Lausunnonpyytäjien poika oli vanhempiensa ollessa mökillä ottanut perheen äidin omistaman henkilöauton käyttöönsä. Poika oli täysi-ikäinen, ja hänellä oli ajokortti. Hän oli nauttinut alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli lauantaina 3.3.2007 aamuyöllä 1,1 promillea. Hän menetti tuolloin ajoneuvon hallinnan siten, että auto luisui kulkusuunnassaan 32 metriä ojanpenkalla, jonka jälkeen auto törmäsi peltotien liittymään, lensi ilmassa 21 metriä ja päätyi pellolle katolleen lunastuskuntoon vaurioituneena. Poika menehtyi onnettomuudessa.

 

 

Vakuutusyhtiö viittaa törkeää huolimattomuutta ja alkoholin käyttöä sekä samastamista koskeviin vakuutusehtoihin. Poliisi-ilmoituksen mukaan ajoneuvo on ollut pojan käytössä vakuutetun suostumuksella, jolloin poika voidaan samastaa vakuutettuun ja hänen teostaan aiheutuvat samat seuraukset kuin vakuutetun itsensä teosta olisi aiheutunut. Pojan voimakkaalla päihtymyksellä on ollut syy-yhteys vahingon syntymiseen. Yhtiö ei korvaa auton vahinkoa kaskovakuutuksen perusteella.

 

 

Pojan vanhemmat pyytävät Vakuutuslautakunnan lausuntoa siitä, täyttyvätkö samastamisen edellytykset tässä tapauksessa. Lausuntopyynnössään he toteavat mm., että auton omistavaa perheen äitiä ei ole kuultu eikä ole tehty mitään kuulustelupöytäkirjaa. Poliisin tutkintailmoitus koskee vain pojan onnettomuutta, eikä vakuutusyhtiö voi perustaa kaskovakuutuksen korvauspäätöstään siihen. Lausunnonpyytäjät kertovat, ettei heidän pojallaan ollut oikeutta käyttää autoa muuten kuin viikolla työmatkoihin, joten hän oli ottanut auton luvatta käyttöönsä viikonloppuna. Lausunnonpyytäjät olivat itse mökillä, joten he eivät tienneet kyseisestä tilanteesta.

 

 

Lausunnonpyytäjien poika on tapahtumahetkellä asunut auton omistajan kanssa samassa taloudessa, hänellä on ollut voimassa oleva ajokortti sekä auton avaimet käytössään. Autoa ei ole missään vaiheessa ilmoitettu varastetuksi. Yhtiön mielestä pojalla voidaan katsoa olleen ns. yleinen oikeus auton käyttöön, vaikka asiasta ei ko. iltana ollutkaan erikseen sovittu. Yhtiö ei muuta ratkaisuaan.

 

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Lain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1)      joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2)      joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3)      joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

 

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdissa 10.7 ja 10.8 on vakuutussopimuslain 30, 33 ja 34 §:ää vastaavat määräykset.

 

Tapauksessa on riitaa siitä, täyttyvätkö vakuutussopimuslain 33 §:n mukaiset samastamisen edellytykset ja onko vakuutusyhtiöllä oikeus evätä vakuutetulle maksettava vakuutuskorvaus hänen poikansa menettelyn perusteella. Poika asui samassa taloudessa lausunnonpyytäjien kanssa, ja hänellä oli ajokortti. Lausuntopyynnön perusteella vakuutetun poika oli saanut käyttää ja oli käyttänyt kyseistä autoa ainakin arkipäivisin työmatkojensa ajamiseen. Selvitys on jossain määrin ristiriitaista sen suhteen, oliko tapahtumaviikonloppuna auton käytöstä erikseen sovittu mitään.

 

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2005:100 käsitellyt tilannetta, jossa perheen poika oli ottanut käyttöön isänsä omistaman auton. Tuomion perusteluissa KKO toteaa vakuutussopimuslain 33 § 1 momentin 3) kohdan mukaisen yhdessä käyttämisen osalta mm., että yhteinen käyttö perustuu vakuutetun nimenomaiseen tai hiljaiseen suostumukseen, mutta olennaista yhteiskäytössä ei ole se, miten suostumus on annettu, vaan se, että samassa taloudessa asuva henkilö toistuvasti ja muuten kuin satunnaisesti on saanut käyttää ja on käyttänyt vakuutettua omaisuutta. Yksittäinen kielto käyttää autoa ei vielä merkitse sitä, etteikö auto voisi olla lainkohdan tarkoittamassa yhteisessä käytössä. KKO:n mukaan yhteiskäytölle ratkaisevaa on useimmiten se, onko auton käyttäminen ollut usein toistuvaa ja siksi tavanomaista. Tapauksessa KKO ei pitänyt oleellisena sitä, oliko auto vahinkohetkellä ollut pojan hallussa luvallisesti vai ei.

 

Lausuntopyynnössä esitetyn perusteella vakuutetun kanssa samassa taloudessa asunut poika oli saanut käyttää ja oli toistuvasti käyttänyt kyseistä autoa ainakin työmatkoihinsa. Ennakkopäätöksen KKO 2005:100 perusteluissa todetun perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että tällainen toistuva työmatkakäyttö riittää täyttämään vakuutussopimuslain 33 § 1 momentin 3) kohdan mukaisen yhteiskäyttöedellytyksen. Tällöin lautakunnan käsityksen mukaan ei ole olennaista, oliko auto vahinkohetkellä pojan käytössä luvallisesti.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunnan tulkinta on se, että lain mukaiset samastamisen edellytykset tässä tapauksessa täyttyvät, ja vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä kaskovakuutuskorvaus vakuutetun pojan menettelyn perusteella. Tämän vuoksi lautakunnalla ei ole perustetta suosittaa asiassa korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.