Tapahtumatiedot

Vakuutuksen kohteena oleva henkilöauto vaurioitui pahoin lokakuussa 2011 sattuneessa ulosajossa. Autoa oli kuljettanut asiakkaan poika (jäljempänä A), jonka veren alkoholipitoisuus oli ollut 2,0 promillea. A menehtyi onnettomuudessa.

Asiakas vaati auton korvaamista kaskovakuutuksesta. Vakuutusyhtiö vetosi samastamista ja vakuutustapahtuman aiheuttamista koskeviin vakuutusehtoihin ja katsoi, että A:n voimakas humalatila oli olennaisesti vaikuttanut vahingon syntyyn. Auto oli vahingon sattuessa luvallisesti A:lla käytössä, joten A voitiin samastaa asiakkaaseen. Yhtiö epäsi korvauksen.

Asiakkaan valitus

Asiakas katsoo, ettei A:ta voida samastaa häneen. Asiakkaan mukaan ajoneuvo ei ollut hänen pojallaan luvallisesti käytössä. Auto on asiakkaan nimissä ja hänen omistuksessaan. Jos auto olisi ollut A:n käytössä, se olisi näkynyt myös virallisesti ajoneuvon asiakirjoissa haltijatietona. A:lla oli ollut käytössään moottoripyörä, jossa hän oli virallisesti osahaltijana.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että samastamisen edellytykset täyttyvät. Asiakas ja A asuivat samassa taloudessa. Vakuutusyhtiö katsoo A:n ja asiakkaan käyttäneen henkilöautoa yhdessä. Saaduista selvityksistä ei miltään osin ilmene, että ajoneuvo olisi ollut luvattomassa käytössä. Se, että henkilöauto ei ollut A:n nimissä, ei osoita sitä, että hänellä ei olisi ollut lupaa käyttää ajoneuvoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Esitetyssä selvityksessä ulosajolle ei ole esitetty muita syitä kuin A:n vahva, törkeän rattijuopumuksen rajan ylittävä päihtymystila. Tällöin vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus evätä autovakuutuskorvaus A:lta, jos hän itse olisi ollut tapauksessa vakuutettuna.

Asian riitakysymyksenä on se, täyttyivätkö samastamisen edellytykset A:n ja asiakkaan välillä ja oliko vakuutusyhtiöllä siten oikeus evätä asiakkaalle maksettava korvaus A:n menettelyn perusteella.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;

2) joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai

3) joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Asian arviointi

Esitetyn selvityksen mukaan asiakas ja A asuivat samassa taloudessa. Vakuutussopimuslain 33 §:n esitöiden (HE 114/1993 vp.) mukaan samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet ovat yleensä 1 momentin 3) kohdassa tarkoitettuja samastettavia henkilöitä.

Korkein oikeus on käsitellyt pykälän 3) kohdan mukaista ajoneuvon yhdessä käyttämistä ennakkopäätöksessään KKO 2005:100. Ennakkopäätöksessä on todettu, että yhteinen käyttäminen perustuu pohjimmiltaan vakuutuksenottajan antamaan nimenomaiseen tai hiljaiseen suostumukseen. Antaessaan suostumuksensa yhteiskäyttöön vakuutuksenottaja ottaa kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesta moitittavasta menettelystä. Olennaista yhteiskäytössä on se, että samassa taloudessa asuva toistuvasti ja muuten kuin satunnaisesti on saanut käyttää ja käyttänyt vakuutettua omaisuutta.

Kerrotun perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että ratkaisevaa ei ole se, mitä nyt kyseessä olevan henkilöauton rekisteritietoihin oli kirjattu omistajasta ja haltijasta. Olennaista on se, oliko henkilöauto vahingon sattuessa A:n kuljetettavana asiakkaan suostumuksella. Yleensä samassa taloudessa asuvilla perheenjäsenillä on lainkohdan tarkoittama vakuutetun nimenomainen tai hiljainen suostumus ajoneuvon käyttämiseen. Tässä tapauksessa esitetystä esitutkinta-aineistosta tai muustakaan selvityksestä ei ilmene, että A olisi ottanut auton luvatta käyttöönsä.

Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, että A voidaan samastaa asiakkaaseen. Vakuutusyhtiöllä on oikeus lukea A:n menettely asiakkaan vahingoksi autovakuutuskorvauksen osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus evätä asiakkaalle maksettava autovakuutuskorvaus A:n menettelyn perusteella. Lautakunta ei suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Melander, puheenjohtaja
Raulos, sihteeri

Jäsenet:
Rantala
Sario
Siirala
Uimonen