Tapahtumatiedot

A:n omistamalla huvilakiinteistöllä sijaitseva sauna- ja tuparakennus (rakennusvuosi 2001) vahingoittui 3.12.2011 sattuneessa palovahingossa. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen mukaan palosta ilmoitettiin hätäkeskukseen kello 21.13. Rakennus oli vakuutettu laajalla kotivakuutuksella.

Vahinkopaikalla olleen U.K:n antama selvitys

Palohetkellä paikalla olleen U.K:n allekirjoittaman selvityksen (11.1.2012) mukaan he olivat rakennuksessa lämmittämässä saunaa. Ensin aloitettiin tuvassa olevan puulieden lämmittäminen, jotta tila saataisiin lämpimäksi. Lieden lämmitys aloitettiin kello16 jälkeen, tarkempaa aikaa ei voida määrittää. Lieden tulisijaan ei mahdu kuin pientä polttopuuta, jota jouduttiin erikseen hakemaan. Kun liesi saatiin syttymään siten, että hormi alkoi kunnolla vetää, pesään lisättiin tämän jälkeen pari kolme kertaa puita. Kerralla lisättiin 3–4 pientä kapulaa. Pian lämmittämisen jälkeen ilmeni ihmeellinen kitkerä haju. Hajua ei ollut ilmennyt ennen lämmittämistä, tosin sytyttämisvaiheessa ulko-ovi oli auki vedon lisäämiseksi. Haju ilmeni voimakkaammin pukuhuonetilassa. Lieden lämmittäminen lopetettiin, koska kitkerän, silmiin käyvän ja ennalta vieraan hajun syy ei selvinnyt.

U.K:n allekirjoittaman selvityksen mukaan lieden tulen sammuttua siirryttiin päärakennukseen. Kun U.K. meni tunnin puolentoista kuluttua tarkistamaan, että kaikki on kunnossa, hän havaitsi pukuhuone- ja eteistilassa katossa lampun läpiviennistä tulevan savurenkaan. Hän ymmärsi, että jossakin palaa, ja lähti ilmoittamaan asiasta päärakennukselle. Tullessaan takaisin U.K. havaitsi eteisen seinässä ohuen tulivanan, joka kulki seinäpaneelin yläreunasta sen alareunaan. Tulivana oli eteisen puolella noin askeleen päässä ulko-ovesta. Seinän toisella puolella sijaitsee liesi, jota oli lämmitetty. Paikalla olijat hoitivat ensisammutusta palokunnan saapumiseen asti. U.K:n selvityksen mukaan hän kävi puutarhaletkun kanssa tuvan puolella, jossa sitten näkyi myös lieskoja, mutta savun johdosta niiden sijaintia ei voinut havaita. U.K:n mukaan hänellä on myös muistikuva, että hän olisi jostain syystä tuvan puolelta katkaissut lattialämmityksen sen kytkimestä.

Pelastuslaitoksen onnettomuusseloste

Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen merkitty arvio tulipalon syystä oli savuhormin riittämätön suojaetäisyys. Onnettomuusselosteeseen lisätyn palotutkintaa koskevan osion mukaan saunan kiukaan savupiippu ja saunatuvan lieden savupiippu oli tuotu vesikaton läpi samasta kohdasta. Koska tulisijojen etäisyys oli yli kaksi metriä, oli lieden savupiippuun tehty ullakolla vaakarakenne. Kattoläpiviennit olivat tehdastekoisia samoin kuin lieden savupiipun putkisto. Lieden savupiippu oli eristetty 50 millimetrin villalla, joka oli tarkoitettu ilmanvaihtokanavien paloeristykseen. Rakenteesta puuttui myös vaippapelti. Piippu oli koteloitu puurakenteisella kotelolla välikattoon saakka. Piipun suojaetäisyys ei täyttynyt kotelon osalla. Piipun villa oli sintraantunut alaosasta lähes puhki, ja lämmityksen yhteydessä piipun kuumuus sytytti kotelointiin käytetyn paneelin palamaan. Piippu ei täyttänyt RakMk E3 -määräyksiä piipun rakenteesta, villoitukseen oli käytetty väärää villaa ja sitä oli liian ohut kerros. Rakenteeseen kuuluva vaippapelti puuttui kokonaan. Vaakarakenteen nuohousmahdollisuuteen ei ole kiinnitetty huomiota. Nuohoustietojen mukaan kohdetta ei ole nuohottu määrävälein.

R Oy:n edustajan M.K:n lausunnot

R Oy:n edustaja M.K. antoi asiassa vakuutusyhtiön toimeksiannosta kaksi kirjallista lausuntoa puheena olevan savuhormin rakenteesta. Ensimmäisen lausunnon (22.12.2011) mukaan Suomen rakentamismääräyskokoelman E 3 "Pienet savuhormit” mukaan hormin sisäkuori voidaan tehdä myös SFS standardien mukaisista tai vastaavista ruostumattomista teräksistä. Seinämäpaksuus [tulee olla] vähintään 1 mm, ellei muuta osoiteta. Hormin sisäkuoren saa E 3:n mukaan jatkaa muhviliitoksin, jotka on tiivistetty kuumuutta kestävällä tiivistysaineella, hitsaamalla tai näihin rinnastettavilla muilla liitoksilla, jotka ovat kestäviä ja tiiviitä. Tässä tapauksessa sisäkuori oli tehty halkaisijaltaan 100 mm:n muhviliitoksin varustetusta putkesta, jonka M.K. arvioi vaatimusten mukaiseksi materiaaliltaan (ruostumaton teräs) ja paksuudeltaan (1 mm tai enemmän). Osa muhviliitoksista oli asennettu palokaasujen etenemissuuntaan nähden vastakkaisesti, ja muutaman sellaisen liitoksen tiiveys näytti epävarmalta. Muhviliitokset oli varmistettu pop-niiteillä niittaamalla. Ensimmäisen lausunnon mukaan tiivistysaineen mahdollinen käyttö ei selvinnyt, koska rakennetta ei purettu.

K:n lausunnon mukaan Suomen rakentamismääräyskokoelman E 3 mukaan savuhormin metallinen sisäkuori lämmöneristetään huolellisesti koko pituudeltaan palamattomalla ja kuumuutta kestävällä mineraalivillalla, jonka tilavuuspaino on vähintään 100 kg/m³ ja sintraantumislämpötila vähintään 900 °C, tai muulla vastaavalla tarvikkeella. Mineraalivillaeristys tehdään vähintään kahtena kerroksena saumat limittäen ja sidotaan esimerkiksi sinkityllä teräslangalla tai ‑vanteella. Käytetyn mineraalivillan paksuus on 50 mm tulisijaan viedyn lämpötehon ollessa alle 60 kW. Savuhormin ulkokuori tehdään vähintään 0,5 mm:n paksuisesta metallilevystä tai muusta tarkoituksenmukaisesta rakennustarvikkeesta. Tarkasteltavassa kohteessa sisäkuoren eristys oli tehty yhdellä 50 mm:n paksuisella mineraalivillalla, joka on tarkoitettu ilmanvaihtokanavien paloeristämiseen. Limityksiä ei ollut ja saumat oli tehty puskusaumoina ja liitetty alumiiniteipillä. Sisäkuori oli asennettu paikoilleen ennen eristystyötä putkikannakkeilla, jotka kulkivat eristekerroksen läpi. Lisätuenta oli tehty teräksisellä lattiasta tuetulla putkella. Ilmanvaihtopaloeristeen suurin sallittu lämpötila on +250 °C, kun E 3:n mukaan metallisista kamiinoista, kevyistä takoista ja kiukaista savu poistuu ajoittain yli 350-asteisena. Vaikka kohteessa olevan lieden ilmoitettu teho on pieni, 6 kW, edellyttävät määräykset savuhormiin tarkoitettua paloeristettä. Eristevalmistajalta saadun tiedon mukaan käytetty eristemateriaali ei sovi savuhormiin. Ilmanvaihtokanavaeristeen pinnoitteena on lasikuituverkolla vahvistettu alumiinipaperi. Vaatimusminimi ulkokuoressa on edellä mainittu 0,5 mm:n metallilevy. Kiinnitykset ja tuenta tehdään eristeitä lävistämättä ulkovaipasta.

M.K. kertoo lausunnossaan, että E 3:n perusteella metallisen savuhormin minimisuojaetäisyys palavatarvikkeisesta rakennusosasta on 100 mm. Kohteessa tehdyn mittauksen mukaan etäisyys koteloinnin liimapuurunkoon on ollut 50 mm. Yläpohjassa hormin etäisyys puurakenteisiin oli myös alle minimin. E 3:n mukaan yhdyshormiosaa lukuun ottamatta savuhormi tehdään mahdollisimman pystysuoraksi. Erityisen syyn vaatiessa poikkeama pystysuorasta suunnasta voi olla enintään 30 astetta, mikäli varmistetaan, ettei lämpölaajenemisen, epäkeskeisen kuormituksen tai muun syyn takia ole hormin halkeilemisen tai hormiin rajoittuvien rakennusosien rikkoutumisen vaaraa. Tässä tapauksessa välipohjan lävistyksen jälkeen hormiin oli tehty n. 90 asteen kulma ja viety hormia vaakasuorassa n. 2 metriä ja tehty sitten n. 90 asteen kulma, josta savuhormi jatkui vesikaton lävistyksenä. E 3:n mukaan savuhormit suunnitellaan ja rakennetaan niin, että ne voidaan joka kohdasta vaikeuksitta ja turvallisesti puhdistaa yleisesti käytössä olevin nuohousvälinein. Kohteen hormissa ei ollut puhdistusluukkuja tai muita nuohoamisen mahdollistavia erityisrakenteita. Kulmat ja niiden pitkä vaakasuora väli eivät mahdollista nuohousta normaaleilla nuohousvälineillä.

