Tapahtumatiedot

Asunto-osakeyhtiö A:n rivitalon (valmistumisvuosi 1996) huoneistossa ilmeni vesivahinko kesäkuussa 2012. E Oy:n kartoitusraportin mukaan tuulikaapissa sijaitsevan lämmin­vesivaraajan tarkastuksen yhteydessä oli havaittu, että varoventtiilin muovinen ylivuotoputki ei ollut sille tarkoitetussa poistoputkessa. Varoventtiilin kautta tuleva vesi valui varaajan alle betonipintaiselle lattialle. Tilassa ei ollut lattiakaivoa. Kartoitusraportin mukaan varaajan ylivuotoputkea ei saanut taitettua poistoputkeen ilman muutostöitä. Raportin mukaan hukkaputki ei ilmeisesti ollut alun perin asennettu poistoputkeen. Ylivuotoputkesta vuotanut vesi oli kastellut lattia- ja seinärakenteita.

Lämminvesivaraajan asennustyön tehnyt B Oy teki asiassa vahinkoilmoituksen sille toiminnan vastuuvakuutuksen myöntäneelle vakuutusyhtiölle. Vahinkoilmoituksen mukaan B Oy oli tehnyt kohteen putkityöt vuonna 1996. B Oy:n mukaan sen edustajan tekemän katselmuksen yhteydessä putki oli paikallaan ja näin oli myös rakennusvaiheessa. B Oy:n mukaan se ei voi ottaa kantaa ylivuotoputken irtoamiseen ja irtoamisen ajankohtaan. Se huomauttaa, että varoventtiili tulisi tarkastaa ajoittain ja lämminvesivaraajan alustan olisi tullut olla laatoitettu, jotta vuotovesi olisi tullut esille.

Vakuutusyhtiön päätös

Toiminnan vastuuvakuutusta koskevan päätöksen mukaan B Oy urakoi putkityöt vuonna 1996. Vastuuvakuutus korvaa vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutusyhtiö viittaa velan vanhentumisesta annetun lain 7.2 §:ään, jonka mukaan vahingonkorvauksen vanhentuminen on katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tapahtumasta.

Päätöksen mukaan B Oy kiistää, että vuonna 1996 suoritetussa asennustyössä olisi ollut asennusvirhettä. Vakuutusyhtiö katsoo enempää vahinkoa selvittämättä, että A:n vahingonkorvausvaatimus on joka tapauksessa vanhentunut. Väitetty virheellinen asennus on tehty yli viisitoista vuotta sitten. Mahdollinen oikeus vahingonkorvaukseen on vanhentunut viimeistään kymmenen vuoden kuluttua asennustyöstä. A:llä ei voi olla oikeutta vahingonkorvaukseen eikä vastuuvakuutuksen korvauspiiri ole laajempi kuin vakuutuksenottajan vahingonkorvausvelvollisuus.

Valitus

A:n valituksen mukaan ylivuotoputken sai taitettua poistoputkeen ilman muutostöitä, mutta se vaati voimaa. Ylivuotoputki ei pysynyt paikallaan ilman narua ennen korjaustöitä. A:n mukaan ylivuotoputki on ollut ilmeisesti tarkoitukseensa liian jäykkää putkea. Asennustyön yhteydessä putki on ilmeisesti laitettu poistoputkeen, mutta se ei ole pysynyt siellä lyhyyden ja jäykkyyden johdosta. Asennustyö on tehty väärin. A:n mukaan sama vakuutusyhtiö on kiinteistövakuutusasiassa vedonnut asennusvirheeseen, mutta kiistää sen vastuuvakuutusasiassa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan vahingonkorvausoikeudessa vahingonaiheuttajan korvausvastuuta on rajattu siten, ettei korvausvastuuta yleensä synny vahingoista, jotka perustuvat pitkän aikaa sitten tehtyyn sopimusrikkomukseen tai vahinkoon johtaneeseen tekoon. Yhtiön mukaan urakkasopimuksissa on yleisesti sovittu korkeintaan kymmenen vuoden vastuusta. Jos vastuuajasta ei ole sovittu, sovelletaan niin sopimusperusteisiin kuin sopimuksen ulkoisiin vahingonkorvausvaatimuksiin lakia velan vanhentumisesta, ellei erityislainsäädännöstä muuta johdu. Korvaussaaminen vanhenee velan vanhentumisesta annetun lain 7.2 §:n mukaan kymmenessä vuodessa sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tapahtumasta, ellei saamista tätä ennen ole katkaistu.

Tässä tapauksessa asennustyö on tehty yli 15 vuotta ennen kuin korvausvaatimus ensimmäisen kerran esitettiin. Saaminen on vanhentunut. A ei ole esittänyt perusteita sille, miksi korvaussaaminen ei olisi vanhentunut puheena olevan säännöksen perusteella. On mahdollista, että korvausvastuu on vanhentunut jo ennen kymmenen vuoden vanhentumista, sillä asennusvirhe olisi ollut havaittavissa heti asennuksen jälkeen tai vesivaraajan käyttöohjeiden mukaisen varoventtiilin aika-ajoin tehtävän tarkastuksen yhteydessä. Mahdollisen aikaisemman vanhentumisajan selvittämisellä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä saaminen on joka tapauksessa vanhentunut yleisen kymmenen vuoden vanhentumisen perusteella.

Jos vesivaraajan vuodon katsottaisiin olevan seurausta B Oy:n asennusvirheestä ja jos korvaussaamisen ei katsottaisi olevan vanhentunut, ei B Oy välttämättä olisi vastuussa ainakaan koko vahingon määrästä. Vahingon syntyyn on oleellisesti vaikuttanut se, ettei tilassa, jossa vesivaraaja oli, ollut rakennusmääräysten edellyttämää lattiakaivoa eikä vesieristystä. Mitä ilmeisimmin myös varoventtiilin tarkastukset on laiminlyöty. Nämä seikat rajoittaisivat B Oy:n vastuuta.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu kosteudesta. Vakuutus korvaa kuitenkin vahingon, jonka syynä on satunnaisen virheen aiheuttama tilapäinen tapahtuma tai olosuhde taikka se, että rakennukseen tai laitteeseen on syntynyt vika tai puute äkillisesti ja arvaamattomasti. Lisäksi edellytetään, että myös vahingon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena on tapahtunut äkillisesti. Asennustyön ajankohdan jo vuonna 1996, vesivaraajan hukkaputkesta tulevan kosteuden suhteellisen vähäisen määrän ja kosteusvahingon laajuuden perusteella on selvää, että vahinko on syntynyt hitaasti pitkän ajan kuluessa. Vaikka B Oy:n katsottaisiin vakuutusyhtiön näkemyksestä poiketen olevan aiheutuneesta vahingosta korvausvelvollinen, ei vahinko kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin. Vastuuvakuutuksesta ei lähtökohtaisesti korvata kosteudesta aiheutuvia vahinkoja. Kosteudesta aiheutuvat vahingot voivat tulla korvatuksi vain edellä mainituissa poikkeustapauksissa.

Mahdollisesti jo vuodesta 1996 saakka jatkuneesta vesivaraajan hukkaputken lattialle valuttamisesta aiheutuneessa kosteusvahingossa ei ole kysymys vakuutusehdon edellyttämällä tavalla satunnaisen virheen aiheuttamasta tilapäisestä tapahtumasta tai olosuhteesta eikä laitteeseen äkillisesti ja arvaamattomasti syntyneestä viasta tai puutteesta. Varoventtiilin hukkaputken asennusvirheestä on aiheutunut pysyvä vuosia kestänyt vuoto, jota ei voida pitää tilapäisenä tapahtumana eikä olosuhteena. Jos varoventtiilin hukkaputkea ei ole liitetty poistoputkeen tai se on asennettu sinne huonosti ja asianmukaisesti tukematta, ei vahinkoa voida pitää laitteeseen syntyneenä äkillisenä ja arvaamattomana vikana. Myöskään itse vahinko ei ole aiheutunut ehtokohdan edellyttämällä tavalla äkillisesti, vaan se on syntynyt hitaasti pitkän ajan kuluessa, kun vesivaraajan hukkaputkesta on tiputellut kosteutta suoraan lattialle.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on kuullut asian käsittelyssä B Oy:tä, joka toistaa kirjelmässään vahinkoilmoituksessa esitettyä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Velan vanhentumisesta annetun lain 2.1 §:n (Suhde erityissäännöksiin) mukaan jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan niitä tämän lain sijasta. Jos velkoja voi esittää vaatimuksia eri vastuuperusteiden nojalla, erityissäännöksen mukainen vanhentumisaika koskee vain kyseisessä laissa tarkoitetusta perusteesta johtuvaa velkaa.

Velan vanhentumisesta annetun lain 3.1 §:n (Pakottavuus) mukaan tämän lain säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa velallisen vahingoksi.

Velan vanhentumisesta annetun lain 7.1–2 §:n (Korvausvelan vanhentumisajan alkaminen ja enimmäisaika) mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua:

1. sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;
2. asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;
3. muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta; ja
4. perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta.

Vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.

Vakuutusehdot

4 Vakuutus korvaa

Vakuutus korvaa vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.--

5 Vakuutus ei korvaa

5.11 Kosteus ja tulviminen

Vakuutus ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu

• kosteudesta --.

Vakuutus korvaa kuitenkin vahingon, jonka syynä on satunnaisen virheen aiheuttama tilapäinen tapahtuma tai olosuhde taikka se, että rakennukseen tai laitteeseen on syntynyt vika tai puute äkillisesti ja arvaamattomasti. Lisäksi edellytetään, että myös vahingon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena on tapahtunut äkillisesti.

Ratkaisu

Vastuuvakuutusta koskevassa tapauksessa on kysymys siitä, tuleeko rakenteille aiheutunut vuotovahinko korvata B Oy:n ottamasta toiminnan vastuuvakuutuksesta. Kysymys on urakoitsijan korvausvastuusta asunto-osakeyhtiölle.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa ensisijaisesti siihen, että B Oy:n korvausvastuu on vanhentunut. Lisäksi vakuutusyhtiö on viitannut vastuuvakuutussopimuksessa olevaan kosteutta koskevaan rajoitukseen.

Selvityksen perusteella nyt tarkasteltava asennustyö on tehty vuonna 1996 ja se perustuu B Oy:n A:lle tekemään urakkaan. Urakkatyyppi ja sitä koskevan urakkasopimuksen sisältö eivät ilmene Vakuutuslautakunnalle toimitetusta selvityksestä. Esitetystä selvityksestä ei ilmene, mitä tähän urakan töihin liittyvästä takuuajasta ja sen jälkeisestä vastuusta on mahdollisesti sovittu.

Vakuutuslautakunta toteaa yleisesti, että sen rakennusalalla usein sovellettavaksi tulleissa yleisissä sopimusehdoissa on yleensä käytetty enintään kymmenen vuoden pituisia vastuuaikoja. Lisäksi lautakunta huomauttaa, että velan vanhentumisesta annettu laki on pakottavaa oikeutta velallisen hyväksi.

Velan vanhentumisesta annetun lain perusteella nyt tarkasteltavana olevan kaltaisen velan vanhentuminen on katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Selvityksen perusteella asennustyö, johon A on perustanut vaatimuksensa, on tehty vuonna 1996. Rakennus on vastaanottotarkastettu ja otettu käyttöön todennäköisesti samana vuonna tai viimeistään vuonna 1997. Vanhentumislain perusteella tarkasteltuna A:n korvausoikeus B Oy:tä kohtaan esinevahingosta olisi joka tapauksessa vanhentunut. Ennen vaatimuksen esittämistä ja vanhentumisen katkaisemista vuonna 2012 asennustyöstä oli kulunut yli kymmenen vuotta. Asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene syitä, joiden nojalla korvausvastuuta tulisi arvioida sellaisen normin perusteella, jossa vanhentumista koskeva määräaika olisi kymmentä vuotta pidempi tai se laskettaisiin alkamaan edellä kuvatusta poikkeavalla perusteella.

Asian ratketessa vakuutusyhtiön ensisijaisen väitteen perusteella Vakuutuslautakunta ei ota kantaa B Oy:n mahdolliseen tuottamukseen tai vakuutussopimuksen rajoitusehdon tulkintaan. Lautakunta ei suosita asiassa korvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA