuutusyhtiön kanta

Vakuutusyhtiö katsoo menetelleensä vakuutusta myydessään hyvän vakuutustavan ja vakuutussopimuslain edellyttämällä tavalla. A:lle on annettu vakuutussopimuslain edellyttämät tiedot ennen vakuutussopimuksesta päättämistä. A:lle oli ehdotettu käydyn keskustelun pohjalta sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen kautta tehtävää vakuutussijoittamista, minkä A oli päättänyt ehdotuksen perusteella hyväksyä. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A:n korvausvaatimus perustui tuottoennusteen ja toteutuneen tuoton erotukseen. Vakuutusyhtiö on kiistänyt korvausvaatimuksen niin määrältään kuin perusteiltaankin.

A:lle ei ollut vakuutusta tehtäessä luvattu varmaa tai muutakaan tuottoa, vaan hänelle oli esitelty vakuutuksen vuosipäivälle laskettu säästöennuste tietyllä arvonnousuoletuksella. Henkivakuutuslaskelmassa on asiakirjasta ilmenevin tavoin kyse ennusteesta eikä lupauksesta tulevasta tuotosta. Vakuutusyhtiö ei käsityksensä mukaan voi olla vastuussa sellaisesta vahingonkorvausvaatimuksesta, joka perustuu säästöennusteen ja toteutuneen tuoton erotukseen, koska yhtiö ei ole antanut minkäänlaista lupausta tulevasta tuotosta. Lisäksi yhtiö on vedonnut siihen, että sen edustaja L.S. oli käynyt henkivakuutushakemuksen liitteineen A:n kanssa läpi ja että A oli allekirjoituksellaan vahvistanut tutustuneensa vakuutusehtoihin, ymmärtäneensä ne ja sitoutuvansa noudattamaan niitä. Saadun selvityksen mukaan A:n väittämiä virheitä vakuutuksesta sovittaessa ei ollut tapahtunut, vaan vakuutussopimus oli tehty asianmukaisesti A:lle esitetyn tarjouksen ja hänen allekirjoittamansa henkivakuutushakemuksen perusteella.

A ei ollut vakuutussopimusta tehdessään tuonut esille, että hän ei ymmärtäisi, minkä sisältöisestä vakuutuksesta hän oli sopimassa. Jos L.S:n antamien tietojen ja vakuutusehdoissa annettujen tietojen perusteella A:lle olisi jäänyt jokin asia epäselväksi tai tiedot eivät olisi olleet hänen tahtonsa mukaisia, olisi A:n tullut esittää tarkentavia kysymyksiä, kieltäytyä sopimuksesta tai edes jotenkin ilmaista ymmärtämättömyytensä ja haluttomuutensa. A oli kaiken toimintansa perusteella nimenomaisesti halunnut tehdä kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen, eikä hän ollut ilmaissut ymmärtämättömyyttään tai haluaan purkaa sopimusta. Päinvastoin A oli vakuutuksen rahastonvaihto-ominaisuutta käyttämällä pyrkinyt kasvattamaan vakuutussäästöjen arvoa. Tämäkin osoittaa A:n olleen tietoinen rahastotuottojen vaihtelusta ja siitä, ettei hänellä ollut valittuna varman 10 prosentin tuoton antavia rahastoja.

Siltä osin kuin A oli vakuutusyhtiölle toimittamassaan kirjelmässä viitannut rahastosijoittamista koskeneeseen asiakirjaan vakuutusyhtiö on lausunut, että asiakirjassa esitellään rahastosijoittamisen mahdollisuuksia kertomalla osake-, yhdistelmä- ja korkorahastojen tuotto-odotuksista. Materiaalissa kerrotaan muun muassa, että maltillinen riski voi tuoda hyvän tuoton, sekä se, että sijoittamisen perussäännön mukaan tuotto-odotusten kasvaessa myös sijoitusriski kasvaa. Lopuksi on todettu, ettei rahaston historiallinen kehitys ole tae tulevasta, ja että rahaston arvo voi nousta tai laskea markkinatilanteen mukaan.

Vakuutussopimus on syntynyt A:n kannalta sen sisältöisenä, että siihen on sisältynyt riski sopimukseen liitettyjen rahastojen arvonvaihtelusta. Riskin toteutumisen taloudelliset seuraukset kuuluvat sijoittajariskin osana sijoittajan itse kannettaviksi. Vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaisesti.

Vakuutusyhtiö on myös todennut toimineensa vakuutusta takaisin ostettaessa vakuutusehtojen kohtien 2.18 ja 5.15 mukaisesti. A:n toimeksiantoon perustuen osittainen takaisinosto oli toteutettu 26.11.2013, jonka jälkeen varat oli suoritettu asiakkaan ilmoittamalle tilille 28.11.2013. Rahasto-osuuksille oli annettu ne arvot, jotka vakuutusyhtiö oli saanut myydessään rahasto-osuudet takaisinoston toteutuspäivänä 26.11.2013. Vakuutusyhtiö katsoo noudattaneensa niin vakuutussopimuslakia, solmittua vakuutussopimusta kuin hyvää vakuutustapaakin toimiessaan vakiintuneen toimenpideaikataulunsa ja yleisen rahastojen lunastuspäiväkäytännön mukaisesti. Yhtiö ei ollut saanut asiassa perusteetonta etua eikä menettely sellaisenaan ollut kohtuuton. Lisäksi vakuutusyhtiö on katsonut, ettei A:lle ollut vakuutussopimuksen voimassaoloaikana syntynyt sellaisia taloudellisia menetyksiä, joista vakuutusyhtiön tulisi vastata.

Vakuutusyhtiön edustajan selvitys

Vakuutusyhtiö on liittänyt vastineeseensa edustajansa kannanotoksi otsikoimansa asiakirjan, joka vakuutusyhtiön mukaan on yhtiötä myyntitilanteessa edustaneen henkilön L.S:n antama. Selvitys on allekirjoittamaton. Asiakirjassa on todettu seuraavaa:

”Asun nykyään Yhdysvalloissa ja kyseisen tapauksen ajankohtana (14 vuotta sitten) toimin [vakuutusyhtiö]ssä vakuutusasiantuntijana. Koska tapauksesta on kulunut yli 10 vuotta, en valitettavasti voi yksilöitynä ottaa kantaa kyseiseen tapaukseen, mutta yleisestä toiminnastani toimiessani vakuutusasiantuntijana voin ja haluan antaa lausunnon.

Asiakkaan esittämät väitteet eivät kuulosta alkuunkaan minun työmoraaliini sopivilta. Olin aina kovin tarkkaavainen työssäni ja työskentelin asiakaslähtöisesti korkealla moraalilla. Sijoitussidonnaisten vakuutuksien rahastoja valittaessa, kävin asiakkaiden kanssa rahastovaihteluvälit ja riskit tarkkaan läpi. Asiakaslähtöisyyttäni korostaa esimerkiksi se, että mikäli kyseessä oli hieman vanhempi asiakas, en aina suostunut myymään heille osakerahastoja, koska aavistin heidän riskien ymmärryksen puutteen mahdollisuuden. Aina kuitenkin asiakkaiden halutessa osakerahastoja vakuutuksiinsa, toistin tällöin niiden riskit niin monta kertaa kunnes asiakkaat todella ymmärsivät ne sekä myös allekirjoituksillaan halusivat asian varmentaa. Tätä ennen, kävin asiakkaiden kanssa aina ehdot moneen kertaan tarkkaan läpi, mahdollisia epäselviä asioita vielä asiakkaalle selventäen.

Minulla ei koskaan ole ollut tarvetta minkäänlaiseen pakkomyyntiin tai harhamarkkinointiin. Olen aina ollut asiakkaiden kanssa mahdollisimman avoin ja rehellinen sekä työskennellyt, kuten jo mainitsinkin, korkealla moraalilla. En ole koskaan kertonut asiakkaille, että tuottoennuste oli tae tulevasta tuotosta enkä ole myöskään koskaan luvannut asiakkaille mitään varmoja tuottoja. Päinvastoin, olen aina sanonut, että sijoituskohteiden menneisyys ei ole tae tulevasta tuotosta. En voi ymmärtää, miksi asiakas väittää näin tapahtuneen.”

Vakuutusyhtiön lisävastine

Lisävastineessaan 26.11.2014 vakuutusyhtiö on vielä todennut, ettei A:n ja pankin välillä ollut sellaista sopimusta, jolla A olisi antanut valtuudet ja siirtänyt vastuun säästöhenkivakuutuksensa hoitamisesta pankille. Sen sijaan osana sijoittajariskiä myös riski rahastojen arvonvaihteluista on ollut A:lla eikä vakuutusyhtiöllä tai pankilla.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, oliko vakuutusyhtiö antanut A:lle asianmukaiset tiedot sijoitussidonnaiseen säästöhenkivakuutukseen liittyvistä riskeistä ja vakuutuksen tulevasta tuotosta vakuutussopimuksesta 22.6.2000 sovittaessa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan asiaan on sovellettava vakuutussopimuslakia sellaisena kuin se on ollut voimassa puheena olevaa vakuutussopimusta vuonna 2000 tehtäessä (laki 543/1994).

Sanotun lain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Lain 7 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle vuosittain tieto vakuutusmäärästä ja muista sellaisista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen vakuutuksenantajalla on tiedonantovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Mitä 1 momentissa säädetään, on 2 momentin mukaan vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Vakuutussopimukseen sovellettavien 18.2.1998 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutuksen omistajalla on oikeus määrätä osan vakuutusmaksusta tai koko vakuutusmaksun liitettäväksi rahastoon tai rahastoihin, joissa valitun rahaston rahasto-osuuksien arvonkehitys määrää vakuutus-säästöjen kehityksen.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus päättää, mitkä rahastot ovat vakuutuksiin liitettävissä sekä rajoittaa yhteen vakuutussopimukseen liitettävissä olevien rahastojen lukumäärää sekä asettaa vähimmäismäärä yhteen rahastoon sijoitettavalle vakuutusmaksulle.

Mikäli vakuutukseen liitetty rahasto lopetetaan tai yhdistetään toiseen rahastoon, vakuutusyhtiö pyytää vakuutuksenottajaa kohtuulliseksi harkitsemassaan määräajassa ilmoittamaan, mihin valittavissa olevista toisista rahastoista vakuutuksenottaja haluaa säästönsä siirrettäväksi. Mikäli vakuutuksenottaja ei asetetussa määräajassa ilmoita uutta rahastoa lopetettavan sijaan, vakuutusyhtiöllä on oikeus siirtää säästöt rahastoon, jota voidaan pitää tarkoitukseen soveltuvana.

Vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta.

Asian arviointi

Lautakunnan sille toimitetuista asiakirjoista saaman käsityksen mukaan A ei ole kirjelmissään suoranaisesti väittänyt, että hän ei sinänsä olisi ollut selvillä siitä tosiseikasta, että kysymyksessä olevan sijoitussidonnaisen vakuutussopimuksen ehtojen mukaan vakuutussäästöjen arvonkehitys on sidoksissa vakuutukseen liitettyjen sijoitusrahastojen arvonkehitykseen ja että tämän vuoksi vakuutukseen sisältyy vakuutusehtojen kohdassa 5.6 mainittu sijoitustoiminnalle ominainen riski sijoitusrahasto-osuuksien arvon mahdollisesta alentumisesta, josta vakuutusyhtiö ei ole vastuussa.

Mainittua käsitystä tukee erityisesti se seikka, ettei asiakirjoista ilmene, että A olisi ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön tai sen edustajana olleeseen pankkiin, vaikka hän olikin vakuutusyhtiölle osoittamansa 30.11.2013 päivätyn reklamaation mukaan havainnut vakuutussäästöjen arvon selvän alenemisen jo vakuutusyhtiön lähettämästä ensimmäisestä varsinaisesta 14.12.2000 päivätystä vakuutustiliotteesta. Reklamaation mukaan A oli ollut yhteydessä vakuutusyhtiön edustajaan vasta vuonna 2003, kun vakuutukseen valittujen rahasto-osuuksien arvo oli alentunut alle puoleen A:n vakuutukseen alun perin sijoittamista varoista.

Lautakunnan saaman käsityksen mukaan A on perustanut korvausvaatimuksensa olennaisesti siihen, että hänen mielestään vakuutusyhtiön edustaja oli antanut vakuutussopimusta 22.6.2000 tehtäessä vakuutussopimukseen liitettyjen sijoituskohteiden tulevasta sopimusaikaisesta tuotosta harhaanjohtavan korkean ennusteen.

Asiakirjojen mukaan A oli vakuutussopimusta tehtäessä hyväksynyt sijoitussuunnitelman, jossa hänen vakuutukseen maksamansa varat oli sijoitettu määräosuuksin viiteen eri osakerahastoon. Vakuutuksen 22.6.2000 päivätystä tarjouslaskelmasta ilmenee, että siinä esitetty vakuutussäästöennuste on laskettu sijoitusrahasto-osuuksille oletetun 10 prosentin vuotuisen arvonnousun perusteella.

Käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, miten tarjouslaskelman tuotto-oletuksiin oli sopimusta tehtäessä päädytty. Lautakunta toteaa, että korkeita tuottoarvioita esittämällä vakuutuksenottajalle voidaan helposti antaa harhaanjohtava mielikuva vakuutuksen edullisuudesta. Yleisen talous- ja osakemarkkinatilanteen ohella sijoitukselle odotettavissa olevaan tuottoon vaikuttavat kuitenkin myös kunkin sijoituskohteen erityisominaisuudet. Tässä tapauksessa A oli valinnut sijoituskohteikseen eri osakerahastoja ja yhden toimialarahaston. Edullisessa markkinatilanteessa tällaiset rahastot voivat antaa sijoittajalle esimerkiksi yhdistelmä- ja korkorahastoja selvästi paremman tuoton, mutta ne ovat myös viimeksi mainittuja alttiimpia osakekurssien vaihtelusta johtuville arvonmuutoksille.

Mainitsemansa seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että vaikka A:lle ilmoitettu 10 prosentin oletustuotto onkin ollut korkea, on sitä lautakunnan käsityksen mukaan kuitenkin voinut pitää vakuutussopimuksen tekoaikana vallinneeseen markkinatilanteeseen nähden mahdollisena.

Lautakunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutustarjouksessa ja sen liitteenä olleessa laskelmassa on selkeästi mainittu, että vakuutussäästöjen karttumisesta esitetty loppusumma on ennuste. Henkivakuutuslaskelman kohdassa neljä on myös todettu laskelman perustuvan sijoitussidonnaisten säästöjen oletettuun arvonnousuun. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että tarjoukseen normaalilla huolellisuudella perehtyessään A:n on täytynyt esitettyjen tietojen perusteella käsittää, että laskelmassa säästövakuutuksen tuotosta annetut tiedot perustuivat ainoastaan oletuksiin ja että tarjouksessa oli esitetty vain ennuste vakuutuksen tulevasta tuotosta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei asiassa ole selvitetty, että vakuutusyhtiö olisi antanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä A:lle sitoumusta tai harhaanjohtavia tietoja kysymyksessä olevan sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen tulevasta tuotosta.

Siltä osin kuin A on arvostellut vakuutusyhtiön ja pankin sijoitusasiantuntijoiden toimintaa, Vakuutuslautakunta toteaa, että se on ohjesääntönsä mukaan toimivaltainen käsittelemään asiaa vain vakuutusyhtiön ja vakuutusyhtiön edustajan menettelyn osalta. Käytettävissä olevista asiakirjoista ei myöskään ilmene, että A:n ja vakuutusyhtiön tai sitä edustaneen pankin välillä olisi sovittu siitä, että vastuu A:n sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen hoitamisesta ja esimerkiksi vakuutukseen valittujen sijoituskohteiden vaihtamisesta olisi kuulunut pankille tai vakuutusyhtiölle. Tällainen palvelu ei tavanomaisesti kuulu sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin tai yleensäkään rahastosäästämiseen. Näin ollen lautakunta ei ole voinut todeta, että vakuutusyhtiö olisi tältäkään osin laiminlyönyt sille asiassa kuuluneita velvollisuuksia.

Siltä osin kuin A:n on reklamoinut vakuutusyhtiölle vakuutukseen tekemänsä takaisinostovaatimuksen käsittelemisestä ja takaisinostoarvon suorittamisesta lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 5.15 mukaan vakuutusyhtiö toteuttaa sijoitussidonnaisten säästöjen takaisinoston viivytyksettä ja viimeistään viidentenä (5) pankkipäivänä sen päivän jälkeen, jona ilmoitus takaisinostosta tulee vakuutusyhtiön tietoon. Asiakirjojen mukaan A:n 26.11.2013 tekemän takaisinostopyynnön johdosta vakuutusyhtiö oli suorittanut vakuutuksen takaisinostoarvon A:n tilille 28.11.2013. Näin ollen vakuutusyhtiön menettely asiassa on ollut vakuutussopimuksen mukainen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta suorittaa A:lle hänen vakuutusyhtiöltä vaatimaansa korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rissanen

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Niklander

Sibakov