M.K:n toisen lausunnon (29.3.2012) mukaan uudessa katselmuksessa sisähormia purettiin poraamalla vetoniitit (pop-niitit 2–4 kappaletta per liitos) pois ja avattiin liitoksia lieden liittymästä lähtien. Hormiputket purettiin lieden liittymästä lähtien yläpohjan vaakavedon puoliväliin saakka. Hormieristeestä otettiin näytepala (n. 150 mm x 200 mm), jossa oli mukana eriste koko paksuudeltaan sekä eristeen pinnoitemateriaali. Näyte otettiin yläpohjan alueelta, jossa eristeessä ei päällepäin näkynyt palon aiheuttamia vaurioita. Lisäksi otettiin pienempi näyte piipun alapään eristeestä, joka oli muuttunut väriltään tulipalossa.

Lausunnon mukaan puretuissa putkissa oli kaikissa samanlainen sisäpinta. Nokea ei ollut lainkaan, vaan pintaa peitti vaaleanruskea korroosiotyyppinen kerros. Raaputtamalla pinnasta irtosi vain hiukan hienoa pölyä. Tulisija on ollut käytössä yli kymmenen vuotta, ja savuhormia ei ole voitu ilmeisesti nuohota. K:n mukaan tehdyn selvityksen perusteella voidaan arvioida, että savuhormissa on syttynyt nokipalo, jossa sisäpinta on muuttunut edellä mainitun mukaiseksi. Nokipalossa syntyvä lämpötila ylittää usein normaalin käyttölämpötilan, koska nokipalossa lämpötila voi olla 700 °C–1 400 °C. Määräysten vastaisten savuhormin toteutusratkaisujen vuoksi voidaan lausunnon mukaan arvioida tulipalon aiheutuneen nokipalon ja kyseisten puutteiden yhteisvaikutuksesta.

M.K:n mukaan kysymyksessä on paikalla tehty, ei teollisesti tuotettu, piippu. Lieden asennusohjeissa on esitetty liittymän vaatimukset vain muurattuun hormiin. Yleensä tehdasvalmisteisissa metallipiipuissa on erillinen asennusohje. Lieden mukana on ollut liittymään tarkoitettu yhdysputki, ja sitä oli asennuksessa käytetty. Lieden taustalla oli puurunkoon kiinnitetty sementtipohjainen rakennuslevy, joka oli laatoitettu huoneen puolelta. Yhdysputken ja levyn lävistyksen liitos oli tiivistetty mineraalivillalla. Liittymän kohdalla piipun alaosan eristeet oli purettu ennen ensimmäistä katselmusta. Asennusohjeessa on merkitty lieden tehoksi 8 kW. M.K:n mukaan liitosputkessa tai liittymässä ei todettu sellaisia puutteita, jotka olisivat olleet suoraan palon aiheuttajia. Lieden suojaetäisyydet olivat asennusohjeen mukaiset.

C Oy:n lausunto

Eristevalmistaja C Oy:n antaman lausunnon (22.3.2012) mukaan valokuvien perusteella voidaan olettaa, että kohteessa on käytetty useaa erilaista eristemate­riaalia. R Oy:n toimittamien eristenäytteiden perusteella ei ole pystytty varmuudella toteamaan, mistä tuotteesta on kysymys, ja esimerkiksi tuotteiden tiheyden määrittämiseksi tarvitaan täysikokoinen tuote. Eristenäytteet on analysoitu C Oy:n laboratoriossa. Visuaalisen tarkastelun ja hehkutushäviön perusteella voidaan todeta, että kourumainen tuote on C Oy:n valmistamaa eristekourua lämmöneristyskohteisiin, mutta tiheyttä ei pystytä toteamaan.

Lausunnon mukaan toimitetuissa näytteissä oli myös pala levymäistä tuotetta, joka on myös kivivilla, mutta ei C Oy:n valmistamaa. Näytepalan pienestä koosta johtuen alkuperää ei pystytä määrittämään tarkemmin. C Oy:n toimittamien valokuvien ja eristenäytteiden perusteella voidaan olettaa, että kohteen hormineristyksessä on käytetty [C Oy:n tuotenimi 1] tai [tuotenimi 2] tuotetta, joista kumpikaan ei täytä RaMK:n osan E3 kohdan 3.3 vaatimusta.

P Oy:n edustajan J.K:n lausunto

J.K:n vakuutusyhtiön toimeksiannosta antamassa lausunnossa (19.2.2012) tarkastellaan sähkön osuutta palon syttymiseen. Sen mukaan paloalueella kulki kolme sähkökaapelia. Sähkölaitteista liesituuletin sijaitsi paloalueella. Sen pistotulppa oli ollut liitettynä ryhmäjohdon päähän kytkettyyn jatkopistorasiaan. Liesituulettimen ryhmäjohto oli palanut katon rajaan saakka. Ryhmäkeskuksen pääkytkimessä syötön puolella oli jännite tarkastuksen aikana. Pääkytkin oli 0-asennossa eli asennukset olivat jännitteettömiä. Ylivirtasuojista olivat lauenneet niiden johtojen suojat, jotka ovat vaurioituneet palossa. Ryhmäkeskuksen sisäpuolella ei todettu vaurioita eikä ylikuormituksesta johtuvia merkkejä. Keskuksen pintavauriot on aiheuttanut läheisyydessä tapahtuneen palon kuumuus.

Lausunnon mukaan sähköasennuksissa ei todettu määräystenvastaisuuksia lukuun ottamatta kiinteän pistorasian puuttumista liesituulettimen liitännästä. Tästä ei J.K:n mukaan todettu aiheutuneen syttymiseen johtavaa sähköturvallisuusriskiä. Paloalueen palaneissa kaapeleissa ei todettu merkkejä oikosuluista. Liesituulettimen hormin sisällä tuulettimen päällä on tapahtunut palamista, jonka ovat aiheuttaneet hormiin tippuneet palavat aineet.

J.K:n mukaan rakennuksessa ja paloalueen kaapeleissa on ollut jännite palon aikana. Ryhmäkeskuksen ylivirtasuojat ovat toimineet ennen kuin keskusta syöttävän nousujohdon ylivirtasuojat ovat toimineet päärakennuksessa. Asennuksien oikosulkusuojauksien suojaukset ovat toimineen määräysten mukaisesti. Liesituulettimen liitäntäpiste on vaurioitunut palon seurauksena, ei sähköviasta. Liesituulettimen kaapelin eriste on palanut sen asennusalustan palamisen seurauksena. Paloalueen palaneista kaapeleista, liesituulettimesta ja ryhmäkeskuksesta ei voitu tehdä yhtään sellaista johtopäätöstä, että syttymisen olisi aiheuttanut asennuksien ylikuormittuminen tai sähkölaitteen tai kaapelin vikaantuminen.

P.J:n lausunto

A:n hankkiman rakennusinsinööri P.J:n lausunnon (18.9.2012) mukaan hän tutustui palovahinkoon ja samalla suoritettiin koelämmitys hellalla. Kokeen perusteella voidaan todistaa, ettei kyseisen hellan savukaasuilla koskaan saavuteta sellaista lämpötilaa, että mahdollinen noki tai puu syttyisi. P:J:n mukaan nähtävissä olevat eristeet hormissa olivat täysin vahingoittumattomat ja saumat täysin tiiviit. Mitään sellaista, jonka perusteella palo olisi voinut alkaa hormista, ei ollut havaittavissa. Hormissa tai sen kiinnikkeissä ei ollut havaittavissa mitään kuumentumiseen viittaavaa. Savuhormin päässä sadesuojuksessa ei ole merkkiä siitä, että hormissa olisi ollut korkea lämpötila. Vastaava jälki näkyy saunan kiukaan hormissa ja päärakennuksen hormissa, joissa on samanlainen sadesuojus. Tämä osoittaa, ettei hellan hormissa ei ole koskaan ollut korkeaa lämpötilaa.

P.J:n lausunnon mukaan pahimmat palovauriot on ulkoseinässä puolen metrin päässä savuhormista, mistä voidaan nähdä kytemisen kestäneen kauan aikaa. Tapahtumahetkellä ollut voimakas kaakkoistuuli on levittänyt paloa myös ulkoseinässä koko korkeudelle, koska palo ei ole voinut levitä, sillä edessä on ollut paksu vuorivillaeristepatja. Palo on levinnyt hormin ulkopuolella rakennuksen sisäosiin päin. Palo on edennyt ulkoseinältä sisäosiin. P.J. viittaa piirrokseen, johon on merkitty se, missä palo on ollut pisimpään ja mistä kohtaa palo on alkanut. Rakennuksesta tai laitteista ei löydy mitään nokipaloon viittaavaa. Nuohous kohteessa on suoritettu 3.9.2012. Hormi oli lisäeristetty joka puolelta 10–40 cm paksuisella vuorivillalla, eikä mikään puuosa ole ollut altistettuna lämmölle. Vuorivilla ei ole paloa edistävää. Eniten palaneessa kohdassa on useita seinän lävistäviä sähköjohtoja ja rakenteissa havaittavissa myös nauloja. Paikalla olleet ovat kertoneet öljyyn viittavasta hajusta. Pahiten palaneen seinän kohdalla on rakennusmuovia katossa ja seinässä. Sähköjohto on ollut suoraan muovin päällä.

Paikalla olleen henkilön kertomuksen mukaan hellassa on poltettu muutama pieni puu, rakennuksessa on ollut lämpötila n. +3 astetta ja lämmitys lopetettu välittömästi oudon hajun vuoksi. Tästä havainnosta n. 5 tuntia myöhemmin tuli on leimahtanut liekkeihin. On täysin mahdotonta, että hormissa olisi syntynyt sellainen lämpötila, että puolen metrin päässä olevat rakenteet syttyisivät heti palamaan.

J.K:n ja J.T:n 10.5.2012 suorittamaa polttokoetta koskevan mittauspöytäkirjan mukaan hellan lämmitys aloitettiin kello 13.50, jolloin hormin ja hellan lämpötila oli 9 astetta. Kello 14.00 hormin lämpötila oli 65 astetta. Kello 14.10 se oli 115 astetta. Lämpötila oli 120 astetta kello 14.20 ja kello 14.30 se oli 125 astetta. Hormin lämpötila oli 140 astetta kello 14.40. Hellan lämmitystä jatkettiin, mutta lämpötila ei noussut yli 140 asteen. Hormin ympärillä olevan kivivillan alumiinipinnoitteen lämpötila oli 14 astetta. Pöytäkirjan mukaan lämpötilat on mitattu infrapunalämpömittarilla.

E Oy:n edustajan M:n lausunto

Sähköliike E Oy:n edustajan M:n lausunnon (2.9.2012) mukaan hän on tutustunut saunarakennukseen ja havainnut, että pahiten palaneen kohdan yläpuolella on mennyt kaksi sähköjohtoa. M:n mukaan rakennuksen sähköasennukset oli tehty putkettomina uppoasennuksina.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan vakuutussopimuksessa on rajoitusehto, jonka mukaan irtaimistolle tai rakennukselle itselleen valmistus- tai aineviasta tai työ- tai käyttövirheestä aiheutuvia vahinkoja ei korvata. Va­kuutuksessa on myös rajoitusehto suunnittelu-, perustus- tai rakennusvir­heen seurauksena syntyville vahingoille.

Päätöksen mukaan vuonna 2001 on ollut mahdollista käyttää teollisesti tuotettujen metallihormien lisäksi itse rakennettuja hormeja. Edellytyksenä on kuitenkin ollut Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan E3 (Pienet savuhormit) nor­mien täyttyminen sekä rakenteiden että asennuksen osalta.

Vakuutusyhtiön mukaan metallihormin rakentamisessa ja asennuksessa on tullut esille ainakin seuraavat tekijät. Savuhormista puuttui kokonaan metallinen ulkokuori. Piipun tuenta oli tehty suoraan savuputkesta eristeen läpi rakentei­siin. Savuputken eristys oli toteutettu villalla, joka ei sovellu tähän käyttötarkoitukseen. Savuputken liitosten tiiveys oli kyseenalainen, ja osa muhviliitoksista oli tehty vastakkaisesti palokaasujen etenemissuuntaan nähden. Savuhormissa oli jyrkkiä 90 asteen kulmia ja niiden välissä vaakasuora kahden metrin pituinen osuus. Hormissa ei ollut puhdistusluukkuja tai muita nuohoamisen mahdol­lis­tavia erityisrakenteita. Hormin nuohoaminen ei ole ollut mahdollista normaaleilla nuohousvälineillä.

Päätöksen mukaan vahinkotapahtuman selvittelyssä esille tullut nokipalo syttyy, kun hormiin kerääntyy pikeä, tervaa, pienhiukkasia ja muita epäpuhtauksia. Nokipalo nostaa nopeasti lämpötilan hormin sisällä 700–1 400 asteeseen, mistä johtuen se on erittäin vaarallinen tilanne. Hormin vääränlainen asennusratkaisu ja puutteet nuohousjärjestelyissä ovat aiheuttaneet nokipalon käynnistymisen. Hormin rakenteissa ja asennuksessa esille tulleet rakennusvirheet ovat taas

osaltaan vaikuttaneet rakennuspalon syttymiseen. Rakennus-, valmistus- ja työvirheistä aiheutuneet vahinkotapahtumat on ra­jattu pois vakuutuksen korvauspiiristä. Korvausta rakennukselle aiheutuneista vahingoista ei makseta. Irtaimistovahingot käsitellään omana ryhmänään, eikä niiden korvaukseen vaikuta rakennuksessa esiintynyt virheellisyys.

Valitus

A:n valituksen mukaan saunarakennuksen huoneissa on aina päällä termostaattiohjauksella oleva lattialämmitys, jonka säilytyslämpötila talvella n. +5 astetta. Kohteessa on useita ulkovaloja ja paljon erilaisia sähkölaitteita, kuten huippuimuri, liesituuletin ja sisävalaistus. Rakennus oli ollut käyttämättä noin kolme kuukautta ennen vahinkoa. Harjakattoisen rakennuksen oleskelutila on 3,5 metriä korkea ja rakennuksen harja on pohjois-eteläsuunnassa. Palossa eniten palanut kohde on keskellä rakennusta rakennuksen itäsivulla ulkoseinässä 2,5 metrin korkeudella. Tapahtumahetkellä 3.12.2011 vallitsi kova kaakkoistuuli suoraan mereltä noin 25–35 m/s, joka tulee huomioida tutkittaessa vahinkopaikkaa ja palon etenemistä. Palo on alkanut tuulen yläpuolelta ja levinnyt rakennuksen sisäosiin tuulen suunnan mukaisesti.

Valituksen mukaan pientä, noin 10 cm, hormia oli lisäeristetty huomattavasti enemmän kuin mitä määräykset edellyttävät. Yhtiö ei ole huomioinut lisäeristystä kirjelmissään Eriste piipun alaosassa oli täysin ehjä eikä piipun alaosassa ole ollut edes paloa. Piipun eristeestä ei ole havaittu sintraantumista missään kohtaa. Valokuvista ilmenee, että hormin eristepinta oli hyvin tehty. Purettaessa eriste oli uuden veroinen. Savuhormin liitokset sisäosassa oli tehty hyvin tehdasvalmisteisin muhviliitoksin ja varmistettu vielä niiteillä kiinnipysymisen varmistamiseksi. Hormi oli tukevasti paikallaan eikä siinä ollut mitään pykäliä. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt mitään näyttöä nokipalosta. Tutkittaessa eristeitä ja hormia ei hormin osissa ole pienintäkään viitettä nokipalosta. Hellassa on käytetty vain monivuotisia huonekuivia koivupuita, joista ei synny nokea. Polttokokeessa eristevilla toimi täysin suunnitellusti ja eristeen eristyskyky oli täysin normin mukainen.

A arvostelee vakuutusyhtiön menettelyä vahingon selvittämisessä. R Oy:n tekemä tarkastus kesti hämärässä tilassa muutaman minuutin ja on monelta osin puutteellinen. Esimerkiksi lisäeristys hormissa oli paljon paksumpi kuin varsinainen eristys on. Hella on siirrettävissä nuohouksen ajaksi ja hormi on hyvin puhdistettavissa. P.J. on tutustunut huolellisesti kohteeseen ja purkanut osan rakenteita nähdäkseen joka kohdan paloalueesta.

Tutkittaessa palopaikkaa huolellisesti nähdään rakenteista palon eteneminen ja alku. Palo ei ole voinut syttyä hormista, kun hellaan on pantu muutama pieni puu. Rakennuksessa havaittu voimakas haju viittaa rakennusmuoviin. Rakennusta on käytetty useita kertoja, eikä lämmittämisestä ole tullut minkäänlaista hajuhaittaa. Puun poltto lopetettiin hajuhaitan vuoksi pian. Polttokokeen ja selvitysten perusteella tämä hella ei tuota lämpötilaa, jossa puu syttyisi palamaan, vaikka puu olisi hormissa kiinni ilman eristystä. Hormin lämpötilan ollessa 550 astetta on eristeen pinta korkeintaan 67 astetta. Tehdyssä kokeessa savukaasun lämpötila oli 140 astetta ja eristeen pintalämpötila 14 astetta. Polttokokeen tulos on täysin linjassa testiarvojen kanssa.

Liekit ilmestyivät noin viiden tunnin kuluttua poikkeavan hajun havainnoinnista. Jos palo olisi alkanut hormista, olisivat hormia lähimpänä olevat rakenteet palaneet ensin. Palovaroitin oli noin yhden metrin päässä hormista katossa. Verhouslaudan päät olivat myös palaneet puhki. Ulkoseinällä paksut lankut olivat läpi hiiltyneet ja osa oli palanut kokonaan. Näissä kohdissa palo on ollut ainakin noin viisi tuntia. Tällä alueella on ulkoseinän lävistäviä sähköjohtoja ja nauloja. Purkutyön yhteydessä on pahiten palaneesta kohdasta löydetty oiko­sulussa olevat sähköjohdot, joista on valokuva. Muusta valokuvaselvityksestä ilmenee, että palo on alkanut ja kestänyt pisimpään sähköjohtoalueella ja pahimmat palovauriot ovat kaukana 0,4-0,5 m päässä hormista. Hormin ympärillä ollut lisäeristepatteri on estänyt palon leviämisen ja palo on kulkenut seinää pitkin alas.

Valituksen mukaan vuorivilla ei syty, kyde, levitä paloa, liekehdi tai kutistu eikä siihen synny lämpöliikkeistä rakoja. Se ei ole voinut aiheuttaa paloa. Palon on täytynyt syttyä sähkölaitteista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan Suomen Rakentamismääräyskokoelman säädökset ovat velvoittavia eli niitä on noudatettava kaikessa rakentamisessa ja asentamisessa. Tässä tapauksessa olennainen säädös on Rakennusmääräyskokoelman osa E3, Pienet savuhormit. Sen olennaiset vaatimuskohdat ja tarkasteltavan kohteen poikkeukset ovat seuraavat. Hormin etäisyys rakenteisiin tulee olla vähintään 100 mm. Kohteessa teh­dyissä mittauksissa etäisyyden todettiin olevan 50 mm. Hormin suurin sallittu poikkeama pystysuunnasta on 30 astetta, kun kohteessa sen todettiin olevan 90 astetta eli täysin vaakasuora. Hormissa tulee olla puhdistusluukkuja nuohoamista ja tarkastamista var­ten. Nämä puuttuivat tässä tapauksessa täysin. Edelleen hormin eristämiseen tulee käyttää RakMk E3:n mukaista eristevillaa. Tässä tapauksessa on vakuutusyhtiön mukaan käytetty V Oy:n villaa, joka ei täytä tätä vaatimusta. E 3:n mukaan putken muhviliitokset on tehtävä palokaasujen etenemissuunnan mukai­sesti. Kohteessa ne oli tehty osittain tätä suuntaa vastaan. Savuhormin kannakointi on tehtävä hormin ulkopinnalta, kun tässä tapauksessa piipun tuenta oli tehty suoraan savuputkesta eristeen läpi rakenteisiin.

Vastineessa viitataan R Oy:n edustajan lausuntoihin, pelastuslaitoksen havaintoihin, P Oy:n lausuntoon sekä C Oy:n lausuntoon. Tulisija on ollut käytössä yli kymmenen vuotta eikä savuhor­mia ole ilmeisesti voitu nuohota. Tehdyn selvityksen perus­teella voidaan arvioida, että savuhormissa on syttynyt nokipalo. Nokipalossa syntyvä lämpötila ylittää usein normaalin käyttölämpötilan ja se voi olla 700 – 1 400 astetta. Määräysten vastaisten savuhormin toteutusratkaisujen vuoksi tu­lipalon voidaan arvioida aiheutuneen nokipalon ja kyseisten puutteiden yhteisvaikutuksesta. Tulisijojen hormien nuohous on laissa säädetty pakolliseksi juuri nokipalojen es­tämiseksi. Nuohooja G kertoo antamassaan lausunnossa, että hän muistaa käy­neensä kyseisessä kohteessa ja puhdistaneensa liedestä tuhkat ja noet vain ulkoa­päin. Mikäli hän olisi nuohonnut hormin, hänen olisi pitänyt mennä välikatolle, koska hormissa oli noin kaksi metriä pitkä vaakasuora osuus. Tässä osassa hormia nuohous onnistuu vain, jos hormissa on nuohousluukut, jotka puuttuivat. Il­man nuohousluukkuja tällaista hormia ei pysty nuohoamaan, koska hormi täytyy puhdistaa harjaamalla, tai sitä ei saa puhtaaksi.

Vakuutusyhtiön mukaan palon syttymissyy on tehtyjen tutkimusten perusteella selvä. Koska hormi ei ole täyttänyt rakenteellisilta ominaisuuksiltaan sitä koskevia rakennusmääräyksiä ei­kä sitä ole määrävälein nuohottu, hormissa olleet vuosien nokikertymät ovat ka­miinan lämmityksen yhteydessä syttyneet ja aiheuttaneet hormissa nokipalon, jos­sa lämpötila on voinut nousta yli 1 000 asteeseen. Koska hormin eristystä ei ole tehty oikein, hormiputken kannakointi on tehty väärin eivätkä suojaetäisyydet palaviin rakenteisiin ole täyttyneet, hormissa tapahtuneen nokipalon kuumuus on sytyttä­nyt ympäröivät rakenteet palamaan. Kyseessä on ollut määräysten vastai­nen rakentaminen ja turvallisuusmääräysten laiminlyönti.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

21.1 Korvattavat vahingot

Vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

21. 2 Vakuutuksesta ei korvata

21.2.1 vahinkoa, joka irtaimistolle tai rakennukselle itselleen aiheutuu valmistus- tai aineviasta, työ- tai käyttövirheestä

21.2.2 vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus- tai rakennusvirheen vuoksi.

