Puhelimitse vastaanotetusta vahinkoilmoituksesta kirjattujen tietojen mukaan lausunnonpyytäjä oli 28.1.2007 lähtenyt valtatiellä ohittamaan Volvo-henkilö­autollaan toista autoa, ja omalle kaistalleen palatessaan hän oli varmaankin tehnyt liian jyrkän ohjausliikkeen, jolloin auto oli lähtenyt suistumaan. Auto osui kallioleikkaukseen, ja lausunnonpyytäjä sekä hänen kyydissään olleet matkustajat toimitettiin sairaalaan.

 

Lausunnonpyytäjältä oli murtunut kylkiluita, muiden vammat olivat lievempiä. Kansanterveyslaitoksen verenalkoholilaboratorion lausunnon tulos sairaalassa 28.1.2007 klo 14.55 otetuista verinäytteistä on 0,26 promillea. Lausunnossa on todettu, että kun henkilö menettää verta loukkaantumisen tms. vuoksi, hänelle annetaan nestettä suoraan laskimosuoneen nestemenetyksen korvaamiseksi. Henkilön saama nestemäärä laimentaa verta ja vastaavasti veren alkoholipitoisuutta, joka tällöin on alhaisempi kuin se olisi ollut ilman suonensisäistä hoitoa.

 

Tapahtuman nähnyt L on kuulustelupöytäkirjan ja tutkintailmoituksen merkintöjen mukaan kertonut olleensa puolisoineen ajamassa mökiltä kotiin Mercedes-Benz –henkilöautollaan. Erään mäennyppylän päälle päästyään hän oli huomannut, että heidän ajokaistallaan vastaan oli tulossa Volvo-henkilöauto noin 200–300 metrin päässä. L hiljensi vauhtiaan. Volvo oli juuri ohittamassa henkilöautoa sulkuviivan kohdalla, ja ohituksen tehtyään Volvo palasi omalle kaistalleen. Volvo ajoi kovaa vauhtia ja heittelehti jo ohitusta tehdessään, ja kaistalleen palaamisen jälkeen se osui tien vasemmalle puolelle kallioleikkaukseen ja pyörähti sieltä tien oikealle puolelle penkkaan. Tapahtumapäivänä tie oli L:n mukaan jäinen ja ajokeli huono. L toteaa, että Volvo oli lähtenyt ohitukseen paikassa, jossa hän itse ei kesälläkään ohittaisi toista autoa.

 

Todistaja R on esitutkinta-aineiston mukaan kertonut mm., että kyseinen Volvo oli ohittanut hänet tienkohdalla, jossa oli ohituskaista ja nopeusrajoitus 100 km/h, josta se hetken päästä muuttui 80 km/h:ksi. R ajoi n. 100 km/h nopeudella, ja Volvo ohitti hänet vauhdilla eikä hidastanut vauhtiaan 80 km/h nopeusrajoitusalueelle tultaessa. R arvioi Volvon nopeudeksi tuolloin 130–140 km/h. Ohituskaistan loppuessa Volvo jatkoi ajamista vasemmanpuoleisella kaistalla tarkoituksenaan nähtävästi ohittaa hieman kauempanakin ajava auto. R näki heti, että Volvon kuljettajalle tulee kiire palata omalle kaistalleen, koska tiessä on keltainen sulkuviiva ja vastaan tulee auto. Volvo ehti palata kaistalleen ennen törmäystä mutta lähti heittelehtimään ja päätyi kallioleikkauksen kautta tienpenkalle.

 

Lausunnonpyytäjä on kertonut lähteneensä ohittamaan pitkällä suoralla henkilöautoa, ja kaistalleen palatessaan hän oli menettänyt ajoneuvonsa hallinnan. Nopeus ohitushetkellä oli arviolta enintään 120 km/h nopeusrajoituksen ollessa 80 km/h. Lausunnonpyytäjä tuntee kyseisen tieosuuden hyvin ja tietää sen soveltuvan ohittamiseen. Auton hallinnan menettämisen syynä on ajovirhe: lausunnonpyytäjä oli palannut kaistalleen liian jyrkässä kulmassa. Tapahtumahetkellä tiessä oli selvät ajourat ja muuten tie oli liukas. Lausunnonpyytäjän Volvossa oli kitkarenkaat. Lausunnonpyytäjä kertoo vielä, että hän oli nauttinut edellisenä iltana alkoholia, mutta hän oli tuntenut olevansa täysin ajokunnossa, kun he olivat lähteneet liikkeelle.

 

Lausunnonpyytäjän kyydissä olleet henkilöt ovat todenneet mm., että heidän mielestään ohituspaikka oli hyvä ja että lausunnonpyytäjän käyttämä nopeus ohitustilanteessa oli toista sataa.

 

Esitutkinnan tulosten mukaan lausunnonpyytäjä on ohittanut edellä menevän ajoneuvon vastaan tulevan liikenteen puolta käyttäen sellaisessa paikassa, missä näkyvyys mäenharjan vuoksi oli turvalliseen ohitukseen riittämätön. Alueella on keltainen sulkuviiva. Lausunnonpyytäjä on kuulusteluissa kertonut ajaneensa ohitushetkellä enintään 120 km/h kun nopeusrajoitus on ollut 80 km/h. Lausunnonpyytäjä on jättänyt olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamatta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

 

Lausunnonpyytäjä sai rangaistusvaatimusmenettelyssä sakkorangaistuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

 

 

Yhtiö selostaa esitutkinta-aineiston sisältöä ja viittaa vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:ään. L:n ja R:n kertomusten perusteella yhtiö katsoo näytetyksi, että lausunnonpyytäjä on ohittanut ohituskaistan loputtua ensin R:n auton ja sitten lähteneen ohittamaan vielä toista henkilöautoa nopeusrajoituksen ollessa 80 km/h. Ohitus tehtiin vastaan tulevan liikenteen kaistaa käyttäen sulkuviivan kohdalla hurjalla ylinopeudella näkyvyyden ollessa riittämätön. Omalle kaistalleen palatessaan lausunnonpyytäjä menetti ajoneuvon hallinnan ja törmäsi kallioleikkaukseen, josta auto kimposi vastaan tulevan auton täpärästi välttäen toiselle puolelle tietä.

 

Yhtiö katsoo lausunnonpyytäjän osoittaneen vakavaa piittaamattomuutta liikennesääntöjä ja toisten tielläliikkujien turvallisuutta kohtaan. Teko on aiheuttanut vakavia vammoja kyydissä olleille ja lausunnonpyytäjälle itselleen. Teko on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa muiden tielläliikkujien hengelle ja terveydelle. Vakuutustapahtuma on aiheutettu tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Korvaus evätään.

 

Auton vahinko pitäisi korvata ainakin valtaosin. Lausunnonpyytäjää ei ole syytetty törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta eikä rattijuopumuksesta. Lieventävänä asianhaarana ovat vahingonaikaiset talviset olosuhteet.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa mm., että todistaja R:n kuvaama ohituskaistatie sijaitsee 2-3 kilometrin päässä esitutkintapöytäkirjassa tapahtumapaikaksi merkitystä suorasta. Todistaja R:n kertoman mukaan lausunnonpyytäjä olisi siis ajanut vastaantulevien kaistalla jopa kolme kilometriä! Korvauspäätöksessä taas vahinkopaikan oli virheellisesti väitetty olevan suoran lopussa olevan mäen päällinen. Ohitustilanteessa lausunnonpyytäjä käytti mittarin mukaan 110-120 km/h nopeutta 80 km/h alueella. Lausunnonpyytäjän Volvon mittarivirhe noissa nopeuksissa on n. 10-15 km/h. R:n arvioima nopeus 130-140 km/h on väärä kuten hänen kertomuksensa mukainen paikkakin. Lausunnonpyytäjä ohitti R:n auton aivan normaalisti 100 km/h alueella ohituskaistatiellä, eikä edes ohituskaista loppunut kesken vaikka R näin väittääkin.

 

Lausunnonpyytäjältä otetusta verikokeesta saatu verenalkoholitulos pitää hyvin paikkansa, koska hänet pantiin tiputukseen suunnilleen samaan aikaan kuin verikokeet otettiin. Joka tapauksessa promilleraja 0,5 ei ylittynyt eikä syytettä rattijuopumuksesta tullut.

 

Kukaan ei loukkaantunut ulosajossa vakavasti, eikä toisaalta muiden loukkaantuminen ole vaikuttanut itse vahinkotapahtuman eli ulosajon sattumiseen.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo vakuutusyhtiön edustajan menetelleen epäasiallisesti ja vääristelleen ja liioitelleen korvauspäätökseen kirjattuja lausumia. Lausunnonpyytäjä ei ole menetellyt tahallisesti eikä törkeän huolimattomastikaan.

 

 

Vakuutusyhtiö ei ole sidottu viranomaisen tekemään rikosoikeudelliseen arviointiin. Vakuutusyhtiö viittaa rikoslain 23:2:ssä olevaan törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistöön. Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjä ja hänen kyydissään olleet ovat saaneet vakavana pidettäviä vammoja, minkä lisäksi lausunnonpyytäjän auto on hallinnanmenetyksen jälkeen heittelehtinyt tien yli vastaantulevan auton edestä ja aiheuttanut heille vakavaa vaaraa.

 

Lausunnonpyytäjän verenalkoholipitoisuus on tapahtumahetkellä ollut todennäköisesti huomattavasti yli 0,26 promillea, mikä tulee ottaa huomioon osana lausunnonpyytäjän huolimattomuutta kokonaisuutena arvioitaessa.

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Lausunnonpyytäjän Volvo-henkilöauto on kärsinyt ulosajovahingon. Tapauksessa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus evätä autosta maksettava kaskovakuutuskorvaus tai alentaa sitä vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:n mukaisella perusteella.

 

Näyttöä ei ole siitä, että vahingon aiheuttaminen olisi ollut tahallista (vakuutus­sopimuslain 30 § 1 momentti).

 

Selvityksen mukaan lausunnonpyytäjän verenalkoholipitoisuus on vahingon jälkeen ollut 0,26 promillea, mikä lausunnonpyytäjän suonensisäisesti saaman nesteen vuoksi on mahdollisesti jonkin verran alempi lukema kuin jos suonensisäistä hoitoa ei olisi annettu. Ottaen kuitenkin huomioon, että lausunnonpyytäjältä todettu verenalkoholipitoisuus on selvästi alle rangaistavuuden rajan, lautakunnalle toimitettu selvitys ei osoita, että lausunnonpyytäjän alkoholin käyttö olisi vaikuttanut vahinkoon (lain 30 § 3 momentti).

 

Arvioitavaksi jää näin ollen se, onko lausunnonpyytäjä menetellyt vakuutussopimuslain 30 § 2 momentin tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomasti ja mikä vaikutus tällä on hänelle maksettavaan korvaukseen.

 

Henkilövahingot tai niiden riski ovat merkityksellisiä tekijöitä arvioitaessa henkilön liikennesääntöjen vastaisen menettelyn rikosoikeudellisia seuraamuksia. Kaskovakuutuksessa puolestaan merkityksellistä on vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:n mukaan se, miten vakuutetun tai häneen samastettavan henkilön toiminta on vaikuttanut vakuutuksen kohteena olevan ajoneuvon vaurioitumisriskiin ja vahinkoon.

 

Lausunnonpyytäjä on myöntänyt käyttäneensä ohitustilanteessa n. 120 km/h nopeutta. Tämä sopii yhteen muiden asiassa saatujen lausumien kanssa. Käytettävissään olevan aineiston perusteella Vakuutuslautakunta pitää näytettynä, että lausunnonpyytäjä on 80 km/h alueella ohitustilanteessa käyttänyt ainakin 120 km/h nopeutta.

 

Esitutkinta-aineiston perusteella ohitus on tapahtunut vastaantulevien kaistaa käyttäen alueella, jossa on ollut keltainen sulkuviiva. Tie on ollut liukas. Tapahtumakuvauksen perusteella lausunnonpyytäjälle on ohitustilanteessa tullut vastaantulevan ajoneuvon vuoksi ”kiire” takaisin omalle kaistalleen. Nämä seikat lautakunnan näkemyksen mukaan osoittavat, että lausunnonpyytäjä on lähtenyt huonolla ajokelillä ohitukseen sellaisessa tienkohdassa ja sellaisessa liikennetilanteessa, jossa ohituksen tekeminen turvallisesti ei ole ollut mahdollista. Tämä auton vahinkoriskiä lisännyt menettely ja edellä todettu ylinopeus ovat olleet syy-yhteydessä sittemmin sattuneeseen ulosajoon.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että esitetystä selvityksestä ilmenevä lausunnonpyytäjän menettely on ollut vakuutussopimuslain 30 § 2 momentin tarkoittamalla tavalla törkeän huolimatonta. Lausunnonpyytäjän menettelyssä ei kuitenkaan ole näytetty olleen sellaisia erityisen moitittavia tekijöitä, että kaskovakuutuskorvauksen epääminen olisi perusteltua. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus alentaa lausunnonpyytäjälle maksettavaa korvausta puolella.

 

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa lausunnonpyytäjälle puolet kaskovakuutusehtojen mukaisesta korvauksesta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.