Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja T Oy oli hakenut 17.11.2008 oikeusturvaetua rakennusurakkasopimusta koskeneisiin riitoihin. Vakuutusyhtiö on antanut kielteisen korvauspäätöksen 27.1.2009. Lokakuussa 2012 T Oy:n edustaja T.K. pyysi vakuutusyhtiötä tarkastamaan, oliko korvauspäätös tehty oikein. Vakuutusyhtiö antoi samanperusteisen uuden kielteisen korvauspäätöksen 28.11.2012.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö on 28.11.2012 päivätyssä päätöksessään lausunut, että T Oy:llä oli ollut oikeusturvavakuutus 12.7.2005–5.4.2007. Vakuutus oli päättynyt maksun laiminlyönnin vuoksi 5.4.2007 ja vakuutusturvassa oli noin kahdeksan kuukauden katkos 6.4.2007–12.12.2007.
Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneet vakuutustapahtumat. Jos vakuutus on vakuutustapahtuman sattuessa ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita tai vaatimus perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaolon aikana. Kyseessä oleva riita-asia perustui vuonna 2006 tehtyyn urakkasopimukseen. Riita oli syntynyt 24.11.2008. Koska vakuutus ei ollut ollut voimassa kahta vuotta vakuutustapahtuman sattuessa eikä riidan perustana olevaa sopimusta ollut tehty vakuutuksen voimassaoloaikana, ei oikeusturvaetua ole myönnetty.
Vakuutettu oli tiedustellut lokakuussa 2012, oliko korvauspäätös tehty oikein. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutetun kolmen vuoden kanneaika oli asiassa kulunut. Yhtiö oli kuitenkin antanut asiassa uuden selvityksen, mutta ei muuttanut päätöstään.
Valitus
Valituksen mukaan T Oy:n edustaja T.K. oli ollut yhteydessä vakuutusyhtiön edustajaan T.J:hin ennen asiamiehen ottamista T Oy:n riita-asiaan. Yhteydenoton tarkoituksena oli nimenomaan varmistaa, että asiamiehestä aiheutuvat kustannukset korvataan vakuutuksesta. T.J. ei ollut osannut tuolloin 2007 vastata, korvaisiko vakuutus asiamiehen käytöstä aiheutuvat kustannukset, mutta oli ryhtynyt selvittelemään asiaa. T.J. oli ilmoittanut, että kustannukset korvattaisiin vakuutuksesta. T.J. oli nimenomaan kehottanut viemään asiaa eteenpäin ja ottamaan asiamiehen. T.J. oli lausunut, että ”kaikki on heidän puoleltaan kunnossa, ota vain asiassa juristi.”
T.K. ei olisi ottanut asiamiestä, jos hylkäävä korvauspäätös olisi ollut hänen tiedossaan. Oli kohtuutonta, että vilpittömässä mielessä ollut T.K. joutuisi pitämään vahinkonaan asiamiehen käytöstä aiheutuneet kustannukset. Vakuutusyhtiö oli vastuussa työntekijänsä antamasta tiedosta ja tästä aiheutuneesta vahingosta.
T.K. on kysynyt T.J:ltä vuoden 2007 jälkeen kaikkiaan neljä kertaa hänen muistikuvaansa käydyistä keskusteluista ja T.J. on muistanut keskustelun edellä kuvatun mukaisesti.
Vakuutussopimuslain kolmen vuoden määräaika kanteen käsittelylle koski vakuutusyhtiön lopullisen kannan esittämisen jälkeen alkavaa prosessia. Nyt kuitenkin tuli soveltaa vuoden määräaikaa vaatimusten esittämiselle. Tässä tapauksessa vaatimus oli esitetty jopa alle puolen vuoden kuluessa, koska T.K. oli ollut tyytymättömänä lopputulokseen useita kertoja yhteydessä T.J:hin. Tätä oli pidettävä vanhentumisajan katkaisevana toimenpiteenä.
Olisi kohtuutonta, jos asiassa ei käsiteltäisi varsinaista aineellista kysymystä määräaikoja koskevan säännöksen vuoksi. Asia oli ollut kaiken aikaa vireillä vakuutusyhtiössä ja vaatimusten vanhenemiseen vetoaminen oli keinotekoinen menettely.
Koko tapauksen pitkittyminen oli seurausta vakuutusyhtiön omasta menettelystä. T.K. oli ollut koko ajan siinä käsityksessä, että T.J. pyrkii hoitamaan asiaa vakuutusyhtiössä hallinnollisesti. Koko asia olisi ollut ratkaistavissa jo alussa siten, että T.J. olisi kertonut tapahtuneesta virheestä ja korvauspäätös olisi tehty T.J:n antaman tiedon mukaisesti.
T.K. on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan T Oy:n kaikki oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut laillisine korkoineen. Lisäksi hän on pyytänyt lautakuntaa lausumaan vakuutusyhtiön velvollisuudesta korvata tästä prosessista aiheutuneet kustannukset laillisine korkoineen myöhemmin esitettävän laskun mukaan.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusehtojen mukaan vakuutustapahtuma on riidan syntyminen. Riita, johon oikeusturvaetua oli haettu, syntyi 24.11.2008. Oikeusturvavakuutus oli alkanut 13.12.2007 ja vakuutus oli tällöin ollut voimassa alle kaksi vuotta riidan syntymisestä. Tällaisissa tapauksissa vakuutusehdot edellyttävät, että riidan peruste on syntynyt tämän vakuutuksen voimassa ollessa. Riita perustui maaliskuussa 2006 sovittuun urakkaan eli peruste oli syntynyt ajankohtana ennen oikeusturvavakuutuksen voimaantuloa. Vakuutus ei ollut voimassa riidan perusteen aikana taikka vähintään kahta vuotta vakuutustapahtuman sattuessa.
T Oy oli väittänyt, että vakuutusyhtiön edustaja T.J. oli antanut hänelle vääriä tietoja vahingon korvattavuudesta. Siksi T.K. olisi käsittänyt, että T Oy:llä olisi käytössään asiassa vakuutusyhtiön myöntämä oikeusturvaetu. Vakuutusyhtiön mukaan väite ei pitänyt paikkaansa. Sähköpostikirjeenvaihdon mukaan T.K. oli käynyt vakuutusyhtiön konttorilla viikolla 42 vuonna 2012 ja tiedustellut 27.1.2009 annetun korvauspäätöksen oikeellisuutta. Vakuutusyhtiön edustaja oli vielä selvittänyt asiaa oikeusturvavahinkojen asiantuntijalta. T.K:lle oli ilmoitettu, että päätös oli oikea ja hänelle oli toimitettu vielä uudelleen 28.11.2012 päivätty käsittelypäätös. T.K:lle ei siis ollut luvattu mitään vahingon korvattavuudesta hänen käydessään konttorilla viikolla 42 vuonna 2012.
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että se ei vetoa asiassa kanneajan kulumiseen.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat
Vakuutusehtojen kohdan 1.3 mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita- ja hakemusasiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta.
Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneet vakuutustapahtumat. Jos tämä vakuutus kuitenkin on vakuutustapahtuman sattuessa ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana.
Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Asian arviointi
Tapauksessa on kysymys siitä, tuleeko T Oy:lle myöntää oikeusturvaetu urakkasopimusta koskeneisiin riitoihin.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma on riita-asiassa riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta. Nyt käsillä olevassa tapauksessa riita on syntynyt 24.11.2008, kun aliurakoitsija I Oy on kiistänyt T Oy:n vahingonkorvausvaatimuksen.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneet vakuutustapahtumat. Jos vakuutus on ollut voimassa alle kaksi vuotta, tulee myös riidan perusteen olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana, jotta oikeusturvaetu myönnettäisiin.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa riitojen perusteena on urakkasopimus, joka on solmittu maaliskuussa 2006. T Oy:n vakuutus on ollut keskeytyksettä voimassa 13.12.2007 alkaen. Riitojen peruste on siten syntynyt ennen vakuutuksen voimaan tuloa.
Koska riitojen peruste ei ole syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana, on vakuutuksen tullut olla voimassa kaksi vuotta vakuutustapahtuman sattuessa, jotta oikeusturvaetu vakuutusehtojen mukaan myönnetään. Lautakunnan saaman selvityksen mukaan vakuutus ei ole ollut voimassa vaadittua kahta vuotta riidan syntyessä. Tämän vuoksi oikeusturvaetua ei vakuutusehtojen mukaan myönnetä.
T Oy on vedonnut siihen, että vakuutusyhtiön edustaja oli antanut hänelle tulevasta vakuutuskorvauksesta vääriä tietoja, mistä oli aiheutunut T Oy:lle kuluja. T Oy:n mukaan vakuutusyhtiöstä oli kysytty asiamiehen käytöstä aiheutuvien kulujen korvattavuutta vuonna 2007. Vakuutusyhtiön mukaan yhteydenotto oli tapahtunut 2012 eli vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. Näin ollen väitteet siitä, milloin vakuutusyhtiön edustaja olisi antanut T Oy:lle vakuutuskorvausta koskevia tietoja, ovat keskenään ristiriitaiset, eikä lautakunnalle annetun asiakirjaselvityksen perusteella ole myöskään mahdollista todeta, mitä tietoja T Oy:lle mahdollisesti oli annettu.
Vakuutusyhtiön mahdollista tiedonantovirhettä koskevilta osin asian selvittäminen edellyttäisi siksi osapuolten suullista kuulemista. Ohjesääntönsä mukaan lautakunta voi erityisestä syystä kuulla asianosaisia tai muita tahoja suullisesti, mutta kuuleminen ei ole mahdollista valan tai vakuutuksen nojalla. Lautakunnan mielestä erityistä syytä suullisen käsittelyn pitämiseen ei tässä asiassa ole. Näin ollen lautakunta katsoo, että se ei voi enemmälti käsitellä kysymystä vakuutusyhtiön korvausvelvollisuudesta, joka perustuisi mahdolliseen väärien tietojen antamiseen.
Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta voi käsitellä sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista vain siltä osin kuin kysymys on siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Valittajan asiamies ei ole esittänyt, että kulut tulisi korvata oikeusturvavakuutuksesta, minkä vuoksi lautakunta ei käsittele asiamiehen esittämää kuluvaatimusta.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula ja Sarpakunnas sekä varajäsenet Paloranta ja Vainio. Sihteerinä toimi Mäenpää.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA