Haku

VKL 478/07

Tulosta

Asianumero: VKL 478/07 (2007)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 30.10.2007

Omakotitalon vakuutusmäärä Minkä sisältöisenä vakuutussopimus oli syntynyt?

Tapahtumatiedot
 
Lausunnonpyytäjä on vakuuttanut asuinrakennukset J ja K. Selvityksen mukaan asuinkäytössä ollut J oli rakennettu v. 1955 ja kalankasvatustoimintaa varten rakennettu K oli vuodelta 1985. Muina kohteina vakuutuksessa ovat rakennuksessa J oleva koti-irtaimisto ja J:n autotalli.
 
Vakuutuskautta 1.12.2004–22.5.2005 koskevan vakuutuskirjan mukaan rakennuksille oli otettu palovakuutus. Rakennus J:n rakennusvuosi oli 1971 ja vakuutusmäärä 73.841 eur. Rakennus K:n rakennusvuodeksi oli merkitty 1990 ja vakuutusmääräksi 92.301 eur.
 
Vakuutuskautta 1.5.2006–3.5.2007 koskevan vakuutuskirjan mukaan rakennus K on vakuutettu kotivakuutuksen esinevakuutuksella, ja sen rakennusvuosi on 1955 ja vakuutusmäärä on 1.515 eur. Rakennus J:n rakennusvuodeksi on merkitty 1985 ja vakuutusmääräksi 93.233 eur. Vakuutuskirjan mukaan J on vakuutettu esine- ja LVIS-vakuutuksella. Vakuutettuna on myös rakennus J:ssä sijaitseva koti-irtaimisto.
 
Rakennus J tuhoutui tulipalossa 29.4.2007.
 
Vakuutusyhdistyksen päätös
 
Vuonna 1955 rakennetusta asuinrakennuksesta maksetaan lausunnonpyytäjälle vakuutusmäärän 1.549 eur mukainen korvaus.
 
Toiselle vakuutetulle maksetaan vakuutusmäärän mukaan korvaus koti-irtaimiston palovahingosta.
 
Lausuntopyyntö
 
Vakuutuksenottaja pyytää lausuntoa asiamiehen välityksellä. Lausunnonpyytäjän 23.5.2005 allekirjoittaman vakuutushakemuksen mukaan on vakuutettu mm. asuinrakennus J, rakennusvuosi 1985, vakuutusmäärä 92.301 eur sekä asuinrakennus K, rv. 1955, vakuutusmäärä 1.500 eur. Lausunnonpyytäjä vaatii, että vakuutusyhdistys korvaa 29.4.2007 sattuneesta rakennus J:n palovahingosta vakuutuskirjan mukaisen vakuutusmäärän 93.233 eur. Lisäksi lausunnonpyytäjä vaatii, että vakuutusyhdistys korvaa hänen oikeudenkäyntikulunsa.
 
Lausuntopyynnössä todetaan mm., että vakuutushakemukseen 23.5.2005 rakennuksen J vakuutusmääräksi on merkitty 92.301 eur ja vakuutuskirjaan 16.3.2006 korvausmääräksi on merkitty 93.233 eur. Kummassakin rakennusvuodeksi on merkitty 1985. Laskussa 16.3.2007 rakennus J:n vakuutusmaksu on 149,25 eur, J:n LVIS-vakuutus 43,08 eur ja koti-irtaimiston osalta 30,44 eur. Rakennus K:n vakuutusmaksu on 2,42 eur.
 
Vakuutushakemuksen 23.5.2005 on täyttänyt vakuutusvirkailija. Täyttämisessä apuna oli 30.12.1997 allekirjoitettu vakuutushakemus. Lausunnonpyytäjä ei ymmärrä, miksi virkailija on v. 2005 hakemukseen merkinnyt eri vuosiluvut kuin v. 1997 hakemuksessa on ollut. Rakennus K:n rakennustyöt on saatu päätökseen v. 1990. Rakennus J on huomattavasti vanhempi, ja sitä on laajennettu ja peruskorjattu pariin otteeseen mm. vuosina 1971 ja 1985. Rakennus K on rakennettu kalankasvatuslaitoksen toimintaa varten, eikä rakennusta ole käytetty yli kymmeneen vuoteen.
 
Lausunnonpyytäjä ei ole tahallaan tai huolimattomuudesta antanut vakuutusvirkailijalle väärää vuosilukua. Hän on vakuutuksenottajana antanut ne tiedot, mitä vakuutusvirkailija on häneltä pyytänyt. Lausunnonpyytäjä ei ole vakuutushakemusta tehdessään voinut tietää, mitkä seikat ovat merkityksellisiä vakuutushakemuksessa tai kuinka merkityksellinen seikka esim. rakennuksen vuosiluku on. Lausunnonpyytäjän kannalta on ollut merkityksellistä, että rakennus J on vakuutettu ja vakuutusmäärä on ollut riittävä. Merkittävää hänen kannaltaan on ollut myös se, että juuri J on se kohde, jossa on myös LVIS- ja koti-irtaimistovakuutus.
 
Lausunnonpyytäjä katsoo, että virheellinen rakennusvuosi ei voi olla peruste evätä vakuutuskirjan mukainen korvaus. Rakennus J on joka tapauksessa vakuutettu huomattavasti suuremmasta määrästä kuin korvauspäätöksen mukainen korvaus. Lausunnonpyytäjä ei myöskään usko, että toisen rakennusvuoden merkitseminen vakuutushakemukseen olisi estänyt vakuutuksen myöntämisen.
 
Lausunnonpyytäjä pitää korvauspäätöstä kannaltaan kohtuuttomana ottaen huomioon seuraavaa:
-  vakuutusvirkailija on täyttänyt hakemuksen
-  vakuutuksenottajan korkea ikä
-  vakuutuksenottaja ei ole ollut vilpillinen tai huolimaton
-  vakuutuskirjan mukaan J:n vakuutusmäärä on 93.233 eur ja vakuutusehtojen mukaan rakennusten osalta vakuutus on voimassa vakuutuskirjassa mainitussa paikassa.
 
Vakuutusyhdistyksen vastine
 
Lausunnonpyytäjän v. 1955 rakennettu asuinrakennus J tuhoutui tulipalossa 29.4.2007. Vakuutusyhdistys katsoo maksaneensa rakennuksesta vakuutusmäärän mukaisen korvauksen 1.549 eur. Lisäksi yhdistys on maksanut rakennus J:ssä olleesta koti-irtaimesta vakuutusmäärän mukaisen korvauksen. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuskirjaan merkitty tai indeksiehdon mukaan tarkistettu omaisuuden vakuutusmäärä.
 
Perustelut
 
Lausunnonpyytäjän asuinrakennus J on ollut vakuutettuna vakuutusyhdistyksessä 30.12.1997 alkaen. Vuonna 1955 rakennettu J on ollut vakuutettuna alun perin palovakuutuksella 400.000 markasta (indeksikorotukset huomioiden 73.841,07 euroa vuonna 2007). Kalankasvatustoimintaa varten vuonna 1985 rakennettu rakennus K on myös vakuutettu 30.12.1997 alkaen palovakuutuksella 400.000 markan vakuutusmäärästä. Vakuutuksenottaja on korottanut 21.8.1998 alkaen K:n vakuutusmäärän 500.000 markkaan (indeksikorotukset huomioiden 93.233,33 euroa vuonna 2007).
 
J:n rakennusvuodeksi vakuutuksenottaja oli alun perin ilmoittanut 1971 ja K:n 1990. Nämä vuosiluvut on myöhemmin korjattu oikeiksi (J 1955 ja K 1985). Yhdistys katsoo, että virheellisillä rakennusvuosilla ei sinällään ole tässä asiassa merkitystä korvauksen, vakuutusmäärien, vakuutusmaksun tai minkään lausunnonpyytäjän vastineessa esittämän seikan kannalta. Koti-irtaimiston vakuutuspaikkana on vakuutuskirjoilla ollut J, joka tukee osaltaan vakuutusyhdistyksen antamaa korvauspäätöstä.
 
Vakuutusyhdistyksen vakuutusvirkailijan kirjallisen selvityksen mukaan lausunnonpyytäjä tuli yhdistyksen asiakaspalveluun tekemään muutoksia kotivakuutukseensa 23.5.2005. Lausunnonpyytäjä oli halunnut poistaa vakuutuksesta kokonaan vanhan vuonna 1955 rakennetun asuinrakennus J:n. Rakennuksen vakuutusmäärä oli tuolloin 73.841,07 euroa. Keskusteluissa kävi ilmi, että rakennuksessa asutaan edelleen. Vakuutusvirkailija ehdotti selvityksensä mukaan lausunnonpyytäjälle, että hän vakuuttaisi vanhan talon pienemmästä vakuutusmäärästä. Lausunnonpyytäjä suostui siihen, että vakuutus tehdään pienellä 1.500 euron vakuutusmäärällä, jolla voitaisiin korvata mahdollisia siivous- tai raivauskuluja.
 
Vuonna 1985 rakennetun asuinrakennus K:n vakuutusmäärää 92.301,07 euroa ei lausunnonpyytäjä halunnut muuttaa, eli se pidettiin ennallaan. Keskusteluissa virkailijan ja lausunnonpyytäjän välillä puhuttiin vanhasta asuinrakennuksesta ja kala-altaalla sijaitsevasta rakennuksesta.
 
Vakuutushakemuksen täyttövaiheessa 23.5.2005 J:n ja K:n nimet ovat menneet vakuutusvirkailijan täyttämänä väärin päin, jolloin J:n ja K:n vakuutusmäärät ovat tulleet väärin päin myös vakuutuskirjalle. Tähän saakka vakuutusmäärät (J 73.841,07 eur ja K 92.301,09 eur) olivat olleet vakuutuskirjalla toisin päin. Yhdistyksen käsityksen mukaan vakuutuksenottajan tietoisena tarkoituksena on ollut vakuuttaa asuinrakennus J pienemmästä 1.500 euron vakuutusmäärästä. Tätä tukevat lausunnonpyytäjän ja vakuutusyhdistyksen virkailijan käymä keskustelu 23.5.2005, keskustelut vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välillä 29.4.2007 tapahtuneen palovahingon jälkeen sekä vastineen liitteenä olevat vakuutuskirjat ja vakuutushakemukset.
 
Vakuutuksenottaja on myös velvollinen tarkastamaan, että vakuutushakemukseen merkityt tiedot ovat oikeita, vaikka vakuutushakemuksen olisi täyttänyt vakuutuksenantajan edustaja. Vakuutussopimuslain 22 §:n ja kotivakuutuksen yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutuksenottajan tulee vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
 
Yhdistys katsoo, että lausunnonpyytäjä ei voi nyt jälkikäteen vedota vakuutuskirjan virheeseen, joka on aiheutunut puhtaasti vakuutuskohteiden nimien sekoittumisesta vakuutushakemusta täytettäessä. Vakuutuksenottaja on itse ilmoittanut vakuutusmäärän alentamisesta nimenomaan J:n eli vuonna 1955 rakennetun asuinrakennuksen osalta. J:n palovahingon yhteydessä käydyissä vakuutuksenottajan ja vakuutuksenantajan välisissä keskusteluissa on tullut myös selkeästi ilmi, että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet J:n olevan vakuutettu pienemmästä 1549 euron summasta kuin vakuutuskirjalla virheellisesti merkitty 93.233,33 euroa. Yhdistys ei pidä lausuntopyynnössä mainittua vakuutuksenottajan korkeaa ikää asiassa merkityksellisenä.
 
Yhteenveto
 
Yhdistys katsoo, että korvauspäätös on oikea. Asuinrakennus J:n palovahingosta suoritettu vakuutusmäärän mukainen korvaus 1.549,00 euroa on asianmukainen.
 
Selvitykset
 
Lausunnonpyytäjää v. 2005 palvellut vakuutusvirkailija R.M. kertoo 15.8.2007 allekirjoittamassaan selvityksessä seuraavaa:
 
”[Lausunnonpyytäjä] tuli toimistollemme tekemään vakuutusmuutoksia kotivakuutukseen 23.5.2005. [Lausunnonpyytäjä] halusi lisätä kotivakuutukseensa oikeusturvavakuutuksen ja vastuuvakuutuksen. Hän olisi tarvinnut oikeusturvavakuutusta jo aiemmin tapahtuneeseen ilkivaltatapaukseen.
 
Samalla kerralla hän halusi poistaa vakuutuksesta kokonaan vanhan vuonna 1955 rakennetun asuinrakennuksen. Rakennuksen vakuutusmäärä oli tuolloin 74.841,07 euroa. Keskusteluissa kävi ilmi, että rakennuksessa asutaan edelleen. Pyysin asiakasta vakuuttamaan vanhan talon pienemmästä vakuutusmäärästä. [Lausunnonpyytäjä] oli sitä mieltä, että rakennusta ei tarvitse vakuuttaa. Pyysin häntä vakuuttamaan edes sen verran, että jos rakennus palaa niin ainakin palon siivous ja raivauskustannukset tulisivat vakuutuksesta. Siinä tilanteessa hän sanoi, että laita tuhatviisisataa euroa (1.500 euroa).
 
Kala-altaalla sijaitsevaan vuonna 1985 rakennetun asuinrakennuksen vakuutusmäärää 92.301,09 euroa ei [lausunnonpyytäjä] halunnut muuttaa, eli se pidettiin ennallaan.
 
Vakuutuskeskusteluissa keskustelimme vanhasta asuinrakennuksesta ja kala-altaalla sijaitsevasta rakennuksesta.
 
Kun vuonna 1955 rakennettu asuinrakennus tuhoutui tulipalossa 24.4.2007, [lausunnonpyytäjä] oli heti palon jälkeen sitä mieltä ettei vuonna 1955 rakennettua taloa ole vakuutettu.
 
Olen mielestäni asioinut oikeustoimikelpoisen asiakkaan kanssa.”
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 6.3.4 mukaan vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuskirjaan merkitty tai indeksiehdon mukaan tarkistettu omaisuuden vakuutusmäärä.
 
Lausunnonpyytäjän ottaman kotivakuutuksen kohteena oleva v. 1955 rakennettu asuinrakennus J on tuhoutunut tulipalossa 29.4.2007. J:n vakuutusmääräksi on vahinkohetken vakuutuskaudelle annettuun vakuutuskirjaan merkitty 93.233 eur. Lausunnonpyytäjä on vaatinut vakuutuskirjaan merkityn vakuutusmäärän mukaista vakuutuskorvausta ja lisäksi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
 
Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta ei käsittele sille osoitetun lausunnonpyynnön tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista lukuun ottamatta riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Tämän perusteella lautakunta ei anna tässä asiassa lausuntoa lausunnonpyytäjän vaatimien oikeudenkäyntikulujen osalta.
 
Vakuutusyhdistys on kieltäytynyt maksamasta lausunnonpyytäjän rakennusvahingosta vaatimaa lisäkorvausta sillä perusteella, että vakuutuskirjaan rakennus J:n kohdalle merkitty vakuutusmäärä ei vastaa sopijapuolten alkuperäistä tarkoitusta. Yhdistys ei siis vetoa vuosiluku- tai muuhunkaan vakuutuksenottajapuolen tiedonantovirheeseen. Yhdistyksen mukaan sopijapuolten tarkoituksena on 23.5.2005 käytyjen vakuutusneuvottelujen jälkeen ollut se, että vuonna 1955 rakennettu asuinrakennus J vakuutetaan jatkossa 1.500 eur vakuutusmäärästä, joka kattaisi mahdolliset purku- ja siivouskustannukset. Yhdistyksen mukaan vakuutusvirkailijan virheen johdosta J:n ja K:n vakuutusmäärät ovat vaihtuneet, ja J:n vakuutusmääräksi on merkitty K:n kohdalla aiemmin ollut yli 90.000 eur määrä. Yhdistys katsoo, että vakuutuskirjoista ilmenevää sopimustekstiä tulee tulkinnallisesti oikaista siten, että rakennus J:n vakuutusmäärän katsotaan olevan vahinkohetkellä indeksikorotukset huomioon ottaen 1.549 eur.
 
Vakuutuslautakunnan menettely on kirjallista, eikä osapuolten tai todistajien suullinen kuuleminen valan tai vakuutuksen nojalla ole mahdollista. Näyttönä osapuolten alkuperäisestä tarkoituksesta lautakunnalle on toimitettu edellä kokonaisuudessaan siteerattu vakuutusvirkailija R.M:n laatima ja allekirjoittama selvitys. Sen mukaan lausunnonpyytäjä on vielä vahingon jälkeenkin ollut siinä käsityksessä, että hän ei ollut vakuuttanut palossa tuhoutunutta rakennus J:tä. Lausunnonpyytäjä ei ole suoraan riitauttanut R.M:n selvitystä tapahtumien kulusta taikka toimittanut sitä vastaan puhuvaa muuta näyttöä.
 
Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää näytettynä, että lausunnonpyytäjän ja vakuutusyhdistyksen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut vakuuttaa rakennus J purku- ja siivouskulut kattavasta 1.500 eur vakuutusmäärästä. Vakuutuskirjan teksti ei siis tältä osin vastaa osapuolten alkuperäistä tarkoitusta. Selvitystä ei ole siitä, että lausunnonpyytäjä vakuutussopimusmuutoksesta sopiessaan ei olisi ollut oikeustoimikelpoinen. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjällä ole oikeutta virheellisen vakuutuskirjan mukaiseen vakuutusmäärään perustuvaan korvaukseen, vaan vakuutusyhdistyksen vakuutussopimukseen perustuva korvausvelvollisuus rakennus J:n osalta rajoittuu sopijapuolten alkuperäisen tarkoituksen mukaiseen 1.549 eur vakuutusmäärään.
 
Lausunnonpyytäjän nimenomaisena tarkoituksena on selvitetty olleen asuinrakennus J:n vakuutusmäärän alentaminen vain purku- ja siivouskulut kattavaan määrään. Tämän tarkoitetun määrän mukaisen korvauksen suorittaminen ei ole lähtökohtaisesti kohtuutonta. Lautakunnalle ei ole esitetty selvitystä mistään sellaisesta erityisestä seikasta kuten alentuneesta oikeustoimikelpoisuudesta, joka voisi puoltaa sopimusmuutoksella tietoisesti tavoiteltujen vaikutusten kohtuullistamista.
 
Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta ei suosita rakennusvahingon osalta lisäkorvausta.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.
 
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia