Haku

VKL 462/14

Tulosta

Asianumero: VKL 462/14 (2014)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 16.12.2014

Lakipykälät: 3, 31, 33

Autonavainten säilytys. Oliko suojeluohjetta noudatettu? Oliko rajoitusehto ristiriidassa vakuutussopimuslain pakottavan säädöksen kanssa?

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan poika oli jättänyt repun 30.11.2013 ystävänsä soluopiskelija-asunnon olohuoneen seinää vasten ja oli lähtenyt ystäviensä kanssa tämän jälkeen ravintolaan. Asunnossa oli illalla ja yöllä myös muita asuntolan asukkaita. Aamulla reppu ja siinä olleet autonavaimet oli viety. Pihalla ollut vakuutuksenottajan auto oli varastettu repussa olleilla avaimilla. Korvauksia auton varkaudesta haettiin auton vapaaehtoisesto autovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että avainten säilytyksessä oli laiminlyöty suojeluohjeita siten, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus vähentää korvausta 1/3:lla. Autossa oli lunastusturvavakuutus, mutta vakuutusyhtiö ei maksanut ehtojen mukaista lisäkorvausta lainkaan, sillä vakuutuskorvausta oli rajoitusehtokohdassa määritellysti alennettu. Asiassa on riitaisuutta siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus vähentää korvausta suojeluohjeen laiminlyönnin tai lunastusturvavakuutuksen rajoitusehdon mukaisesti.

Asiakkaan valitus

Valituksessa on tuotu vielä esiin mm. itse vahinkotapahtumaa. Kyseessä oli soluasunto, jossa oli olohuone, keittiö ja kaksi makuuhuonetta. Olohuoneessa, mistä reppu oli varastettu, oli nukkunut yksi opiskelukaveri, joten reppua ei ollut periaatteessa jätetty vartioimatta. Vakuutuksenottajan poika palasi asunnolle aamulla klo 8.00, kun hän oli viettänyt yön toisessa asunnossa, sillä hän ei ollut aamuyöllä päässyt kyseessä olevaan soluasuntoon. Palattuaan vakuutuksenottajan poika huomasi, ettei reppu ollut siinä paikassa, mihin hän oli sen jättänyt, eikä koko asunnossa. Tämän jälkeen vakuutuksenottajan poika ja tämän kaveri havaitsivat, että auto oli varastettu.

Vakuutusyhtiön vastine

Ajoneuvon avaimet on jätetty tilaan, jonne on ollut pääsy vakuutuksenottajan pojalle vierailla tahoilla eli asuntolan asukkailla. Avaimia on pidetty repussa, jossa niiden voidaan helposti arvioida olevan ja yhteisiin tiloihin jätetty reppu kiinnittää helposti sivullisen huomion. Reppu on ollut tilassa useamman tunnin ajan eikä vakuutuksenottajan poika tai tämän tuntema henkilö ole olleet paikalla. Ajoneuvo on ollut pysäköitynä läheisellä piha-alueella, jolloin sen anastaminen avaimet varastamalla on ollut helppoa. Suojeluohjetta avaimen säilyttämisestä on tällä menettelyllä ja näissä olosuhteissa laiminlyöty. Kun reppu on jätetty illalla tilaan ja seuraavan kerran sen sijaintia on tarkastettu aamulla, on laiminlyöntiä pidettävä vähäistä suurempana. Ajoneuvo on viety anastetuilla avaimilla, joten laiminlyönnillä on selvä syy-yhteys sattuneeseen vahinkoon. Menettelyä on pidettävä niin moitittavana, että 1/3:n alennusta tulevaan korvaukseen on pidettävä kohtuullisena. Lisäksi, kun korvausta on alennettava, ei lunastusturvavakuutuksen korvausta tule maksaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensinnä kysymys siitä, onko vakuutuksenottajan poika laiminlyönyt suojeluohjetta vähäistä suuremmalla huolimattomuudella niin, että korvausta on voinut alentaa 1/3:lla. Lisäksi on kysymys siitä, onko lunastusturvavakuutuksen rajoitusehto ristiriidassa vakuutussopimuslain kanssa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 31 §:n mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta.

Autovakuutuksen ehtojen kohdan 3.5 mukaan varkausvakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vaurioitumisesta aiheutunut esinevahinko, jos syynä on ollut varkaus, moottoriajoneuvon käyttövarkaus, ajoneuvon luvaton käyttö, tai näiden yritys ja teon kohde on ollut lukittuna tai lukitussa säilytyssuojassa.

Vakuutusehtojen kohdan 3.8 mukaan lunastusturvavakuutus on 3.1–3.7 kohtien mukaisia vakuutuksia täydentävä esinevakuutus, josta maksetaan lisäkorvausta ajoneuvon käyvän arvon lisäksi, jos korvauksen edellytykset näiden ehtojen mukaisesti täyttyvät. Korvaus käyvän arvon osalta maksetaan vahinkotaulukon mukaan määräytyvästä esinevakuutuksesta.

Vakuutusehtojen kohdan 3.8.4 mukaan lunastusturvavakuutuksesta ei makseta korvausta, jos esinevakuutuksesta (suluissa kohtien 3.1–3.7) maksettavaa korvausta on alennettu.

Vakuutusehtojen kohdan 6.7 mukaan suojeluohjeiden tarkoituksena on ehkäistä uhkaavia vaaroja ja pienentää syntyviä vahinkoja. Vakuutetun ja häneen samastettavan henkilön tulee noudattaa suojeluohjeita. Korvausta alennetaan tai se voidaan evätä, jos suojeluohjeen rikkomisella on vaikutusta vakuutustapahtuman syntyyn.

Vakuutusehtojen kohdan 6.7.4 mukaan ajoneuvon, luvattoman käytön estävien laitteiden, ajoneuvon säilytyssuojan ja ajoneuvon varusteiden säilytyssuojan avaimia ei saa säilyttää näkyvillä tai sellaisessa lukitsemattomassa paikassa, jossa sivullinen voi ennalta olettaa niiden olevan.

Asian arviointi

1) Suojeluohjeen laiminlyönti

Vakuutuksenottajan poika oli jättänyt repun, jossa on ollut auton avaimet soluasunnon olohuoneeseen eli yleiseen tilaan. Hän on ollut poissa asunnosta usean tunnin ajan ja tuolloin ulkopuolisilla on ollut pääsy tilaan. Seuraavana aamuna vakuutuksenottajan poika on havainnut, että reppu ja siellä olleet auton avaimet on anastettu. Myös talon viereisellä parkkipaikalla ollut auto on varastettu repussa olleella auton avaimella.

Repussa säilytetään usein tärkeitä esineitä ja sivullinen voi ajatella näin olevan. Repun, jossa on ollut auton avaimet, jättämistä opiskelija-asunnon yleiseen tilaan, johon monella ulkopuolisella on ollut vapaa pääsy, on pidettävä huolimattomana menettelynä, joka on edesauttanut avainten varastamista. Kun auto, johon avaimet ovat kuuluneet, on ollut pysäköitynä talon viereisellä pysäköintipaikalla, voidaan huolimattomuutta kokonaisuus huomioon ottaen pitää vähäistä suurempana ja vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vähentää korvauksen määrää suojeluohjeen laiminlyönnin vuoksi.

2) Lunastusturvavakuutuksen rajoitusehdon ristiriitaisuus vakuutussopimuslain pakottaviin säädöksiin

Lunastusturvavakuutuksen rajoitusehdon mukaan yliarvokorvausta ei lainkaan makseta, jos autovakuutuksesta maksettavaa korvausta on alennettu.

Vakuutussopimuslaki on pakottavaa lainsäädäntöä aina kuluttajan asemassa olevaan vakuutuksenottajaan nähden. Vakuutussopimuslain 4 luvussa on säädetty vakuutuksenottajan ja vakuutetun menettelyn vaikutus vakuutusyhtiön vastuuseen. Nämä säädökset ovat pakottavia kuluttajavakuutuksenottajaan ja tähän samastettavaan henkilöön nähden. Tällainen henkilö vakuutuksenottajan poika on ollut. Jos vakuutuksenottajan tai tähän samastettavan henkilön vähäistä suuremman suojeluohjeen laiminlyönnin katsotaan vaikuttaneen vahingon syntyyn ja sen määrään, on pääsääntönä osakorvaus eikä korvauksen kokonaisepäys. Tällöin on erillisen vakuutusturvan, jollainen nyt kyseessä oleva ehtokohdan 3.8 lunastusturvavakuutus on, rajoitusehtokohta 3.8.1 ristiriidassa vakuutussopimuslain pakottavan lainsäädännön kanssa. Tällaista rajoitusehtokohtaa, joka aina evää korvauksen, ei voi soveltaa kyseessä olevaan tapaukseen. Lunastusturvavakuutukseen tulee soveltaa vakuutussopimuslain 31 §:n suojeluohjesäännöksiä samalla tavalla arvioiden kuin itse auton varkaustapaukseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta arvioi, että vakuutuksenottajan pojan menettely avainten säilyttämisestä repussa niin, ettei hän itse tai kukaan hänen sijassaan ole reppua vartioinut opiskelija-asuntolassa tilassa, johon monella ulkopuolisella on ollut vapaa pääsy, on ollut siten vähäistä huolimattomuutta suurempaa, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vähentää korvauksesta 1/3. Sen sijaan vakuutusyhtiö ei voi olla maksamatta kokonaan yliarvolunastuskorvausta, vaan yhtiö voi vähentää tästä korvauksesta edellä mainitun suojeluohjeen laiminlyönnin vuoksi 1/3:n.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Melander, puheenjohtaja
Snellman, sihteeri

Jäsenet:
Sario
Siirala
Uimonen
Vaitomaa

Tulosta