Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt R.H:n osoitteessa H-tie 5 sijaitsevan omakotitalokiinteistön alakerran kantavassa sisäseinässä on havaittu halkeamia naapurustossa suoritettujen louhintatöiden jälkeen. R.H. katsoo, että halkeamat ovat syntyneet nimenomaan louhinnasta aiheutuneen tärinän seurauksena. Louhintatyöt suoritettiin tien vastakkaisella puolella osoitteessa T-tie 11. Asiassa on esitetty, että louhintaa suoritettiin lähimmillään noin 60 metrin päässä R.H:n kiinteistöstä. Louhintaa lähimmässä kiinteistössä (noin 15 metrin päässä lähteestä) osoitteessa T-tie 9 suoritettiin tärinämittausta louhinnan ajan. Mittausta ei ollut kuitenkaan tehty R.H:n kiinteistössä. R.H.n näkemyksen mukaan alueen maaperä on sellaista, joka johtaa tärinän voimistuneena rakenteisiin. Korvausta vaurioista haettiin louhintatyön tehneen yrityksen vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on viitannut tärinämittareiden tuloksiin, joiden mukaan T-tie 9:ssä suurimmat mittaustulokset olivat 7,5 mm/s näin ollen 60 metrin päähän välittyvä laskennallinen tärinä on ollut maksimissaan 2,3 mm/s. Yhtiön mukaan tämä alittaa reilusti kiinteistölle asetetun ohjeisarvon. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, etteivät vauriot ole myöskään syy-yhteydessä suoritettuihin louhintatöihin. Yhtiö toteaa niin ikään, että sallittujen raja-arvojen alittama tärinä ei aiheuta vahinkoriskiä normaalikuntoiselle harkkoseinälle.

Yhtiö katsoo tapauksessa jäävän näyttämättä, että osoitteessa H-tie 5 havaitut vauriot olisivat syy-yhteydessä suoritettuihin louhintatöihin. Yhtiön mukaan kysymyksessä on sen sijaan rakenteiden normaalista elämisestä aiheutuneet vauriot.

Asiakkaan valitus

R.H. oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan R.H. toteaa ensinnäkin, ettei räjäytys- ja louhintatöistä varoitettu lainkaan ennen niiden aloittamista eikä vahingoittuneeseen rakennukseen myöskään ollut asennettu tärinämittaria. R.H. kertoo ilmoittaneensa vahingoista louhijalle ensimmäisen kerran 17.2.2014. Vaurioitunut seinä on valokuvattu 11.2.2014 ja ollut louhintatöitä ennen täysin ehjä. Valituksen mukaan vakuutuksenottajan olisi tullut varautua siihen, että tiheästi asutulla alueella saattaa räjäytystöiden synnyttämästä tärinästä voi aiheutua vahinkoa lähialueen rakennuksille.

Valituksen mukaan kiinteistön sijaitsevat vastakkaisilla kallioilla ja niiden välissä kulkee tie. Vaurioitunut kiinteistö on perustettu silttisaven päälle rakennusvalvonnan ohjeiden mukaisesti anturaperustuksella. Kiinteistölle tehdyn maaperätutkimuksen mukaan noin 1-2 metrin savikerroksen alla on metrin moreenikerros ja sen alla kallio.

Valituksessaan R.H. viittaa myös louhinta- ja räjäytystöiden aiheuttamien vahinkojen arviointiin soveltuvaan ankaran vastuun periaatteeseen. Syy-yhteyden osalta R.H. katsoo louhinnan johtaneen vahingon aiheutumiseen eli maaperän ominaisuudet johtivat tärinän vahvistuneena kiinteistön rakenteisiin. Näin ollen R.H. vaatii edelleen rakennukselleen aiheutuneita vahinkoja korvattaviksi vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutuslautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon vastaanottamisen jälkeen R.H. kommentoi lausuntoa tarkentamalla muun muassa tiettyjärakennusta koskevia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, että omakotitalo on rakennettu pääosin vuonna 1984. Lisäksi R.H:n mittauksen mukaan räjäytykset tapahtuivat noin 60 metrin päässä vaurioituneesta rakennuksesta. Lisäksi R.H. ihmettelee vielä sitä, miksi rakennukseen ei asennettua mittaria senkään jälkeen, kun hän oli ilmoittanut vaurioiden havaitsemisesta. Rakennuksen ulkoseinässä havaittiin vielä lisäksi kolme pientä pystyhalkeamaa. Lopuksi R.H. toteaa vielä, että uudemmankin osan rakennuksen seinät ovat pysyneet ehjinä 19 vuotta ennen louhintatöitä. R.H. kritisoi myös räjäytysten toteuttamistapaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin. Vakuutusyhtiö uudistaa myös korvauspäätöksissään lausutun kantansa.

Yhtiö toteaa edelleen, että sen näkemyksen mukaan vakuutuksenottajan suorittamista louhintatöistä ei ole aiheutunut R.H:n omistaman harkkotalon vaurioitumista. Vakuutuksenottajan suorittamista räjäytyksistä syntynyt tärinä ei ole voinut aiheuttaa R.H:n rakennukseen sellaisia rasituksia, jotka voisivat aiheuttaa normaalikuntoisille harkkorakennuksille niille tavanomaisesta halkeilusta poikkeavaa vahinkovaaraa. Korvausvastuun edellytyksenä oleva syy-yhteys puuttuu, mikäli rakennus tai rakenne ei kestä viranomaisten antamissa ohjeissa asetettuja sekä nykyisen räjäytystyön tärinävaikutusta koskevan tietämyksen mukaisia raja-arvoja alittavia heilahdusnopeuksia. Vaurioiden syntyminen ei tällöin aiheudu räjäytystyöstä, vaan muun muassa rakenteiden heikkoudesta tai niissä olevista jännitteistä. Rakenteissa olevat jännitteet eivät aina johdu rakennusvirheistä, vaan rakenteet elävät ilman lämpötilan ja kosteuden vaihtelun seurauksena. Rakenne ei kuitenkaan aina pääse liikkumaan, minkä seurauksena syntyy jännitteitä, jotka pienikin tärinä voi laukaista.

Vakuutuksenottajan suorittaman räjäytyksen aiheuttama tärinäarvo on selkeästi alittanut ohjeiden salliman tärinäarvon. Raja-arvon alle jäävä tärinä ei ole syy-yhteydessä vaurioon vaikka vauriot aiheutuisivatkin samaan aikaan räjäytyksen kanssa. Koska vakuutuksenottajan suorittamat räjäytykset eivät ole ylittäneet tärinälle asetettuja raja-arvoja, ei lausunnonpyytäjän rakennukselle aiheutuneet vauriot ole syy-yhteydessä räjäytykseen. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 1985 II 170, jossa korkein oikeus katsoi syy-yhteyden puuttuvan, kun räjäytystyössä oli noudatettu viranomaisten ohjeiden ja räjäytystyön tärinävaikutuksia koskevan tietämyksen perusteella saatuja tietoja ns. sallituista heilahdusnopeuksista. Korkein oikeus katsoi, etteivät rakennuksessa todetut vauriot ole syy-yhteydessä heilahdusnopeudelle asetettujen raja-arvot alittaneen räjäytystyön kanssa, vaikka vahinkojen ja räjäytyksen välillä vallitsi ajallinen syy-yhteys.

Yhtiön katsoo vastineessaan, ettei harkkoseinien halkeamien syy ole maaperän tärähtely vaan rakennuksen ja sen rakenteiden oma ominaisuus. Asianmukaisesti suunniteltujen rakennusten tulee kestää vaurioitumattomana ympäristöstä tulevaa tärinää, joka alittaa viranomaismääräyksissä asetetut raja-arvot. Näin ollen, koska räjäytysten ja R.H:n rakennuksen vaurioiden väliltä puuttuu vahingonkorvausvastuun edellytyksenä oleva syy-yhteys, ei vakuutuksenottajalla ole myöskään korvausvastuuta asiassa.

Vakuutuslautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon vastaanottamisen jälkeen vakuutusyhtiö antoi asiassa lisävastineen, jossa se viittaa sekä Peltomaan asiantuntijalausuntoon että R.H:n lisäkirjelmään. Yhtiön mukaan asiassa saatujen lisäselvitystenkin perusteella on ilmeistä, että rakennuksen halkeamat eivät ole aiheutuneet vakuutuksenottajan suorittamista louhintatöistä. Yhtiö viittaa R.H:n kirjelmään, jonka mukaan perusanturan alla on koskematon patosavikerros. Tältä osin yhtiö toteaa, että savelle on ominaista kuivuminen ja painuminen. Näin perusrakenteisiin on jäänyt painumariskejä, jotka dynaamisessa jännitystilassa, kuten ulkopuolisten räjäytysten yhteydessä helposti toteutuvat. Syy-yhteyden puuttumisen osalta yhtiö toistaa vastineessaan lausutun ja katsoo edelleen etteivät vauriot ole syy-yhteydessä louhinta- ja räjäytystöihin.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle louhintatyön tehneelle yritykselle mahdollisuuden antaa asiassa kannanottonsa.

Kannanottonaan yritys viittaa vauriokatselmuksesta tehtyyn muistioon, jossa toistetaan asian tapahtumatiedot sekä tärinämittauksista saadut tulokset. Muistiossa todetaan lopuksi, että normaalikuntoisen harkkoseinän pitäisi kestää mittaustulosten mukaiset tärinät, eikä esitettyjen vikaantumisten syy-yhteyttä louhintaan voida todeta.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon asiantuntijana käyttämältään DI Pentti Peltomaalta.

Lausunnossaan Peltomaa selvittää asian tapahtumatietoja ja analysoi käytettävissä olevaa asiakirja-aineistoa seuraavasti:

Vauriokohde, H-tie 5

Loivasti itäsuuntaan kaltevalle tontille on rakennettu omakotitalo vuonna 1982. Rakennusta on laajennettu v. 1994. Tontti rajoittuu länsisivulla H-tiehen. Maanpinta tontilla vaihtelee välillä +33.5...+36.5. Vanhan rakennusosan lattiakorkeus on tasolla +37.35 ja kellarillisen laajennusosan alimman tason lattiakorkeus on +34.75. Vanhalla osalla perustusanturan alla on runsaan metrin paksuinen löyhä silttikerros ja sen alla tiivis moreeni. Uudella osalla on perustusanturan alla erittäin löyhä silttikerros runsaan metrin paksuisena kerroksena ja sen alla tiivis moreeni.

Kellariosan kantavat rakenteet ovat kevytsoraharkkoa. Vanha rakennusosa kokonaisuudessaan ja laajennusosan yläkerta on puurunkoinen ja tiiliverhoiltu.

Vanha rakennusosa on länsisivultaan salaojitettu, samoin laajennusosan ulkovierustat.

Rakennus on lyhimmillään noin 80-90 metrin etäisyydellä suoritetusta louhintakohteesta T-tie 11 suoraan länsisuuntaan.

Vaurio- ja tärinälähde

Louhintakohde, tärinälähde, T-tie 11

Louhintakohde sijaitsee osoitteessa T-tie 11. Tontti on niin sanottu kirvesvarsitontti. Ajo tontille tapahtuu länsisuunnalta sijaitsevalta T-tieltä. Rakennuksen H-tie 5 ja rakennuksen T-tie 11 välissä kulkee pohjois-eteläsuunnassa T-tie edellä mainittuihin rakennuksiin nähden hieman laaksomaisessa muodostumassa, jonka korkeus T-tien 11 tonttiin menevän ajotien risteyskohdassa on noin tasossa +35.0.

Rakennuspaikka sijaitsee osittain avokallioisen kumpareen lähes laella. Avokallion on ylimmillään ollut noin tasossa +42..+43. Louhinta on ulottunut noin tasoon +38. Kanaalilouhintaa on suoritettu varsinaista rakennuslouhintaa syvemmälle. Rakennuspaikalta maasto laskee T-tietä kohti.

Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan kalliota on louhittu noin 1200 m3k. Tärinämittauspöytäkirjojen mukaan räjäytyskenttiä on ollut yhteensä 24 kpl, joka merkitsee yhtä räjäytysajankohtaa kohden irrotettavaa kalliota suuruusluokaltaan noin 50 m3.

Räjäytysorganisaatio

Räjäytystöitä ja louhintaa on suorittanut M Oy. Vastaavana työnjohtajaan on toiminut H.M..

Poraus- ja panostussuunnitelmia ei ole ollut käytettävissä eikä panostajaa ole kirjattu katselmuspöytäkirjoihin. Kallioräjäytystöitä on tehty ajalla 10.2.–6.3.2014.

Rakennuttajana/pääurakoitsijana on toiminut S.H..

Suoritetut katselmukset

Alkukatselmusta vauriokohteessa ennen räjäytystöiden aloittamista ei ollut tehty. F Oy on suorittanut kiinteistövauriokatselmuksen räjäytystöiden jälkeen 13.3.2014.

R Oy esittää katselmuspöytäkirjassaan pvm 13.3.2014 , ettei esitettyjen vikaantumisten syy-yhteyttä louhintaan voida todeta.

Räjäytysajankohdat ja tärinämittaukset

Räjäytysajankohdat ovat tapahtuneet F Oy:n mittauspöytäkirjojen mukaan 10.2.2014–6.3.2014 välisenä aikana. Tärinämittari F Oy:llä on ollut louhinnan ajan rakennuksessa T-tie 9, joka on lähimmillään louhintakohteesta noin 25-30 metrin etäisyydellä ja suuntaan etelä-lounas, kun vauriokohde on suoraan länteen. Asuinrakennuksia tontilla on kaksi, jotka on rakennettu v. 1990. Ei ole käytettävissä tietoa siitä, kummassa rakennuksessa ja mihin kohtaan sitä mittari on asennettu. Rakennukset ovat puurunkoisia ja tiiliverhoiltuja. Rakennukset on perustettu anturaperustuksin siltti-hiekkakerroksen varaan. Alin lattiataso on +36.0. Käytettävissä olevien mittauspöytäkirjojen mukaan räjäytyksistä ovat rakennuksen mittauspisteessä suurimmat tärinämittaustulokset olleet:

- heilahdusnopeuden maksimiarvo v(vert,max) 8,9 mm/s 27.2.2014 klo 15:59, toiseksi suurin mittausarvo 7,7 mm/s 18.2.2014 klo 15:09, ja kolmanneksi suurin 7,1 mm/s 17.2. klo 13.45.

Todetut vauriot räjäytystyön jälkeen

Alakerran H-tien puoleiseen kantavaan harkkoseinään on syntynyt kaksi pystyhalkeamaa, leveydeltään n. 0-0,5 mm ja yksi pystyhalkeama, leveydeltään n. 0,5-1 mm.

Tärinäarvojen arviointia rakennukselle H-tie 5, sallittavat ohjearvot

Sallittavat ohjearvot

Rakennusinsinöörien Liiton vuonna 2010 julkaisemassa ohjeessa RIL 253-2010 Rakentamisen aiheuttamat tärinät vuodelta 2010 on esitetty, kun on kysymyksessä rakennuksen perustaminen sitkeälle savelle, siltille tai löyhälle hiekalle, seuraavia heilahdusnopeuden ohjearvoja:

- etäisyydellä 30 metriä räjäytyskohteesta 0,85*14 mm/s = 11.9 mm/s. Tämä vastaa rakennuksen T-tie 9 etäisyyttä. Suurin mitattu arvo kiinteistöön asennetussa tärinämittarissa on ollut 8.9mm/s.

- etäisyydellä 90 metriä räjäytyskohteesta 0,85*10 mm/s = 8,5 mm/s. Tämä vastaa rakennuksen H-tie 5 etäisyyttä. Täältä ei ole käytettävissä tärinämittauksia.

Voimassa olevan Räjäytysalan normissa /Sosiaali- ja Terveysministeriö /Turvallisuusmääräykset 16:0/1993 mukaan, kun on kysymyksessä rakennuksen perustaminen löyhälle moreenille, hiekalle, soralle tai savelle, seuraavia heilahdusnopeuden ohjearvoja:

- etäisyydellä 30 metriä räjäytyskohteesta 0,75*14 mm/s = 10.5 mm/s. Tämä vastaa rakennuksen T-tie 9 etäisyyttä. Suurin mitattu arvo kiinteistöön asennetussa tärinämittarissa on ollut 8.9mm/s.

- etäisyydellä 90 metriä räjäytyskohteesta 0,75*10 mm/s = 7,5 mm/s. Tämä vastaa rakennuksen H-tie 5 etäisyyttä. Täältä ei ole käytettävissä tärinämittauksia.

Ohjearvo = suurin sallittu tärinän heilahdusnopeuden vertikaalikomponentti rakenteisiin kohdistuvalle räjäytystärinälle, jolla vauriot perustuen laajaan kokemusperäiseen tietoon voidaan lähes täysin välttää.

Tärinän eteneminen

Tärinän etenemistä voidaan suuruusluokkatasolla arvioida kaavalla:

v = k *(Q/ R^1.5)^ 0.5, jossa k on kalliovakio, lähietäisyyksillä kovassa kivessä 400, sen arvo laskee etäisyyden kasvaessa, sitä enemmän mitä rikkonaisempaa kallio on R on etäisyys louhintakohteesta, v tärinän heilahdusnopeus ja mm/s Q momentaaninen räjähdysainemäärä kg.

Kun oletetaan, että 30m:n etäisyydellä syntynyt tärinä on 10 mm/s ja kalliovakio pienenee 90 metrissä arvoon 300, voidaan suuruusluokkana arvioida tärinää v (mm/s ) 90 m:n etäisyydellä kaavalla:

v= 300/400*10*(30^1.5/90^1.5)^0.5 mm/s

v= 3.3 mm/s

Tärinän etenemistä voidaan arvioida myös F Oy:n käyttämällä käsikirjassa ISEE Blasters Handbook esitetyllä kaavalla:

v(2)=v(1)*(R(2)/R(1))^-1, johon sijoittamalla:

v(2)=10 mm/s*(90/30)^-1 = 3.5 mm/s. Tällöin v(2) on arvio tärinästä 90 metrin etäisyydellä louhintakohteesta, kun 30metrin etäisyydellä syntynyt tärinä on 10 mm/s.

Edellä esitetyt laskelmat perustuvat siihen, että:

- kallion ominaisuudet ovat samantyyppiset etäisyydellä 30 metriä kuin etäisyydellä 90 metriä

- tärinän vaimeneminen kalliosta maahan ja edelleen maasta rakennuksen perustukseen suuruusluokaltaan on samantasoista rakennuksissa T-tie 9 ja H-tie 5

Arvioidut tärinäarvot rakennukseen H-tie 5

Rakennuksen H-tie 5 kohdalla räjäytyksissä syntyneet edellä esitetyllä tavalla arvioidut tärinäarvot ovat olleet noin 40 % (3.3mm/s / 7,5mm/s) edellä esitetyistä tärinän ohjearvoista.

On huomattava, että rakennuksessa H-tie 5 perustukset ovat epäyhtenäiset. Rakennuksen perustusten epäyhtenäisyys ilmenee seuraavalla tavalla:

Uusi laajennusosa on kellarillinen. Tällöin alkuperäisen olemassa olevan rakennuksen viereen on tehty perustukset noin 2.5 metriä syvemmälle erittäin löyhään silttimaahan ja vanhoja perustuksia on jouduttu laajennusalueen rajalla vahvistamaan.

Kysymykset ja vastaukset

Edellä selostettujen tapahtumatietojen sekä esitettyjen laskelmien perusteella Peltomaa on antanut seuraavat vastaukset Vakuutuslautakunnan esittämiin kysymyksiin:

Kysymys: Käsityksenne siitä, ovatko R.H.:n omistaman osoitteessa H-tie 5 sijaitsevan rakennuksen vauriot syy-yhteydessä T-tie 11:ssa suoritettuihin räjäytys- ja louhintatöihin? Jos eivät ole , mistä vaihtoehtoisesta syystä vauriot ovat voineet aiheutua?

Vastaus: Ainakin kaksi halkeamista on syntynyt alakerran H-tien puoleiseen kantavaan harkkoseinään. Laajennusosan rakentamisen yhteydessä perustusten vieminen syvemmälle vanhan rakennusosan vieressä erittäin löyhään silttimaahan on perustusrakenteisiin jättänyt painumariskejä, jotka dynaamisessa jännitystilassa esim. ulkopuolisten räjäytysten yhteydessä helposti toteutuvat. On mahdollista, että tontilla T-tie 11 suoritettujen räjäytysten yhteydessä todetut halkeamat rakennuksen H-tie 5 laajennusosan kellariseiniin ovat syntyneet.

Kysymys: Käsityksenne siitä, mikä vaikutus ns. rakenteen normaalilla elämisellä voi olla kuvatunlaisten vaurioiden syntyyn?

Vastaus: Peltomäen käsityksen mukaan esitettyjen halkeamien syntyyn eivät ole vaikuttaneet ns. rakenteiden eläminen. Syyt halkeamavaurioiden syntyyn ovat käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan todennäköisesti ne, mitä edellä on esitetty.

Räjäytystyöt voivat lisätä olemassa olevien halkeamaleveyksien suuruutta. Ennen räjäytystöitä ei halkeamia ollut omistajan mukaan havaittavissa. Yleensä halkeamat tulevat esiin viimeistään ensimmäisen kymmenen vuoden aikana ja niissä voi tapahtua elämistä.

Kysymys: Arvionne siitä, onko mahdollista, että räjäytyksen aiheuttama tärinäaalto etenisi siten, että se voisi kallio-/maaperästä riippuen voimakkaampi kauempana räjähdyskohteesta kuin sen lähellä.

Vastaus:

Tärinän voimistuminen kallion/maan rajapinnassa

Taitto- ja heijastusaallot voivat vahvistaa tärinäaaltoa kallion / maakerrostuman rajakohdassa. Taittoa ja heijastumista esiintyy useimmiten silloin kun tärinä on jatkuvaa, näin rakennuslouhintaräjäytyksissä ei yleensä ole kysymys. On myös todettu, että asutuskeskuslouhinnassa räjäytyspanoksien suuruutta joudutaan lähellä sijaitsevien rakennusten takia rajoittamaan niin , ettei em. heijastusvaikutuksia tällöin pääse syntymään.

Tärinän muodon muuttuminen

Etäisyyden kasvaessa sallittu heilahdusnopeuden huippuarvo ja tärinän taajuus pienenee, samoin tapahtuu tärinän siirtyessä kalliosta pehmeämpien maalajien kautta perustuksiin.

Tämä on otettu huomioon edellä kohdassa F esitetyssä normissa ja RIL ohjeessa määritettäessä sallittuja tärinän ohjearvoja erityyppisissä perustamisolosuhteissa ja eri etäisyyksillä louhintakohteesta.

Tärinän voimistuminen ja tärinästä syntyvät painumat

Mikäli maakerroksen ominaisfrekvenssi ja louhinnasta syntyvä herätetaajuus ovat samalla frekvenssialueella, tärinävaikutukset tällöin vahvistuvat rakenteissa sitä korostuneemmin mitä heikommasta maapohjasta perustusrakenteen alla on kysymys. Todennäköisesti tästä ilmiöstä ei ole tässä tapauksessa kysymys.

Tietyntyyppiset erittäin lajittuneet siltti-hiekkamaat omaavat rakeisuudeltaan sellaiset ominaisuudet, että ylipäätään dynaamisissa rasituksissa painumat niissä ovat mahdollisia. Rakennuksessa H-tie 5 laajennusosalla on perustusanturan alla erittäin löyhä silttikerros runsaan metrin paksuisena kerroksena.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko pidettävä riittävän todennäköisenä sitä, että R.H:n omistaman rakennuksen vauriot aiheutuneet ympäristössä suoritettujen louhintatöiden seurauksena.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta

Lain 1 § 1 mom., Lain soveltamisala

Tässä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut:

1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta;

2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta; taikka

3) muusta vastaavasta häiriöstä.

Lain 2 § 5 mom., Suhde muuhun lainsäädäntöön

Ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, jollei tästä laista muuta johdu.

Lain 3 § Syy-yhteys

Ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Lain 7 § 1 mom., Korvausvelvolliset

Tämän lain mukainen korvausvelvollisuus on silloinkin kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta, sillä:

jonka harjoittamasta toiminnasta ympäristövahinko johtuu;…

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan vastuussa.

Asian arviointi

Ympäristövahinkolain mukainen korvausvastuu ei edellytä tuottamusta toiminnanharjoittajan puolelta. Korvausvastuun syntymiseksi riittää se, että harjoitetun toiminnan voidaan osoittaa olevan syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Näyttötaakka syy-yhteyden olemassaolosta on korvausta vaativalla. Korvauksenvaatijan on siten osoitettava, että syntynyt vahinko on syy-yhteydessä räjäytystöihin. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutuksenottajan suorittamien louhinta- ja räjäytystöiden välillä ole näytetty olevan syy-yhteyttä. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa erityisesti tärinämittauspöytäkirjoihin, jotka osoittavat, että tärinäarvot ovat jääneet alle annettujen ohjearvojen. Yhtiön näkemyksen mukaan halkeamat voivat johtua muun muassa rakennuksen normaalista elämisestä.

Se, millä raja-arvoilla vaurioita voi syntyä, riippuu aina yksittäisen rakennuksen rakennus- ja perustusolosuhteista. Ympäristövahinkolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan ilmaisulla, jonka mukaan syy-yhteyden on oltava todennäköinen, tarkoitetaan lieventää näyttövelvollisuutta siten, ettei korvausvastuun syntyminen edellytä täyttä näyttöä syy-yhteydestä. Todennäköinen-sana tarkoittaa tässä korkea-asteista todennäköisyyttä, joka matemaattisesti ilmaistuna merkitsee selvästi yli 50 %:n suuruista varmuutta. Todennäköisyyttä arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin. Tämä voisi merkitä esimerkiksi sen arvioimista, miten tyypillisiä kulloisetkin vahingot tai niihin johtaneet ympäristömuutokset ovat kysymyksessä olevia toimintoja harjoitettaessa. Vastatodistelulla todennäköisenä pidetyn aiheuttajan vastuu voitaisiin sulkea pois.

Lähtökohtaisesti kiviaineisilla materiaaleilla verhoillun tai kiviaineisen talon muutoin erinäisiin halkeamavaurioihin voi olla lukuisia ulkopuolisesta tärinästä riippumattomia syytekijöitä, kuten materiaalien normaali eläminen. Niin kuin korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 1985 II 170 esillä olleessa tapauksessa katsottiin, rakennuksessa havaittujen vaurioiden syyksi ei voida ainakaan ilman painavia lisäperusteluja pitää sellaisen louhintatyön aiheuttamaa tärinää, joka ei ole ylittänyt kyseiselle rakennustyypille vahvistettuja sosiaali- ja terveysministeriön raja-arvoja. Pelkästään se, että rakennuksen vauriot on todettu ajallisesti louhintatyön jälkeen, ei siten ole sellaisenaan riittävä osoittamaan, että vauriot ovat vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisessä syy-yhteydessä louhintatyöhön, jos tuon louhintatyön raja-arvot eivät ole ylittyneet.

Tapauksessa KKO 1985 II 170 rakennukseen kohdistunut tärinä oli ollut 0,01-0,04 mm/s, kun raja-arvo oli 18 mm/s. Nyt käsillä olevassa tapauksessa käytettävissä olevan selvityksen mukaan tärinäarvot ovat niin ikään jääneet kaikissa mittauspisteissä alle hyväksyttyjen arvojen. Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan H-tie 5 kohdalla räjäytyksissä syntyneet arvioidut tärinäarvot ovat olleet noin 40 % (3.3mm/s / 7,5mm/s) tärinän ohjearvoista. Lautakunta katsoo kuitenkin, ettei yksinomaan sitä, että tärinä on laskelmien mukaan alittanut asetetut raja-arvot, voida automaattisesti pitää syy-yhteyden poistavana seikkana, vaan tapauksessa on edelleenkin kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin

DI Pentti Peltomaa on lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa arvioinut myös rakennuksessa H-tie 5 havaittujen vaurioiden ja suoritettujen louhintatöiden välisen syy-yhteyden todennäköisyyttä. Asiantuntijalausunnossaan Peltomaa on todennut, että laajennusosan rakentamisen yhteydessä perustusten vieminen syvemmälle vanhan rakennusosan vieressä erittäin löyhään silttimaahan on jättänyt perustusrakenteisiin painumariskejä, jotka dynaamisessa jännitystilassa, kuten esimerkiksi ulkopuolisten räjäytysten yhteydessä helposti toteutuvat. Peltomäki pitää mahdollisena, että rakennuksen H-tie 5 laajennusosan kellariseinien halkeamat ovat syntyneet T-tie 11 suoritettujen räjäytysten yhteydessä. Peltomäki toteaa vielä nimenomaisesti, että esitettyjen halkeamien syntyyn eivät ole vaikuttaneet rakenteiden eläminen. Peltomaan mukaan syyt halkeamavaurioiden syntyyn ovat käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan todennäköisesti ne, mitä edellä on esitetty.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on R.H:n rakennuksessa havaittu halkeamia naapuritontilla suoritettujen louhintatöiden jälkeen. R.H:n rakennuksen kunnosta ennen louhintatöitä ei ole tarkkaa tietoa, sillä työn suorittaja ei ollut tehnyt rakennuksessa katselmusta ennen louhintatöiden aloittamista. R.H. itse on kertonut, ettei rakennuksessa ollut halkeamia ennen louhintatöitä. Lautakunta toteaa lisäksi, että myös asiassa hankittu asiantuntijalausunto puoltaa syy-yhteyden olemassaoloa ja siinä nimenomaisesti suljetaan pois vakuutusyhtiön esittämä rakenteiden eläminen vaurioiden syyksi.  Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että R.H. on osoittanut, että kiinteistölle aiheutuneiden vahinkojen ja vakuutetun toiminnan välinen syy-yhteys on todennäköinen. Erityistä huomiota voidaan kiinnittää siihen, että vahingolle ei ole esitetty muuta mahdollista syytä ja että vakuutuksenottaja ei ollut suorittanut rakennuksessa katselmusta ennen louhintatöiden aloittamista.

Lopputulos

Edellä mainituin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että R.H:n kiinteistön vaurioituminen on syy-yhteydessä naapuritontilla suoritettuihin räjäytys- ja louhintatöihin. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Hanén

Jäsenet:

Eskuri

Karimäki

Korpiola

Rusanen