Tapahtumatiedot
Vastuuvakuutettu LVI-yhtiö oli tehnyt putkitöitä lausunnonpyytäjien vastikään ostamassa rivitaloasunnossa. Huoneistossa todettiin vesivahinko maaliskuussa 1999, jonka syyksi on osoittautunut liikkeen asentajan virhe pääsyöttöventtiilin liitintä asennettaessa.
Korvausta vahingosta haettiin LVI-yhtiön vastuuvakuutuksesta. Huoneiston haltijat vaativat korvausta muun muassa huoneiston arvon alennuksesta ja oman asunnon käyttöhyödyn menetyksestä, kun he joutuivat korjausaikana asumaan tilapäisesti vuokralla 1.4. – 14.8.1999 välisen ajan 64 m2:n kaksiossa, kun heidän oman asuntonsa pinta-ala oli 101,5 m2.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö suoritti korvauksia LVI-liikkeen vastuuvakuutuksesta korvaten muun muassa sijaisasunnosta aiheutuneet ylimääräiset vuokrakustannukset. Asunnon käyttöhyödyn menetyksestä aiheutunutta haittaa ei voitu vakuutusyhtiön mukaan pitää vahingonkorvauslian tarkoittamana henkilövahinkona, eikä vahingonkorvausoikeudessa muutoinkaan tunneta epäsuoran henkilövahingon käsitettä, vaan lähtökohtana on vain vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaisen henkilövahingon korvaaminen. Asunnon arvon alennuksen osalta vakuutusyhtiö totesi, että vahingon seurauksena lopullinen kauppahinta voi asuntoa myydessä jäädä alemmaksi kuin muilla vastaavan ikäisillä, vaurioitumattomilla asunnoilla. Myöskään ei liene todennäköistä, että vahingonkärsineet olisivat heti myymässä asuntoa pois. Vakuutusyhtiö totesi päätöksessään olevansa valmis suorittamaan 30.000 markan korvauksen arvonalennuksesta kertakaikkisena korvauksena vahingosta edellyttäen, että asia sillä saadaan lopullisesti sovittua.
Lausuntopyyntö
Vahingonkärsineet pyytävät lautakunnan lausuntoa siitä, ovatko he oikeutettuja saamaan korvausta asuntonsa käyttöhyödyn merkittävästä menetyksestä, ja jos ovat, mikä olisi tämän korvauksen suuruus. Lisäksi he tiedustelevat, mikä on sen arvonalennuksen määrä, joka vakuutusyhtiön tulisi kosteusvahingon suorittaa heille. Vahingon johdosta he joutuivat hankkimaan tilapäisasunnon, joka ei vastannut lainkaan oman uuden asunnon tasoa, vaan oli heikon vuokra-asunnon tasoa. Esim. pyykinpesukone ei mahtunut vuokra-asunnon kylpyhuoneeseen, eikä siinä ollut parveketta, amme-suihkua tai työhuonetta. Tästä olennaisesta epämukavuudesta he ovat vaatineet korvausta viideltä kuukaudelta yhteensä 20.000 mk.
Vahingonkärsineet toteavat, että heidän asuntonsa kauppahinta oli 649.600 mk. Tämän lisäksi he maksoivat keittiö- ja WC-kalusteista ja muista materiaali- ja kalustemuutoksista vielä lisää niin, että kaiken kaikkiaan huoneisto tuli heille maksamaan 728.795 mk. Uuden huoneiston arvo ei korjattunakaan ole enää sama kuin ennen vesivahingon sattumista.
Kiinteistönvälittäjän lausunnon mukaan asunnon arvo jälleenmyyntitilanteessa on 10 – 5 % vastaavien, virheettömien huoneistojen hintatasoa alempi. Tämän lausunnon nojalla vakuutusyhtiöltä vaaditaan korvausta arvonalennuksesta 109.319,30 mk. Uudemman, 16.3.2000 päivätyn kiinteistönvälittäjän arvion mukaan arvonalennus olisi tämän huoneiston osalta 70.000 –80.000 mk. Tämän uuden arvion jälkeen he ovat alentaneet korvausvaatimuksensa 75.000 markkaan.
Vakuutusyhtiön vastine
Esinevahinkona on vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus. Arvonalennus on suoritettava niissä tapauksissa, joissa esineen arvo ei korjattunakaan vastaa sitä arvoa, mikä sillä oli ennen vahinkoa. Vahingonkorvausoikeudellisen perussäännön mukaan näyttötaakka on tältä osin vahingonkärsineellä.
Asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden osalta arvonalennus realisoituu osakkeita myytäessä. Tätä ennen ei voida varmuudella sanoa, mikä olisi vahingon määrä. Mitä myöhemmin myynti tapahtuu, sitä vähemmän aikaisempi korjattu vesivahinko vaikuttaa osakkeiden arvoon. Oikeuskirjallisuudessa ei ole otettu tarkempaa kantaa siihen, mikä olisi oikea ajankohta arvonalennuksen määrittämiselle. Asiaa ei ole käsitelty myöskään vuoden 1974 hallituksen esityksessä vahingonkorvauslaiksi. Lähtökohtana on toki vahingon sattumishetki, mutta toisaalta edellytetään vahingon näyttämistä toteen. Vakuutusyhtiö viittaa tältä osin Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 339/95 ja KKO:n ratkaisuun 1992:130. Jälkimmäisessä korjauskuluista ja arvonalennuksista tuomittiin maksettavaksi 30.000 mk, mutta tapauksen tietojen perusteella kysymys vaatimusten ennenaikaisuudesta ei ollut noussut esille.
Huoneistossa mainitut puutteet eivät ole johtuneet vahingon aiheuttajan menettelystä, vaan vahingon jälkeisestä korjauksesta. Sen paremmin vakuutusyhtiö kuin vahingon aiheuttajakaan ei ole teettänyt korjaustyötä, vaan sen teettäjänä on ollut joko asunto-osakeyhtiö tai rakennusliike. Alun perin vahingon aiheuttanut vakuutuksenottaja ei ole korvausvastuussa korjauksen mahdollisista laatuvirheistä aiheutuneesta asunnon arvon alentumisesta. Vaatimus asunnon arvonalentumisesta on osittain ennenaikainen ja myös toteennäyttämätön.
Asunnon käyttöhyödyn menetyksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on vahingon kärsineelle aiheutuneen konkreettisen vahingon korvaaminen. Vahingosta aiheutuva haitta tai vaiva voidaan korvata vain siltä osin kuin tästä aiheutuu vahingonkärsineille suoranaisia rahallisia menetyksiä. Vahingosta aiheutuva epämukavuus, mielipaha tms. eivät oikeuta korvaukseen. Vahingonkärsineellä on lisäksi velvollisuus minimoida vahinkonsa, joten hän ei voi edes odottaa, että sijaisasunto olisi samaa tasoa kuin oma koti. Sijaisasunnon vuokrat on vakuutuksesta korvattu. Korvaukseen ei oikeuta pelkästään se seikka, että sijaisasunto on ollut varsinaista asuntoa pienempi. Oman asunnon käyttöhyödyn olennainen menetys on säädetty korvattavaksi asuntokauppalain 11 §:ssä, jos myyjän suorituksen voidaan katsoa viivästyneen. Sama vastuu myyjällä on myös virhetilanteissa. Asuntokauppalain mukainen vastuu koskee kuitenkin vain myyjää.
Vesivahinko ei ole aiheuttanut vahingonkärsineille mitään sairauskohtausta tai altistumista homeelle tai vastaavaa henkilövahinkoa. Sijaisasunnossa asumisesta on aiheutunut ainoastaan epämukavuutta, jota koskeva vaade ei perustu vahingonkorvauslakiin.
Vakuutusyhtiö on vastineensa jälkeen toimittanut lautakunnalle vielä kosteustarkastusta koskevan pöytäkirjan, joka vakuutusyhtiön mukaan vahvistaa asunnon omistajan asemaa myyntitilanteessa, ja pienentää osaltaan mahdollista arvonalennusta.
Kuivaustekniikkaliikkeen 17.11.2000 päivätyn lausunnon mukaan uudessa tarkastuksessa rakenteissa olevat kosteusarvot kuvasivat rakenteen normaalia rakennekosteutta, joka vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Lattian eristetilaa ei pystytty mittaamaan lattialämmityskaapelin vaurioitumisvaaran vuoksi.
Vakuutuksenottajan lausuma
Vakuutuksenottaja ei sille varatusta tilaisuudesta huolimatta ole esittänyt omaa kantaansa asiaan.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Yrityksen vastuuvakuutusehtojen 3.1 –kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, jos vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa.
Tässä tapauksessa riidatonta on, että vakuutuksenottajana oleva LVI-liike on korvausvastuussa huoneistolle aiheuttamastaan vesivahingosta. Koska vahingon kärsineiden ja vahingon aiheuttajan välillä ei ole ollut sopimussuhdetta, vahingosta suoritettavat korvaukset määräytyvät vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaan.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.
Sovellettavaksi tulevassa vahingonkorvauslaissa on eräänä esinevahingon muotona mainittu vahingosta aiheutunut arvonalennus. Korvausta vaativilla on näyttötaakka siitä, onko korvattavan vahingon vuoksi aiheutunut arvonalentumista, ja jos on, niin missä määrin. Lautakunta toteaa, että vahingon aiheuttaja ei ole korvausvelvollinen siitä vahingosta, joka aiheutuu itsenäisenä urakoitsijana toimineen korjausliikkeen mahdollisesti puutteellisesta tai virheellisestä korjaustyön suorituksesta. Tässä tapauksessa selvittämättä on jäänyt, johtuuko asunnon arvon alentuminen joko vesivahingosta vai huonosti toteutetusta korjauksesta. Myöskään arvonalentumisen määrää ei ole voitu kiistattomasti selvittää.
Käyttöhyödyn menetyksen osalta lautakunta toteaa, että vahingonkorvauslaki ei tunne tällaista esinevahingon muotoa eikä se itsenäisenä sisälly vahingonkorvauslain korvausaiheisiin. Siitä, että lausunnonpyytäjät ovat väliaikaisesti joutuneet asumaan heidän omaa asuntoaan pienemmässä ja varustelutasoltaan vaatimattomammassa huoneistossa, ei voida myöskään katsoa aiheutuneen vahingonkorvauslaissa tarkoitettua henkilövahinkoa. Tämän perusteella lautakunta katsoo, että vaatimus käyttöhyödyn menetyksen korvaamisesta on lakiin perustumaton.
Edellä mainitun perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Määttä ja Savonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Mikkola.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Sisula-Tulokas
Sihteeri Mikkola