Tapahtumatiedot

Yrittäjä A oli ostanut uuden traktorikaivurin heinäkuussa 2011. Traktorikaivurin myynyt K Oy:n myyjä B oli yrittäjän puolesta ottanut 18.7.2011 traktorikaivuriin puhelimitse liikennevakuutuksen sekä vapaaehtoisen työkonevakuutuksen. 21.7.2011 päivättyjen vakuutuskirjojen mukaan vakuutukset olivat tulleet voimaan 18.7.2011.

Yrittäjä A oli 13.1.2012 ajanut tien liukkauden vuoksi traktorikaivurilla ojaan. Korvauksia vahingoista haettiin traktorikaivurin työkonevakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on päätöksessään 6.7.2012 todennut, ettei traktorikaivurilla ollut vaunuvahinkoturvaa eikä korvausta voitu tämän vuoksi maksaa.

Päätöksessä on kerrottu, että vakuutuksen oli ottanut puhelimitse traktorikaivurin yrittäjä A:lle myyneen K Oy:n edustaja B. Vakuutusyhtiön ja B:n välinen puhelu 18.7.2011 oli nauhoitettu ja sittemmin purettu kirjalliseen muotoon. B oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle kaivinkoneelle otettavan vakuutusturvan yksilöidysti eri vahinkotyypit luetellen. Pyynnön mukaan työkoneelle tuli tehdä palo-, varkaus- ja ilkivaltaturvat sisältävä vakuutus. Vakuutusyhtiön edustaja oli syöttänyt vakuutustiedot puhelinkeskustelussa saamiensa tietojen perusteella täysin oikein, eikä hänellä ollut perusteltua aihetta epäillä B:n pyynnön oikeellisuutta. Vakuutuksenottajalle oli lähetetty vakuutuskirja 21.7.2011 ja tuosta kirjasta kävi ilmi, että työkoneella oli palovakuutus, varkausvakuutus sekä ilkivaltavakuutus.

B ei ollut nyt kyseessä olevan vakuutusyhtiön vakuutusedustaja, mutta hän oli muutaman muun vakuutusyhtiön vakuutusedustaja, joten hänen oli tullut tuntea työkoneiden vakuuttamiskäytäntö tämän johdosta hyvin. Missään vaiheessa puhelun aikana ei vakuutusyhtiölle ilmoitettu, että työkoneen vakuutusten pitäisi vastata kaupan yhteydessä K Oy:lle vaihtokoneena luovutetun työkoneen tai yrittäjä A:n muiden työkoneiden vakuutusturvaa. Vakuutusyhtiön mukaan B oli olettanut, että yrittäjä A:n ja vakuutusyhtiön välillä oli sopimus, jonka mukaan vakuutusturva tehtiin tietyn laajuisena. Vakuutusyhtiöllä tai yrittäjä A:lla ei kuitenkaan ollut luotettavaa selvitystä, josta ilmenisi, että edellä mainitusta toimintatavasta olisi sovittu. Vakuutusyhtiön tiedossa ei ollut, mitä yrittäjä A:n ja B:n välillä oli sovittu vakuutuksen sisällöstä. Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei sen edustajalla ollut perustetta epäillä B:n ilmoituksen oikeellisuutta vakuutusturvan laajuudesta.

Valitus

Yrittäjä A on katsonut, että vakuutusyhtiö oli vakuuttamisvirheen perusteella velvollinen korvaamaan traktorikaivurin vahingoittumisesta aiheutuneen esinevahingon eli 23 005,92 euroa. Traktorikaivurin kaupan yhteydessä oli sovittu, että K Oy:n edustaja B otti vakuutusyhtiöstä uudelle traktorikaivurille samanlaiset vakuutukset kuin vanhassa traktorikaivurissa oli samassa vakuutusyhtiössä ollut. Edellisessä traktorikaivurissa oli Työkonekaskovakuutus. Vakuutusyhtiö ei ottanut yrittäjään mitään yhteyttä vakuutuksen teon johdosta ja yrittäjä oli ollut hyvässä uskossa, että traktorikaivuri oli vakuutettu samanlaisella vakuutuksella kuin vaihtoesineeksi annettu traktorikaivuri. Kirjalliseen muotoon puretusta puhelinnauhoitteesta ilmeni vakuutusyhtiön toimihenkilön sanoneen, että traktorikaivuriin otettiin ”Työkonekasko yhdistelmä kakkonen” -vakuutus. Kaskovakuutus oli pienasiakkaiden keskuudessa jo pitkään ollut vakiintunut yleisnimi pakettivakuutukselle, johon sisältyi vaunuvahinkovakuutus. Vakuutusyhtiön käyttämät pakettivakuutusten nimet olivat sekoitettavissa toisiinsa ja harhaanjohtavia. A ei havainnut eikä hänen olisi pitänytkään havaita jälkikäteen vakuutuskirjasta Yhdistelmä I:n ja Yhdistelmä II:n eroa eikä myöskään sitä, että vakuutus oli kirjattu virheellisesti eikä sitä, että turvaa oli olennaisesti kavennettu.

Vakuutusyhtiön markkinointimateriaalin mukaan Työkonekasko-niminen vakuutus sisälsi aina vaunuvahinkovakuutuksen eikä sana kasko esiintynyt yhdenkään vakuutuksen yhteydessä, joka ei sisältänyt vaunuvahinkovakuutusta. Puhelutallenteen mukaan vakuutusyhtiön toimihenkilö ei maininnut vaunuvahinkovakuutuksen pois sulkemisesta mitään, vaikka kysymyksessä oli vakuutusturvan olennainen heikentäminen.

Valituksessa on viitattu Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin sekä kuluttajariitalautakunnan ratkaisuun.

Vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan yrittäjän traktorikaivurille aiheutuneen vahingon.

Vakuutusyhtiön vastine 17.10.2012

Vaikka vakuutuksen tehnyt K Oy:n edustaja B ei ollut nyt kyseessä olevan vakuutuksen vakuutusedustaja, hän oli kuitenkin kolmen muun vakuutusyh­tiön vakuutusedustaja ja oli tiennyt vakuutustuotteista. Kyse ei ollut eri vakuutusyhdistelmien sekoittumisesta keskenään, sillä vakuutuksen tehnyt henkilö ei puhunut mistään tietystä vakuutusyhdistelmästä, vaan hän oli luetellut puhelimessa ne turvat, jotka työkoneelle oli haluttu. Näitä turvia olivat olleet palo-, varkaus- sekä ilkivaltavakuutus. Myös niissä vakuutusyhtiöissä, joita vakuutuksen tehnyt henkilö oli edustanut, on ollut vastaavia tuotteita. Vakuutuksen tehnyt henkilö ei ole missään vaiheessa kertonut vakuutusyhtiölle, että uuden työkoneen vakuutusten pitäisi olla vastaavat kuin aiemmassa työkoneessa. Vakuutuksen ottanut henkilö oli luetellut suppeamman turvatason osat.

Vakuutuslautakunnan lausunnon VKL 574/01 mukaan vakuutuksenottaja kantaa pääsääntöisesti vastuun siitä, että vakuutuskirjaan on merkitty oikeat tiedot ja että vakuutus on otettu oikeansisältöisenä. Vakuutuksenottajan tulee vuosittain tarkastaa vakuutuskirja ja sen tiedot. Vakuutuksen ottanut henkilö kertoi olettaneensa, että vakuutusyhtiö olisi vielä yhteydessä vakuutuksenottajaan turvatason varmistamiseksi, mutta tämä väite oli ristiriidassa sen kanssa, että vakuutus on haluttu samana päivänä voimaan. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vakuutuskirja oli lähetetty vakuutuksenottajalle 21.7.2011 ja vakuutuksenottajaa oli kehotettu tarkastamaan vakuutuskirja. Vakuutusturva oli myönnetty sen laajuisena kuin se oli haettu.

Vakuutuslautakunnan lausunnon 758/99 osalta on todettu, että tuossa tapauksessa vakuutuksenottaja oli erikseen maininnut vakuutusyhtiön edustajalle vakuutuksia siirrettäessä, että vakuutus haluttiin voimaan entisenlaisena. Näin ei ollut nyt kyseessä olevassa tapauksessa, vaan vakuutuksen tehnyt henkilö oli selkeästi ilmoittanut, mitkä vakuutukset työkoneelle oli haluttu.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentissa on säädetty tiedonantovelvollisuudesta. Hallituksen esityksen mukaan ensimmäisen momentin tiedot on annettava oma-aloitteisesti. Toisaalta tietoja ei tarvitse antaa, jos niiden antamisen voitiin katsoa tuottavan kohtuutonta hankaluutta. Nyt kyseessä olevassa ta­pauksessa vakuutus oli tehty puhelimitse ja samalla oli ilmoitettu, että yksilöity vakuutus tuli saattaa voimaan viivytyksettä eli samana päivänä. Vakuutusyhtiö on katsonut, että vakuutuksenottajalle oli annettu riittävä ja tarpeellinen tieto vakuutuksesta, joten vakuutusyhtiö oli täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa. Ei ollut vakuutusyhtiön vika, jos vakuutuksenottajan edustaja ei vakuutusta hakiessaan ollutkaan toiminut siten kuin vakuutuksenottajan kanssa oli sovittu.

Vakuutuksenottajan lisävastine 7.11.2012

Vakuutusyhtiön myyjä oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, kuten puhelutallenne osoitti. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutusyhtiöllä on laaja tiedonantovelvollisuus sen varmistamiseksi, että vakuutuksenottaja sai yksittäistapauksessa tarvitsemansa tiedot oikean vakuutuksen valitsemiseksi. Vakuutusyhtiön myyjä ei ollut selvittänyt vakuutusyhtiössä tarjolla olleiden vakuutusyhdistelmien kattavuutta, ehtoja eikä niiden maksuja. Vakuutuksen ottanut henkilö ei ollut tuntenut eikä hänen olisi pitänytkään tuntea nyt kyseessä olevan vakuutusyhtiön vakuutustuotteita. Virhe tiedonantovelvollisuuden täyttämisessä oli ilmeinen, koska vakuutuksenantajan oli annettava tiedot oma-aloitteisesti. Tietojen antaminen ei olisi tuottanut kohtuutonta hankaluutta.  Vakuutusyhtiö oli vastineessaan selostanut laajasti tiedonantovelvollisuuden poikkeustilanteita eikä sellaisesta ollut nyt kyse. Vakuutuksen tuoteselostetta tai vakuutusehtoja ei ollut annettu vakuutuksen tehneelle henkilölle eikä vakuutuksenottajayrittäjälle ennen vakuutussopimuksen päättämistä eikä tuoteselosteeseen tai vakuutusehtoihin ollut mitenkään viitattu. Vakuutuksenottajayrittäjällä oli ollut aikaisemmin kaikissa koneissaan vakuutusyhdistelmä, johon oli sisältynyt vaunuvahinkovakuutus ja sellainen oli tarkoitus nytkin ottaa.

Vakuutusyhtiön lisävastine 27.11.2012

Vakuutusyhtiö on viitannut korvauspäätökseensä ja aikaisemmin lausumaansa. Kyseessä oli tilanne, jossa työkonevakuuttamisen parissa jatkuvasti työskennellyt henkilö oli turva turvalta luetellut puhelimessa vakuutusyhtiön edustajalle sen vakuutusturvan, mikä työkoneelle oli haluttu. Mitkään vakuutuksenottajan lisäkirjelmässä selostetut seikat eivät soveltuneet tapaukseen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut

• vakuutuksen myyntitilanteen puhelu, joka on purettu kirjalliseen muotoon
• vakuutusyhtiön ja vakuutuksen tehneen henkilön sähköpostikirjeenvaihto asiasta
• työkonevakuutuksen 21.7.2011 päivätty vakuutuskirja sekä työkonevakuutuksen tuoteseloste ja vakuutusehdot.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot, vakuutuskirjamerkinnät ja lainkohdat

Työkonevakuutuksen ehtojen kohdan 10.1.1 mukaan Yhdistelmä I sisältää vaunuvahinko-, ilkivalta-, palo- ja varkausvakuutuksen.

Ehtokohdan 10.1.2 mukaan Yhdistelmä II sisältää ilkivalta-, palo- ja varkausvakuutuksen.

Ehtokohdan 10.1.3 mukaan Yhdistelmä III sisältää varkaus- ja palovakuutuksen.

Vakuutusehtojen kohdan 10.1.4 mukaan Yhdistelmä IV sisältää palovakuutuksen.

Vakuutusehtojen kohdan 10.1.5 mukaan Työkonekasko sisältää vaunuvahinko-, ilkivalta-, palo- ja varkausvakuutuksen.

21.7.2011 päivätyn vakuutuskirjan mukaan moottorityökone on ollut vakuutettuna työkonevakuutuksella Yhdistelmä II. Lisäksi vakuutuskirjaan on merkitty palovakuutus, jossa omavastuu 1 000 euroa, varkausvakuutus, jossa omavastuu 200 euroa, ja ilkivaltavakuutus, jossa omavastuu 200 euroa.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Saman pykälän 2 momentin mukaan tietoja ei tarvitse antaa, jos vakuutuksen hakija ei halua tietoja tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Saman lain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Ratkaisu

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vakuutusta tehtäessä ja siitä, minkä sisältöisenä vakuutus on syntynyt.

Vakuutussopimus on syntynyt vakuutuksenottajan edustajan ja vakuutusyh­tiön välisessä puhelinkeskustelussa 18.7.2011. Keskustelussa on käynyt ilmi muun muassa, että kyseessä on ollut moottorityökoneen (traktorikaivuri) vaihto ja että vakuutuksenottajan vanha kone on ollut vakuutettuna kyseisessä yhtiössä. Vanhassa kaivurissa on ollut vaunuvahinkovakuutus. Vakuutuksen­ottaja on kertonut, että hän oli ymmärtänyt ottaneensa vaunuvahinkovakuutuksen myös uudelle kaivurille.

Puhelinkeskustelussa on kiinnitetty vakuutuksenottajan puolelta erityistä huomiota palo-, varkaus- ja ilkivaltavakuutukseen sekä korostettu liikennevakuutuksen tärkeyttä. Sopimusta tehtäessä on ollut selvää, että konetta käytetään liikenteeseen. Vakuutuksenottajalle on ollut tärkeätä myös se, että vakuutus tulee voimaan samana päivänä siltä varalta, että "jotain sattuis". Puhelinkeskustelusta käy ilmi, että vakuutuksenottajan edustaja ei ole erityisesti tuntenut vakuutusyhtiön tuotteita ja että hän on ollut jossain määrin epävarma siitä, mitä vakuutuksia hänen pitäisi ottaa.

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tiedot vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksenantajan on annettava nämä tiedot oma-aloitteisesti. Tietoja ei tarvitse vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan antaa, jos vakuutuksen hakija ei tietoja halua tai niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.  Tietojen selkeydelle asetettavien vaatimusten on katsottu korostuvan puhelinmyynnissä verrattuna tilanteeseen, jossa vakuutussopimus tehdään vakuutuksenottajalle luovutettavaa kirjallista aineistoa apuna käyttäen (Hoppu – Hemmo: Vakuutusoikeus, 2006, s. 46).

Vakuutusyhtiö ei ole sopimusta tehtäessä kertonut vakuutuksenottajalle vakuutusmuodosta, joka sisältäisi myös vaunuvahinkovakuutuksen, eikä kiinnittänyt vakuutuksenottajan huomiota siihen, että vaunuvahinkovakuutuksen ottamatta jättäminen olisi olennainen heikennys vakuutusturvaan. Vakuutuksenottaja ei ole ilmoittanut, ettei ole halunnut tietoja. Puhelinkeskustelusta käy päinvastoin ilmi, että vakuutuksenottaja on nimenomaisesti kysynyt vakuutuksen kattavuudesta "mimmonen se on?" Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan.

Syntyneen sopimuksen sisältöä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että vakuutusyhtiön edustaja on puhelinkeskustelussa käyttänyt vakuutuksesta nimitystä "työkonekasko yhdistelmä kakkonen". Termi on voinut olla tässä yhteydessä harhaanjohtava, koska vakuutusyhtiön Työkonekasko-tuotenimellä myytävä vakuutus sisältää myös vaunuvahinkovakuutuksen ja koska kasko-termillä viitataan vakuutussopimuksissa muun muassa vaunuvahinkovakuutuksiin.

Kaiken edellä olevan perusteella vakuutuksen on 18.7.2011 katsottava syntyneen sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on ollut saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Vakuutus on toisin sanoen sisältänyt myös vaunuvahinkovakuutuksen.

Vakuutusyhtiö on 21.7.2011 lähettänyt vakuutuksenottajalle kaksi vakuutuskirjaa. Toinen on koskenut liikennevakuutusta ja toinen vakuutusta, jonka nimi on Työkonevakuutus, yhdistelmä II. Lautakunta katsoo, että työkonevakuutuksen kattavuus ei ole käynyt riittävästi ilmi pelkästä vakuutuskirjasta. Asiasta ei käy ilmi, onko vakuutuksenottajalle toimitettu muuta aineistoa. Lautakunnan käytössä on ollut työkonevakuutusta koskeva tuoteseloste ja vakuutusehdot. Kummassakin käytetään työkonekasko-nimitystä vakuutuksesta, joka sisältää myös vaunuvahinkovakuutuksen.

Vakuutuksenottajalle ei ole näytetty esitetyn sellaista selvitystä vakuutuksen sisällöstä, että hänen olisi pitänyt ymmärtää, että vakuutus oli saatettu voimaan toisen sisältöisenä kuin 18.7.2011 on katsottava sovitun ja että hänen olisi tämän vuoksi pitänyt reklamoida asiassa. Vakuutuksenottajalle aiheutunut vahinko on näin ollen korvattava vaunuvahinkovakuutuksesta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Pesonen ja Sjögren. Puheenjohtaja Rauloksen eriävä mielipide on liitteenä. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rauloksen eriävä mielipide:

Lähtökohtana on tilanne, jossa yrittäjä A oli heinäkuussa 2011 ostanut K Oy:ltä uuden traktorikaivurin ja osana kauppahintaa luovuttanut myyjälle vanhan traktorikaivurinsa. Kaupassa K Oy:n edustajana toiminut B on selvittänyt, että K Oy myi tieliikenteeseen tulevat koneet rekisteröityinä ja vakuutettuina liikennevakuutuksella sekä palo- ja varkausvakuutuksella, mitkä rahoitusyhtiöt vaativat. Sitä vastoin K Oy ei hankkinut asiakkailleen kasko- tai muita laajempia vakuutuksia, vaan ne jäivät asiakkaiden itsensä hankittavaksi. B on uskottavasti kertonut, että yrittäjä A oli kaupantekotilaisuudessa hänelle maininnut sopineensa vakuutusyhtiönsä kanssa, että hänen koneidensa vakuutukset päivitetään automaattisesti, jos konekanta vaihtuu. Näin ollen B:n kertomus, jonka mukaan A ei ollut antanut hänelle toimeksi­antoa hankkia ostamaansa traktorikaivuriin vapaaehtoisia vakuutuksia, on uskottava.

B hankki myymäänsä traktorikaivuriin tulevat vakuutukset puhelimitse 18.7.2011. On selvitetty, että puhelinkeskustelussa vakuutusvirkailijan kanssa tuli selväksi, että B oli liikenteessäkin käytettäviä moottorityökoneita ammattimaisesti myyvän yrityksen edustajana hankkimassa vakuutuksia myymäänsä traktorikaivuriin. B oli nimenomaisesti luetellut, että tarvittiin liikennevakuutus sekä lisäksi palo-, varkaus- ja ilkivaltavakuutus. Laajemmasta vakuutusturvasta ei keskusteltu.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Koska on tavanomaista, että moottoriajoneuvoja myyvät liikkeet asiakkaittensa pyynnöstä hankkivat myytäviin autoihin vakuutukset ja tavanomaisesti toimivat eri vakuutusyhtiöiden edustajinakin, ja koska B esitteli itsensä puhelimessa tällaiseksi henkilöksi, vakuutusyhtiön edustaja on voinut lähteä siitä, että B:llä oli kokemusta moottoriajoneuvoihin hankittavien vakuutusten osalta. B lisäksi itse selvästi ilmoitti, mitkä vakuutukset olivat tarpeen.

Tässä tilanteessa vakuutusyhtiön edustaja olisi voinut vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin ryhtyä laajemminkin antamaan tietoa eri vakuutusmuotojen sisällöstä ja kiinnittämään B:n huomiota siihen vakuutusturvan rajoitukseen, mitä vaunuvahinkovakuutuksen puuttuminen merkitsee. Kysymyksessä oleva laiminlyönti on kuitenkin merkityksetön, koska pidän selvitettynä, että B tiesi, mitkä vakuutukset olivat tarpeellisia, ja ettei B aiko­nutkaan ottaa hankkimaansa laajempaa vakuutusta. Mainitut vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot eivät siten olleet tarpeellisia vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi. Kysymys ei siten ole siitä, että B olisi tuolloin jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa informaatiota. Vakuutusyhtiö ei siten ole menetellyt virheellisesti B:n A:n edusjana hakemasta vakuutuksesta sovittaessa.

Toinen asia on se, olisiko vakuutusyhtiön pitänyt edellä kerrotun vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen kääntyä vakuutuksenottajan puoleen vakuutusturvan täydennyttämiseksi. Vakuutusyhtiö on heti vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen toimittanut vakuutuksenottajalle 21.7.2011 päivätyn vakuutuskirjan, josta vakuutusturvan sisältö on selvästi ilmennyt. A ei ole huomauttanut vakuutuskirjan johdosta eikä ole tehnyt siihen liittyvä tiedusteluja. Vakuutuskirjan toimittamisella vakuutusyhtiö on täyttänyt vakuutussopimuslain 7 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa. Luotettavaa tietoa kuitenkin puuttuu siitä, mitä A:n ja vakuutusyhtiön välillä kenties on sovittu A:n omistamien vakuutuskohteiden vakuutusturvan päivittämisestä.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella päädyn siihen, ettei vakuutusyhtiö ole vastuussa A:n omistamalle traktorikaivurille aiheutuneen vahingon korvaamisesta.