Ratkaisu

Sauna- ja tuparakennusta on kohdannut palovahinko. Vakuutusyhtiö katsoo, että vahingon syynä on ollut määräysten vastainen rakentaminen. Vakuutusyhtiö on asian käsittelyssä vedonnut vakuutusehtojen rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu rakennusvirheen vuoksi.

Palovahingot kuuluvat laajan kotivakuutuksen korvauspiiriin mutta voivat rajautua sen ulkopuolelle, mikäli vakuutusyhtiö osoittaa vahingon syynä olleen rajoitusehdossa tarkoitettu seikka. Tässä tapauksessa on ensi vaiheessa kysymys siitä, onko palo saanut alkunsa hormista vai onko se saanut alkunsa sähkölaitteista taikka jostakin kolmannesta syystä. Mikäli palovahingon voidaan katsoa aiheutuneen hormista, tulee arvioitavaksi se, voidaanko hormia pitää vakuutusehtojen kohdassa 21.2.2 tarkoitetulla tavalla virheellisenä, ja onko tällainen virhe ollut syy-yhteydessä palon syttymiseen.

Selvityksen perusteella talon savuhormi oli suunniteltu virheellisesti siltä osin, että siinä oli kaksi 90 asteen kulmaa. Ilmeisesti savuhormista puuttuivat myös puhdistusluukut. Hormikokonaisuus oli toteutettu siten, että savuhormia ei voinut nuohota ainakaan ilman vaikeuksia. R Oy:n edustaja on arvioinut, että piipussa on voinut saatua nokipalo. Pelastuslaitoksen selosteissa ei tällaisesta ole mainintaa. A:n puolelta nokipalon mahdollisuus on kiistetty.  Vakuutuslautakunta ei ole sille esitetystä selvityksestä voinut todeta, että kohteessa olisi sattunut nokipaloa.

Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen perusteella palo on saanut alkunsa hellan hormista. Selosteen mukaan piipun villa oli sintraantunut alaosasta puhki ja piipun kuumuus sytytti kotelon paneelin palamaan. Tätä syttymissyytä tukee lautakunnan näkemyksen mukaan myös hellan paloa edeltävästä käyttämisestä saatu selvitys. Vakuutuslautakunnalla on käytettävissä kohteesta palon jälkeen otettuja valokuvia. Kuvista näkyvät palovauriot viittaavat siihen, että tulipalo on saanut alkunsa hellan hormin läheisyydestä. Vakuutuslautakunta pitää J.K:n lausuntoa, jonka perusteella palon syttymissyy ei liity sähkölaitteisiin, uskottavana ja katsoo tapauksessa osoitetuksi, että palon alkamisen syy liittyy hellan hormin kuumuuteen.

Suomen Rakentamismääräyskokoelman E 3 mukaan: ”Palavatarvikkeiset rakennusosat sijoitetaan niin etäälle savuhormin ulkopinnasta, ettei niiden lämpötila voi nousta yli +80 asteen. Mikäli ei laskelmin tai muulla tavoin muuta osoiteta, katsotaan, että palavatarvikkeisten rakennusosien lämpötila ei nouse yli +80 asteen, kun ne sijoitetaan vähintään 100 mm etäisyydelle savupiipun ulkopinnasta.”

R Oy:n edustajan lausunnon mukaan hormin suojaetäisyys hormia ympäröivään liimapuukoteloon on ollut puutteellinen ja se on ollut alle 100 mm savuhormin ulkopinnasta. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteessa on myös mainittu puutteellinen suojaetäisyys. Selosteen mukaan suojaetäisyys ei ole täyttynyt kotelon osalta. Vakuutuslautakunnalle toimitetusta valokuvasta ilmenee, että etäisyys mitattuna savuhormin sisäkuoresta kotelon puuosaan on ollut noin 120 mm. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että hormin ulkokuoren etäisyys on ollut alle 100 mm etäisyydellä palavatarvikkeisesta rakennusosasta. Vaikka hormin sisäkuoren eristämiseen käytetty eristelaatu on jäänyt tapauksessa tunnistamatta, selvitys viittaa siihen, että käytetty eriste ei ole ollut savuhormin eristämiseen soveltuvaa.

Vakuutuslautakunta pitää asiassa selvitettynä, että savuhormin läheisyydessä olleiden palavatarvikkeisten rakennusosien lämpötila on puutteellisen suojaetäisyyden johdosta noussut niin, että tulipalo on syttynyt. Hormin eristämisessä käytetty eriste- ja vaippamateriaali ovat todennäköisemmin vaikuttaneet tulipalon syttymiseen. Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta sille esitetyn selvityksen perusteella, että 100 mm pienempi suojaetäisyys olisi tässä tapauksessa ollut riittävä. Asiassa on selvitetty, että palovahingon syynä on ollut vakuutusehdoissa tarkoitettu rakennusvirhe. Lautakunta ei suosita asiassa korvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA